sairaseläkkeelle maailmallisesta työstä,koska ei ole kyennyt työntekoon,niin on omituista,että Jehovan todistajat vaativat tällaiselta ihmiseltä kuitenkin keskittymistä Jehovan todistajan uraan.Onko se oikein,että yhteiskunta maksaa eläkkeen ihmiselle,joka ei käy töissä,mutta urakoi Jehovan todistajana?Jehovan todistajana oleminen on todella raskasta ja vaatii hyvää kuntoa niin fyysisesti kuin henkisestikin.Kuten tiedetään,niin todistajana oleminen vaatii kaksi kokousta viikossa ja juoksemiset ihmisten ovilla,tutkimiset ym.Se on epärehellistä,jos urakoi Jehovan todistajana ja nostaa samaan aikaan sairaseläkettä.Jos pystyy olemaan Jehovan todistajan uralla,niin silloin pystyy kyllä töissäkin olemaan.Kun itse olen jäänyt sairaseläkkeelle,niin se tarkoittaa,että en pysty olemaan myöskään Jehovan todistaja siinä mielessä kuin siellä odotetaan.Sain vain huonon seuran leiman otsaani.Nykyisin en käy enää kokouksissa ja kentällä,enkä ole Jehovan todistajiin yhteydessä.Olenhan sairaseläkeläinen.Hehän eivät kelpaa Jehovan todistajille,koska suorittaminen on Jehovan todistajan päätehtävä.
Kun ihminen
on jäänyt
17193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sillä testamentin tekeminen pelastaa "huonon seuran" leimalta.
koska en saanut käydä kouluja,ja jäin pienille ansioille.Kuten tiedetään,koulunkäynti oli ainakin ennen kielletty Jehovan todistajilta,ja siksi köyhyys on ollut osani koko elämäni ajan.Tiedän,että jotkut näistä kouluttamattomista ovat nykyisin vakioasiakkaita ruokajonoissa,eli joutuvat kerjäämään ruokansa,joka sekin on viimeistä myyntipäivää.Uskonto aiheuttaa kurjuutta.On omakohtaista kokemusta.
No on ollut varaa tietokoneeseen ja internet liittymään. Tämä nykyajan köyhyys on suhteellista.
Itse opiskelin jt-opista välittämättä ja opiskeluaika se vasta köyhää oli. Lauantai ja sunnuntaiaamuina keräsin pulloja, koska en ottanut opintovelkaa, mutta olin hoikka ja terve. Nyt olen varakas, mutta niskassa on kaikki elintasotaudit RR koholla, 30kg ylipainoa, uniapnea ja kuorsaus. Laihdutus ei onnistu, koska on varaa ostaa kaikkea paskaa ja jos elän yli 60-vuotiaaksi olen onnellinen.
osamaksulla.Maksan sitä kauan.Minulla ei myöskään mitään muuta ole kuin kotona istuminen.En käy missään,en elokuvissa,ravintoloissa,tansseissa,en juo,en polta,en matkustele,en harrasta mitään.Olen vain kotona ja sain tiukalla itsekurilla osamaksulla hankituksi tietokoneen.Muuta minulla ei olekaan.Onko se tekoköyhyyden merkki?Itse noudatin käskyjä,joita Jehovan todistajat antoivat.Eihän se sopinut,että niitä ei olisi kuunnellut.Miten pystyit sivuuttamaan heidän ohjeensa ja käskynsä?Eikö niitä pitänyt totella?
kerään minäkin.
joka päivä pulloja.Viimeksi tänään.En vain viikonloppuisin.
>>Miten pystyit sivuuttamaan heidän ohjeensa ja käskynsä?Eikö niitä pitänyt totella?
Nyt en ymmärrä? Pistin paperit yhteishaussa ja opiskelupaikka irtosi. Muutin opiskelupaikkakunnalle ja menin seurakuntaan, eikä kukaan kommentoinut millään tavalla.
Elämässä täytyy käyttää omaa järkeä, eikä kuunnella kaikenmaailman hörhöjä. Mitään ehdottomia pakkoja nuo koulutuspuheet eivät olleet, vaan vahvoja suosituksia.
Köyhyys? Kuule perustin yrityksen, joka ei edes liipannut koulutusalaani. Ei kaikki tässä elämässä ole tutkinnosta kiinni. Fiksu ja yritteliäs pärjää.
Lukija kysymys vuosimallia 1/9 1971 ei kyllä kiellä ammattia hankkimasta.
● Koulua käyvät nuoret kristityt kohtaavat monia ongelmia kasvavan rikollisuuden, moraalittomuuden ja kansallismielisyyden ym. takia. Kun siis joku on käynyt koulua lain vaatiman vähimmäismäärän, olisiko viisasta lopettaa koulunkäynti ja omistaa enemmän aikaa evankeliuminpalvelukseen, vai tulisiko hänen käydä normaali peruskoulu? – D. B., USA.
Tavat ja lain vaatimukset koulunkäynnin suhteen vaihtelevat maasta toiseen. Joissakin maissa määrätty määrä koulutusta on pakollista kaikille lapsille, ja on hyvin vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia lopettaa koulua aikaisemmin. Toisissa maissa on pakko käydä koulua vain muutama vuosi (tai ei lainkaan), jolloin suurin osa koulutuksesta jää yksilön hankittavaksi sen mukaan, miten olosuhteet sallivat.
Amerikan Yhdysvalloissa oppilas käy kansakoulua tavallisesti seitsemän tai kahdeksan vuotta (vaihtelee eri osavaltioissa) ja sitten oppikoulua suunnilleen neljä vuotta. Useimmissa osavaltioissa laki määrää, että nuoren täytyy käydä koulua niin kauan, että hän saa päästötodistuksen oppikoulusta, tai 16-vuotiaaksi asti. Mutta vaikka nuori voi lopettaa koulun 16-vuotiaana, jos hänen vanhempansa siihen suostuvat, suurin osa nuorista käy koulua siihen asti, että he saavat päästötodistuksen suunnilleen 18-vuotiaana. Seuraava asian käsittely koskee pääasiassa Amerikan Yhdysvaltoja, koska kysyjä on siitä kiinnostunut, mutta todennäköisesti monet esitetyistä kohdista ja periaatteista soveltuvat jossain määrin myös muihin maihin.
Oikea tieto ja koulutus ovat erinomaisia asioita. Kristityt vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa kasvattamisesta. Jumalan ohjeiden mukaisesti he henkilökohtaisesti opettavat ja valmentavat lapsiaan monilla aloilla, joihin kuuluu Raamattu, tosi palvonta, kotivelvollisuudet ja oikea käytös. (Ef. 6:4; Sananl. 22:6) Teokraattinen palveluskoulu ja muut jokaisessa Jehovan todistajain seurakunnassa pidettävät kokoukset ovat olleet verrattomana apuna nuorille kristityille ja kehittäneet heissä kykyjä ja varmuutta, joiden ansiosta he ovat ikäisekseen keskitason yläpuolella. Mutta siellä, missä on julkisia oppilaitoksia, useimmat kristityt vanhemmat haluavat lastensa saavan myös sopivan maallisen koulutuksen, koska he ovat sitä mieltä, että lapsille saattaa olla avuksi kristittyinä evankeliuminpalvelijoina toimimisessa se, että he saavat erikoisvalmennusta oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan hyvin sekä opetusta esimerkiksi sellaisissa aineissa kuin maantiede ja historia. Maallinen koulutus ja valmennus saattaa valmistaa heitä myös ammattia varten, jota he saattavat tarvita elättääkseen itsensä ja perheensä. – 1. Tim. 5:8.
’Mutta miten kauan lapsen tulisi käydä koulua?’ jotkut saattaisivat kysyä. Vanhempien on ratkaistava se. (Sananl. 6:20; 23:22; Ef. 5:22–24) Jos maassa on voimassa oppivelvollisuus, kristityt tietävät, että heidän on oltava ”hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset”. (Tiit. 3:1) Mutta jos lain vaatima vähimmäismäärä on suoritettu, vanhempien on ratkaistava, mitä lapsi tulee tekemään. Ehkä sairaus tai perheessä vallitseva suuri taloudellinen ahdinko vaatii nuorta miestä tai naista hankkimaan työpaikan. Toisaalta vanhemmat saattavat neuvoa alaikäistä käymään ylimääräisen vuoden tai pari koulua, jotta hän suorittaisi sen loppuun ja saisi päästötodistuksen maan tavan mukaan. Vanhemmat ja nuoret voivat keskustella asiasta, mutta Raamattu antaa vanhemmille, erityisesti isälle, päätösvallan, ja alaikäisen kristityn tulee tunnustaa se. – Kol. 3:18, 20.
Loppu tässä:
Kuten tiedustelusta kävi ilmi, monet kristityt ymmärtävät, että joissakin kouluissa väkivalta, moraalittomuus, huumausaineiden käyttö ja virkavallan halveksunta lisääntyvät nopeasti. Onko tämän tilanteen vuoksi aiheellista ottaa nuori pois koulusta niin pian kuin se on lain mukaan mahdollista? Jotkut vanhemmat ovat pitäneet sitä aiheellisena ja tehneet siten. Heidän ratkaisuaan ei tule arvostella. Toiset ovat siirtäneet lapsensa toiseen kouluun, jossa sellaiset ongelmat eivät ole niin pahoja. Mutta meidän on tunnustettava se tosiasia, että olosuhteet maailmassa ovat yleensä pahenemassa. Ainoa keino välttää sellaisia asioita täysin olisi lähteä pois maailmasta, ja sitä me emme voi tehdä. (1. Kor. 5:10) Poistaisiko koulunkäynnin lopettaminen ja maallisen työpaikan hankkiminen ongelman täysin? Todennäköisesti ei. Työtoverit saattavat olla huomattavasti kokeneempia ja taitavampia viettelemään kuin oppilastoverit. Kanadasta tullut raportti osoitti, että kaksi kolmannesta kaikista työntekijöistä on joko pohjimmiltaan epärehellisiä tai olisi epärehellisiä, jos heille annettaisiin tilaisuus. Amerikassa julkaistussa raportissa sanottiin, että jokaisesta neljästä yhtiöstä, jossa on 50 työntekijää tai enemmän, kolmella saattaa olla huumausaineongelma. Näin ollen kaikkien kristittyjen, olivatpa he koulussa tai eivät, on ponnisteltava pysyäkseen moraalisesti puhtaina, karttaakseen tilanteita, joihin saattaa liittyä väkivaltaa ja pysyäkseen hengellisesti vahvoina.
Lukuisat nuoret ovat kirjoittaneet meille ja ilmaisseet kiitettävää halua laajentaa toimintaansa kristittyinä evankeliuminpalvelijoina tämän asiainjärjestelmän viimeisinä päivinä. (2. Tim. 3:1; 4:5; 1. Tim. 4:16) Jotkut ovat ilmaisseet sellaisen ajatuksen, että jos he lopettaisivat koulun varhain, he saattaisivat tehdä siten tienraivaajaevankelistoina. Itsetutkistelun avulla sellaiset voivat harkita: Haluatko todella osallistua täydemmin palvelukseen? Oletko jatkuvasti osoittanut, että se on sinun vilpitön, palava halusi, osallistumalla palvelukseen joka tilaisuuden tullen, myös lupapäivinä ja loma-aikoina, kun voit toimia lomatienraivaajana? Koulussa olevalla nuorella kristityllä on pohjimmiltaan koskematon kenttä todistaa Raamatusta, koska Jehovan todistajat tavatessaan talosta-taloon-palveluksessaan nuoria tavallisesti pyytävät saada keskustella vanhempien kanssa, jos he ovat kotona. Todistatko siis säännöllisesti ja toimeliaasti Jumalasta oppilastovereillesi ja laajennatko palvelustasi niin paljon kuin voit sillä tavoin? Sen ratkaiseminen, jatkatko koulunkäyntiä, on vanhempiesi ja etupäässä isäsi vastuulla. Mutta olipa ratkaisu mikä tahansa, voit toteuttaa halusi puhua Jumalasta joka tilaisuudessa.
Nuoruus on Jehovan palvelemisen aikaa. (Saarn. 12:1) Se on myös yleensä aika oppia asioita, jotka saattavat olla varsin tarpeellisia täysikasvuisen elämässä. Juutalaisten keskuudessa oli tapana, että jokainen poika opetteli ammatin tai jonkinlaisen hyödyllisen toimen, vaikka suunnitelmana olisi ollut hankkia lisäopetusta laissa. Juutalaisen näkemyksen mukaan sellainen, joka ei opettanut lapselleen ammattia, opetti lapsensa tulemaan varkaaksi. Niinpä Saulus Tarsolainen opetteli teltantekijän ammatin, vaikka häntä ennen kristityksi tuloaan opetettiin Gamalielin oppilaana. (Apt. 18:3; 22:3) Nykyään julkiset oppilaitokset ovat usein paikkoja, joissa oppilas alkaa oppia ammattia tai keinoa elättää itseään, olipa sitten kyseessä puusepäntyö, kirjanpito, sähköasennus, konekirjoitus, kirjapainotaito, hitsaaminen tai jokin muu ammatti tai toimi.
’Mutta ette ole selvästi sanoneet, tulisiko lapseni käydä peruskoulu vai ei’, joku saattaa ajatella. Emme olekaan, sillä meidän asiamme ei ole tehdä niin eikä edes suositella koulunkäynnin jatkamista tai sen lopettamista. Jumala on valtuuttanut vanhemmat ohjaamaan lapsiaan sellaisissa asioissa, emmekä me voi jättää huomioon ottamatta Hänen valtuutustaan. Asia on vakava, ja vanhempien tulee esittää asia rukouksessa ja pohtia sitä huolella. (Fil. 4:6) Sitten yksistään heidän tulee tehdä ratkaisu sen suhteen, mitä heidän omat lapsensa tekevät.
>>No on ollut varaa tietokoneeseen ja internet liittymään. Tämä nykyajan köyhyys on suhteellista.
Näin on. Nykyisin köyhyys on lisäksi melko tarkasti määritelty. Tässä eräs aivan tuore määritelmä:
http://www.taloussanomat.fi/raha/2010/06/08/9-merkkia-paljastaa-oletko-koyha/20108139/139
kirjoitusta lukeneeni.Mutta kun olin nuori,niin kyllä se henki oli silloin sellainen,että kouluja ei käydä,vaan mennään siivoamaan ja toiset lähtivät jopa Ruotsiin siivoamaan.Itse en ole keksinyt jättäytyä koulutuksen ulkopuolelle.Kyllä se tuli ulkopuolelta se,että koulutusta ei hankita.Eräs Jehovan todistaja kertoi minulle,että hänkin oli nuorena menossa Ruotsiin siivoamaan.Mutta hän kertoi myöhemmin olleensa kiitollinen maailmalliselle isälleen,joka pakotti hänet opiskelemaan ja hylkäämään siivoojan uran.Kyllähän minunkin maailmalliset vanhemmat yrittivät kaikin keinoin saada minua opiskelemaan,mutta henki oli se mikä se oli.Minulle sanoi eräs vanhinkin 70-luvun alussa,kun suunnittelin opiskelua,että eihän se enää kannata,kun Harmagedon on niin lähellä.Jos sitä kaikkea ei olisi ollut,enkä olisi ollut Jehovan todistaja,olisin ilman muuta opiskellut.Lopulta jättäydyin pienipalkkaiseen työhön,ja se tuntuu tänä päivänä.Elämä on yhtä kamppailua toimeentulon kanssa.
suurin osa noista köyhyyden määritelmistä,joita tuossa oli.Se,ettei ihan jokainen niistä koske minua,johtuu siitä,että haen ruokajonoista viimeistä myyntipäivää olevaa ruokaa.
Tuossa on malliesimerkki siitä, kuinka seurakuntaa tarvittaisiin tavallisia "kulttuuritodistajia" äärijehnuja kuuntelemalla kävi juuri noin.
Hieman ihmetyttää, koska tuolla 70-80 luvulla valmistui jt insinöörejä ja yhden lääkärinkin tiedän. Ääri-ihmistä kuuntelemalla elämästä tulee äärinmäistä.
Vielä lisään sen, että usein äärijehnu (siis se salin suurin kyrpä ja hänen ystäväpiirinsä) on joka asiassa radikaalinpi, kuin vt-seura. Usko mieluimmin painettua sanaa.
puhetta,että asunto-osaketta ei saanut hankkia.Ne hyvät toimeentulot ja asunnot saa sitten paratiisissa.Silloin oli puhe,että nyt ei kannata mitään.Täytyy vaan juosta kentällä.
Sinulla on nyt kyllä poikkeuksellisen huono tuuri, ettet pääsnyt mihinkään systeemiin kiinni. Yleensä, siis jo 80-luvulla seurakunnat oli täynnä juuri noita talkkari ja siivousyrittäjiä, joilla pyyhki käsittääkseni aika hyvin.
En nyt aivan niele sitä, ettet olisi pystynyt kouluttautumaan 1980-luvulla tai aloittamaan jotain omaa bisnestä, vaikka juuri tuolta omalta siivousalaltasi. Mielestäni 80-luku, jolloin itse kouluttauduin, oli jo hengeltään aivan toinen suhteessa kuolutukseen, juppimeininkiä ja salit pullollaan pienyrittäjiä.
asioita,jotka vaikuttivat elämääni.Lopulta ajauduin pois koko asiasta.Jehovan todistajilla on tapana ihan liikaa jaella ohjeita toisten elämään.Kun on velvollisuudentuntoinen,sitä tekee kaiken niin kuin muut sanoo.Sitä ottaa kaiken ihan kirjaimellisesti.Siksipä siellä pitäisi miettiä tarkemmin,kuinka niitä ohjeita jaellaan.