Jumala on Rakkaus, sanotaan.
Symbolisen tulkinnan mukaan kolmiyhteinen Jumaluus on silloin tapa esittää rakkauden koko olemus jaettuna kolmeen perusprinsiippiin, jotka ovat Isä (järki), Poika (ruumis) ja Pyhä Henki (tunne).
Kristillisen opin mukaan Pyhän Hengen pilkka on anteeksiantamaton teko. Toisin sanoen: rakkauden tärkein perusprinsiippi on tunne.
Epätäydellinen rakkaus on sairas. Samoin usko joka ei pyri harmoniaan kolmiyhteisessä Jumalkäsitteessään on sairasta.
Voiko olla pelkkää "järjen uskoa", "ruumiin (tekojen) uskoa" tai "tunteen uskoa" erikseen? Löytyykö näille uskonnollisille käsityksille vastaavuuksia elävästä elämästä? Minun mielestäni löytyy.
Psykologien mukaan perversio syntyy, mikäli "kolmiyhteisen rakkauden" jokin osa korostuu liikaa tai puuttuu kokonaan:
Pelkkä ruumiillisuus rakkaudessa tarkoittaa seksin ylikorostuneisuutta. Pahimmillaan kyse on pornosta, mikäli järki ja tunne puuttuvat kokonaan. Sellainen on sairasta.
Pelkkä järjen korostaminen rakkaudessa, tarkoittaa pelkkää lisääntymiseen tähtäävää toimintaa, jossa rakkauden tunnekokemus kielletään kokonaan. Myös "ruumiillinen rakkaus" kielletään silloin syntisenä ja paheksuttavana. Tämäkin on sairasta.
Nuorten tyttöjen idolipalvonta on "tunteen" rakkautta puhtaimmillaan ilman ruumiillisuutta tai järkeä. Sairasta yhtälailla, varsinkin jos sellainen jatkuu vielä aikuisiälläkin.
Voiko uskonelämää verrata tuossa suhteessa rakkauteen? Eikö uskossakin toteudu Järki, Ruumis ja Tunne - Isä, Poika ja Pyhä Henki?
Milloin siis uskonelämä olisi sairasta?
Symbolisen tulkinnan mukaan kolmiyhteinen Jumaluus on silloin tapa esittää rakkauden koko olemus jaettuna kolmeen perusprinsiippiin, jotka ovat Isä (järki), Poika (ruumis) ja Pyhä Henki (tunne).
Kristillisen opin mukaan Pyhän Hengen pilkka on anteeksiantamaton teko. Toisin sanoen: rakkauden tärkein perusprinsiippi on tunne.
Epätäydellinen rakkaus on sairas. Samoin usko joka ei pyri harmoniaan kolmiyhteisessä Jumalkäsitteessään on sairasta.
Voiko olla pelkkää "järjen uskoa", "ruumiin (tekojen) uskoa" tai "tunteen uskoa" erikseen? Löytyykö näille uskonnollisille käsityksille vastaavuuksia elävästä elämästä? Minun mielestäni löytyy.
Psykologien mukaan perversio syntyy, mikäli "kolmiyhteisen rakkauden" jokin osa korostuu liikaa tai puuttuu kokonaan:
Pelkkä ruumiillisuus rakkaudessa tarkoittaa seksin ylikorostuneisuutta. Pahimmillaan kyse on pornosta, mikäli järki ja tunne puuttuvat kokonaan. Sellainen on sairasta.
Pelkkä järjen korostaminen rakkaudessa, tarkoittaa pelkkää lisääntymiseen tähtäävää toimintaa, jossa rakkauden tunnekokemus kielletään kokonaan. Myös "ruumiillinen rakkaus" kielletään silloin syntisenä ja paheksuttavana. Tämäkin on sairasta.
Nuorten tyttöjen idolipalvonta on "tunteen" rakkautta puhtaimmillaan ilman ruumiillisuutta tai järkeä. Sairasta yhtälailla, varsinkin jos sellainen jatkuu vielä aikuisiälläkin.
Voiko uskonelämää verrata tuossa suhteessa rakkauteen? Eikö uskossakin toteudu Järki, Ruumis ja Tunne - Isä, Poika ja Pyhä Henki?
Milloin siis uskonelämä olisi sairasta?
Vastaukset 60
Vanhimmat
Voimme puhua Jumalan ominaispiirteistä kuten esimerkkinä esitit, mutta on vaikea karsinoida asiaa pelkästään näin. Jumalan ominaispiirteet liittyvät myös luontoon ja ovat sen vastakohta. Jumalassa kaikki on rajoittamatonta. Pitää muistaa, että meidän tietomme on rajallista, mutta Jumala tietää kaiken kaikkivaltiaana. Me muutumme, mutta hän ei muutu koskaan. Voimme olla läsnä vain tässä, mutta Hän kaikkialla. Tällä tarkoitan, että kakku on suurempi kuin pintakerma näyttää! :)
Jumala on olemuksellisesti henki, ja hän on persoonallinen olento. Olemukseltaan yksi. Tässä olemuksessa on eroja, osa-alueita, ja jokaisessa niissä on kaikki persoonallisuuden ominaispiirteet. Raamatussa mainitaan Jumala Isä, Jumala Poika ja Jumala Pyhä Henki.
Vaikka Jumalan olemuksessa on eroaja, jumaluuden persoonilla on sama päämäärä ja tahto. He toimivat yhdessä, koska Jumala on yksi. Meidän rajallinen ymmärryksemme ja kielemme eivät kykene selittämään kolminaisuutta riittävästi. Meidän tulee hyväksyä se, minkä Jumala on ilmoittanut meille, pitää sitä riittävänä ja odottaa kärsivällisesti tämän mysteerin täydellistä ns. ilmoitusta. Siihen asti meidän tulee kunnioittaa ja palvoa häntä, joka on koko luomakunnan Lunastaja. Tämä on liian iso kakku nyt kokonaan syötäväksi! :)
Jumalaa ei mielestäni pidä lähteä selittämään. Hän on selittämätön, mahdoton hahmottaa. Ihminen on Jumalan kuva. Jos haluaa selittää Jumalaa, täytyisi ensin pyrkiä hahmottamaan edes Hänen kuvansa... ;-) Vaillinaisenkin sellaisen.
Lähdinkin Jumalan olemuksesta, josta käytetään nimitystä "rakkaus".
Vertaan rakkautta uskoon. Aivan samalla tavalla kun rakkaus (kolmiyhteinen sellainen) saattaa olla myös sairasta, uskokin voi olla.
Tarkennan hieman rakkauden lähtökohdista:
Järki Ruumis Tunne = Terve, kokonainen rakkaus.
Yksin Ruumis = Pornoa.
Yksin Tunne = Idolipalvontaa, haihattelua.
Yksin Järki = Ahdasmielisyyttä.
Ruumis Tunne (ilman Järkeä) = Intohimoa vailla kestävää pohjaa.
Ruumis Järki (ilman Tunnetta) = Fasistinen, "darwinistinen".
Tunne Järki (ilman Ruumista) = Platoninen.
Entä usko? Mielestäni uskon olemus taipuu yhtälailla tuohon malliin - onhan siinäkin kyse rakkaudesta.
energiaa. >>Entä usko? Mielestäni uskon olemus taipuu yhtälailla tuohon malliin - onhan siinäkin kyse rakkaudesta
>>Kysymykseni onkin: Mitä tällä yhdistämisellä tarkoitat, jotka sopii keskenään yhtä huonosti yhteen, kuin tuli ja vesi?>>
Tarkoitatko tällä sitä että pyrkimys ymmärrykseen sammuttaa aidon uskon? Vai mitä?
>>Jumalan rakkaudella ja kolminaisuudella ei mielestäni ole yhtälöitä lainkaan pornoon varsinkaan, eikä yleensäkkään eros tai filia rakkauteen.>>
Minä en ole kykenevä käsittelemään Jumalan rakkautta. Mutta USKO on rakkautta JUMALAAN. Kuten olen tuolla jo muutamaan kertaan selittänyt "ruumis" joka toteutuu maallisessa rakkaudessa seksuaalisuuden kautta, toteutuu uskossa "rakkauden tekoina". Rinnastus ei ole mielestäni kaukaa haettu. Pelkät teot ovat tyhjää ilmaa, kuin maallinen rakkaus ilman tunnetta taikka järkeä.
>>itseasiassa en sisäistä koko ajatusta, "sairaasta uskosta".>>
Kyllä ihminen voi myös sairastua uskoon. Näen sellaisia ihmisiä päivittäin. Monelle kyse on oman uskon selkiytymättömyydestä, tuosta ensirakkauden huumasta, jolloin millään muulla kuin uskolla ei ole mitään merkitystä elämässä. Monille sairas usko on taas omahyväistä itsetunnnon pönkittämistä Jumalan Lakiin nojaten.
Olet oikeassa pelastava usko ei ole sairasta, mutta kaikki ei ole uskoa joka siltä erehdyttävästi näyttää. Tätä ajan takaa. Toisaalta: usko Jumalaan ei aina näyttäydy siinä kuosissa kuin IHMINEN haluaa sen nähdä...
Kristillisen uskon kolme tasoa
Kristillistä uskoa voidaan tarkastella kolmella tasolla, joista taso 2 on nimenomaan elävän kristinuskon erikoistaso.
1. Järjen taso. Tämä ei merkitse, että ymmärrämme tai pystymme selittämään kaiken. Uskonasioissa on ja tulee olemaan asioita, joita rajoittuneet aivomme eivät käsitä täysin. Järkeämme käyttämällä tai olosuhteiden johdosta päädymme kuitenkin siihen vaihtoehtoon, joka kokonaisuuden kannalta vaikuttaa järkevimmältä. Näin me teemme jatkuvasti elämämme eri alueilla.
Tähän kuuluvat myös kristilliset oppirakennelmat, raamatuntuntemus, kristillistä elämää koskevat asiat ja perinteet. Näistä asioista voidaan käydä keskustelua tai jopa kiivasta väittelyä.
2. Sydämen usko. Tämä usko on pelastava usko. (Room.10:10-11) Tämä on se sisäinen salattu vakaumus, jota kukaan ulkopuolinen ei voi arvioida. Se on Jumalan ja yksilön välinen asia, mutta voi tulla esiin seuraavalla uskon tasolla. Tämä usko ei perustu tunteisiin, jotka ajoittain vaihtelevat. Se perustuu Jumalan Sanaan, evankeliumin sanomaan. Jeesuskin puhui uudestisyntymisestä, pelastuksesta. Tämä tapahtuu armosta ilman omaa ansiotamme (Ef.2:8-10) Tämä on hengellistä elämää, iankaikkista elämää, yhteyttä Jumalan kanssa tai millä nimikkeellä sitä halutaan nimittää. Mikä on tämä elämä ? Sitä ei kukaan voi tarkkaan määritellä. Mutta ei kukaan voi myöskään määritellä, mikä meidän fyysinen elämä on, vaikka tiedetään erittäin paljon elämän ja ruumiimme toiminnoista. Elämä ei voi syntyä kuolleesta aineesta. Se on Jumalan lahja. Elän, toimin ja teen monenlaisia asioita, vaikka en tiedä, miten se on mahdollista. Ymmärrykseni pohjalta tämä toiminta on "järjetön", johon en voi "uskoa". Mutta silti elän ja tiedän, että elän. Hengellinen elämä on mielestäni jotain samantapaista. Tärkein kysymyksemme : Elänkö tätä elämää ? Kukaan muu ei voi ratkaista tätä kysymystä puolestamme. Emme voi elää sitä, jos hylkäämme Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksen sovitustyön kautta.
Tästä sydämen uskosta on myös kysymys, kun jokin raamatunjae avautuu meille ihan uudella tavalla.
3. Käytännön uskon taso, eli miten tämä uskomme tulee näkyviin arkielämässämme. Eri ihmisten kohdalla tämä vaihtelee valtavasti riippuen luonteestamme, kokemuksistamme, ympäristötekijöistä, perinteistä jne. Tunteetkin muovaavat käyttäytymistämme usein luvattoman paljon ja saavat meidät joskus toimimaan hyvin itsekkäästi, kun meidän tulisi toimia Jumalan tahdon mukaisesti. Monet "hiljaiset" uskovaiset voivat tosin elää aika "näkymättömästi", mutta jos heidän "sydämen uskonsa" on aito, se heijastuu ilmapiiriin heidän ympärillään. Ihminen voi ilman sanojakin "todistaa" uskostaan. Tältä taustalta voimme paremmin ymmärtää Jaakobin sanat : "Usko ilman tekoja on kuollut". Teot eivät synnytä pelastavaa (sydämen) uskoa, mutta sydämen usko synnyttää tekoja. Ihminen voi tehdä hyviä tekoja ja osoittaa rakkautta myös ilman pelastavaa uskoa.
Todellinen kristillinen usko on yksilön kohdalla hänelle henkilönkohtaisesti sopiva, tasapainotettu yhdistelmä näistä kolmesta tasosta. Muissa uskonnoissa taso 2 puuttuu.
Niinpä. Ellei Jumala olekaan kermakakku, niin usko on monikerroksinen täytekakku :-D
Siis tuossahan ei ole periaatteessa mitään ero siihen mitä itse olen ajatelmineni esittänyt:
- Järjentaso on se joka "pitää jalat maan pinnalla".
- "Sydämen usko" on se tunteentaso, jota ilman ei voi olla elävää uskoa.
- "Käytännön tasoa" edustavat teot.
>>Todellinen kristillinen usko on yksilön kohdalla hänelle henkilönkohtaisesti sopiva, tasapainotettu yhdistelmä näistä kolmesta tasosta.>>
Täsmälleen näin. Harmonia syntyy kun nämä elementit ovat sopusoinnussa keskenään. Vaikka ihminen olisi elävässä uskossa on hän niin kauan etsijä kunnes löytää uskossaan tasapainon.
Viitatessani kermakakkuun, se ei todellakaan ollut nimitys Jumalasta. Sinulle näyttää olevan täysin vierasta metaforinen tulkinta. Miten mahdat selvitä Raamatun tulkinnassa esim "ihminen on kuin ruoho" tai "Hän on kuin puu". Voit osoittaa hengellisyyttäsi toteamalla: Ihminen ei ole ruoho, eikä Jumlala ole puu.
Tarkoitusperäisiltä väärinkäsityksiltä välttyäksesi toivon asiallista tulkintaa!
... ei meluta saa. Pukki voi tulla ikkunan taa...
>>Tarkoitusperäisiltä väärinkäsityksiltä välttyäksesi toivon asiallista tulkintaa!>>
Tämähän alkaa suistua samoille raiteille kuin eipäs-juupas Olevaisen kanssa! Lienetkö "nettirabbi" -nikistäsi huolimatta helluntailainen. Ainakin vakavamielisyydestä päätellen kyllä.
Believe me: minulla ei ole ongelmia hahmottaa abstraktia tai ymmärtää metaforaa. Mikäli edes luit mitä kirjoitin - varsinkin myöhemmin - jalostin itseasiassa metaforaasi jopa eteenpäin. Käyttökelpoinen metafora kaiken kaikkiaan! ;-)
Vanhana hippinä tulkitsen tietenkin "ihminen on kuin ruoho" hyvinkin moniselitteisesti... ;-D No, joo: se asiallisuudesta.
Minulle nämä keskustelut ovat antaneet sen mitä olen etsinyt ja toimittaneet tehtävänsä.
avain, ei rahakirstulle, mutta siihen, miksi yritit sanoillasi mutkitellen saada minut ansaan, kun olen kritisoinut luterilaisten lapsikastetta.
Jäin nimittäin miettimään, mitä kritiiki kuuluu tähän aiheeseen, ja suuriääniseksikin.
Ja mikä parasta. "päällepäsmäri". Olen vaan pyrkinyt tuomaan esille Raamatun opin mukaista tietoa, turhan itsevalitun jumalanpalveluksen , ja jaarittelun sijaan.
Totuudesta ei kai näillä palstoilla saiskaan puhua, siis Raamatullisesta totuudesta mitä tulee uskoon.
En ole kritikoinut, vaan esittänyt harhaopin sijaan Raamatullista kasteoppia, ja sinä todennäköisesti olet lutherilainen, kun et kerran ole helluntailainen. Ja siinä se, miksi puheesi oli niin kaksimielistä, vedit jotain sivuraiteella kulkevaa kivirekeä, josta yritit tiputta varpailleni mahdollisimman teräviä kiviä.
Kysyit jossakin kohdassa, että: "Tajuatko lainkaan mitän olen tehnyt?"
Nyt kysyn, mitä tarkoitit tuolla tekemisellä?
Ja toisekseen en missään nimessä ole Lunaticille tilivelvollinen tekemisistäni!
Nämä epämääräiset kommentit juuri saa aikaan reaktioni asenteeseesi!
>>miksi yritit sanoillasi mutkitellen saada minut ansaan, kun olen kritisoinut luterilaisten lapsikastetta.>>
Tiedätkös minulla ei ole yhtikäs mitään intressejä sinun suhteesi. Olet yksi kirjoittaja satojen muiden joukossa, eikä minulla todellakaan ole mitään tarvetta saada sinua mihinkään "ansaan". Koet nyt keskustelijana itsesi tärkeämmäksi kuin olet. On sillä toinenkin nimitys: "itsensä korottaminen".
Luterilaisten lapsikaste ei minua aiheena todellakaan voisi vähempää kiinnostaa!
>>En ole kritikoinut, vaan esittänyt harhaopin sijaan Raamatullista kasteoppia, ja sinä todennäköisesti olet lutherilainen, kun et kerran ole helluntailainen.>>
Lopeta nyt hyvä mies tuo minun uskoni arvailu. Se ei kuulu sinulle pätkääkään! Uskoni on yksin minun ja Jumalan välinen asia. Uskon Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaan Herraan - en luterilaiseen seurakuntaan! Etkö ymmärrä uskon ja yhteisön eroa?
>>Kysyit jossakin kohdassa, että: "Tajuatko lainkaan mitän olen tehnyt?"
Nyt kysyn, mitä tarkoitit tuolla tekemisellä?>>
Haukut, parjaat ja syytät MINUA siitä että SINÄ et ole kykenevä seuraamaan keskustelun kulkua. Tätä sinä teet.
Olet ajatellut asiaa paljon ja sen huomaa. Ihminen joutuu eri elämäntilanteissa painottamaan rakkautta eri tavoin. Nuori tyttö ei ole kypsä muuhun kuin tunteellisen kaukoihailuun, yksin elävä aikuinen nainen joutuu pakostakin korostamaan järkeä, jos aikoo pysyä kaidalla tiellä. Lihallinen tai identiteetiltään särkynyt pakenee pelkkään ruumiillisuuteen. Sekin voi olla kyvyttömyyttä tuntea.
Voi tätä ajatella uskon kannalta. Alkuinnostus on tietysti tunnetta...Toiminta toiminna vuoksi on fyysistä ja usko ilman tekoja pelkkää kuollutta järkeä. Uskonelämä ja kristityn kasvu ovat prosesseja, joissa on erilaisia vaiheita ja kausia. Tasapaino on vaikea säilyttää, mutta se on etsimisen arvoista. On tässä itua ja ajattelemista vaikka kuinka laajasti. Erittäin mielenkiintoinen tulkinta. Kaikkea sinä pohdit, mutta hyvä niin. Onko sinulla lisättävää?
sanomista niin paljon, että ihmisten fyysistä "rakkautta", eli pornoa, ja seksiä yleensä, ei tulisi rinnastaa, edes vertaillessa, Jumalan rakkauteen, siitä nimittäin, oli tunteilu kaukana kun Jeesus riippui ristillä Jumalan rakkauden osoituksena ja tekona meidän syntisten tunteilijoiden takia.
Kolmiyhteinen Jumala suostui antamaan itsensä uhriksi Pojassaan Jeesuksessa.
Eikä He ole joitakin tunne elemenntejä, Jumala on kolmessa Persoonassa, ISÄ POIKA ja PYHÄ HENKI, he ovat yksi Jumala, yksi ei ole suurempi kuin toinenkaan, kukaan ei ole ollut ennen muita Persoonia.
Kolmikanta kuvio mielestäni kuvaa aika hyvin kolminaisuutta jossa on ympyrä sisällä,
Kolme eri sivua, kuitenkin yhdessä, sisällä oleva rinki ykseyttää kolme sivua ja koko kuvio yhtä suurta Jumalaa.
Koen sanasi kannustuksena. Nämä ajatelmani ovat myös pitkälti tulosta helluntailaisen ystäväni kanssa käymistämme keskusteluista. Hän helluntailaisena edustaa uskossaan fundamentalistista tulkintaa, kun itse taas pyrin ymmärtämään uskon symbolismin kautta.
Mielestäni "kasvu uskossa" todellakaan ei tarkoita uskon "määrää", sillä mikä olisi se mittapuu jolla usko punnitaan?
Kasvu uskossa on kehittymistä kohti harmoniaa, jossa tunne, järki ja ruumis (teko) ovat tasapainossa keskenään. Terve usko on suoraan rinnastettavissa terveeseen rakkauteen.
Mielestäni uskonnollisissa liikkeissä näkee tuota samaa painotuseroa. Mikä voisikaan olla lähempänä "järjen uskoa" kuin tapaluterilaisuus, jossa merkitystä on ainoastaan rituaaleilla (teoilla) ja taustalla vaikuttavalla Jumaluskolla, jossa ei kuitenkaan ole mitään elävää hengen yhteyttä. Siis Tunne (Pyhä Henki) puuttuu.
Nyt täytyy muistaa, että kärjistän esimerkkejäni tehdäkseni asiani näin ymmärrettävimmäksi.
Helluntailaisuudessa Pyhällä Hengellä (Tunteella) on erityinen merkitys. Uskonelämässä myös teot ovat merkittävässä roolissa. Sensijaan muut kristityt kritisoivat usein helluntailaisia "tunteen palosta", jossa ei ole sijaan järjellä.
Kuten mainitsitkin, olen ollut huomaavinani tällaista juuri uudestisyntyneillä, joiden uskon "tunne" on niin voimakas, että se ohittaa kaiken muun. Tällainen henkilö on siis Pyhän Hengen täyttämä. Hän on uskossaan kuin uudestisyntynyt "lapsi", jolle usko on samanlaista tunteenpaloa kuin idoliaan palvovalla teinitytöllä. Tuo tunne on niin ihana! Mutta saavuttaakseen harmonian, tasapainon, on uudestisyntyneen kasvettava uskossaan.
Mitä painottaa sitten lestadiolaisuus? Järki ja teot tuntuvat painavan vaakakupissa hyvin paljon, sensijaan "tunteenpalo" on lähestulkoon kielletty. Liekö tällä sitten enemmässä määrin tekemistä sen kanssa että lestadiolaisten piiristä tuntuu tulevan myös hyvin paljon uskossaan turhautuneita, elämänhalunsa menettäneitä "luopioita".
Mitä sanookaan Raamattu: Pyhän Hengen pilkka on anteeksiantamaton synti. Toisin sanoen: uskonelämä josta puuttuu tunne on kuollutta.
Miksi haluat kieltää seksuaalisuuden? Seksuaalisuuden kieltäminen lisää ahdistusta eikä palvele myöskään tervettä uskonelämää.
Ihminen on luojanluoma kokonaisuus. Jumalan kuva.
Kun kiellät yhden ihmisolemuksen prinsiipeistä kiellät sen minkä Jumala on luonut.
Hebrealaiskirje:
11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Uskon teot saavat inspiraationsa rakkaudesta. Ajattelen tätä hetkeä, kun istahdin kirjoittamaan sinulle Lunatic, että vaikuttimeni on rakkaus, jonka Jumala vaikuttaa Kristuksen kautta. Sitä siis merkitsee, että usko ilman tekoja on kuollut. Jos rakastaa Jeesusta, ei voi pysyä kotona hautomassa asiaa. Ilosanoma pursuu yli. Alussa varmaan liikana innokkuutena, mutta myöhemmin toivottavasti viisaasti suodatettuna. Puhutaan myös rakkauden teoista, rakkaden lahjoista tai rakkaudesta kaikkien hengen lahjojen katalysaattorina. 1.Korinttolaiskirje:
13:1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Uskon kasvu ei välttämättä ole määrää. Jóskus se on sitäkin. Usko on eräs armolahja, jolloin voidaan puhua Jumalan vaikuttamasta uskosta asioihin, joihin luottaa tapahtuvan. Tämä luottamus synnyttää myös toimintaa.
Raamattu puhuu paljonkin kasvusta. Ihmistä verrataan taivaan taimeen, jota Jumala kasvattaa. Ehkä noita ulottuvuuksia tunne-järki-teot voi yleistää karkeasti eri kristillisiin suuntiin, mutta paljon uskon ilmiasussa on myös persoonallisuutta. Koleerikko-sangviinikko-melankolikko-flegmaatikko esim.
Olen elänyt vaiheita, vuosia, jolloin ei ole voinut laulaa riemulauluja. On ollut murheen ja ahdistuksen aikoja, kun Jumala on koetellut uskoa. Luonteelleni sopii syvä, hiljainen ilo ja melko eleetön ulkoilmaisu. Kädet kyllä nostan ylistykseen, mutta muuten uskon kelpaavani Jeesukselle näin. Hän näkee sydämen ja ymmärtää kunkin ihmisen "käsialan" ja syyt.
Iloitsen siitä, että olet etsijän tiellä. Ajattelet ja pohdit. Rukoilen, että Pyhä Henki saisi inspiroida ajatuksesi, vetää lähemmäs Kristusta taivaallisten lähteiden ja aarteiden pariin. Siinä mielessä ymmärrän sinua, että itsekin olen luova ihminen, ja se voi pelottaa muita. Vilpitön etsijä löytää, todella anova saa ja hellittämättä kolkuttavalle avataan.
väärin, olen pitänyt sinua fiksuna keskustelijana, vaikka et ehkä ole uskossakaan, oikein uudetisyntynyt, olet vaan muuten näiden asiain parissa.
En tietenkään kiellä seksualisuutta,päinvastoin, ihminen tarvitsee toinen toisensa rakkautta, mutta sillä "rakkaudella" nyt vaan ei ole mitään tekemistä Jumalan rakkauden kanssa, ne painii aivan eri sarjassa, vaikka Jumala onkin luonut myös miehen ja naisen välisen rakkauden, niillä on kuitenkin niin suuri ero kuin tulella ja vedellä !
Jumalan rakkaus on "Agabe" rakkautta, joka poikkeaa kaikesta muusta ,"eros ja "filia" rakkaudesta.
Agabe-rakkaus on itsensä uhraavaa- sulkee sisäänsä vihollisetkin. Itsekkäät tavoitteet on siitä pois suljettu.
Se on oikeaa Diakoniaa puhtaimmillaan , se on täydellistä, horjumatonta, ikuisesti kestävää, kaikki muu katoaa, Agabe-rakkaus ei katoa milloinkaan, koska se on Jumalassa ja Jumalaa.
Täytynee ilmeisesti vaihtaa nimimerkkiä, koska pelkkä nimeni aiheuttaa monissa niin voimakkaita vastareaktioita - syytä etsiköön kukin tahollaan. Jokunen otsikko alempana "yksi" on pyhittänyt koko päivänsä minun mollaamisekseni... Noh, ei siitä sen enempää.
Ensinnäkin hyvä Olevainen, minäkin pidän sinua fiksuna keskustelijana joka osaa pitää henkilökohtaiset tunteensa erossa asiakysymyksistä.
Minua hieman ihmetyttää muutamien keskustelijoiden tarve arvailla uskoni määrää ja laatua - sillähän ei pitäisi olla mitään tekemistä keskustelun alla olevan aiheen suhteen. Koenkin moisen arvailun paitsi jossain määrin loukkaavana, myös tapana pyrkiä mitätöimään sanottavani.
Teille pitäisi riittää se, jonka jo kerran Janokselle kerroin: elän uskossa mutta se ei välttämättä ole samannäköistä uskoa kuin Janoksen usko. Usko on yksin minun ja Jumalan välinen asia eikä toisella ihmisellä ole sen enempää mahdollisuuksia kuin syytäkään mittailla uskoni määrää.
Epäilette uskoani ja arvailette vaikuttimiani sen sijaan että osallistuisitte aihetta käsittelevään keskusteluun.
Voin kertoa omasta puolestani että olen Herrani löytänyt ja etsintäni on päättynyt jo ajat sitten. Uskoni perustuu lujaan luottamukseen Jumalan rakkaudesta ja oikeamielisyydestä ja se mihin pyrin on kasvaa uskossani yhä tasapainoisempaan ja harmonisempaan suhteeseen itseni, maailman ja Jumalan suhteen. Tämä riittäköön teille.
En ymmärrä sinua tahallani enkä muutenkaan väärin. Miten voit uskoa toisesta tuollaista pahaa, edes näkemättä, tuntematta? Sen sijaan näyttää siltä ettet ole itse tajunnut mitä minä aloituksessani kirjoitin. Olin ilmeisesti hieman epäselvä sanoissani. Anteeksi puolestani.
En puhunut Jumalan rakkaudesta. Puhuin kolmiyhteydestä, joka toteutuu myös maallisessa rakkaudessa. Maallinen rakkaus taas... Ihmisen usko Jumalaan on rakkautta ja se noudattaa yhtä lailla rakkauden kolmea perusprinsiippiä: järkeä, tunnetta ja ruumista (tekoja). Jumala on hahmottamaton, selittämätön, ja Hän toteuttaa olevaisuuttaan myös rakkauden kautta.
Terve rakkaussuhde on täysin rinnastettavissa terveeseen uskoon, sillä molemmissa on kyse rakkaudesta. Se mikä ihmisten välisessä rakkaudessa edustaa "ruumiillisuutta" on seksuaalisuus. Rakkaudessa Jumalaan ruumiillisuutta edustavat teot. Mielestäni tein tämän jo aloituksessani täysin selväksi.
Pohdiskelen tykönäni uskon olemusta ja olen kiinnostunut keskustelemaan aiheesta avoimesti. En ymmärrä miksi ajatelmani aiheuttavat niin tavattomasti vastustusta.
>>Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.>>
Aivan niin.
>>Iloitsen siitä, että olet etsijän tiellä. Ajattelet ja pohdit.>>
Olen etsikkoaikani elänyt ja etsimäni löytänyt jo kauan sitten. Pohdiskelija olen ollut aina.
>>Rukoilen, että Pyhä Henki saisi inspiroida ajatuksesi, vetää lähemmäs Kristusta taivaallisten lähteiden ja aarteiden pariin.>>
Kiitos. Annan arvoa rukouksillesi.
Pohdiskelen, koska pyrkimykseni on myös ymmärrykseen. Kasvu uskossa on kasvua kohti ymmärrystä. Raamatun sanat ovat vain sanoja ellei samaan aikaan ymmärrä niiden sisältöä. Sokean on vaikea edetä polulla tunnustellen, jollei edes ymmärrä mihin suuntaan on matkalla. Mutta kun on lahja nähdä, niin näkee Valon jota kohti suunnistaa ja Sana toimii kartan tavoin ohjenuorana, kun polulla on viekoittelevia sivujuonteita.
>>Siinä mielessä ymmärrän sinua, että itsekin olen luova ihminen, ja se voi pelottaa muita.>>
On hienoa tavata kaltaisensa! Tuo luovuus, tapa nähdä asioita hieman yllätyksellisestäkin vinkkelistä näyttää todella pelottavan monia, toden totta. ;-D
loukata sinua enempää kuin ketään muitakaan.
Joskus vaan asiat loukkaa meitä itsekutakin, jos sivuaa jotain persoonallisuudestamme.
Enkä väheksy uskoasi, tosiasia kuitenkin on, että en ole selvillä uskosi kohteesta.
Pelkästään sanomalla uskovansa Jumalaan, ei sano sitä, mihin todella uskoo, melkein kaikkihan uskovat Jumalaan, uskomatta siti lainkaan.
"Oikean uskon" voi kohdistaa ja tunnistaa tällä Raamatun Sanalla:
"Kenellä on Poika on myös Isä, kenellä ei ole Poikaa, ei ole Isääkään."
Yhteys Jumalaan "vaatii" yhteyden ensin Jeesukseen Kristukseen, Hän on Välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Ilman Jeesusta oleva usko Jumalaan on kuollut.
Jeesus tiivistääkin sen sanomalla: " Se on se uskon teko, että uskotte Jumalan lähettäneen minut." Ei ole elävää uskoa Jeesuksesta erillään, Hän on se Kulmakivi, ilman sitä ei voi rakentaa mitään joka liittyy Jumalaan, elävän uskon tasolla.
En mielestäni "vastusta" ajatuksiasi, on vain ajatuksia joita ei aina ymmärrä, kun samoista elementeistä on itsellä ehkä aivan päinvastaisia kysymyksiä ja ajatuksia, siinä tulee sitten etsimättäkin "ristiaallokkoa".
Vielä tuosta sinun uskosi sisällöstä, on helpompi keskustella, jos tietää mihin todella kukin uskoo, kuin että on jotain epämääräistä uskoa sinne tänne suuntautuvaa.
Rehdisti sanottuna ymmärrän sinun uskosi sivuavan aika läheltä inhimillisyyttä, kun taas itselläni on uskosta käsitys, joka kohdistuu paremminkin jumalallisuuteen. Näkymättömään, mutta varmaan todellisuuteen, joka on ehdottomasti olemassa, vaikka sitä ei näe.
Sen usko tavallaan näkee, se on enemmän kuin aineellinen, enemmän kuin ihminen parhaimmillaankaan voisi olla, se uolttuu sinne, mihin ei mitenkään muuten voi tarttua.
Raketteja ja sukkuloita ammutaan avaruuteen, onhan sekin katsomisen arvoista yritystä ihmiseltä valloittaa "mahdotonta".
Usko sensijaan ei rajoita ihmistä raketteihin, vaan esimerkiksi rukous voi paljon, kun se on harras= uskoa täynnä. Eliakin rukoili, ettei sataisi, eikä satanut, rukoili, että sade tulisi ja tuli.Ja Eliakin oli yhtä vajavainen kuin mekin.
Ei yksikään tiedemies ole pystynyt luomaan sadetta, tai estämään sitä. Ehkä joitain vesihöyrypilviä jossain kokeissa.
Tämä vaan, että usko on jotain paljon enemmän kuin mitä me ymmärrämmekään, siksi, se täytyykin käsittää uskolla, ja siinä mielessä "kaikki on mahdollista sille, joka uskoo"!
En missään nimessä aliarvioi ajatuksiasi ja keskustelu taitoasi, jossain vaan joskus ajatuksemme eroaa aika paljon jos niitä mitataan ja arvioidaan Raamatun ajatuksilla.
>>Rehdisti sanottuna ymmärrän sinun uskosi sivuavan aika läheltä inhimillisyyttä, kun taas itselläni on uskosta käsitys, joka kohdistuu paremminkin jumalallisuuteen. Näkymättömään, mutta varmaan todellisuuteen, joka on ehdottomasti olemassa, vaikka sitä ei näe.>>
Pyydän: älä lähde enää arvailemaan uskoani koska siinä suhteessa menet yhä kauemmaksi harhateille. Uskoni on jumalisempaa kuin ehkä ymmärrätkään.
Lähtökohtana on kuitenkin se etten ole luonut itselleni kuvaa Jumalasta, vaan pyrinkin pitämään Hänet abstraktina, järjelle tavoittamattomana. Se pitää nöyränä.
>>Tämä vaan, että usko on jotain paljon enemmän kuin mitä me ymmärrämmekään, siksi, se täytyykin käsittää uskolla, ja siinä mielessä "kaikki on mahdollista sille, joka uskoo"!>>
Sokea sokeaa taluttaa mutta ymmärrys on Valo. Pelkkä oppien omaksuminen on ulkokultaista tekojen tasolla tapahtuvaa uskoa. Pelkkä tunteenpalo on perustaltaan kestämätöntä uskoa. Pelkkä järkeen perustuva filosofointi on tyhjää puhetta.
Terveen uskon peruspilari on kasvu ymmärrykseen, joka ilmenee rakkauden tekoina, sydämen tunteena ja syvänä luottamuksena.
>>Sokea sokeaa taluttaa mutta ymmärrys on Valo. Pelkkä oppien omaksuminen on ulkokultaista tekojen tasolla tapahtuvaa uskoa. Pelkkä tunteenpalo on perustaltaan kestämätöntä uskoa. Pelkkä järkeen perustuva filosofointi on tyhjää puhetta.
>>Minun ymmärrykseni mukaan sinä juuri ajattelet järjellisesti Jumalasta, ja asetat sen niin "SUUREKSI" ettei Häntä voisi edes lähestyä.>>
Johan kerran pyysin ettet sinä lähtisi arvuuttelemaan minun uskoani. Tuo mitä sanot on täysin sinun oma tulkintasi eikä sillä taaskaan ole mitään tekemistä sen kanssa millainen on minun uskoni, joten ole kiltti: lopeta jo tuo arvuuttelusi!
>>Kun et voi antaa selvää kuvaa uskosi kohteesta...>>
Kristillinen kolmiyhteinen Jumala!
Sille en voi mitään ellet ymmärrä. Ymmärrystä en ole kykenevä jakamaan sellaiselle jolle Jumala ei ole sitä ennestään suonut.
ja kaarrat, miksi et voi tunnustaa Jeesusta Jumalaksi ja Herraksi, jos kerran olet kristitty?
Se antaisi Valoa kummasti tähän keskusteluun .
Uskosta ilman, että Jeesus on ainut uskon kohde, koska jos on Jeesus on kaikki kolme, muussa tapauksessa uskosta puhuminen on turhan jauhamista.
Saahan siitä puhua, mutta se ei johda minnekkään, ilman Jeesusta.
Ellet ymmärrä että kolmiyhteisyys tarkoittaa Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä, en voi sinua sen asian suhteen enempää auttaa. Kovempaa puhuminen ei auta jos toinen ei halua kuulla.
Tottakai kristittynä tunnustan Jeesuksen Jumalaksi ja Herraksi! Mikä sinua nyt oikein riepoo?!
Jeesus on kaiken A ja O. Uskon lähtökohta. Peruskivi. Kristuskallio.
"Ensirakkaus Jeesukseen" on uudestisyntymä Herrassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta on myös rakkauden teot, Jumalan laki ja sydämen tunne. Uudestisyntymä Jeesuksessa Kristuksessa on Oivallus, Armolahja, Jumalan antama mahdollisuus, jonka suhteen valinnan teet kuitenkin sinä itse. Siis haluatko ottaa Jeesuksen elämääsi vaiko et.
MUTTA: tämä on vasta alku.
Uskossa, Jumalan rakkaudessa, on tarkoitus myös kasvaa. Entä mitä tuo kasvu uskossa merkitsee? Siitä tässä loppujen lopuksi on kysymys.
Loppujen lopuksi näen uskon jumalisen päämäärän tasapainon löytymisenä. Rauhana sisimmässä. Etsinnän loppumisena. Seesteisyytenä, harmoniana, luottamuksena Jumalaan. Taivaan Kotina. Valona. Ymmärryksenä.
Mikä tässä on sinulle niin ristiriitaista ja vaikeaselkoista?
Lukaisepa tuo toisen kirjoittajan otsikolla "uskon kolme tasoa" oleva juttu. Varsinkin se kohta no.2. "Sydämen uskosta".
Ehkä se hieman valottaa sinulle tätä aihetta. Se kohta on hienosti mietitty. Juuri siitä tässä - ja omassa uskossani - on loppujen lopuksi kysymys.
onko yhteisiä objekteja kolme tai kolme miljardia? "Että he kaikki yhtä olisivat!" Jumala "aikojen täytyessä aikoi toteuttaa - on yhdistävä Kristuksessa YHDEKSI KAIKKI, MITÄ ON TAIVAISSA JA MITÄ ON MAAN PÄÄLLÄ." (ef.1:10).
Eikö olisi parempi julistaa "kaikkiyhteys" tai "kaikki yhdeksi"-oppia kolminaisuusopin sijasta? Olisi ainakin raamatullisempaa!
mitä tarkalleenottaen meinaat tuolla "kolminaisuusopin sijaan kaikkiyhteysoppi"?
ja tuo efesolaiskirjeen paikka, mitä se tähän kolminaisuus-juttuun kuuluu?
nyt kun sanoit uskosi perustan selkokielellä, tunnen itseäni nyt niin sanotusti, "vedätetyksi"
, onko se nyt asiallista keskustelua?
Pitäis vissiin mennä lypsyjakkara kauppaan. Vointeja :(
Onko kristillinen olo?
Olen kyllä aavistellut jotain tälläistä, mutta kun ei halua uskoa ihmisistä paskaa, niin joutuu petetyksi !
Onko kristillinen olo itselläsi?
Ymmärrän virheeni: keskustelen paljon useilla eri uskontopalstoilla. Joskus riman tulee asettaneeksi vain turhan ylös.
Ymmärrätkö ollenkaan mitä teit?
Kun keskustelu käsittelee rakkauden olemusta, sinä alat tentata minua uskostani.
Kun kerron selvin sanoin uskovani "Kristilliseen Kolmiyhteiseen Jumalaan", ei sekään sinulle riitä vaan vaadit minua tilille suhteestani Jeesukseen! Miksi?
Kun sitten vielä erikseen selitän sinulle selvällä suomenkielellä ja rautalangasta vääntäen mitä on kristillinen usko, sinä sanot että olen ihmisenä paskaa!!!
Toivottavasti katsot peiliin ja teet omat johtopäätöksesi.
harhauttamisellasi, kusetit joka tapauksessa
sen me tiedämme molemmat, jotta siinä se pornon ja kolminaisuuden kimara.
Yritit olla yli nokkela johon sait vielä sivusta tukea.
Keskustelu eteni kokoajan niin, että olin ikäänkuin altavastaajana.
Keskustelu moraaliin ei kuulu "vedätys" ja on pettämistä .
Näin se nyt vaan on, varsin hyvin sen tiedät,uskottavuutesi meni minuun nähden.
En "kusettanut" enkä harhauttanut yhtään mitään!
Ei ole minun ongelmani jos koet itsesi joskus "altavastaajaksikin". Tällä palstalla on kyllä tullut muutenkin täysin selväksi halusi olla päällepäsmäri asiassa kuin asiassa. Tunnen kyllä ihmistyypin: he ovat niitä joilla seurakunnassa on kovin ääni, parhaat näyttelijänlahjat ja avain rahakirstulle.
Jos et ymmärrä keskustelun sisältöä tai tarkoitusta, niin on parempi olla keskustelematta. Kuten sanottu: ymmärrystä en voi sinulle jakaa ellei Jumala ole sitä sinulle valmiiksi suonut!
Keskustelun moraaliin ei myöskään kuulu "vedättää" keskustelua aivan eri asiaan kuin alkuperäinen aihe oli. Sinulle tuntui merkitsevän huomattavasti enemmän se, miten "oikeaoppista" uskoni on kuin se mikä oli päivän aihe.
En yritä olla "nokkela" vaan pyrin avaamaan vaihtoehtoisia näkökulmia luutuneeseen keskusteluun. Mutta tämähän olikin sinulle liikaa, koska et pysty enää "hallitsemaan" patruunan elkein näkökulmia, jotka ovat sinulle hieman vieraita. Suutuit omaan avuttomuuteesi ja nyt syytät siitä minua!!!
Olet pettänyt itse itsesi. Jo aikaisemmin olet yrittänyt todella lapsellisin ja avuttomin keinoin tehdä asiani tyhjäksi. Joskus leimaat trollien suosijaksi, joskus uskottomaksi, milloin miksikin.
Näin se käy. Erilaisuuden eristäminen, sulkeminen "seurakunnan" ulkopuolelle, kritiikin äänen hiljentäminen. Ihmisen raadollisuudesta se lähtee - ja maallisuudesta.
1. Kolminaisuusoppia ei mainita Raamatussa.
2. Jeesu rukoili Isää; "että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat." Joh.17:21.
3. Joka pääsee Jumalan Kristuksen tuntemiseen, huomaa, että "hänessä me olemme elämme ja liikumme, eikä hän ole kaukana yhdestäkään meistä." Apt. 17. luku.
4. Jos joku kuvittelee Jumalan olevan jossakin kaukana taivaalla eikä meidän keskellämme, niin hän on uhannut vihastua sinä päivänä ja peittää kokonaan kasvonsa sellaisten ajatusten tähden. 5.Ms.31:17,18.
6.Eikös se kuulosta enemmän tarkoittavalta: "yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä." kun vain "kolmiyhteinen?"
Joka tapauksessa kolminaisuusoppi on vasta toisella vuosisadalla kehitelty oppirakennelma, jonka kaltaisia varten Paavali antoi "tulosvaroituksen": "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on."
>>Eikös se kuulosta enemmän tarkoittavalta: "yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä." kun vain "kolmiyhteinen?">>
Hmm... Mielenkiintoinen väite. Tähän liittyen:
"Älä tee jumalankuvaa..." Joka tulkitaan epäjumalat kieltäväksi lauseeksi. Toisaalta eikö tuo kielto kehota meitä myös olemaan luomatta Jumalastamme kuvaa (koska hän on järjelle käsittämätön). Ja miten silloin tuo käsky KOKONAISUUDESSAAN kuuluukaan...?
tai kuvittelemme Jumalan jonkun muotoiseksi, teemme hänestä epäjumalan. Jos teemme jumalakuvan puusta tai kivestä, tärveltyy siinä vain siihen käytetty materia. Jos kuvittelemme Jumalan esim. kuolevaisen ihmisen kaltaiseksi "persoonaksi", se on jo paljon vaarallisempaa, sillä se turmelee mielen. Lue ro.1:19-23! (Erikoisesti 23. jae).
Kirjassa "Elämme, siis kuolemme", kirjoittaa piispa John Vikström Jörn Donnerille, (sivu 60)
"Mielenkiintoinen ja vähemmän tunnettu Lutheriin liittyvä seikka on se, että hän alun perin pani Toisen Mooseksen kirjan 20. luvun käskyt uuteen uskoon. Toinen käsky, joka kieltää ihmistä tekemästä jumalankuvaa taivaallisesta tai maallisesta kohteesta, ei Lutherin mielestä noudattanut luonnollista lakia, vaan hän piti tätä aikaan ja olosuhteisiin sidottuna määräyksena. Jäljelle jäi siis yhdeksän käskyä. Koska Luther, todennäköisesti pedagogisista syistä, halusi että katekismuksessakin olisi kymmenen käskyä, hän jakoi reippaasti viimeisen käskyn kahteen osaan. Sen vuoksi luterilaisen katekismuksen kaksi viimeistä käskyä käsittelevät oikeastaan samaa asiaa, lähimmäisen omaisuuden himoitsemista."
Jos vertailet ro.1:23 ja Lutherin ajatuksenjuoksua, huomaat selvästi, että näillä miehillä on ollut Jumalasta erilainen käsitys. Luotan enemmän Paavalin kuin Lutherin jumalakäsitykseen.
Mikä on jumalankuva (Jumalan kuva = Ihminen = elollinen olento):
Ne jotka liikkuvat taivaissa, ne jotka liikkuvat maan päällä, ne jotka liikkuvat vesissä alhaalla maan alla...
Panteismin mukaan jumaluutta on kaikkialla. Jumaluus on kaikkien elollisten olentojen yhteinen tietoisuus.
ihmistä ainakin kahdella tavalla 1) Niin kuin ihminen näkee ulkomuodon. 2) Niin kuin Jumala näkee "salatun sydämen ihmisen." Jumala on "salattu Jumala", ja sydämen ihminen on "salattu sydämen ihminen", joka on se "omaksi kuvakseen" luotu ihminen.
Jumala esitteli itsensä Moosekselle jotenkin näin: "Herra, Herra on armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa." Ja Jeesus opetti: "Jumala on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Olkaa siis armahtavaisia, niin kuin teidän taivaallinen Isänne armahtavainen on." Tämän kuvan muuttaminen katoavaisen ihmisen kaltaiseksi on suoraan sanoen häpeällistä niille, jotka niin tekevät!
koskee yksin Jumalaa, ei ihmistä, ei seurakuntaa, ei luomakuntaa, ei mitään muuta ykseyttä, ainoastaan kolmiyhteistä Jumlaa. ISÄ POIKA ja PYHÄ HENKI, kaikki muu mitä siihen lisätään on "pahasta", suhteessa asian ytimeen, eli kolminaisuuteen.
Jumala on Jumala, kaikki muu on luotua, vaikka Jumala onkin kaikkialla läsnä oleva.
Hän voi olla läsnä, olematta itse sitä, eli osaa luotua, ei koska Hän ON itse LUOJA.
tällä palstalla, vai puhutko taas jostain muusta kuin varsinaisesta asiasta?
Onko niin, että tunnet henkilöllisyyteni, ja sen perusteella puhut usein asian vierestä, jotain asiaan kuulumatonta, niinkuin tämäkin :
>>Näin se käy. Erilaisuuden eristäminen, sulkeminen "seurakunnan" ulkopuolelle, kritiikin äänen hiljentäminen. Ihmisen raadollisuudesta se lähtee - ja maallisuudesta.> Olet pettänyt itse itsesi. Jo aikaisemmin olet yrittänyt todella lapsellisin ja avuttomin keinoin tehdä asiani tyhjäksi. Joskus leimaat trollien suosijaksi, joskus uskottomaksi, milloin miksikin.
Paitsi että imartelet itseäsi, haluat ainoastaan hyökätä henkilöäni ja uskoani vastaan. En ole kiinnostunut keskustelemaan itsestäni vaan otsikon aiheesta, mutta sitä sinä et näytä millään tajuavan!
Kaikille ei tosiaan ole samalla kauhalla ammennettu!
Petät itseäsi siten että projisoit minuun vihaasi siitä että et itse ole kykenevä ymmärtämään keskustelun kulkua tahi siinä esitettyjä näkökulmia. Tätä sanotaan tuolla sielutieteen puolella transferenssiksi, "tunteen siirroksi". Uskonnollisin termein: et suostu näkemään malkaa omassa silmässäsi. Syytät muita kun puhe ei vastaa korvasyyhyäsi.
Tunnet itsesi avuttomaksi kun keskustelun näkökulma on hiemankaan totutusta poikkeava. Kun et pääse päällepäsmäröimään, hyökkäät muita kirjoittajia vastaan.
Siinä nyt ei yksinkertaisesti ole järjen häivääkään että sinä suutut MINULLE siitä kun SINÄ et ole kykenevä ymmärtämään!
Joku roti sentään olla pitää! Mutta eikun ei: sinä se vain jatkat ajojahtiasi ja lyöt leimojasi toisten kirjoittajien otsiin! Joka kerran kun minulle vastaat keksit yhä uusia solvauksia, joilla pyrit tekemään mielipiteeni ja sanomani vähintäinkin kyseenalaisiksi.
Kyllä keskustelun lähtökohta pitäisi olla se, että aiheista ja asioista täällä kinastellaan. Sinä sen sijaan tahdot ensiksi leimata vastapuolen ja sen jälkeen hyökkäät täyslaidallisella kirjoittajan henkilöä vastaan. Kyllä tuollaisesta "keskustelusta" on jo lähtökohtaisesti moraali kaukana!
Lunatic ei sitten pysy asiassa? Kirjoitit ihan selvällä suomenkielellä, että minut pitää erottaa "seurakunnasta", että "näin se käy"! Et vastaa puheistasi, nytkin vedit asiasta ihan ryteikköön!
Noin alas ei Olevainen käy. Taidat olla feikki.
Feikki tai ei: olet joko uskomattoman typerä luetun ymmärtämisen suhteen tai sitten tieten tahtoen "ymmärrät väärin", joka on pelkästään merkki ilkeämielisyydestä ja sen takana juonivasta pahasta.
En ole ajamassa ketään pois. Typerä ajatuskin: miten erotetaan ihminen (joka ei riko sääntöjä) yleiseltä keskustelupalstalta?
Osoitin puheenvuorossani ainoastaan sen, millä keinoin tietyt ihmiset toimivat seurakunnassa erottaakseen kiusallisen kyselijän. Siinä esimerkissä Olevainen toimi nimenomaan kuten löysän moraalin omaavat vanhimmat: ensin lyödään toiselle leima otsaan, kyseenalaistetaan toisen usko, haukutaan petturiksi ja paskanpuhujaksi ja lopulta pyydetään koko seurakuntaa avuksi.
Tapaus oli tällaisesta oikein kouluesimerkki.
älä kiertele vaan vastaa, uskotko Jumalaan ja Hänen Poikansa, Jeesus Kristuksen, meille antamiin opetuksiin ?
Uskon, uskon, mutta en välttämättä samalla tavalla kuin sinä.
Haluaisitko sinä että uskomme olisivat samannäköiset? Onko sinun uskosi oikea, mutta minun väärä?
Vastaisitko sinäkin suoraan ja kiertelemättä?
Kävin tuolla lessujen palstalla vähän mesomassa. Kummastelin sellaista, kun antavat noin 10-v. ikäisten lasten katsella netistä pyllykuvia, vaikka telkkaria pitävät syntinä. Käskivät minun häipyä pois mollaamasta.
IRT opettaa niin kuin sanotte, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olevan yhtä suuria kaikessa. Mutta se on vain IRT:n tekijöiden opetusta, ei Raamatun. Jeesus itse sanoi, että "Isä on minua suurempi", ja hebrealaiskirjeen alussa Poikaa sanotaan "Isän kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva." Jos vertaatte aurinkoa ja sen säteilyä, kumpi niistä on suurempi? Vai ovatko ne yhtäsuuria?
1.kor.15:28, Paavali sanoo Pojankin tulevan alistetuksi "sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikessa."
Kolminaisuusopistakaan Raamattu ei puhu mitään. Sen sijaan se puhuu "kaikkiyhteys-" tai "kaikki yhdeksi"-opista. "Että he kaikki yhtä olisivat", ja Jumala "on yhdistävä yhdeksi kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä." (efes. 1:10).
En usko dogmeihin vaan Jumalan sanaan.
>>Kolminaisuusopistakaan Raamattu ei puhu mitään. Sen sijaan se puhuu "kaikkiyhteys-" tai "kaikki yhdeksi"-opista. "Että he kaikki yhtä olisivat", ja Jumala "on yhdistävä yhdeksi kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä." (efes. 1:10).>>
Varsinkin viimeinen lause. Tarkoitatko että tuo voitaisiin tulkita myös panteistisesti, jolloin "Jumaluutta on kaikkialla".
Vai tarkoitatko että kaikella elollisella maailmassa olisi yhteinen Jumalaksi kutsuttava tietoisuus, siis holografinen tulkinta, jonka mukaan ihminen olisi Jumalan kuva samaan tapaan kuin geneettinen dna-koodi solussa. Eli koska Jumala on maailmankaikkeuden tietoisuus ja ihminen on ikäänkuin maailmankaikkeuden solu, on ihminen Jumalansa täydellinen kuva, muttei kuitenkaan Jumala itse?
dna-koodista en ymmärrä yhtikäs mitään, mutta Luojastani uskon ymmärtäväni sen verran, ettei mikään luotu voi hänestä olla erillään. Jeesus opetti, että "Jumalalle kaikki elävät," ja eikös fyysikotkin nykyisin tunnusta kaikissa kappalleissa jotakin atomien, elektronien ja kvarkkien liikettä olevan?
Kuningas Salomo tunsi Jumalan niin suurena, että sanoi hänestä: "Taivasten taivaisiin sinä et mahdu." Paavalin mukaan tämä kuolevainen ihminen ei ole Jumalan kuva, vaan se on "salattu sydämen ihminen." Jumala on "armahtavainen, laupias ja anteeksiantavainen." Olkaa siis armahtavaisia, niin kuin teidän taivaallinen isänne armahtavainen on. Se on jumalakuvaksi luodun ihmisen kuva. Lue ro.1:23 !
oletko tutustunut ilmestyskirjan alussa (luvut 1-3)oleviin "lähetyskirjeisiin", joissa johannes viestii Jeesuksen terveiset lopunajan seurakunnille ja samalla yksilö-uskoville?
näiden 7 aasian seurakunnan asiat eivät olleet oikein tolallaan ja varsinkin "ensirakkaus Jeesukseen" oli hakusessa.
vaikka johannes kirjoitti nuo "ilmestyskirjeet" oman aikansa seurakunnille, ne koskettavat meidän aikamme ihmistä aivan samoion,kuin koko raamatun sanomakin!
Ensirakkaus Jeesukseen on siis kirjeiden pointti!
mitä sinun mielestäsi tuo "ensirakkaus" on?
"Ensirakkauden" -käsite viittaa kokemukseen jollaista ihmisellä ei ole aikaisemmin elämässään ollut. Aivan kuten maallisessa rakkaudessa nuori teini ensimmäistä kertaa elämässään kokee rakkauden aikaansaamat tunnekuohut ja myrskyt, myös Jeesuksen vastaanottaminen on ainutkertainen kokemus.
Tässä suhteessa "ensirakkaus Jeesukseen" asettaakin hieman kummalliseen valoon yhä uudelleen ja uudelleen tapahtuvan "uudestisyntymisen". Käsittääkseni uudestisyntyminen on näinollen ainutkertainen tapahtuma. "Ensirakkaus" voi tapahtua vain yhden kerran. Mutta selittäköön joku joka osaa...
"Ensirakkaus Jeesukseen" on osoitus ihmiselle ettei hän ole tiennyt rakkaudesta vielä mitään ennenkuin on henkilökohtaisesti ottanut Jeesuksen elämäänsä. Toisaalta "ensirakkaus" on myös merkki siitä, että tämän "rakastumisen" jälkeen on vasta aika kehittyä ja kasvaa tuossa rakkaudessa.
Aivan kuten nimimerkki Hymmm tuossa totesikin "ensirakkaudessa" rakastunut on valtavien tunnekuohujen vallassa, jolloin teot seuraavat tunnekuohuja eikä rakkaudessa näyttäisi olevan järjen hiventäkään. Sellaistahan on maallinenkin rakastuminen.
"Ensirakkaus" on kaiken rakkauden edellytys, mutta kestävään rakkauteen kasvetaan. Se on matkaa ja kehittymistä kohti seesteisyyttä, harmoniaa jossa järki, tunne ja teot ovat tasapainossa keskenään.
ehkä ensirakkaus onkin yhtä kuin rakkauden tuoreus? uskon, että Jumala haluaa meidän pyrkivän "täyteen miehuuteen" pyrkimisestämme huolimatta voivan säilyttää rakkautemme häntä kohtaan tuoreena ja raikkaana!
kun Jeesus puhuu meille ensirakkaudesta, hän ei arvosta niinkään "ahkeruuttamme ja vaivannäköämme", vaan tahtoo ensisijaisesti olla meidän rakkaudenkohteemme!
ei tässä ole siis kysymys "jatkuvasta uudestisyntymisestä", vaan uudelleen ja uudelleen tapahtuvasta Pyhän Hengen kosketuksesta! en nyt tarkoita, että joka aamu on alettava kovalla "hengenuudistus-metakalla", vaan että PH saisi tehdä meissä työtään kuin huomaamattamme.
uskon, että juuri silloin Jumalan tahto elämässämme toteutuu eli järki, tunne ja tahto ovat tasapainoisesti menossa mukana.
Puhun omasta puolestani lähinnä omaan kokemukseeni nojautuen. Usko on hyvin henkilökohtainen asia - varsinkin sydämen usko.
Minulle itselleni on merkitystä sisäisellä rauhalla. Sillä, johon olen kasvanut hakiessani tuota rakkaudellista "tasapainoa". Olen nimittäin jo vanha mies ja vuodet takanani antavat myös jonkinlaista perspektiiviä siihen, mistä seesteisessä, harmonisessa ilossa on kyse.
"Rauha" ja "luottamus" ovat vastaus huutooni.
Tätä tarkoitan sillä että kunkin ihmisen usko on erinäköinen. Minun elämästäni ei ole puuttunut rakkautta, iloa eikä onnea. Elämä ei ole potkinut minua päähän eikä syössyt ojasta allikoihin. Jumalan kiitos!
Jollekin toiselle, rakkaudettomuutta, nöyryytystä ja väkivaltaa elämässään kokeneelle vastaus rukouksiin on Jeesuksen lupaus syntien anteeksisaamisesta. Usko on vapautusta kärsimyksistä, tuoden tilalle ilon ja laupeuden.
"Kuvastimen tavoin..." Jeesus haluaa olla rakkauden kohteemme, koska se joka oppii rakastamaan oppii ottamaan sitä myös vastaan.
Ymmärrän kyllä sen mitä kerroit. Näinhän meille opetetaan Raamattua tulkitsemaan, että säilyttäisimme "ensirakkautemme", uudistuisimme uskossamme, pitäisimme uskomme tuoreena. Mielestäni kuitenkin sopii pohtia myös mitä "kasvu uskossa" oikein tarkoittaa.
Se että Pyhä Henki tekee meissä työtään kuin huomaamatta on totisinta totta. Tärkeää olisi kuitenkin erottaa se, milloin on kyse todellisesta armolahjasta milloin omista toiveista...
jos Jumala sanoo meille sanassaan "rakasta Herraa sinun Jumlaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi",
niin mitä tulkintaa silloin tarvitaan? siis kyseessä on selkeää sanomaa suoraan Jumalalta ja mielestäni tämä(kin) käsky sisältää kaiken, niin ensirakkauden kuin uskossa kasvunkin, joita ei kertakaikkiaan voi erottaa toisistaan.
jos ei halua säilyttää tuoretta asennetta/suhdetta Jeesukseen, ei voi myöskään kasvaa uskossaan!?
Sinäkö sen siis sanot miten minun tulee uskoa? Sinäkö se haluat osoittaa nyt vääräksi sen, jonka elävässä sydämeni uskossa tunnen oikeaksi? Sinäkö se toimit välittäjänä minun ja Jumalan välissä eikä Jeesus?
Ymmärrän kyllä mitä sanot, mutta oletko todella niin naiivi että luulet lukevasi Raamattuasi tulkitsematta? Voit tulkita lukeemasi joko ymmärryksellä jonka Herra on sinulle uskon kautta antanut tai voit tulkita sitä erilaisten lahkojen antamin eväin. Valinta on sinun.
Myös fundamentalismi on tulkintaa. Juuri fundamentalismi on uskoa ilman ymmärrystä, sairasta uskoa ilman järkeä.
Kun sanon että jokaisen henkilökohtainen suhde Jumalaan, sydämen usko siis, on erilainen niin sekö sinut pillastutti? Haluatko kaikki uskovat samaan tasapäiseen ruotuun ja kieltää heiltä OMA henkilökohtainen suhteensa Jeesukseen Kristukseen?
"rakasta Herraa sinun Jumlaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi"
Tämä on totta. Mutta et kai kiellä sitä, että juuri Jeesuksessa Kristuksessa uudestisyntynyt uskova on kuin juuri ensirakkautensa kokenut, Pyhää Henkeä täynnä ja iloa tulvillaan, kun taas jo pidempään uskossa elänyt on kasvanut uskossaan ja löytänyt rauhan sielulleen (jos on)? Et voi väheksyä heidän kummankaan uskoa. Et voi dogmaattisesti arvottaa sitä MITEN heidän tulisi uskoa.
Elävä usko on Jeesuksen armolahja. Sitä ei voi pakottaa. Se mitä sanassa sanotaan kertoo mihin uskovan tulee pyrkiä. Miten uskova sitten toteuttaa tuon omalla kohdallaan on tulkintaa...
enhän ole sanonut, kuinka sinun tulee uskoa, vaan olen ilmaissut sen, mitä minä ajettelen asiasta!
enkä ole ollenkaan pillastunut.
tuo "tulkinta"-sana vain hieman kai mättää...minun ymmärtäkseni tulkintaan tarvitaan jo enemmän paukkua, ´kuin mitä minuilla on ja yritän vain, kuten sanot, lukea sanaa niin, että Pyhän Hengen antama apu tulisi edes jotenkin perille!
en väheksy sen enempää vastauskoontulleen uskoa, kuin jo asiassa edenneen, olenhan jo itsekin muutamia kymmeniä vuosia uskossa ollut! eli voin sanoa kokemuksesta, että pyrkimys tavoitteineen on tiedossa, mutta tie tavoitteeseen on mutkainen ja täynnä kaikenlaista ohdaketta ynnä muuta hidastajaa. mutta toisekseen, tiellä on ollut myös monta suvantopaikkaa, jossa JUmala on hoitanut väsynyttä kulkijaa ja tuupannut rakkaudellaan eteenpäin.
siinä niitä minun "dogmejani"...
Oletkin näköjään ainoa palstalla jota en ole ehtinyt vielä suututtaa. Ilmeisesti. Kiitos kärsivällisyydestäsi. :-)
Joka tapauksessa: tuntuu että olemme lähestymässä niin sanotusti villakoiran ydintä. Näyttää siltä, että se mitä minä kutsun "ymmärrykseksi" on Pyhän Hengen armolahja.
Kun sanoit miten uskon teoissa Pyhä Henki vaikuttaa taustalla melkeinpä huomaamattamme, on tulkinta sama. Ymmärrys Pyhässä Hengessä auttaa käsittämään Jumalan sanan oikeassa valossa.
Tarkoituksenamme ei olekaan selittää eikä pyrkiä ymmärtämään Jumalaa, vaan Jeesuksen opetuksia. Sen minkä Raamatusta voimme lukea, voimme soveltaa osaksi elämäämme, mutta SISÄISTÄÄKSEMME sen mistä Jeesus puhui tarvitsemme uskossamme Pyhän Hengen antamaa ymmärrystä.
Ilman ymmärrystä Raamattu on kuin kartta sokean kädessä.
opettaa: "vaikka tämä maallinen majamme menehtyykin, sisäinen (sydämen ihminen) kuitenkin päivä päivältä uudistuu." Noin se oli likipitäen!
Aivan, ja "uudistuminen" on eri kuin uudestisyntyminen.
Uudistumisen voi nähdä myös siten, että kasvamme ja kehitymme koko ajan, "kilvoittelemme uskossa".
Jatkuvan uudistumisen (muutoksen) vastakohta on paikalleen jämähtäminen, samojen asioiden loputtomiin toistaminen, samoihin ajatusmalleihin takertuminen ja niihin turvautuminen.
kyllähän sitä Jumalaa on mukava yrittää selittää ja kiistellä asiasta, varsinkin ateistien kanssa! :-)
joka tapauksessa on vissiin niin, että ME puhumme samasta asiasta, vaikka aaltpituus meinaa ollakin eri!?
mutta minä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, se on saletti! minun ymmärrykseni ei edes käsitä kolmen eri Jumalan toimivuuttakaan.
>>kyllähän sitä Jumalaa on mukava yrittää selittää ja kiistellä asiasta, varsinkin ateistien kanssa! :-)>>
Heh! Joo-o. Muuan pp. ateistipalstalta vetää säännöllisesti herneet nenäänsä minun kanssani. Hänellä kun on yhtä vahva tarve "leimata" vastapuoli kuin tuolla Olevaisella...
>>joka tapauksessa on vissiin niin, että ME puhumme samasta asiasta, vaikka aaltpituus meinaa ollakin eri!?>>
Näin sen näkisin ja sama taajuuskin taisi jo löytyä. Mielestäni hämäävintä onkin ollut lähinnä kommunikaatio: puhumme samasta asiasta eri termein. Tässä vaikuttavat tod.näk. erilaiset taustamme.
>>mutta minä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, se on saletti! minun ymmärrykseni ei edes käsitä kolmen eri Jumalan toimivuuttakaan.>>
Kristinusko on tyylipuhdasta monoteismia, se on totta. Kolmiyhteisestä Jumalasta minäkin Olevaiselle jankutin. Kunhan herättelin keskustelua kolmiyhteyden merkityksestä rakkaudessa.