Puhuttaessa uskontojen uhreista tulisi tarkastella myös sitä, mikä oli kenenkin tapauksessa se syy, että hän koki joutuneensa uskonnon uhriksi unohtamatta sitä, että syy saattoi olla myös uhrissa, joka ei tällöin olisikaan uhri...
Jos ajattelemme esim. avioliittoa ja kaksi ihmistä riitautuu tai ylipäätänsä mitä tahansa konfliktia jossa kaksi osapuolta kokee tulleensa väärinymmärretyksi, niin järkevää on tutkia molempia osapuolia ja täten pyrkiä löytämään syy siihen, miksi asiat menivät niin kuin ne menivät...
Tarkoitan tällä sitä, ettei aina vika ole uskonnossa, jos jokin yksilö on kokenut tulleensa uhriksi. Monesti syy on yksilössä eikä suinkaan uskonnollisessa yhteisössä...
Todellisuudessa uskonnoista ollaan tehty uhreja! Tämä on karua todellisuutta, jota ei voi kukaan asiaa tutkinut kieltää!
Otetaanpa esimerkki: Jos syyllistymme samaan mihin uskontojen uhrit, niin silloinhan me voisimme perustaa muitakin "uhriyhteisöjä" kuten, yhteiskunnan uhrit, eri yhdistysten uhrit, avioliiton uhrit jne...
Aina ei vika ole yhteiskunnassa, vaikka yksilö kokisikin niin! Aina ei vika ole jossakin yhdistyksessä, vaikka yksilö kokisikin niin eikä myöskään aina ole vika aviopuolisossa vaikka toinen osapuoli kokisikin niin!!! AINA EI VIKA OLE NS. USKONNOLLISESSA YHTEISÖSSÄ, vaikka yksilö kokisikin niin, VAAN SYY SAATTAA OLLA YKSILÖSSÄ...
Monesti, puhuttaessa kristillisistä yhteisöistä ja niiden uhreista ollaan unohdettu vähemmälle se, ymmärsikö uhriksi itseään nimittävä todellisesta kristillisyydestä mitään ja mitkä olivat hänen motiivinsa kuuluessaan johonkin kristilliseen yhteisöön. On huomattavaa, että monetkin ovat liittyneet johonkin kristilliseen yhteisöön vääristä motiiveista ja kun sitten ovat pettyneet haaveisiinsa alkavat syyttämään yhteisöä ja nimittävät täten itseään uhriksi...NAURETTAVAA...
On toki myönnettävä, että maassamme olevat kristilliset yhteisöt käyttävät liian usein henkistä väkivaltaa, mutta tätä ei saa yleistää, vaan TOTUUTEEN TULEE PYRKIÄ JOKAISEN YKSILÖN KOHDALLA...
On varmasti monia, jotka ovat jossain vaiheessa kokeneet joutuneensa uskonnon uhriksi, mutta kun ovat alkaneet tutkimaan itsenäisesti Raamatusta sitä, mitä on todellinen Jeesuksen opetuslapseus,ovatkin löytäneet tätä kautta elämäänsä vapauden ja tosi kristillisyyden! Sen mistä Raamattu puhuu ja josta kirkkokunnat vaikenevat...
Huom. Olen itse entinen uskonnon uhri (entinen helluntailainen, Adventisti) ja nyt kuitenkin innokas Jeesuksen opetuslapsi...
Kunnioittaen: Marko Lind
Ps. toivottavasti tätä viestiä ei sensuroida, sillä SANANVAPAUS KUULUU MYÖS KRISTITYILLE, vaikkakin monet uskonnon uhrit väittäisivät jotakin muuta!
Jos ajattelemme esim. avioliittoa ja kaksi ihmistä riitautuu tai ylipäätänsä mitä tahansa konfliktia jossa kaksi osapuolta kokee tulleensa väärinymmärretyksi, niin järkevää on tutkia molempia osapuolia ja täten pyrkiä löytämään syy siihen, miksi asiat menivät niin kuin ne menivät...
Tarkoitan tällä sitä, ettei aina vika ole uskonnossa, jos jokin yksilö on kokenut tulleensa uhriksi. Monesti syy on yksilössä eikä suinkaan uskonnollisessa yhteisössä...
Todellisuudessa uskonnoista ollaan tehty uhreja! Tämä on karua todellisuutta, jota ei voi kukaan asiaa tutkinut kieltää!
Otetaanpa esimerkki: Jos syyllistymme samaan mihin uskontojen uhrit, niin silloinhan me voisimme perustaa muitakin "uhriyhteisöjä" kuten, yhteiskunnan uhrit, eri yhdistysten uhrit, avioliiton uhrit jne...
Aina ei vika ole yhteiskunnassa, vaikka yksilö kokisikin niin! Aina ei vika ole jossakin yhdistyksessä, vaikka yksilö kokisikin niin eikä myöskään aina ole vika aviopuolisossa vaikka toinen osapuoli kokisikin niin!!! AINA EI VIKA OLE NS. USKONNOLLISESSA YHTEISÖSSÄ, vaikka yksilö kokisikin niin, VAAN SYY SAATTAA OLLA YKSILÖSSÄ...
Monesti, puhuttaessa kristillisistä yhteisöistä ja niiden uhreista ollaan unohdettu vähemmälle se, ymmärsikö uhriksi itseään nimittävä todellisesta kristillisyydestä mitään ja mitkä olivat hänen motiivinsa kuuluessaan johonkin kristilliseen yhteisöön. On huomattavaa, että monetkin ovat liittyneet johonkin kristilliseen yhteisöön vääristä motiiveista ja kun sitten ovat pettyneet haaveisiinsa alkavat syyttämään yhteisöä ja nimittävät täten itseään uhriksi...NAURETTAVAA...
On toki myönnettävä, että maassamme olevat kristilliset yhteisöt käyttävät liian usein henkistä väkivaltaa, mutta tätä ei saa yleistää, vaan TOTUUTEEN TULEE PYRKIÄ JOKAISEN YKSILÖN KOHDALLA...
On varmasti monia, jotka ovat jossain vaiheessa kokeneet joutuneensa uskonnon uhriksi, mutta kun ovat alkaneet tutkimaan itsenäisesti Raamatusta sitä, mitä on todellinen Jeesuksen opetuslapseus,ovatkin löytäneet tätä kautta elämäänsä vapauden ja tosi kristillisyyden! Sen mistä Raamattu puhuu ja josta kirkkokunnat vaikenevat...
Huom. Olen itse entinen uskonnon uhri (entinen helluntailainen, Adventisti) ja nyt kuitenkin innokas Jeesuksen opetuslapsi...
Kunnioittaen: Marko Lind
Ps. toivottavasti tätä viestiä ei sensuroida, sillä SANANVAPAUS KUULUU MYÖS KRISTITYILLE, vaikkakin monet uskonnon uhrit väittäisivät jotakin muuta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
No-niin,
Nyt alkaa selvitä mistä kohdallasi mättää. Se on tämä vanha kunnon hyväksytyksi tulemisen tarve.
"Huom. Olen itse entinen uskonnon uhri (entinen helluntailainen, Adventisti)"
Kun et saanut hyväksyntää (=ideoitasi läpi)edellisissä poroukoissa, niin vaihdoit..
"..ja nyt kuitenkin innokas Jeesuksen opetuslapsi..."
DOG
Kysymys ei ole todellakaan siitä! Huomautettakoon, että käyn nykyisin varsin aktiivisesti mm. helluntailaisten kuin myös Adventistien tilaisuuksissa sekä minulla on monta hyvää ystävää edellä mainituissa yhteisöissä, joten se kai kertoo omalta osaltaan siitä, etten hae hyväksyntää, vaan pyrin elämään omantuntoni mukaan, jota säätelee (uskoakseni) Jumalan Pyhä Henki...
Omatuntoni mukaan siksi, että käsitykseni Jumalan seurakunnasta, Kristuksen Ruumiista, niin kuin Raamattu opettaa, on päästänyt minut vapauteen uskonnollisista kahleista, irti kirkkokuntakeskeisyydestä nauttimaan vapaudesta, johon Kristus Jeesus on meidät kaikki vapauttanut...
Kunnioittaen: Marko Lind
Kyllä oli selkeää tekstiä nimimerkki Uskonnon uhrilla eli Marko Lindillä.
Ei voi kun sanoa AAMEN.
Toisaalta voidaan sanoa, että kaikki uskonnot (myös ateismi) vammauttaa ihmisiä jollakin tavalla. Niiden kautta ihmisen sisintä muokataan. Esim. adventismi,jehovan todistajat, luterilaisuus yms. ovat aiheuttamassa sen, etteivät niiden vaikutuksessa olleet useinkaan pääse uskoon tultuaankaan raitishenkiseen, raamatulliseen kristinuskoon. Sisimmässä on noita harhapesäkkeitä.
Pyhän Hengen kasteen saaminen on esim. entiselle adventistille lähes mahdotonta
ellei hän täydellisesti sanoudu irti kaikista adventistien vaikutuksista.
- - -
Jos pelkää ihmisiä, niin silloin on oman pelkonsa vanki.
Jumalan Sanaa kuuntelemaan voi mennä ilmankin, että kauheasti ottaa ongelmia siitä mitä toiset mahdollisesti sinusta itsestäsi ajattelevat.
Onhan ihmisiä mukava nähdä, mutta kaikkeen ei tarvitse suostua eikä mennä mukaan.
Voihan se olla niin, että et ajattele asioista samalla tavalla kuin lauma, vaan ihan itsenäisesti.
Laumautumisessa voi joskus olla vaarana että toimiikin sitten ihan rakkauden vastaisesti, eikä enää kuuntelekkaan oman tuntonsa ääntä.
Ystävät on kaikille ihmisille yleensä tärkeä asia, ja sellainen jolla ei ole ystäviä, voi hetken istua vaikkapa uskovaisten keskellä ja voi tuntea että ympärillä on muitakin ihmisiä, jotka eivät ole tulleet katselemaan sinua.
Meillä on uskontoa täsmälleen sen verran, että se riittää vihaamiseen, mutta ei tarpeeksi toistemme rakastamiseen asti.
Hyvä että valitsit sen tien jolla sinä itse haluat seurata Jeesusta, ja pääsit eroon ahdistavista asioista.
Minä itse olen helluntailainen, ja tunsin että tällainen tie seurata Jeesusta on juuri minulle se oikeanlainen. Kaikkea mahdollista hyvää vaan sinun tiellesi. Kesä on tulossa!
Uskoon tultuani kuvittelin miespuolisten itseään uskovaisina pitävien miehien olevan sellaisia välittömiä,vilpittömiä niin puheiden kuin tekojenkin taholla, mutta pettymykseni olikin suuri havaittuani, että miten paljon seksi merkitsee miespuolisille khr:lle/papeille.-Kuvitellaan että ollaan niin seksuaalisesti puoleensa vetäviä sekä vastustamattomia että nais-sukuouolen edustaja(naimisissa jo olevakin) ei tule minun lähelleni muussa tarkoituksessa kuin vaan päästäkseen sänkyyn kanssani seksi tarkoituksesa! Miksi näin?Seksi on vain pieni osa-alue ihmisen elämässä, että ei sen mielestäni tulisi olla noin määrävä seikka ihmisen elämässä.
Ei kaikki halua seksiä vaan lähestyä miespuolista khraa/pappia aivan muussa tarkoituksessa, esim:si saadakseen heistä kristityn veljen jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia uskon asioista!Sekä saada heistä kannustaja ja rohkaisija omalla uskon taipaleella!