Joo elikkä ajattelin vähän avautua minun menneisyydestä ja siitä mitä arpia se on minuun jättänyt. Minulla on äidinpuolelta uskovat vanhemmat ja olin jo nuorena poikana oppinut pitämään suuni supussa. Tätä ennen olin ihmetellyt miten Jumala voi olla olemassa kun ihmisiä kärsii ja Jumala on hyvä ja pitäisi auttaa. Tähän sitten mummo osasikin tuivaista että "Jumala on olemassa, ihmiset jäävät vaille apua koska he ovat syntisiä." Hetken aikaa ihmeteltyäni kysäisin että eikö Jumala voi epäsynnistää heitä. Tähän sitten sain kunnon tukkapöllyn ja jäin itkemään huoneeseen kun mummeli meni kertomaan uskonnottomuudestani vanhemmille. Olen siis oppinut että hiljaisuus näissä asioissa on paljon parempi kuin asioista puhuminen. Tästä syystä kun kaveriporukassa käännytään uskonaiheeseen. Jos joukossa on yksikin uskovainen niin minulla iskee syvälle sisimpään ja tuntuu kuin sydän repeisi. Olen usein viimeisempänä tunnustamassa omaa maailmankatsomustani tästä syystä. Samoin kun me aina perheen kanssa pakotetaan joulukirkkoon ja pappi alkaa saarnaamaan armosta ja Jeesuksen kuolemasta, minulle tulee aina tämä sama tunne ja sydän jättää lyömättä.
Onkos teillä vastaavia? Onko uskonnosta puhuminen kasvotusten sydäntä pistelevää kidutusta?
Onkos teillä vastaavia? Onko uskonnosta puhuminen kasvotusten sydäntä pistelevää kidutusta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>>Tähän sitten mummo osasikin tuivaista että "Jumala on olemassa, ihmiset jäävät vaille apua koska he ovat syntisiä." Hetken aikaa ihmeteltyäni kysäisin että eikö Jumala voi epäsynnistää heitä.
Onko ap. kirjoittajalla uskonnon vai ihmissuhteiden aiheuttama trauma?
Minusta lukemasi perusteella kyse on väärinymmärretyn uskonnollisuuden aiheuttama kyllästymä, jonka ihmiset aiheuttavat.
Samalla tavallahan ateistisen itänaapurimme hallinnonkynsiin joutuneet kokivat, samoin kokivat juutalaiset natsien kynsissä, samoin kokevat uskovaiset ateistien valhekampanjoinnin, samoin kokevat.... Tätä listaa voi jatkaa loputtomiin, kun kyse on ihmisten toisilleen aiheuttamista kärsimyksistä. Joku voi aseena käyttää uskontoa, joku politiikkaa, joku ylemmyydentuntoaan jne. Tämäkin lista on loputon. Homo hominis lupus esst, kuten jo muinaiset sivistyskansat sanoivat.
Oletkin saanut jo pari vastausta, joissa kokemuksesi tavallaan mitätöidään. Sinä mietit jo pienenä syvällisesti kristinuskon sanomaa, etkä ymmärtänyt, miksi se on niin epäoikeudenmukainen ja julma. Eihän se siitä ole sen paremmaksi muuttunut... Selityksiä löytyy, mutta ongelma jää.
Minä tunsin pitkään vastaavanlaista ahdistusta uskon asioista puhuttaessa. Minun molemmat vanhempani sekä muukin suku oli uskovaista. Opin siis pitämään kristinuskoa totena. Kipuiluni alkoi ehkä joskus murrosiässä; siihen saakka sain tukahdutettua epäilykseni ja hämmennykseni.
Mielestäni kristinusko on niin moraaliton, että on vaikea ymmärtää, miksi niin moni kunnioittaa sitä ja haluaa seurata sen oppeja (tosin en tiedä ketään, joka edes yrittäisi noudattaa niitä oppeja kokonaisuudessaan vaan yleensä vain joitakin pieniä osia siitä).
Voimia sinulle. Toivon, että sinunkin ahdistuksesi ajan mittaan helpottaa. Arvet jäävät, mutta niiden kanssa oppii elämään.
mitä ajatella kirjoituksestasi. Provona se on hauska, mutta jos se on totta, niin asia muuttuu toiseksi.
Minulle ei tuota vaikeuksia kasvotusten puhua uskonnosta tai uskonnottomuudesta, mutta harvoin sellaisesta ihan noin vaan juttua tulee ihmisten kanssa. Kuka sinut pakottaa joulukirkkoon?
Ei lapsen aivot pysty käsittelemään hyvän ja pahan ongelmaa samalla tasolla kuin aikuiset. Turvattomuuden tunne tuollaisesta kepillä kasvattamisesta vain syntyy. Mummin metodi oli sangen autoritäärinen. Lapsuudessa syntyneet mielikuvat elävät vahvasti myös aikuisuudessa. Niistä pääsee kyllä oppimaan pois. Se vaatii positiivisia kokemuksia samasta asiasta, jolloin oppii asian tavallaan uudelleen. Kun puhutaan uskosta, sulla menee aivot automaattisesti järjestä tunteelle.
"Onkos teillä vastaavia? Onko uskonnosta puhuminen kasvotusten sydäntä pistelevää kidutusta?"
Taitaa olla päinvastaisia kokemuksia. Joskus sydäntä lämmittää, kun "kohtaa" uskovaisen ihmisen. Esmes urheilukilpailuissa ristinmerkin tekeminen tai haastattelu, vaikka uskoa ei edes käsitellä mutta tiedän ennestään haastateltavan olevan uskossa. Tai uskovaisten kirjoitukset täällä.
Erittäin hyvän kysymyksen esitit nöösipoikana. Jos Jumala on niin mahtava heppu, niin kyllähän hän pystyy epäsynnillistämään kaikki ihmiset ja luomaan paratiisin maan päälle. Hänellä tuntuu olevan joitain kummallisia rajoitteita, joita perustellaan erityisesti ihmisten vapaalla tahdolla. Ihmisillä on näemmä vapaa tahto uskoa hyvin epäuskottavia juttuja päästäkseen taivaaseen tai olla uskomatta ja joutua helvettiin. Vapaan tahdon antaja tiesi hyvin etukäteen, mihin lahja johtaa, mutta päätti antaa sen siitä huolimatta. Hän tiesi ennen luomistyötäänkin, mutta loi silti. Jumala avasi suunsa, näki mielessään, kuinka Eeva puraisee omenaa, Kain tappaa Abelin, reippaat hebrealaiset lanaavat kaupunkeja, oma poika teloitetaan, juutalaiset ajetaan maanpakoon ympäri maailmaa, noitia ja vääräuskoisia vainotaan, miljoonia juutalaisia murhataan, George W. Bush nousee valtaan, pilvenpiirtäjiä tuhotaan, tsunami iskee rantakyliin... ja sanoi "Tulkoon valkeus." Olen kuullut sätkyukoista, mutta tämä on ainoa, joka pitelee itse omia narujaan.