Olen vähän yli kolmekymppinen, ihan hyvännäköinen ja mukavaksi sanottu nainen. Olen eronnut viime syksynä ja sen jälkeen törmännyt pari kertaa todella fiksuihin, mukaviin ja asiallisiin miehiin. Molemmilla kerroilla voimakasta ihastumista tyyliin ekoista silmäyksistä lähtien, ja niin samalla aaltopituudella kuin voi vaan olla. Siis helppoa olla yhdessä, jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, ja fyysinen kiinnostus myös molemminpuolista. Molemmilla kerroilla miehet sitten jänistäneet muutaman viikon tapailun jälkeen, vaikka ensiksi itse olleet niitä enemmän ihastuneita. En ole mielestäni ahdistellut tai painostanut kumpaakaan, ja olen tosi pettynyt, koska aluksi olen itse ollut se jarruttelija, ja vasta sitten uskaltanut ihastua kun mies on näyttänyt olevansa täysillä mukana. Ja eipä ole kauaa mennyt, kun mies on jättänyt vastaamatta puheluihin, tai muutoin yhtäkkiä ottanut takapakkia. Ja korostan, että nämä miehet eivät siis ole olleet elämässäni yhtä aikaa, vaan parin kolmen kuukauden välillä!
En ole exästäni kummallekaan jauhanut, enkä muutenkaan mielestäni käyttäytynyt typerästi, mutta enää en kyllä uskalla luottaa kehenkään mieheen! Miksi miehet tykkää leikkiä tulella tällä tapaa? Miksi jahdata naista siihen pisteeseen, että saa tämän kiinnostumaan ja sitten juosta karkuun?
Aina mulle käy näin!!!
35
1973
Vastaukset
- :P
Vittu mitä idiootteja pellejä! Mutta tuttua tuo on itsellekin. Nykyajan suomi-miehet eivät vain kertakaikkiaan ole miehiä!
- Taasnäitä
"Nykyajan suomi-miehet eivät vain kertakaikkiaan ole miehiä!"
Ehkä yrität kampittaa miehiä jotka ovat oman tasosi yläpuolella. Heillä on vara valita.
- vapaa nainen
samoja kokemuksia. Kun et heti innostu, olet kiinnostava...ja, kun innostut et kiinnosta enää, vaan olet suorastaan pelottava.....mikä se juttu siinä miehillä on...???
- NNainen
Valloitusvietti, sitten kun on valloitettu, siirrytään seuraavaan.
- -mies-
tähtäät liian korkealle, noilla miehille on päivänselvästi ollut jotain parempaakin tarjolla.
mahdollisesti pelimiehiä?
eivät miehet normaalisti noin pakittele, jos sussa ei ole jotain raivostuttavia piirteitä.
mieti olivatko kyseiset miehet exääsi huomattavasti komeampia. jos olivat, siinä vika. jos taas eivät, niin sitten on vaikea sanoa mikä mättää.- ap
Ihan tavallisia miehiä olivat, kylläkin ihan hyvännäköisiä ainakin minun mittapuullani, mutta molempien kohdalla ihastuin enemmän heidän luonteisiinsa ja ylipäätään persooniin. Ja se mikä näitä kahta miestä lopuksi aika pitkälle yhdisti, oli että he kumpikin ovat olleet pitkään (tyyliin pari kolme vuotta) sinkkuina ja jollain tapaa vakituinen suhde vs. oma elämä ja oma vapaus kallisti nämä kummatkin siihen, että vapaana on mukavampi olla kuin varattuna...
Varsinkin tämän edellisen kohdalla olin erittäin varuillani, kun kuulin että on ollut kauan sinkkuna, ja omia juttuja ja harrastuksia on paljon, mutta mies oli niin herttainen ja vakuuttava sanoessaan että tekee minulle tilaa elämässään... Juu, tekihän hän kyllä aikansa, mutta lopuksi sit se oma vapaus olikin liian tärkeä menetettäväksi. Hänen kohdallaan luulen kyllä ettei tule koskaan vakiintumaan kenenkään kanssa... Aivan mahtava tyyppi muuten, joten toivottavasti pysymme väleissä/kavereina kaikesta huolimatta. ap kirjoitti:
Ihan tavallisia miehiä olivat, kylläkin ihan hyvännäköisiä ainakin minun mittapuullani, mutta molempien kohdalla ihastuin enemmän heidän luonteisiinsa ja ylipäätään persooniin. Ja se mikä näitä kahta miestä lopuksi aika pitkälle yhdisti, oli että he kumpikin ovat olleet pitkään (tyyliin pari kolme vuotta) sinkkuina ja jollain tapaa vakituinen suhde vs. oma elämä ja oma vapaus kallisti nämä kummatkin siihen, että vapaana on mukavampi olla kuin varattuna...
Varsinkin tämän edellisen kohdalla olin erittäin varuillani, kun kuulin että on ollut kauan sinkkuna, ja omia juttuja ja harrastuksia on paljon, mutta mies oli niin herttainen ja vakuuttava sanoessaan että tekee minulle tilaa elämässään... Juu, tekihän hän kyllä aikansa, mutta lopuksi sit se oma vapaus olikin liian tärkeä menetettäväksi. Hänen kohdallaan luulen kyllä ettei tule koskaan vakiintumaan kenenkään kanssa... Aivan mahtava tyyppi muuten, joten toivottavasti pysymme väleissä/kavereina kaikesta huolimatta.Mitä merkitystä sillä on että mies on ollut kauan sinkkuna?
- 15 + 18
ap kirjoitti:
Ihan tavallisia miehiä olivat, kylläkin ihan hyvännäköisiä ainakin minun mittapuullani, mutta molempien kohdalla ihastuin enemmän heidän luonteisiinsa ja ylipäätään persooniin. Ja se mikä näitä kahta miestä lopuksi aika pitkälle yhdisti, oli että he kumpikin ovat olleet pitkään (tyyliin pari kolme vuotta) sinkkuina ja jollain tapaa vakituinen suhde vs. oma elämä ja oma vapaus kallisti nämä kummatkin siihen, että vapaana on mukavampi olla kuin varattuna...
Varsinkin tämän edellisen kohdalla olin erittäin varuillani, kun kuulin että on ollut kauan sinkkuna, ja omia juttuja ja harrastuksia on paljon, mutta mies oli niin herttainen ja vakuuttava sanoessaan että tekee minulle tilaa elämässään... Juu, tekihän hän kyllä aikansa, mutta lopuksi sit se oma vapaus olikin liian tärkeä menetettäväksi. Hänen kohdallaan luulen kyllä ettei tule koskaan vakiintumaan kenenkään kanssa... Aivan mahtava tyyppi muuten, joten toivottavasti pysymme väleissä/kavereina kaikesta huolimatta.Olen pari kertaa tyypannyt vastaavanlaista mimmiä. Se toinen varsinkin oli ulkoisesti melkoinen trophy: lastenlääkäri ja herttainen kuin mikä. Mutta se kroppa, tissit roikkuivat aika pahasti ja muutenkin oli vararavintoa alkanut kertyä. Sängyssä sain munan väkisin pystyyn kun ajattelin teiniperseitä mutta sitten ajattelin, että tuleeko se seksielämä olemaan tällaista lopun ikää. Ollaan vaan kavereita, jooko.
- Tunnistus
wlfwd kirjoitti:
Mitä merkitystä sillä on että mies on ollut kauan sinkkuna?
a) Hyvännäköisiä
b) Pitempään sinkkuina
= Pelimiehiä, joita ei muu kiinnosta kuin vaihtuvan toosan rassaus :) - -mies-
ap kirjoitti:
Ihan tavallisia miehiä olivat, kylläkin ihan hyvännäköisiä ainakin minun mittapuullani, mutta molempien kohdalla ihastuin enemmän heidän luonteisiinsa ja ylipäätään persooniin. Ja se mikä näitä kahta miestä lopuksi aika pitkälle yhdisti, oli että he kumpikin ovat olleet pitkään (tyyliin pari kolme vuotta) sinkkuina ja jollain tapaa vakituinen suhde vs. oma elämä ja oma vapaus kallisti nämä kummatkin siihen, että vapaana on mukavampi olla kuin varattuna...
Varsinkin tämän edellisen kohdalla olin erittäin varuillani, kun kuulin että on ollut kauan sinkkuna, ja omia juttuja ja harrastuksia on paljon, mutta mies oli niin herttainen ja vakuuttava sanoessaan että tekee minulle tilaa elämässään... Juu, tekihän hän kyllä aikansa, mutta lopuksi sit se oma vapaus olikin liian tärkeä menetettäväksi. Hänen kohdallaan luulen kyllä ettei tule koskaan vakiintumaan kenenkään kanssa... Aivan mahtava tyyppi muuten, joten toivottavasti pysymme väleissä/kavereina kaikesta huolimatta."kylläkin ihan hyvännäköisiä ainakin minun mittapuullani"
Eli tulkitsen niin, että he olivat komeampia kuin exäsi?
"Ja se mikä näitä kahta miestä lopuksi aika pitkälle yhdisti, oli että he kumpikin ovat olleet pitkään (tyyliin pari kolme vuotta) sinkkuina "
Ovat siis hyvin nirsoja.
Et vaan kiinnostanut tarpeeksi. Laske rimaa ja tähtää exäsi kanssa samalla tasolla oleviin miehiin. - ap
15 + 18 kirjoitti:
Olen pari kertaa tyypannyt vastaavanlaista mimmiä. Se toinen varsinkin oli ulkoisesti melkoinen trophy: lastenlääkäri ja herttainen kuin mikä. Mutta se kroppa, tissit roikkuivat aika pahasti ja muutenkin oli vararavintoa alkanut kertyä. Sängyssä sain munan väkisin pystyyn kun ajattelin teiniperseitä mutta sitten ajattelin, että tuleeko se seksielämä olemaan tällaista lopun ikää. Ollaan vaan kavereita, jooko.
Olipa järkyttävää lukea tuo juttusi. Jos mimmi on muuten mahtava tyyppi ja hänen kanssaan viihtyy, niin ei kai homma voi kaatua sellaseen juttuun kuin kropan epätäydellisyyteen?? Eikös ulkoiset asiat ole lopuksi aika pieniä juttuja suhteessa? Kaikki me ikäännytään ja rupsahdetaan, mutta ei kai se sitä tarkoita, että äijä tai muija vaihtoon heti jos lihoo tai naama alkaa valahtaa? Oletko itse sitten niin täydellinen, että voit pitää rimasi naurettavan korkealla?
Tuli sellainen olo, ettei tälläinen yli kolkytvuotias nainen, jonka kroppa on treenaamisesta ja muusta huolimatta siis todellakin yli kolmekymmentä vuotias, löydä KOSKAAN enää miestä rinnalleen... Jos siis valtaosa miehistä ajattelee kuin sinä. Ei ne minunkaan rinnat ole samanlaiset kuin 10 vuotta sitten, eikä kropasta saa koskaan enää teinityttömäistä, vaikka hikoilisin salilla kuinka. Mutta SILTI olen ihan ok-kuosissa, en ylipainoinen, ja kaikki ystäväni kehuvat että olen mukava, fiksu ja nätti.
Sinulle -Mies-...
Yksikään existäni ei ole ollut ruma tai tavis, vaan järjestään komeita miehiä ovat olleet kaikki. Luonteissa ja muussa on sitten ollut sanomista (kukaanhan ei ole täydellinen), mutta suhteeni ovat aina kestäneet useita vuosia. Minulla on tietynlainen maku miesten suhteen, enkä koe että minun tarvitsisi laskea rimaa sen takia, että ne komeat kaverit ei muka pysy kelkassa mukana. Olit kyllä ihan oikeassa kirjoittaessasi, että tälläiset kaverit jotka ovat pitkään olleet sinkkuina, tulevat nirsoiksi, ja sittenhän ei kelpaa enää kukaan. Tiedän ainakin pari mimmiä, joiden kanssa toinen näistä miehistä on seurustellut/tapaillut, eikä nekään naiset olleet mitenkään ihmeellisiä. Ihan tavallisia naisia ainakin ulkonäkönsä puolesta. Ehkä siksikin siis historiaa. - 987ruydthg
15 + 18 kirjoitti:
Olen pari kertaa tyypannyt vastaavanlaista mimmiä. Se toinen varsinkin oli ulkoisesti melkoinen trophy: lastenlääkäri ja herttainen kuin mikä. Mutta se kroppa, tissit roikkuivat aika pahasti ja muutenkin oli vararavintoa alkanut kertyä. Sängyssä sain munan väkisin pystyyn kun ajattelin teiniperseitä mutta sitten ajattelin, että tuleeko se seksielämä olemaan tällaista lopun ikää. Ollaan vaan kavereita, jooko.
Niin varmaan, ja sitten sä heräsit ja sänky oli märkä. Kuule, jos sä useinkin ajattelet teinejä, että saat pippelin seisomaan etkä itse ole teini vaan tuollainen 3kymppisiä tapaileva mies, niin menepäs kiireesti hoitoon, olet sairastumassa mieleltäsi.
Kyllä kautta aikain ja maailman sivun, meissä on ollut kaiken muotoisia, ja mallisia, niin nuorissa kun vanhoissa. Riippuu ne tissit joskus nuorillakin, ja vararavinto on joillekin suorastaan se juttu, joten höpön löpön taas näitä provoiluja. Ihan höpsöjä sun jutut, jos sä omaan päähän syötät tuollaista, sä myös alat itse uskoa omiin vikoihisi ja jonain päivänä heräät siihen, että uskotkin ettet itse enää kelpaa!!
Onneksi meistä jokainen on epätäydellinen omalla tavallaan ja kaikille löytyy omat ihailijat, jopa kaikenikäisille! Jopa vanhukset rakastuu ja alkaa seurustelemaan ja heillä kuule roikkuukin paikat, eikä haittaa yhtään. Osa vanhuksista on jopa seksuaalisesti yhä aktiivisia: ei seksi ole pelkästään nuorten juttu. Seksuaalinen viehätys on monesta muustakin asiasta kiinni kun trimmatusta kropasta, usein enemmän kiinni tuosta pääkopan sisällöstä ja luonteesta: ihan totta ja aikuisten oikeasti.
Älä sure, kaikille löytyy joku, jos itse ei luovuta, vaan on oma itsensä. Joten ole vaan rohkeasti se kuka olet ja kehitä itseäsi, elä elämääsi, ole sellainen paras ihminen kun vain sinä voit olla. Kenenkään ei tarvitse tuntea alemmuutta eikä alkaa itse lynttäämään itseään. Jos haluaa vaikka laihtua, siinäkin auttaa enemmän itsensä kannustaminen kuin haukkuminen ja monesti terve, iloinen itsetunto kaunistaa meikkejäkin enemmän!
Onnea matkaan kaikille tasapuolisesti!
- djrdj
aika pöllö jos kahden tuollaisen tapauksen jälkeen et voi enää luottaa miehiin. tuollaiset lyhyet, parin viikon tai parin kuukauden jutut on juuri niitä tavallisimpia. eihän sitä ihan alussa parien treffien jälkeen vielä tunne toista niin hyvin että tietäisi tuleeko jutusta seurustelusuhde. aika usein siinä sitten käy niin että huomaa että ei tule (vaikka ihan alussa olisi ollut miten kiinnostunut), ja sitten on aika nostaa kytkintä.
- ....................
sun alkujarruttelustasi. Mukavat ja fiksut miehet eivät nimittäin piiritä ja vonkaa jarruttelevaa naista, vaan vetäytyvät, koska tuntevat sun olevan ei kiinnostunut. Ainoastaan pelurit jaksaa leikkiä noita jarrutteluleikkejä ja painaa päälle.
Seuraavan kerran kun tapaat mukavan ja hyväntuntuisen miehen, niin älä jarruttele ja kipristele, vaan anna mennä heti ja osoita miehelle olevasi kiinnostunut. Jos et tee noin, niin menetät tuollaiset miehet yksi toisensa jälken ja haaviisi tarttuu vain skeidaa. Näissä asioissa pitää uskaltaa, tai olla ilman! Prinsessaleikkijät saavat vain ne kehnoimmat ja hankalat miehet.- ppptorie
En ole ihan samaa mieltä yllä olevan kanssa. Tai siis fiksua tekstiä mutta joillakin se heittäytymisen taito vaan puuttuu tai ei uskalla. Jotkut etenevät mielummin hitaasti kuin tekevät kaiken tunteiden voimalla.
- odottavan aika pitkä
ppptorie kirjoitti:
En ole ihan samaa mieltä yllä olevan kanssa. Tai siis fiksua tekstiä mutta joillakin se heittäytymisen taito vaan puuttuu tai ei uskalla. Jotkut etenevät mielummin hitaasti kuin tekevät kaiken tunteiden voimalla.
Voisko joku selittää tota hitaasti etenemistä mulle, kun mää en oikeesti enää tajua omaa tilannettanikaan yhtään. Ihana mies, mutta haluaa ottaa niin rauhallisesti, että mulla kyllä hihat palaa siinä kun mitään ei tapahdu. Oikeesti, jos joku jolla on olemassa ajatuksia tuosta, niin auttakaa mua ymmärtämään. Tiedän kyllä, että varsinkin alussa sitä voi vaikka seksin takia sitoutua vahingossa turhankin voimakkaasti johonkin, mihin ei olisi ehkä kannattanutkaan sitoutua. Mut sit toisaalta, kerran täällä vaan eletään ja miksei sen aikaa vois nauttia, kun se kiinnostava ihminen on siinä olemassa? Nyt oon kolmisen kuukautta odotellu, että mies lämpenis, haluaa kuulemma vielä tavata, mutta en edes muista milloin ollaan viimeksi tavattu.
- ................
odottavan aika pitkä kirjoitti:
Voisko joku selittää tota hitaasti etenemistä mulle, kun mää en oikeesti enää tajua omaa tilannettanikaan yhtään. Ihana mies, mutta haluaa ottaa niin rauhallisesti, että mulla kyllä hihat palaa siinä kun mitään ei tapahdu. Oikeesti, jos joku jolla on olemassa ajatuksia tuosta, niin auttakaa mua ymmärtämään. Tiedän kyllä, että varsinkin alussa sitä voi vaikka seksin takia sitoutua vahingossa turhankin voimakkaasti johonkin, mihin ei olisi ehkä kannattanutkaan sitoutua. Mut sit toisaalta, kerran täällä vaan eletään ja miksei sen aikaa vois nauttia, kun se kiinnostava ihminen on siinä olemassa? Nyt oon kolmisen kuukautta odotellu, että mies lämpenis, haluaa kuulemma vielä tavata, mutta en edes muista milloin ollaan viimeksi tavattu.
oikeastaan auta sua yhtään, jos joku hitaasti etenijä valottaa tarkoitusperiään. Olet nopeampaa toimintaa haluava ihminen ja hidas eteneminen ketuttaa ja aiheuttaa päänvaivaa oli syy mikä tahansa. Monesti tästä aiheesta on ollut juttua ja olen ennenkin sanonut että kaikkein tärkeintä on molempien suht sama etenemistahti. Jos toinen on hidas ja toinen ei, niin siitä yleensä seuraa vain ketutusta nopeammalle ja ahdistusta hitaammalle. Harmonia on tärkeää joka asiassa ja myös tässä etenemistahtijutussa. Hitaasti etenijöiden ja nopeampaa toimintaa haluavien vain pitäisi löytää suht samanlaiset etenijät, jolloin tämä ongelma poistuu kuvioista.
Yleisesti voidaan sanoa että hidas eteneminen johtuu aina jostakin ongelmasta. On huonoja kokemuksia ja ei luoteta toiseen ja suojellaan itseään. Ei olla tarpeeksi kiinnostuneita, mutta ei niin vähän kuitenkaan että ei ollenkan haluta nähdä ja roikutaan välitilassa. On tullut jätetyksi pitkästä suhteesta ja ei olla vielä parannuttu siitä. On traumoja takana, luurankoja. Suhde pelottaa syystä tai toisesta. Ei haluta sitoutua ja olla vapaa jne jne. Yhtään positiivista syytä hidasteluun ei yleensä ole ja vaikka olisikin, niin etenemistahtien erilaisuus tuo vain ongelmia.
Voihan noista tulla tietenkin vaikka mikä vuosisadan rakkaustarina, mutta ennen sitä toinen tai molemmat ovat yleensä hermoraunioita ja se haittaa ja hänkrää pitkään vaikka suhteeseen päädyttäisiinkin... - ..............
ppptorie kirjoitti:
En ole ihan samaa mieltä yllä olevan kanssa. Tai siis fiksua tekstiä mutta joillakin se heittäytymisen taito vaan puuttuu tai ei uskalla. Jotkut etenevät mielummin hitaasti kuin tekevät kaiken tunteiden voimalla.
sellaisten onkin syytä etsiä samanlainen kumppani, eikö? Ei täysin eri tahtia etenevillä ole oikeutta vaatia toista muokkaantumaan omaan tahtiinsa, vaan etsitään itselleen sovelias kumppani. Näinhän se etsintä muutenkin toimii, eikä yritetä väkisin olla jonkin hyvin erilaisen ja ketuttavan ihmisen kanssa!?! Kumppanin kanssa olisi syytä tuntea olonsa helposki ja että yhdessäoloa ei haittaa hirveästi negatiivisia tuntemuksia. En puolusta tässä minkään vauhtista etenemistahtia muita paremmaksi, vaan etenemistahtien samankaltaisuutta uuden parin välillä.
- tgtrt
................ kirjoitti:
oikeastaan auta sua yhtään, jos joku hitaasti etenijä valottaa tarkoitusperiään. Olet nopeampaa toimintaa haluava ihminen ja hidas eteneminen ketuttaa ja aiheuttaa päänvaivaa oli syy mikä tahansa. Monesti tästä aiheesta on ollut juttua ja olen ennenkin sanonut että kaikkein tärkeintä on molempien suht sama etenemistahti. Jos toinen on hidas ja toinen ei, niin siitä yleensä seuraa vain ketutusta nopeammalle ja ahdistusta hitaammalle. Harmonia on tärkeää joka asiassa ja myös tässä etenemistahtijutussa. Hitaasti etenijöiden ja nopeampaa toimintaa haluavien vain pitäisi löytää suht samanlaiset etenijät, jolloin tämä ongelma poistuu kuvioista.
Yleisesti voidaan sanoa että hidas eteneminen johtuu aina jostakin ongelmasta. On huonoja kokemuksia ja ei luoteta toiseen ja suojellaan itseään. Ei olla tarpeeksi kiinnostuneita, mutta ei niin vähän kuitenkaan että ei ollenkan haluta nähdä ja roikutaan välitilassa. On tullut jätetyksi pitkästä suhteesta ja ei olla vielä parannuttu siitä. On traumoja takana, luurankoja. Suhde pelottaa syystä tai toisesta. Ei haluta sitoutua ja olla vapaa jne jne. Yhtään positiivista syytä hidasteluun ei yleensä ole ja vaikka olisikin, niin etenemistahtien erilaisuus tuo vain ongelmia.
Voihan noista tulla tietenkin vaikka mikä vuosisadan rakkaustarina, mutta ennen sitä toinen tai molemmat ovat yleensä hermoraunioita ja se haittaa ja hänkrää pitkään vaikka suhteeseen päädyttäisiinkin...Joskus ajattelin, että jaksaahan sitä hyvää odottaa vaikka monta kuukautta, mutta nykyään oon sen verran realisti, että parempi katsoa jo muutamien treffien kuluessa, löytyykö esim. seksuaalista yhteensopivuutta... rikkoisin vain itseni pahemmin, jos nainen dumppaisi mut monen kuukauden toivon virittelyn jälkeen, kun ei löytynytkään samanlaisia vehkeitä ja tekniikkaa kuin joltakulta exältä.
- 7rufyjh
Olet aika lapsellinen, paria miestä tapaillut ja jo heittämässä kirvestä kaivoon. Et ole tainnut paljon maailmaa nähdä? Kuule, kyllä se niin on, että jotkut tapailevat paljonkin, ovat sinkkuina kauankin, eikä silti vaan natsaa. Pitääkö se selittää oikeasti vielä yli 3kymppiselle naiselle? Että ei aina käy niinkuin haaveillaan? Eikä se tee mitään pelaamista, tai mitään vikaa kehenkään, elä kuten tunnet ja toivo, että toinen tuntee samoin, et sä muutakaan voi tehdä.
Et ole jauhanut, ja sitä ja tätä selitystä: oletko sä oma itsesi ollenkaan vai keskitytkö esittämään jotain ihanaa ja miellyttävää epäihmistä? Älä ainakaan siihen sorru, jotenkin tuolla olit jollekin provollekin vastannut ja tuli olo, että mikäs kriisi sulle nyt on oikein tullut. 3kymppisellä on aikaa ja ulkonäköä vielä vaikka muille jakaa, jos sitä koskaan on ollut, sillä kyllä ihmiset rakastuu ihan kaiken ikäisinä, alkaa seurustelemaan uudelleen ja lapsiakin saadaan jopa 4kymppisinä, että eipä tämä nyt niin ihmeellistä ole.
Biologinen paniikii, kolmenkympin kriisi ja itsetunnon heikkoutta. No, ne on korjattavissa kaikki, joten ei hätää. Ensinnäkin pitää alkaa itse vaan elämään ja olla vaan mitä on. Unohtaa paniikki ja hyväksyä elämä. Myös pettymykset. katsoa itseään rehellisesti ja miettiä, mitä miehistään etsii ja miten sokea on ja mille. Meillä kaikilla on heikkoutemme, ehkä syy ja selitys löytyy sieltä.
Kyllä meillä kaikilla on oma aikamme ja elämässä tulee vastaan mitä tulee: sä sentään saat kuitenkin tavata miehiä ja tapaat heitä. He ainakin kiinnostuu suhteen verran ja sä saat edes jotain: maailma on täynnä yksinäisiä ihmisiä, jotka ilomielin ottaisi edes tuon. Olisit vaan kiitollinen saamastasi, vaikka se kirpaiseekin, jos ei ihan ole sitä mitä on tilattu. Mutta onko ei-mitään parempi? Ei edes hetken ihastusta, ei seksiä, ei tapailuja, ei tutustumista, ei mitään? Mietipä taas uudelleen ja jatka etsintöjä hyvillä mielin, onnea matkaan!- ap
Ehkä kaipasinkin jotain tämäntyylistä herätystä joltakulta... Oikeassahan sinä olet. Mikäs kiire tässä nyt on periaatteessa sitä oikeaa löytää, kun edellisestä pitkän suhteen katkeamisesta on vasta reilut puoli vuotta aikaa. Mutta siinähän se toisaalta onkin, että kun on uutta tämä yksin oleminen ja pieni pelko ettei enää ikinä löydä ketään. Ja kumpikin näistä kavereista ketä kevään/kesän aikana tapailin, tuntuivat juuri sellaisilta minulle sopivilta. Mutta kaipa niitä vastaavia kävelee vielä eteen...
- zzag
ap kirjoitti:
Ehkä kaipasinkin jotain tämäntyylistä herätystä joltakulta... Oikeassahan sinä olet. Mikäs kiire tässä nyt on periaatteessa sitä oikeaa löytää, kun edellisestä pitkän suhteen katkeamisesta on vasta reilut puoli vuotta aikaa. Mutta siinähän se toisaalta onkin, että kun on uutta tämä yksin oleminen ja pieni pelko ettei enää ikinä löydä ketään. Ja kumpikin näistä kavereista ketä kevään/kesän aikana tapailin, tuntuivat juuri sellaisilta minulle sopivilta. Mutta kaipa niitä vastaavia kävelee vielä eteen...
Kirjoitat:
"edellisestä pitkän suhteen katkeamisesta on vasta reilut puoli vuotta aikaa. "
ja aiemmassa:
"Ja korostan, että nämä miehet eivät siis ole olleet elämässäni yhtä aikaa, vaan parin kolmen kuukauden välillä!"
Eli olet hypännyt ekaan näistä uusista miessuhteista lähestulkoon lämpimistä lakanoista. Minulla tuollainen laittaisi hälytyskellot soimaan, ei ihminen ehdi puida erokriisiään ja miettiä mitä todella tahtoo noin mitättömän erossa olemisen jälkeen. Sanotaanko että nyt tuon puolen vuoden jälkeen olisin valmis uskomaan, että nainen voi olla valmis hakemaan muutakin kuin laastarisuhdetta.
Toinen juttu, joka tuli mieleen ketjun muista kirjoituksista: Mitä tulee hitaasti etenemiseen, niin usein se on vain tekosyy sille, että halutaan seksiä muttei syvempää suhdetta. Jos joku on oikeasti halukas etenemään hitaasti omien ajatustensa ja tuntemuksiensa selvittämiseksi, niin silloin hänelle riittää tapailu ilman että siihen tarvitsee liittyä ainakaan joka tapaamiskerralla seksiä. - Jarrua!
ap kirjoitti:
Ehkä kaipasinkin jotain tämäntyylistä herätystä joltakulta... Oikeassahan sinä olet. Mikäs kiire tässä nyt on periaatteessa sitä oikeaa löytää, kun edellisestä pitkän suhteen katkeamisesta on vasta reilut puoli vuotta aikaa. Mutta siinähän se toisaalta onkin, että kun on uutta tämä yksin oleminen ja pieni pelko ettei enää ikinä löydä ketään. Ja kumpikin näistä kavereista ketä kevään/kesän aikana tapailin, tuntuivat juuri sellaisilta minulle sopivilta. Mutta kaipa niitä vastaavia kävelee vielä eteen...
oikeesti! Sun pitäisi tällä hetkellä olla parantelemassa ittees ja opetella elämään yksin, eikä olla pokaamassa epätoivoisesti jotakin miestä! Ensin opettelet olemaan yksin ja sitten olet valmis kohtaamaan vasta seuraa. Noin miehenkipeä, tai läheisriippuvainen ei kukaan voi olla.
Niin ja tuohon sun aloitukseesi "Aina mulle käy näin"... Olet ollut pitkässä suhteessa, joten tuo otsikko ei pidä paikkaansa ja sen tiedät itsekin!!! - ap
Jarrua! kirjoitti:
oikeesti! Sun pitäisi tällä hetkellä olla parantelemassa ittees ja opetella elämään yksin, eikä olla pokaamassa epätoivoisesti jotakin miestä! Ensin opettelet olemaan yksin ja sitten olet valmis kohtaamaan vasta seuraa. Noin miehenkipeä, tai läheisriippuvainen ei kukaan voi olla.
Niin ja tuohon sun aloitukseesi "Aina mulle käy näin"... Olet ollut pitkässä suhteessa, joten tuo otsikko ei pidä paikkaansa ja sen tiedät itsekin!!!Joo joo tiedetään. Kaikki minun ystävät kehottaa minua olemaan ihan rauhassa ja olemaan sinkkuna, mutta kun en halua!! Olen sen verran läheisyyden- ja hellyydenkipeä, että pelkkä sana "sinkku" saa karvani nousemaan pystyyn. Ja btw, sana "läheisriippuvainen" ei tarkoita sitä, että olisi läheisyydestä riippuvainen, vaan sitä, että jos joku läheinen on alkoholista tai muusta päihteestä riippuvainen, niin itsekin elää sitä koukussa olevan elämää ja salailee sitä...
Tällä hetkellä masentaa ihan hirveästi ajatus kesästä YKSIN, ilman romantiikkaa, ilman jotakuta joka jakaisi nämä lämpimät ja valoisat illat kanssani. Ja olen suorastaan kateellinen ja vihainen ystävilleni, joilla on se joku kenen kanssa mökkeillä, veneillä, retkeillä ja muuta vastaavaa sen jonkun tietyn kanssa. Minulla oli vielä hetki sitten ihminen, joka lupaili kuutamoveneilyitä ja muuta ihanaa, mutta tässä sitä ollaan. Sinkkuelämä on perseestä, vaikka sarjana sitä on kiva katsella! - kiljuuna
ap kirjoitti:
Joo joo tiedetään. Kaikki minun ystävät kehottaa minua olemaan ihan rauhassa ja olemaan sinkkuna, mutta kun en halua!! Olen sen verran läheisyyden- ja hellyydenkipeä, että pelkkä sana "sinkku" saa karvani nousemaan pystyyn. Ja btw, sana "läheisriippuvainen" ei tarkoita sitä, että olisi läheisyydestä riippuvainen, vaan sitä, että jos joku läheinen on alkoholista tai muusta päihteestä riippuvainen, niin itsekin elää sitä koukussa olevan elämää ja salailee sitä...
Tällä hetkellä masentaa ihan hirveästi ajatus kesästä YKSIN, ilman romantiikkaa, ilman jotakuta joka jakaisi nämä lämpimät ja valoisat illat kanssani. Ja olen suorastaan kateellinen ja vihainen ystävilleni, joilla on se joku kenen kanssa mökkeillä, veneillä, retkeillä ja muuta vastaavaa sen jonkun tietyn kanssa. Minulla oli vielä hetki sitten ihminen, joka lupaili kuutamoveneilyitä ja muuta ihanaa, mutta tässä sitä ollaan. Sinkkuelämä on perseestä, vaikka sarjana sitä on kiva katsella!Ota ihan rauhallisesti :)
Koita saada tämä kesä tuntumaan mahdollisuudelta "ottaa iloirti" sellaisista asioista kuin spontaaninen tekeminen. Kun olet nyt oman itsesi "herra" ja tilivelvollinen vain ja ainoastaan itsellesi :) Etkä vastuussa kenestäkään muusta.. Kyllä se joku sieltä sitten vastaan kävelee kun on sen aika. Yritähän löytää jotain muuta itsellesi mitä nämä romanttiset parit harrastavat ja saada "kiksit" siitä :)
Tutustu ihmisiin, käy tapahtumissa. Elämässä on paljon muutakin kuin sen suuren rakastumisen vaikutukset ja niihin liittyvät tunteet! Nämä ovat vain itselle niitä neuvoja joita olen koittanut noudattaa silloin kun tuntuu, että elämästä puuttuu se joku. - abinaa
ap kirjoitti:
Joo joo tiedetään. Kaikki minun ystävät kehottaa minua olemaan ihan rauhassa ja olemaan sinkkuna, mutta kun en halua!! Olen sen verran läheisyyden- ja hellyydenkipeä, että pelkkä sana "sinkku" saa karvani nousemaan pystyyn. Ja btw, sana "läheisriippuvainen" ei tarkoita sitä, että olisi läheisyydestä riippuvainen, vaan sitä, että jos joku läheinen on alkoholista tai muusta päihteestä riippuvainen, niin itsekin elää sitä koukussa olevan elämää ja salailee sitä...
Tällä hetkellä masentaa ihan hirveästi ajatus kesästä YKSIN, ilman romantiikkaa, ilman jotakuta joka jakaisi nämä lämpimät ja valoisat illat kanssani. Ja olen suorastaan kateellinen ja vihainen ystävilleni, joilla on se joku kenen kanssa mökkeillä, veneillä, retkeillä ja muuta vastaavaa sen jonkun tietyn kanssa. Minulla oli vielä hetki sitten ihminen, joka lupaili kuutamoveneilyitä ja muuta ihanaa, mutta tässä sitä ollaan. Sinkkuelämä on perseestä, vaikka sarjana sitä on kiva katsella!ihan mielenkiinnosta kysyn kuinka pitkä oli edellinen suhteesi? vietitkö kuitenkin nuorempana villiä sinkkuelämää ja otit siitä kaiken irti? vai ootko aina seurustellu?
- ap
abinaa kirjoitti:
ihan mielenkiinnosta kysyn kuinka pitkä oli edellinen suhteesi? vietitkö kuitenkin nuorempana villiä sinkkuelämää ja otit siitä kaiken irti? vai ootko aina seurustellu?
Edellinen suhteeni (olin naimisissa) kesti viitisen vuotta ja kaatui miehen kasvavaan alkoholiongelmaan. Sitä edellinen suhteeni kesti reilut viisi vuotta ja muutenkin suhteeni ovat aina olleet pitkiä ja vakavia.
Nuorempana sinkkuilin kyllä vuosia, mutta olen sen luonteinen että ainahan se haku päällä on ollut enemmän tai vähemmän... Oikeastaan jotain 23-vuotiaasta tähän päivään olen aina ollut vakituisessa suhteessa, eikä ole ollut pitkiä välejä edellisen suhteen kaatumisesta seuraavan alkamiseen. Eli aikuisiän sinkkuelämästä minulla ei tosiaan ole kokemusta:) Ja nyt kun tilanne on se, etten ole pelkästään sinkku, vaan myös sinkkuäiti samalla, niin pieni pelko on että elämäni rakkaudet on jo koettu, eikä kukaan enää huoli minua lapsen tullessa kaupan päälle. Tyhmä ajatus, tiedän, mutta yksinolemisesta ei tosiaan ole kokemusta juurikaan. - ,,++,,++,,
ap kirjoitti:
Edellinen suhteeni (olin naimisissa) kesti viitisen vuotta ja kaatui miehen kasvavaan alkoholiongelmaan. Sitä edellinen suhteeni kesti reilut viisi vuotta ja muutenkin suhteeni ovat aina olleet pitkiä ja vakavia.
Nuorempana sinkkuilin kyllä vuosia, mutta olen sen luonteinen että ainahan se haku päällä on ollut enemmän tai vähemmän... Oikeastaan jotain 23-vuotiaasta tähän päivään olen aina ollut vakituisessa suhteessa, eikä ole ollut pitkiä välejä edellisen suhteen kaatumisesta seuraavan alkamiseen. Eli aikuisiän sinkkuelämästä minulla ei tosiaan ole kokemusta:) Ja nyt kun tilanne on se, etten ole pelkästään sinkku, vaan myös sinkkuäiti samalla, niin pieni pelko on että elämäni rakkaudet on jo koettu, eikä kukaan enää huoli minua lapsen tullessa kaupan päälle. Tyhmä ajatus, tiedän, mutta yksinolemisesta ei tosiaan ole kokemusta juurikaan.se että et ole, etkä voi enää koskaan olla sinkku. Eronnut on statuksesi ja sinkkuäitejä ei ole olemassakaan. Olet eronnut yksihuoltaja tai eronnut yh-äiti. Sinkkuus loppui sun kohdalta vihkialttarille lipumiseesi aikanaan!
Ihan vaan vinkkinä että kun olet vasta eronnut ja lapsikin on, niin ei kannata senkään vertaa olla tunkemassa heti kättelyssä suhteeseen kaikkien kanssa. Yli-innokkuutesi lapsen kera ajaa kyllä kaikki miehet karkuun, joten jäitä reilusti hattuun ja ihan uudella asenteella treffailet sitten kun olet siihen valmis.
Jos olet loikkinut suhteesta toiseen ilman yksinoloa tähän asti, niin herää väkisinkin kysymys että oletko koskaan pätkääkään oikeasti rakastanut ketään? Jättäjäkin yleensä tarvitsee oman aikansa, jos suhde on ollut vakava, saati jätetty. Sinä taas vaihdat lähes lennosta miestä ja olet pasmat sekaisin, kun olet ollut puoli vuotta ilman suhdetta hirveästä yrityksestä huolimatta.
Kaikella kunnioituksella mutta onko kaikki ihan hyvin sulla, koska tuo on oikeasti pelottavaa luettavaa toi sun tarina :/ - ap
,,++,,++,, kirjoitti:
se että et ole, etkä voi enää koskaan olla sinkku. Eronnut on statuksesi ja sinkkuäitejä ei ole olemassakaan. Olet eronnut yksihuoltaja tai eronnut yh-äiti. Sinkkuus loppui sun kohdalta vihkialttarille lipumiseesi aikanaan!
Ihan vaan vinkkinä että kun olet vasta eronnut ja lapsikin on, niin ei kannata senkään vertaa olla tunkemassa heti kättelyssä suhteeseen kaikkien kanssa. Yli-innokkuutesi lapsen kera ajaa kyllä kaikki miehet karkuun, joten jäitä reilusti hattuun ja ihan uudella asenteella treffailet sitten kun olet siihen valmis.
Jos olet loikkinut suhteesta toiseen ilman yksinoloa tähän asti, niin herää väkisinkin kysymys että oletko koskaan pätkääkään oikeasti rakastanut ketään? Jättäjäkin yleensä tarvitsee oman aikansa, jos suhde on ollut vakava, saati jätetty. Sinä taas vaihdat lähes lennosta miestä ja olet pasmat sekaisin, kun olet ollut puoli vuotta ilman suhdetta hirveästä yrityksestä huolimatta.
Kaikella kunnioituksella mutta onko kaikki ihan hyvin sulla, koska tuo on oikeasti pelottavaa luettavaa toi sun tarina :/Kyllä. Olen elämäni aikana rakastanut ja panostanut kaikkeni kolmeen eri mieheen. Syystä tai toisesta jokaisen kohdalla on ollut asioita joiden vuoksi rakkaus on pikkuhiljaa kuollut. Jokaisen suhteen kohdalla (paitsi viimeisimmän, koska päällimmäinen tunne on ollut viha/suuttumus) olen kärsinyt erosta johtuvan surun ja menetyksen tunteen. Viimeisimmän kohdalla olen ollut vain helpottunut. Helppohan minuun on lyödä tietty leima pelkästään tämän viestiketjun perusteella, mutta voin vakuuttaa että jos kohtaisimme IRL, et tietäisi että juuri minä olen tämän tarinan kertoja. Olen ihan tavallinen hyvässä työssä oleva äiti, jonka perusarvot ovat kunnossa. Yksinolo vain ei tahdo luonnistua.
ap kirjoitti:
Joo joo tiedetään. Kaikki minun ystävät kehottaa minua olemaan ihan rauhassa ja olemaan sinkkuna, mutta kun en halua!! Olen sen verran läheisyyden- ja hellyydenkipeä, että pelkkä sana "sinkku" saa karvani nousemaan pystyyn. Ja btw, sana "läheisriippuvainen" ei tarkoita sitä, että olisi läheisyydestä riippuvainen, vaan sitä, että jos joku läheinen on alkoholista tai muusta päihteestä riippuvainen, niin itsekin elää sitä koukussa olevan elämää ja salailee sitä...
Tällä hetkellä masentaa ihan hirveästi ajatus kesästä YKSIN, ilman romantiikkaa, ilman jotakuta joka jakaisi nämä lämpimät ja valoisat illat kanssani. Ja olen suorastaan kateellinen ja vihainen ystävilleni, joilla on se joku kenen kanssa mökkeillä, veneillä, retkeillä ja muuta vastaavaa sen jonkun tietyn kanssa. Minulla oli vielä hetki sitten ihminen, joka lupaili kuutamoveneilyitä ja muuta ihanaa, mutta tässä sitä ollaan. Sinkkuelämä on perseestä, vaikka sarjana sitä on kiva katsella!sisältää monta eri asiaa, ei pelkkää alkoholismia.
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/laheisriippuvuus-tukahduttaa/
Lyhyesti ajatellen "Läheisriippuvuus on sairaus, missä läheisriippuvainen yrittää takerttua toiseen ihmiseen."
Tuntematta sinua, vaikea sanoa miksi sinulle on niin käynyt. Ajatellet, ettet ole puhunut entisistä miessuhteistasi. Sinänsä, ajan myötä myös uusi suhde kuihtuu pikkuhiljaa, mikäli kumpikaan ei tuo suhteeseen uutta ja kiinnostavaa.- ,,++,,++,,
ap kirjoitti:
Kyllä. Olen elämäni aikana rakastanut ja panostanut kaikkeni kolmeen eri mieheen. Syystä tai toisesta jokaisen kohdalla on ollut asioita joiden vuoksi rakkaus on pikkuhiljaa kuollut. Jokaisen suhteen kohdalla (paitsi viimeisimmän, koska päällimmäinen tunne on ollut viha/suuttumus) olen kärsinyt erosta johtuvan surun ja menetyksen tunteen. Viimeisimmän kohdalla olen ollut vain helpottunut. Helppohan minuun on lyödä tietty leima pelkästään tämän viestiketjun perusteella, mutta voin vakuuttaa että jos kohtaisimme IRL, et tietäisi että juuri minä olen tämän tarinan kertoja. Olen ihan tavallinen hyvässä työssä oleva äiti, jonka perusarvot ovat kunnossa. Yksinolo vain ei tahdo luonnistua.
muuta ihmeellistä sinussa ei olekaan, kuin se että et tarvitse aikaa suhteittesi jälkeen. Vaikka olisi helpottunut, yleensä ihmiset tarvitsevat aikaa läpikäymiseen.
En minäkään ymmärrä miten voi olla vakavassa suhteessa sitoutuneena ja rakastaa ja sitten yhtäkkiä sammuttaa se kuin valokatkaisijasta ja startata uusi heti perään. Se on outoa ja kummallista. Vaikka olisi kypsynyt eroon ja on jättäjä, niin silti yleensä on tapana nollata tilanne, eikä viritellä heti uutta tilalle.
Mitään vakuuttelua sinun muista ominaisuuksista ei tarvita... ei työsi kuvausta ei mitään, mutta sinulla on perin jännä tapa kyetä tuosta noin vaan vaihtamaan puolisoa nopeasti... Itselläni olisi suuria vaikeuksia luottaa kaltaiseesi ihmiseen, koska voit koska tahansa vaikka kymmenen vuoden jälkeen vaihtaa lennossa seuraavaan. Itse hyvin todennäköisesti jatkaisin eteenpäin, jos puolisokandidaatin historiasta ei löydy sulattelutaukoja ja olisin tyrkyllä paikkaamaan puolisotarvetta noin lyhyen ajan jälkeen edellisestä pitkästä suhteesta. Niin ja vielä muutama kokelas siinäkin välissä ollut hyväksyttynä suhteeseen... Ei mahda mitään.
No ihmiset on erilaisia... - Kake Kakluuni
ap kirjoitti:
Edellinen suhteeni (olin naimisissa) kesti viitisen vuotta ja kaatui miehen kasvavaan alkoholiongelmaan. Sitä edellinen suhteeni kesti reilut viisi vuotta ja muutenkin suhteeni ovat aina olleet pitkiä ja vakavia.
Nuorempana sinkkuilin kyllä vuosia, mutta olen sen luonteinen että ainahan se haku päällä on ollut enemmän tai vähemmän... Oikeastaan jotain 23-vuotiaasta tähän päivään olen aina ollut vakituisessa suhteessa, eikä ole ollut pitkiä välejä edellisen suhteen kaatumisesta seuraavan alkamiseen. Eli aikuisiän sinkkuelämästä minulla ei tosiaan ole kokemusta:) Ja nyt kun tilanne on se, etten ole pelkästään sinkku, vaan myös sinkkuäiti samalla, niin pieni pelko on että elämäni rakkaudet on jo koettu, eikä kukaan enää huoli minua lapsen tullessa kaupan päälle. Tyhmä ajatus, tiedän, mutta yksinolemisesta ei tosiaan ole kokemusta juurikaan.se että olet sinkkuäiti. Siksi ne miehet pakeni. Näin se vain on, ei kovin moni halua katsella pidempään sellasta.
- uskallan
Ne pelot, ne pelot! Kun ikää alkaa tulla, lapsuuden ihmissuhteiden kiintymyssuhteet vaikuttavat aikuisuudessa solmittavassa parisuhteessa.Nuorempana tuota asiaa ei tule ajatelleeksi. Ei suotta parisuhde neuvojat opasta, että peloista on uskallettava puhua parisuhteessa. Pelko herää, kun henkilö tuntee olevansa aidosti kiinnostava. Onhan ihminen rakastaessaan altis myös haavoittuvuudelle. Niin moni juoksee karkuun, syynä häpeä, eihän pelosta uskalla puhua ääneen....
- ElokuunN
niin kuin moni muukin ystäväpiirissä. Olen eronnut jo 8v sitten enkä mikään nuori enää. Kuitenkin edellleen kipuilen pelkojen ja luottamuksen kanssa. Taitaa olla niin että tämä aika suosii sinkkuelämää ja sitoutminen ei ole kovin suosittua. No, kyllähän ne 70 v ikäisetkin vielä löytää onnensa.
- nainen35_
sua ja en ymmärrä. Ymmärrän siksi että olen myös yh-äiti ja tiedän millaista se elämä on.. Mutta en ymmärrä mikä kiire sulla on saada heti mies kehiin? Mikset voi nauttia yksinolosta ja lapsesta/lapsistasi. Kyllähän lapsikin tarvitsee aikaa sulatella että vanhemmat erosivat eikä heti tuoda uutta isäpuolikandidaattia nenän eteen.
Itse olen eronnut 5 v sitten ja kyllähän tässä treffeillä on käyty ja kaikenlaista miestä tullut vastaan ja nyt on yksi mies kenen kanssa oikeesti haluan jotain ja päinvastoin. Joten varaudu että voit joutua käymään aika monilla treffeillä ennen kuin kolahtaa puolin ja toisin, tämä ihan realistista nykyään varsinkin jos lapsia mukana kuvioissa.
Halusin eron jälkeen käydä eroni läpi, antaa kaikille aikaa sopeutua ja itsenäistyä ja kasvaa. Itselläkin pari pitkää suhdetta takana ja aina mies vierellä, tämä on tehnyt vaan todella hyvää, ei elämä kaadu jos ei ole miestä siinä, on joutunut pärjäämään yksin tosi vaikeissakin tilanteissa ja tälläisestä elämänkokemuksesta ei voi olla kuin hyötyä seuraavassa suhteessa.
Joten nauti kesästäsi yksin, ystävien lapsesi kanssa, tee asioita mitä olet aina halunnut tehdä, tutustu vaikka netissä uusiin ihmisiin mutta älä heti ala luomaan uusioperhettä. Olen aivan varma että tätä kautta susta kehittyy itsevarma, itsenäinen, rento ja mukava nainen joka kerääkin jossain vaiheessa miehiä ympärilleen :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1641506Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä281379Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on701318Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2201189- 1281105
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3201041Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️2271037- 42959
Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että285956- 76954