Ilmestyskirja jakaantuu kahteen erilaiseen jaksoon. Kirjan alkuosa käsittelee Herran työtä seurakunnassa ja seurakunnan kautta Kristuksen ajasta lähtien aina hänen toiseen tulemiseensa saakka. Kirjan toisessa osassa valokeila käännetään hyvän ja pahan välisen taistelun viimeisten ja dramaattisten näytelmien päähenkilöihin, Mikaelin ja lohikäärmeen joukkoihin (Ilm12:7). Kohta joka jakaa kirjan kahteen jaksoon -Ilm.11:18,19 - on samalla myös kirjan keskikohta.
Ilmestyskirjan jälkimmäisen osan keskeinen teema on palvonta, tai Ilmestyskirjan kielellä, kumartaminen. Kun palvon Jumalaa, tunnustan että hän on Herra. Tunnustan että hän on Luojani ja ainoa pelastajani. Hän on ihmeellinen ja ansaitsee kuuliaisuuteni. Jumalan palvontaan tulee sisältyä sydämen kuuliaisuus.
Tuomion aika on tullut. Taivaallisen temppelin kaikkeinpyhin on toisen jakson huomion keskipisteenä. Siellä näemme liitonarkun, jonka päällä on armoistuin ja jossa säilytetään Jumalan kymmentä käskyä. Se ketä palvomme ja kumarramme, määrittää kaikki tekomme ja ajatuksemme. Ilmestyskirjan toisen osan alussa meidät ohjataan maailmankaikkeuden keskukseen, jossa istuu ainoa, joka on arvollinen saamaan palvontamme. Hänen valtaistuimensa alapuolella on Jumalan muuttumaton laki, jokaisen Jumalalle kuuliaisen elämän mittapuu.
Jumalan muuttumaton lakinsa ja hänen mittaamaton armonsa ovat yhä voimassa. Hän palkitsee palvelinsa - ne jotka kumartavat ja palvovat ainoastaan häntä.
Ilmestyskirjan 12-14 luvuissa oleva kertomus kattaa kirkon historian Kristuksen ajasta hänen kunniakkaaseen toiseen tulemiseensa saakka. Jumala synnyttää Poikansa Jeesuksen hänen uskollistensa joukkoon. Silloin astuu esiin myös paholainen, jota kutsutaan lohikäärmeeksi. Hän yrittää tuhota Kristus lapsen, mutta ei onnistu siinä. Kun Jeesus temmataan pois, paholainen suuntaa vihansa seurakuntaa kohtaan. Seurakunta pakenee autiomaahan, jossa häntä suojellaan 1260 vuotta.
Ilmestyskirjan 13.luku kiinnittää huomiomme lohikäärmeen strategiaan, jonka se suuntaa Kristuksen lopunajanuskollisia vastaan tuhotakseen heidät. Kansanjoukkojen keskeltä nouseva peto on Rooman kirkko jonka valta-aika kesti 1260 vuotta (538-1798). Peto sai kuolinhaavan, joka kuitenkin paranee pian.
Monet uskonnolliset yhteisöt pyrkivät nykyään takaisin äitikirkkoon. Pian koko maailma tulee seuraamaan petoa. Kuolinhaava parantuu täysin.
Toinen peto nousee maasta - autiolta seudulta - ja muistuttaa ensimmäistä petoa. Yhdysvallat tulee seuraamaan kaikessa esikuvaansa, Rooman kirkkoa ja alistamaan kaikki kansat sen uskonnollis/poliittisen vallan alle. Kaikki ne tulevat petetyiksi jotka eivät ole kuuliaisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen uskolle.
Peto tulee tekemään uskonnollisia ihmeitä. Se näyttää olevan jumalallinen voima. Sekoituksessa on tarpeeksi hyvää, jotta ne tulevat petetyiksi jotka pyrkivät poliittisesti korrektiin, mutta silti hurskaan oloiseen välimaastoon.
Tialnne Jumalan kansalla muuttuu vaaralliseksi. Heidät asetetaan boikottiin. Heille langetetaan jopa kuolemantuomioita, jos eivät alistu palvomaan petoa. Tämä viimeinen vaatimus tulee olemaan sunnuntailaki. Ne jotka seuraavat petoa, saavat pedonmerkin. Se on jyrkkä vastakohta Jumalan sinetille, joka erottaa ne, jotka omasta tahdostaan antautuvat Jumalalle ja palvovat häntä.
Kun maailman historian viimeiset tapahtumat toteutuvat, Jumalan lopun ajan kansalle on annettu erityinen lähetystehtävä - tämän kolminkertaisen sanoman julistaminen. Maailmalle on elintärkeää kuulla nämä varoituksen sanomat, sillä ne sisältävät vasta-ainetta, jota tarvitaan suuren käärmeen , paholaisen, viimeisestä hyökkäyksestä selviytymiseen. Maailamn täytyy kuulla, että Jeesus tulee pian. Sen tulee tietää, miten hänen kohtaamiseensa voi valmistua.
Se että kumartaminen eli palvonta on tärkeä teema Ilm. 12-14 luvuissa, ei näy vain siinä, että teema toistetaan kahdeksan kertaa näissä luvuissa. Se näkyy myös siinä, että viimeisessä taistelussa kymmenen käskyn neljä ensimmäistä käskyä on selvästi nähtävillä. Neljä ensimmäistä käskyä käsittelevät sisäistä ihmistä ja hänen suhdettaan Luojaan. Ne käsittelevät palvontaa! Haasteessa jonka saatana ja hänen alaisensa, meresta ja maasta nousseet pedot, ajan lopussa esittävät, näemme, että he varta vasten asettuvat vastustamaan jokaista palvontaan liittyvää käskyä.
Lopun aikana Jumalan jäännös, hänen uskolliset opetuslapsensa, jotka elävät maailman historian lopussa, ovat käskyjä noudattava kansa (Ilm.12:7; 14:12). Saatana ja hänen valekolminaisuutensa hyökkäävät Jumalaa ja hänen jäännöstään vastaan kohta kohdalta, käsky käskyltä. He vainoavat niitä, jotka palvovat Jumalaa, ja vaativat, että kymmenen käskyn neljä Jumalan palvontaan liittyvää käskyä muokattaisiin niin, että ne ohjaavat maailmaa palvomaan heitä.
Ilmestyskirjan jälkimmäisen osan keskeinen teema on palvonta, tai Ilmestyskirjan kielellä, kumartaminen. Kun palvon Jumalaa, tunnustan että hän on Herra. Tunnustan että hän on Luojani ja ainoa pelastajani. Hän on ihmeellinen ja ansaitsee kuuliaisuuteni. Jumalan palvontaan tulee sisältyä sydämen kuuliaisuus.
Tuomion aika on tullut. Taivaallisen temppelin kaikkeinpyhin on toisen jakson huomion keskipisteenä. Siellä näemme liitonarkun, jonka päällä on armoistuin ja jossa säilytetään Jumalan kymmentä käskyä. Se ketä palvomme ja kumarramme, määrittää kaikki tekomme ja ajatuksemme. Ilmestyskirjan toisen osan alussa meidät ohjataan maailmankaikkeuden keskukseen, jossa istuu ainoa, joka on arvollinen saamaan palvontamme. Hänen valtaistuimensa alapuolella on Jumalan muuttumaton laki, jokaisen Jumalalle kuuliaisen elämän mittapuu.
Jumalan muuttumaton lakinsa ja hänen mittaamaton armonsa ovat yhä voimassa. Hän palkitsee palvelinsa - ne jotka kumartavat ja palvovat ainoastaan häntä.
Ilmestyskirjan 12-14 luvuissa oleva kertomus kattaa kirkon historian Kristuksen ajasta hänen kunniakkaaseen toiseen tulemiseensa saakka. Jumala synnyttää Poikansa Jeesuksen hänen uskollistensa joukkoon. Silloin astuu esiin myös paholainen, jota kutsutaan lohikäärmeeksi. Hän yrittää tuhota Kristus lapsen, mutta ei onnistu siinä. Kun Jeesus temmataan pois, paholainen suuntaa vihansa seurakuntaa kohtaan. Seurakunta pakenee autiomaahan, jossa häntä suojellaan 1260 vuotta.
Ilmestyskirjan 13.luku kiinnittää huomiomme lohikäärmeen strategiaan, jonka se suuntaa Kristuksen lopunajanuskollisia vastaan tuhotakseen heidät. Kansanjoukkojen keskeltä nouseva peto on Rooman kirkko jonka valta-aika kesti 1260 vuotta (538-1798). Peto sai kuolinhaavan, joka kuitenkin paranee pian.
Monet uskonnolliset yhteisöt pyrkivät nykyään takaisin äitikirkkoon. Pian koko maailma tulee seuraamaan petoa. Kuolinhaava parantuu täysin.
Toinen peto nousee maasta - autiolta seudulta - ja muistuttaa ensimmäistä petoa. Yhdysvallat tulee seuraamaan kaikessa esikuvaansa, Rooman kirkkoa ja alistamaan kaikki kansat sen uskonnollis/poliittisen vallan alle. Kaikki ne tulevat petetyiksi jotka eivät ole kuuliaisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen uskolle.
Peto tulee tekemään uskonnollisia ihmeitä. Se näyttää olevan jumalallinen voima. Sekoituksessa on tarpeeksi hyvää, jotta ne tulevat petetyiksi jotka pyrkivät poliittisesti korrektiin, mutta silti hurskaan oloiseen välimaastoon.
Tialnne Jumalan kansalla muuttuu vaaralliseksi. Heidät asetetaan boikottiin. Heille langetetaan jopa kuolemantuomioita, jos eivät alistu palvomaan petoa. Tämä viimeinen vaatimus tulee olemaan sunnuntailaki. Ne jotka seuraavat petoa, saavat pedonmerkin. Se on jyrkkä vastakohta Jumalan sinetille, joka erottaa ne, jotka omasta tahdostaan antautuvat Jumalalle ja palvovat häntä.
Kun maailman historian viimeiset tapahtumat toteutuvat, Jumalan lopun ajan kansalle on annettu erityinen lähetystehtävä - tämän kolminkertaisen sanoman julistaminen. Maailmalle on elintärkeää kuulla nämä varoituksen sanomat, sillä ne sisältävät vasta-ainetta, jota tarvitaan suuren käärmeen , paholaisen, viimeisestä hyökkäyksestä selviytymiseen. Maailamn täytyy kuulla, että Jeesus tulee pian. Sen tulee tietää, miten hänen kohtaamiseensa voi valmistua.
Se että kumartaminen eli palvonta on tärkeä teema Ilm. 12-14 luvuissa, ei näy vain siinä, että teema toistetaan kahdeksan kertaa näissä luvuissa. Se näkyy myös siinä, että viimeisessä taistelussa kymmenen käskyn neljä ensimmäistä käskyä on selvästi nähtävillä. Neljä ensimmäistä käskyä käsittelevät sisäistä ihmistä ja hänen suhdettaan Luojaan. Ne käsittelevät palvontaa! Haasteessa jonka saatana ja hänen alaisensa, meresta ja maasta nousseet pedot, ajan lopussa esittävät, näemme, että he varta vasten asettuvat vastustamaan jokaista palvontaan liittyvää käskyä.
Lopun aikana Jumalan jäännös, hänen uskolliset opetuslapsensa, jotka elävät maailman historian lopussa, ovat käskyjä noudattava kansa (Ilm.12:7; 14:12). Saatana ja hänen valekolminaisuutensa hyökkäävät Jumalaa ja hänen jäännöstään vastaan kohta kohdalta, käsky käskyltä. He vainoavat niitä, jotka palvovat Jumalaa, ja vaativat, että kymmenen käskyn neljä Jumalan palvontaan liittyvää käskyä muokattaisiin niin, että ne ohjaavat maailmaa palvomaan heitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No tässä sitä 3$-enkelin huttua tuli koko rahalla.
Tarviiko kysyä, että miksi adventtikirkkoon kuuluu 0.22 % maailman väestöstä ja miksi yhä useampi avaa oven lähteäkseen, eikä tullakseen?
Lohikäärmeitä, pedon palvomista, autiomaassa 1260 vuotta pakenemassa, USA ottamassa maailman valtaansa, paavi hihhuloimassa siinä sivussa ja sitten vielä itsetunto-ongelmainen jumala, jota on pakko palvoa ja kehua, jotta hän ymmärtäisi olevansa jumala. Samainen jumala antaa valitulle kansalleen "karkkia" silloin kun jäsen temppuilee käskystä, vähän kuin omistaja antaa koiralleen keksin, kun koira tekee sen tempun, minkä omistaja vaatii tekemään. Ei ole helppoa olla amerikkalaisen uususkonnon jumalan mielipuoleisen käytöksen kohteena.
Kaikenlaisia mielikuvitusrikkaita, myyttisiä taisteluita lohikäärmeineen on aika vaikea myydä aikuisille ihmisille, vaikka olisi kuinka taitava mainostoimisto myyntipamflettia laatimassa, saatikka liikemiesten, joilla on reaalimaailman kuviot kadonneet jo aika päiviä sitten korvien välistä.
Ehkä adventtikirkon kannattaisi suunnata toimintansa täysin lapsille ja koettaa saada lapset maksamaan 10 % viikkorahoistaan, että saisi kuunnella näitä hauskoja ja osin jännittäviäkin tarinoita joka viikko. Sitten kun kasvavat aikuisiksi, niin heidät korvattaisiin uusilla lapsilla. Heitä riittää kyllä ja tuollaiset tarinat uppoavat lapsiin kuin kuuma veitsi voihin.
Tai sitten voisitte tehdä niin päin, että jos liittyy tähän lahkoon, niin siitä maksetaan 10 % lisää palkkaa ja sitten jumalanne saa simputtaa teitä niin paljon kuin sielu sietää. Luulisi jumalalla olevan luottotilillä sen verran katetta ja voisi lähteä jäsenmäärätkin ihan konkreettiseen nousuun, eikä niitä tarvitsisi viekkaudella ja vääryydellä korotella paperilla.
Voi voi tätä amerikan uususkontojen ahdinkoa, sillä eihän tuollaista pysty kovin monelle ihmiselle myymään, ainakin jos hän on myyntipuheen kuullessaan selvinpäin.
Oletkos ollut viime aikoina iltalehden keskustelupalstalla häiriköimässä kun siellä on ollut tuota samaa huttua useassa ketjussa viime aikoina. Tässä esimerkki, mutta kirjoittaja ei vain uskalla suoraan ilmoittaa, että kyse on amerikkalaisen uususkonnon höpinöistä.
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=281795&page=2
Sellaista tällä erää.
Sinä kun olet epäjumalanpalvoja niin totta kai sinä puolustat omaa herraasi, hävinnyttä perkelettä.
Minä puolustan elävää Jumalaa, jonka kunniaksi ei tarvitse kieltää todellisen elämän havaintoja, eikä Hänen kunniakseen tarvitse keksiä mielipuoleisia tarinoita lohikäärmeistä, eikä mistään muustakaan humpuukista.
Mutta sinä saat haaveilla housut märkänä tulevista sapatinpitäjien vainoista, jos se sinulle iloa suo. Älä ihmettele, jos kovin monella muulla ei housut kastu moisien typeryyksien haaveilemisesta.
Luulosi ei ole tietoa, ja uskosi kohde on luotu.
Niinkö EGW todella opetti? Uskon että opetti, mutta laitahan viitteet mukaan, että voimme tarkistaa. Mutta sinä olet sokea ellun kana.