Oletteko ajatellut millasta olis jos olis rahoissaan? Itse olen miettinyt että millanen elämäni olisi jos olisin syntynyt kultalusikka suussa. Se kun olis helpottanut elämää ainakin siten että olisin saanut jonkun hyvän työpaikan nepotismin turvin tai olisin voinut perintörahoja vaan sijoitella ja elää kuten eräs henkilö joka arvostelee köyhien ja opiskelijoiden pieniä tukirahoja.
Mutta ei niin ei, kaikki on mennyt elämässäni vaikeimman kautta, nii ei oikein enää jaksa. Tunnen alemmuudentuntoa koska olen niin köyhä. Kun joku kaveri/tuttu miettii mihin omakotitaloon, kesämökkiin tai uuteen autoon riittää rahat, niin kyllä sitä katkeroituu. Itse mietin kaupassa että mihin ruokaan mulla riittää rahat. Miksi mulla ei ole asiat niin jamassa että voisin edes haaveilla jotain kämppää itselleni. Miksi joudun asumaan vuokraluukussa juopon ämmän naapurina joka aina meluaa rappukäytävässä kun tulee yöllä kotiin?
Kohta joku sanoo että opiskele ja mee töihin, mutta mulla on jo ammatti ja kun on tarpeeksi kauan ollu työtön ni eihän kukaan ota töihin ja jos opiskelen uuden ammatin ni ei kukaan ota töihin ku ei ole työkokemusta. Ja sitä paitsi en ole enää nuori, ei kukaan muo enää ota töihin tosta noin vaan.
Elämäni on mennyt pilalle jo senkin takia että kaikki vähänkin fiksummat naiset lopettaa tapaamiseni heti kun kuulevat että olen työtön. Kerran raahasin yhden dokunaisen luokseni ja se rupes juomaan ja sekoilemaan. Sillon ajattelin että onpa elämäni huonossa jamassa kun tommosia juoppoja akkoja omaan kämppääni tuon. Silloin tein sen päätöksen että mielummin ilman naisseuraa kun minkä tahansa naisen seurassa.
Viimeksi kuulin vanhasta koulukaveristani. Oli perinyt isänsä yrityksen ja kertoi kuinka hyvin hällä menee. Itse en kehdannut hänelle kertoa että olen työtön köyhä kurjimus jolla ei ole varaa ostaa kaupasta aina edes ruokaa. Niin helppoa on joillakin että saa valmiiksi menestyvän yrityksen minkä johtoon voi heti ryhtyä.
Kun vuoskymmenet laskee pennejä(nykyään centtejä) niin kyllä mitta alkaa jossain vaiheessa täyttyä. Nykyään muo vituttaa entistä enemmän ja aina kun nään jonkun nuoren jannun joka ajaa uudella maastobemulla, niin taas vituttaa entistä enemmän.
En voi tälle mitään, mutta joku kai ymmärtää joka on samassa tilanteessa.
Mutta ei niin ei, kaikki on mennyt elämässäni vaikeimman kautta, nii ei oikein enää jaksa. Tunnen alemmuudentuntoa koska olen niin köyhä. Kun joku kaveri/tuttu miettii mihin omakotitaloon, kesämökkiin tai uuteen autoon riittää rahat, niin kyllä sitä katkeroituu. Itse mietin kaupassa että mihin ruokaan mulla riittää rahat. Miksi mulla ei ole asiat niin jamassa että voisin edes haaveilla jotain kämppää itselleni. Miksi joudun asumaan vuokraluukussa juopon ämmän naapurina joka aina meluaa rappukäytävässä kun tulee yöllä kotiin?
Kohta joku sanoo että opiskele ja mee töihin, mutta mulla on jo ammatti ja kun on tarpeeksi kauan ollu työtön ni eihän kukaan ota töihin ja jos opiskelen uuden ammatin ni ei kukaan ota töihin ku ei ole työkokemusta. Ja sitä paitsi en ole enää nuori, ei kukaan muo enää ota töihin tosta noin vaan.
Elämäni on mennyt pilalle jo senkin takia että kaikki vähänkin fiksummat naiset lopettaa tapaamiseni heti kun kuulevat että olen työtön. Kerran raahasin yhden dokunaisen luokseni ja se rupes juomaan ja sekoilemaan. Sillon ajattelin että onpa elämäni huonossa jamassa kun tommosia juoppoja akkoja omaan kämppääni tuon. Silloin tein sen päätöksen että mielummin ilman naisseuraa kun minkä tahansa naisen seurassa.
Viimeksi kuulin vanhasta koulukaveristani. Oli perinyt isänsä yrityksen ja kertoi kuinka hyvin hällä menee. Itse en kehdannut hänelle kertoa että olen työtön köyhä kurjimus jolla ei ole varaa ostaa kaupasta aina edes ruokaa. Niin helppoa on joillakin että saa valmiiksi menestyvän yrityksen minkä johtoon voi heti ryhtyä.
Kun vuoskymmenet laskee pennejä(nykyään centtejä) niin kyllä mitta alkaa jossain vaiheessa täyttyä. Nykyään muo vituttaa entistä enemmän ja aina kun nään jonkun nuoren jannun joka ajaa uudella maastobemulla, niin taas vituttaa entistä enemmän.
En voi tälle mitään, mutta joku kai ymmärtää joka on samassa tilanteessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aina tietysti auttaa, jos perii tai vanhemmat muuten avustavat, mutta palkkatyöllä hyviin ansioihin pääseminen edellyttää yleensä jonkinlaista asiantuntijuutta. Jossain mielessä työpaikalla pitää tehdä itsensä korvaamattomaksi, hankkia tietämystä joltain osa-alueelta, jota muilla ei ole. Tai perustaa oma yritys ja myydä asiantuntijuuttaan. Alku on aina hankalin.
Olen miettinyt paljonkin. Itseasiassa niin paljon, että päätin taannoin vakaasti onnistua elämässäni mitä taloudelliseen puoleen tulee. En minä rikkaaksi havittele, mutta sen verran olen aikonut omaisuutta haalia, ettei tarvitse murehtia asioita.
Olen kyllä löytänyt yleensä töitä. Milloin mitäkin, en varsinaisesti ole koskaan välittänyt. Kunhan jotain jostain saa. Palkkani on ollut huonoimmillaan nettona alle 900 euroa kuukaudessa, eikä sillä paljoa juhlittu. Se tuntui todellakin alentavalta. Tein vuosia töitä orjapalkalla, kunnes sittemmin sain työn jossa kerrankin saa tehdä töitä niin paljon kuin sielu sietää, ja palkka on alkujaankin parempi kuin aikaisemmissa töissä. Kun ei ole mitään valmiiksi annettu, on se tehtävä vaikeamman kautta, ja itse teen nyt rahani työmäärällä. Tarkalleen käytännössä noin 250 tuntia kuukausittain.
Ei se helppoa ole, todellakaan. Mutta se mikä on päätetty, se pitää. Olen vakaasti aikonut onnistua tavoitteissani. Ja lopulta se on vain siitä kiinni. Päätöksestä. Periaatteesta.
Älä luovuta. Äläkä myöskään kadehdi. Ei ole mitään väliä mitä naapurilla on. Sen ajan mitä käytät katkeriin ajatuksiin, voisit käyttää sen miettimiseen miten muutat nykyisen tilanteesi paremmaksi. Näin itsekin tein, ja pitkällisen taistelun päätteeksi otin homman käsiini. Siihen meni vuosia, mutta lopulta, pikkuhiljaa iso ratas on pyörähtänyt ja asiat menneet oikeaan suuntaan.
Asut vuokralla eli maksat jonkun toisen asuntoa hänelle omaksi. Sellainen pitää ihmisen köyhänä.