Kokemus näkyy menettäneen arvonsa politiikassa. Kepukin valitsi johtajakseen nuoren naisen, vaikka tarjolla oli kaksi politiikassa paljon kokeneempaa miestä, joilla muutakin elämänkokemusta on kummallakin yli 20 vuotta enemmän kuin valituksi tulleella. Nimenomaan kepun ratkaisuksi tuo on hämmentävä, siitä enemmän jäljempänä.
Muutama vuosi sitten myös demarit valitsivat puheenjohtajakseen hieman yli kolmekymppisen naisen, vaikka vastaehdokkaana oli häntä 30 vuotta vanhempi, hyvin pitkän kokemuksen politiikassa omaava ja lahjakkuutensa opinnoissaan kuten kirjailijanakin näyttänyt mies, Erkki Tuomioja. Kokoomuskin valitsi puheenjohtajakseen silloin 33-vuotiaan Kataisen, ja nyttemmin on syntynyt vaikutelmaa, että siellä katseltaisiin jo hieman karsaasti vähän yli kuusikymppistä Niinistöä, joka sentään nosti puolueen siihen asemaan, jossa se nyt on. Samanlaiset nuorennusleikkaukset ovat tapahtuneet myös vihreiden, vasureiden, ruotsalaisten ja kristillistenkin johdossa. Onko niille ollut perusteita, ja jos, niin millaisia?
Minä ja varmaan moni muu mies toki katselee mieluummin Maria ja Juttaa kuin Paavoa, Mauria tai Erkkiä, niin edestä kuin takaakin päin. Mutta poliittiselta johtajalta pitäisi edellyttää enemmän muita avuja kuin silmän iloa. Eivät Paasikivi ja Tanner olleet kummoisiakaan iloja silmälle, ja tuskinpa Kekkosen klanikaan ketään erityisesti miellytti, muilla avuillaan nuo asemiinsa nousivat ja pysyivät niissä yli kahdeksankymppisiksi heidän arvostuksensa – ehkä Kekkosta lukuun ottamatta – vain kasvaessa iän myötä.
Johtuuko tuo nuorten pääsy politiikan johtoon ajassamme yleisemminkin vallitsevasta nuoruuden ihannoinnista? Tietenkin missityttöjen on oltava nuoria, samoin huippu-urheilijoiden, ei noilla alueilla vanhat pärjää. Eräillä muillakin alueilla nuoret ovat osaavampia, mm. kielissä, kun kielten opetus kouluissamme on kehittynyt paljon viime vuosikymmeninä. Samoin atk-osaamisessa, kun nuoret oppivat siihen jo kouluissaan ja monille hankitaan tietsikka kotiin jo ennen kouluikää. Nuoret oppivat uusia asioita nopeammin kuin vanhemmat, ja eräissä asioissa nuoret kiistatta ovat iäkkäämpiä kyvykkäämpiä. Nyt eräille varmaan tulee mieleen se yksi asia, mutta on muitakin.
Mutta politiikka ei mielestäni kuulu niihin asioihin, joissa nuoret olisivat iäkkäämpiä pystyvämpiä. Politiikassa tarvitaan elämänkokemusta, jotta pystyy laajemman elämänkokemuksensa perusteella syvällisemmin ymmärtämään kaikkien ihmisten, ei vain nuorten tarpeita. Ihmisten tarpeiden hoitamistahan politiikka on, tai ainakin sen pitäisi olla sitä. Valitettavasti se vain usein muuttuu itseisarvoiseksi taisteluksi vallasta ja omasta asemasta. Nuorilla tuollaista kilpailunhalua ja voitontahtoa on aina enemmän kuin vanhemmilla, siksihän urheilijat ja sotilaatkin ovat nuoria. Laajaa ja syvällisemmin ymmärtävää näkemystä elämästä antaa vain riittävän kauan eletty oma elämä ja sen tuomat kokemukset. Politiikassa jos missä tarvittaisiin sellaista näkemystä.
Eihän 41-vuotias – kuten Mari Kiviniemi – enää aivan untuvikko ole, olin itsekin sen ikäisenä jo lähes sotilasurani huipulla, ja mielestäni varmaan hyvinkin kokenut kaikin tavoin. Mutta nyt tiedän, että opetuksia vielä tarvitsin, jotta vasta tuon ajan jälkeen sain elää parasta elämääni. Minusta on hieman outoa, että noinkin nuoren johtajan itselleen valitsee juuri kepu, joka arvoissaan ja tavoitteissaan on puolueistamme vanhoillisin, jonka yhteiskuntanäkemysten tunnuslauluksi sopisi ”koskaan et muuttua saa”, ellei sitten muutos olisi paluuta taaksepäin, aitovierille Mielipidepankin mainiota ilmaisua käyttääkseni.
Ehkäpä kepu antoi Matti Vanhasen ymmärtää, että hänkin on jo liian vanha politiikkaan, tarvitaan nuorempi keulakuva, ja Matti osasi tehdä tunnetun ratkaisunsa. Yritysmaailmassa taidetaan arvostaa kokemusta, jos kokemus on oikeaa lajia, ei välttämättä yritysmaailmassa saatua. Perheyritysten liitto ei nähnyt Mattia liian vanhaksi vaan oikein sopivaksi toimitusjohtajakseen. Nythän sitten kaikki palikat alkavat loksahdella paikalleen: kepun suurimmat vaalirahoittajat Herlinien Kone, Penttien Lemminkäinen, Sukarin Suomi-soffa ja Kakkosen Tokmanni kuuluvat Perheyritysten liittoon. Ja kun kiitollisuus entisestä on nyt molemminpuolista, niin varmaan edut tulevaisuudessakin nähdään yhteisiksi, ja ehkäpä Matti nyt hoitaa asiat niin, että seuraavissa vaaleissa rahoitus kepulle tulee suoraan liitolta. Eikä se tietenkään ole mitään korruptiota, eihän, vaan ihan normaalia kepun toimintatapaa.
Muutama vuosi sitten myös demarit valitsivat puheenjohtajakseen hieman yli kolmekymppisen naisen, vaikka vastaehdokkaana oli häntä 30 vuotta vanhempi, hyvin pitkän kokemuksen politiikassa omaava ja lahjakkuutensa opinnoissaan kuten kirjailijanakin näyttänyt mies, Erkki Tuomioja. Kokoomuskin valitsi puheenjohtajakseen silloin 33-vuotiaan Kataisen, ja nyttemmin on syntynyt vaikutelmaa, että siellä katseltaisiin jo hieman karsaasti vähän yli kuusikymppistä Niinistöä, joka sentään nosti puolueen siihen asemaan, jossa se nyt on. Samanlaiset nuorennusleikkaukset ovat tapahtuneet myös vihreiden, vasureiden, ruotsalaisten ja kristillistenkin johdossa. Onko niille ollut perusteita, ja jos, niin millaisia?
Minä ja varmaan moni muu mies toki katselee mieluummin Maria ja Juttaa kuin Paavoa, Mauria tai Erkkiä, niin edestä kuin takaakin päin. Mutta poliittiselta johtajalta pitäisi edellyttää enemmän muita avuja kuin silmän iloa. Eivät Paasikivi ja Tanner olleet kummoisiakaan iloja silmälle, ja tuskinpa Kekkosen klanikaan ketään erityisesti miellytti, muilla avuillaan nuo asemiinsa nousivat ja pysyivät niissä yli kahdeksankymppisiksi heidän arvostuksensa – ehkä Kekkosta lukuun ottamatta – vain kasvaessa iän myötä.
Johtuuko tuo nuorten pääsy politiikan johtoon ajassamme yleisemminkin vallitsevasta nuoruuden ihannoinnista? Tietenkin missityttöjen on oltava nuoria, samoin huippu-urheilijoiden, ei noilla alueilla vanhat pärjää. Eräillä muillakin alueilla nuoret ovat osaavampia, mm. kielissä, kun kielten opetus kouluissamme on kehittynyt paljon viime vuosikymmeninä. Samoin atk-osaamisessa, kun nuoret oppivat siihen jo kouluissaan ja monille hankitaan tietsikka kotiin jo ennen kouluikää. Nuoret oppivat uusia asioita nopeammin kuin vanhemmat, ja eräissä asioissa nuoret kiistatta ovat iäkkäämpiä kyvykkäämpiä. Nyt eräille varmaan tulee mieleen se yksi asia, mutta on muitakin.
Mutta politiikka ei mielestäni kuulu niihin asioihin, joissa nuoret olisivat iäkkäämpiä pystyvämpiä. Politiikassa tarvitaan elämänkokemusta, jotta pystyy laajemman elämänkokemuksensa perusteella syvällisemmin ymmärtämään kaikkien ihmisten, ei vain nuorten tarpeita. Ihmisten tarpeiden hoitamistahan politiikka on, tai ainakin sen pitäisi olla sitä. Valitettavasti se vain usein muuttuu itseisarvoiseksi taisteluksi vallasta ja omasta asemasta. Nuorilla tuollaista kilpailunhalua ja voitontahtoa on aina enemmän kuin vanhemmilla, siksihän urheilijat ja sotilaatkin ovat nuoria. Laajaa ja syvällisemmin ymmärtävää näkemystä elämästä antaa vain riittävän kauan eletty oma elämä ja sen tuomat kokemukset. Politiikassa jos missä tarvittaisiin sellaista näkemystä.
Eihän 41-vuotias – kuten Mari Kiviniemi – enää aivan untuvikko ole, olin itsekin sen ikäisenä jo lähes sotilasurani huipulla, ja mielestäni varmaan hyvinkin kokenut kaikin tavoin. Mutta nyt tiedän, että opetuksia vielä tarvitsin, jotta vasta tuon ajan jälkeen sain elää parasta elämääni. Minusta on hieman outoa, että noinkin nuoren johtajan itselleen valitsee juuri kepu, joka arvoissaan ja tavoitteissaan on puolueistamme vanhoillisin, jonka yhteiskuntanäkemysten tunnuslauluksi sopisi ”koskaan et muuttua saa”, ellei sitten muutos olisi paluuta taaksepäin, aitovierille Mielipidepankin mainiota ilmaisua käyttääkseni.
Ehkäpä kepu antoi Matti Vanhasen ymmärtää, että hänkin on jo liian vanha politiikkaan, tarvitaan nuorempi keulakuva, ja Matti osasi tehdä tunnetun ratkaisunsa. Yritysmaailmassa taidetaan arvostaa kokemusta, jos kokemus on oikeaa lajia, ei välttämättä yritysmaailmassa saatua. Perheyritysten liitto ei nähnyt Mattia liian vanhaksi vaan oikein sopivaksi toimitusjohtajakseen. Nythän sitten kaikki palikat alkavat loksahdella paikalleen: kepun suurimmat vaalirahoittajat Herlinien Kone, Penttien Lemminkäinen, Sukarin Suomi-soffa ja Kakkosen Tokmanni kuuluvat Perheyritysten liittoon. Ja kun kiitollisuus entisestä on nyt molemminpuolista, niin varmaan edut tulevaisuudessakin nähdään yhteisiksi, ja ehkäpä Matti nyt hoitaa asiat niin, että seuraavissa vaaleissa rahoitus kepulle tulee suoraan liitolta. Eikä se tietenkään ole mitään korruptiota, eihän, vaan ihan normaalia kepun toimintatapaa.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Ovat menettäneet merkityksensä puolustusvoimissa.
Viime vuosituhannelle palvelleet reppanat sijoittuvat arvostussessa niukasti kirjekyyhkyn ja sotakoiran väliin.
Näin on erityisesti nkun entinen aliupseeri on demari ja homo. Näin on näreet, herra paatkoon???
Mari Kiviniemi on epäilemättä ylpeä sinusta. Jatka samaan malliin.
Se, että vaippa-aliupseeria vituttaa oma mitättömyytensä...;)
Onkohan muilla puolueilla vastaavanlaisia sidoksia? Minä en ole perehtynyt asiaan, mutta kiinnostaa.
Vai laittavatko muut omasta taskustaan?
Oma eläkkeeni tulee veronmaksajien kukkarosta ja peppua saan ilmaseksi Kempeleen ukilta.
…kuin pääministerin? Sitä joutuu kyselemään, kun Matti Vanhanen jaksoi pääministerinä seitsemän vuotta, mutta rivikansanedustajana vain yhden päivän. No, olihan hän siinä hommassa jo ennen pääministerikauttaan melko kauan jaksanut, mutta varmaan tottui sitten parempaan, sillä ”herrana on hyvä olla”, lainatakseni kepun europarlamentarikkonakin toimineen Mikko Pesälän kirjan nimeä.
Vai olisiko Matin ratkaisu sittenkin ihan oikeasti kytkennässä vaalirahoitusasioihin? Pakosta syntyy sellaista vaikutelmaa, sillä vaikka tuo hänen uusi tehtävänsä on ihan hyvä, onhan se aika vaatimaton entiselle pitkäaikaiselle pääministerille. Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksikin Vanhasen arveltiin pääsevän, myös Suomen Pankin johtokuntaan, jotka molemmat olisivat varmasti vaikutusvaltaisempia tehtäviä kuin Perheyritysten liiton toimitusjohtajan varsin näkymätön duuni.
Vasta muutama päivä sitten Vanhanen ilmoitti jatkavansa kansanedustajana ja pyrkivänsä seuraavaankin eduskuntaan. Mutta mieli muuttui kovin äkkiä. Täytyyhän sille olla syitä, jotka vielä ovat piilossa, kuten myös pääministerin tehtävästä luopumisen syyt. Onko meillä ollut siis pääministerinä seitsemän vuotta mies, joka ei tänään tiedä, mitä huomenna haluaisi? Voiko tuollaiseen mieheen luottaa missään asiassa? Ilmeisesti luottamuksemme on ollut kauan kuplan päällä.
Emme Jompen kanssa ole päivääkään tehty rehellistä työtä, mutta veronmaksajien kukkarolla olemme olleet jatkuvasti.
Kyllä meillä demari-ruunilla menee lujaa. Näin on näreet???
Sinun kykysi eivät riitä kenenkään kokonaisvaltaiseen arviointiin. Riittävä kokemus myös puuttuu.
Ei Esikuntakoulusta näytä tännepäinkään tulleen kuin enemmän tai vähemmän uupeloita, paskantärkeilijöitä. Luonteva suhtautuminen ihmisiin näyttää olevan erittäin vaikeaa, mahdat olla aika helvetin rasittava.
Onneksi täällä sentään tyhmimmätkin ymmärtävät suomen kieltä. Kerra eräs esimieheni tuli liian lähelle kun koulutin. Huomautettuani hänelle, että hän häiritsee työntekoa, poitui hän kiireen vilkkaa.
Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, että kokemuksesi sotaväestä on varsin kapea. Sinua voidaan ihan perustellusti verrata sadun tynnyrisssä kasvaneeseen tyttöön.
Olemme keskustelleet Sinusta ja pyydämme, että et enää jatkossa sotaväkeä ja kunnon sotilaita häpäise ajattelemattomilla jutuillasi.
Kyllähän jo 40-kympin iässä alkaa jonkin verran kokemusta olla esim. puolueen johdon tehtäviin.
Mutta suurin ongelma on, että näillä saatanan poliittisillä broilereilla ei ole mitään kokemusta normaalista elämästä, jossa käydään oikeissa töissä.
Kansanedustajat pitäisi automaattisesti potkaista ulos 2 kauden jälkeen - ilman sopeuttamiseläkettä - tekemään ihan normaaleja töitä. Eikä mihinkään 4 vuoden palkkiovirkaan. Sen jälkeen voi taas pyrkiä uudelleen eduskuntaan.
Punikit pitäisi saada kärrättyä hyötyttöminä raaka-aineeksi saippuatehtaalle.
Kapin ja ukin tapaiset vanhukset ollett suurin syöpä työtätekeville.
Kumpikaan ei ole tehnyt päivääkään tuottavaa työtä.
Siellä niitä sinun puoluetoveriasi makaa pankolla sukupolvesta toiseen. Aina veronmaksajan kukkarolla.
Keskustalla on hyvin usein ollut nuoria puheenjohtajia ja ministereitä. Virolainen nousi ministeriksi hieman yli kolmekymppisenä ja puolueen puheenjohtajaksi viisikymppisenä. Väyrynen oli puoluejohtoon noustessaan 34 vuotias, Aho 36 vuotias eikä Vanhenenkaan ollut kuin 46 vuotias.
Osoittaa vain sinulle tyypillistä historian tietämyksen heikkoutta ihmetellä Keskustan pj valinnan kohdistumista suhteellisen nuoreen henkilöön. Tietenkin umpipunikkina demareissa olet tottunut vanhojen ukkojen puheenjohtajuuteen ennen Urpilaista, Heinäluoma oli viisikymppinen noustessaan puheenjohtajaksi, Lipponen 53 vuotias, Paasio kuusikymppinen ja Sorsakin 45 vuotias, siis nuorimpana ennen Juttaa. Kun vertaat Kepuun niin ero on melkoinen.
Kepussa on siis aina annettu myös nuorille tilaa nousta, ja se on yksi merkittävä syy puolueen menestyksessä. Nykyisinkin kun on tutkittu nuorten poliittisia mieltymyksiä, Keskusta on varsin suosittu nuorison keskuudessa, paljon paljon suositumpi kuin esim SDP.
ja kun kapin elämän ainut sisältö nykyisin on pelkkä Kepupalstalla roikkuminen ja sen kyttääminen yötä päivää niin eipä hääviä ole sairaalla vanhuksella.
On SDP:lläkin ollut nuoria puheenjohtajia. Esimerkiksi Otto Wille Kuusinen nousi SDP:n puheenjohtajaksi 30 vuotiaana. Kullervo Manner oli 37 vuotias, joten kyllä demareilla näitä reippaita nuoria on ollut
Elämänkokemuksen ja sen tuoman viisauden arvostuksen inflaatio näkyy myös tällä palstalla. Tärkeimpiä asioita täällä tuovat eniten esille ja esittävät niistä hyvin näkemyksiään ikämiehet, kuten Mielipidepankki, Jäbä ja CITY-Keskusta – puoluepoliittista tasapuolisuutta noudattaen nimettyinä. On toki eräitä muitakin, ehkäpä voisin lukea itsenikin tuohon joukkoon.
Mutta palstan yleisilmettä nyt leimaavat nuoremmat, esityksistään päätellen kasvatusta vaille jääneet murrosikäiset. He törkyilevät eniten juuri meille iäkkäämmille ja kokeneemmille, hyppivät silmille avauksillamme ja tekevät meistä lapsellisesti herjaavia avauksiaankin. Kaikki he varmaan ovat kepun kannattajia, ja jokainen, joka ei kepua kannata on heille demari. Eipä se murkkuikäinen vielä poliittista kirjoa laajemmin tunne.
Nuo sontalingot kuitenkin lienevät fyysiseltä työikäisiä, mutta henkisessä kehityksessään keskenkasvuisiksi jääneitä, ainoana työnään vain häiriköinti täällä. Siinä turhimukset ovat niin ahkeria, että jos olisivat joskus mihin tahansa töihin päässeet ja olisivat olleet niissä yhtä ahkeria kuin täällä, heillä varmasti olisi vieläkin töitä, eikä tämä palsta olisi heidän elämänsä ainoa sisältö. Täällä he vain joutuvat kadehtimaan meitä iäkkäämpiä ja itseään kyvykkäämpiä ja purkamaan turhautumistaan häiriköimällä ja pilaamalla palstan. Toivottavasti politiikassa tapahtuneessa ei ole kyse samasta ilmiöstä.
Näin piti sanomani:
>>Nuo sontalingot kuitenkin lienevät fyysiseltä iältään työikäisiä, mutta henkisessä kehityksessään keskenkasvuisiksi jääneitä.
Loinen, vaippa-aliupseeri, joka on suojatyöpaikassaan lusmuillut kansakoulun käynyt punikki-reppana...
On heikkolahjainen ,narsismiin sairastunut reppana...;)
Vanhoja viisaita ihmisiä arvostetaan kyllä, myös täällä. Eri juttu ovat sairaat yksilöt.
Se, että sairaat kepukaunaajat syytävät sontaa ja törkyä palstalle, ja saavat samalla mitalla takaisin, ei riipu kirjoittajien iästä. Ethän sinäkään tuohon ikään ole oppinut vähäisintäkään sivistystä, karkeaa törkyä työnnät palstalle milloin omilla nimimerkeilläsi, milloin puskasta.
Älä helvetit luupää nyt itseäsi kehu. Ymmärrä nyt siteeksi jotakin. Olet jäävi itsesi suhteen.
Kapi on tottunut itse tyydyttämään itsensä.
Kaikki muut ovat pessimistejä vain kapi on onanisti...;)
Muista sitten lausua nuo sivistyssanat oikein.
Kapi voi opettaa lausumaan, hänhän tietää Ylen selostajiakin paremmin kuinka onduuaraas ja muut maailman valtiot äännetään oikein. Ja Kapi tietää kaikki sivistyssanat.
On täällä näköjään ihan asiallinen kysymyskin ansaitsemasi palautteen joukossa. Etkö pysty vastaamaan vai etkö ymmärrä kysymystä? Ethän kuitenkaan kiihdyksissä ole?
Missä kuiva mötkö on? MIEHISSÄ, miehissä mötkö on. Paloheinän ruuna on yksin Jussina.
niin arvostus pitää ansaita.
Eikä sitä ansaita ainakaan haukkumalla kaikki erimieltä olevat.
Tai jotain määrättyä poliittista suuntausta kannattavat.
Niinkauan kuin et tapojasi paranna, sinun on aivan turha tulla
tänne itkemään arvostuksen puutetta.
Itseäsi ylistämällä sinä et kenenkään arvostusta saa etkä ansaitse.
Jomppeani, omaa suloista herkkupeppuani.
Peppuseksi Jompen kanssa on parasta mitä voi tehdä ilman pöksyjä.Näin on näreet??
..teidän arvostuksenne puutetta! Johan pomppas! Sinähän hulluja puhut, Timo Kuusela! Olen kai sanonut aikaisemminkin, mutta toistettakoon taas, sillä tämä on totuus:
Yksi puuttuu ja sen myötä kaikki: kepulaisuus! Jos olisin muuten kaikessa aivan tällainen kuin olen, mutta olisin kepulainen, niin voi sitä ylistystä ja palvontaa, jota saisin noilta kepuleilta! Olen siitä aivan varma. Melkein punastuttaa ajatellessanikin sitä!
Mutta enhän voi olla kepulainen, sillä minä en ole tyhmä. Ja minun täytyisi olla todella tyhmä ollakseni kepulainen tällaisena vanhana sotilaana ja eläkkeellä olevana isännöitsijänä, joka ei omista peltoa, metsää eikä karjaa, mutta elelee kyllä oikein mukavasti tehtyään elämässään lähes 50 vuotta erilaisia töitä ja nauttiessaan niistä nyt kohtuullista eläkettä.
Mutta kyllä minä oikein ymmärrän kaiken teitä kepulaisilta saamani: siitä samasta tunnosta se lähtee kuin lähtisi ylistykseni, jos olisin kepulainen.
Miksi ihmeessä MINÄ siis itkisin sen vuoksi, mitä te täällä esitätte? Enhän minä ole kepulainen, jonka tarvitsisi teitä hävetä.
Juuri sitä arvostuksen puutetta sinä tuossa itket.
Ottaaanhan se tietysti luonnolle kun kaltaisesi "vanha ja viisas" saa sen mitä tilaa, eli sinulle osoitetaan tyhmyytesi
Ensinnäkin olet tyhmä, et ole tehnyt päivääkään kunnon työtä vaan loisinut rättivarastolla vaatimattomassa aliupseerin toimessa. Valiolla lakaistit pihaa talkkarina, kun ei ollut kapasiteettia vaativimpiin hommiin.
Tämä kaikki johtui synnynnäisestä heikkolahjaisuudestasi ja siitä johtuvasta olemattomasta koulusivistyksestä.
Ps.Lisäksi itkusi aihe on yksinäisyys, naisen puute ja homous, jota voit harrastaa vain Kempeleen ukin kanssa...
Kuka Sinua arvostaa, kerrotko? Kyllä vaikutat yhä enenevässä määrin katkeroituneelta ja erittäin vittumaiselta sekä umpikierolta jätkältä.
Ruotuun olisin taatusti laittanut jos olisimme samoissa ympyröissä palvelleet, on nimittäin katu- yms uskottavuutta.
Et taida enää parantua kun et itsekään sitä halua.
Johan pomppas! Sinun hullutesi ylittää näemmä hurjimmatkin arvailut!
Vai väitätkö tosissasi, että esimerkiksi tämä törkyily on henkisesti terveen ja
kunnioitettavan vanhuksen kirjoittama ?
"Nuo sontalingot kuitenkin lienevät fyysiseltä työikäisiä, mutta henkisessä kehityksessään keskenkasvuisiksi jääneitä, ainoana työnään vain häiriköinti täällä. Siinä turhimukset ovat niin ahkeria, että jos olisivat joskus mihin tahansa töihin päässeet ja olisivat olleet niissä yhtä ahkeria kuin täällä, heillä varmasti olisi vieläkin töitä, eikä tämä palsta olisi heidän elämänsä ainoa sisältö. Täällä he vain joutuvat kadehtimaan meitä iäkkäämpiä ja itseään kyvykkäämpiä ja purkamaan turhautumistaan häiriköimällä ja pilaamalla palstan. Toivottavasti politiikassa tapahtuneessa ei ole kyse samasta ilmiöstä. "
En voi edes kuvitella, että joku tuntemani upseeri, joista useimmista voi käyttää
myös herrasmiehen ja sivistyneen "titteliä", voisi yleisellä nettipalstalla
kirjoitella tuollaista törkyä ja siten häpäistä itsensä lisäksi koko upseerikunnan!
Mitenkäs se menikään se sinunkin joskus käyttämä lausahdus;
Tyhmä jos suunsa vain suljetuks saa, hän hiljaista viisasta muistuttaa.
terv. Timo Kuusela ???
Jokunen aika sitten kun kyselit tällasia
"Oikea" seurakunta?
timo k 8.3.2010 21:50
Hei
Olen pitemmän aikaa elänyt pohjalla juopotellen ja muuta jumalattomuutta tehden. Nyt on kuitenkin alkanut huolestuttaa sieluni tila ja olen lukenut aika paljon Raamattua ja eri uskontojen kirjoja ja nettikirjoituksia. Kuitenkin viina ja porno houkuttaa aina vaan takaisin. Olen lukenut aika paljon eri uskonnoista, mutta vain kristinusko vaikuttaa "oikeimmalta". Niinpä olen ajatellut jos johonkin seurakuntaan liittymisestä olisi apua. Olin luterilaisen kirkon jäsen, kunnes erosin siitä 20-vuotiaana 5 vuotta sitten, enkä silloinkaan pahemmin välittänyt uskonnosta.
Olen aina ollut aika ateisti, eikä ole oikein mitään hajua eri lahkojen tai seurakuntien toiminnasta ja opeista. En esim. ymmärrä eri sakramentteja tai kolminaisuusoppia tai kastesysteemejä. Kuitenkin olen aika "omavaltainen" ja eri asiat pistävät miettimään asioita ja kyselemään. En siis oikein "ole valmis" sokeasti tekemään mitä vain.
Ev. lut. kirkko opettaa, että siellä on tilaa eri lailla uskoville, kun katoliset ja ortodoksit opettavat olevansa oikeassa. Itse en ymmärrä, että Jumala vaatisi ihmisten kunnioittamaan paavia tai tekemään suitsutuksia tai ristinmerkkejä. Myös lut. kirkon opetus tuntuu kummalta, kun se on aina "uusiutumassa".
Sitten on helluntaiset ja muut herätysliikkeet. Ovatko ne lähempänä Jumalaa kuin muut vai onko ne eksyttäviä lahkoja? Esim. nää Benny Hinnit ja muut pistää epäilemään.
Ja myös Jehovan todistajat kiinnostavat, kun heillä ei ole kolminaisuusoppia ja myös nää "messiaanit juutalaiset", mutta tuo Vartiatorni systeemi vaikuttaa kyllä epäilyttävältä. Mormoonit taas tuntuu liiian omituisilta.
Mitä tässä siis pitäisi tehdä? Tulisiko vaan mennä johonkin "satunnaiseen" seurakuntaan vai tulisiko valita "oikeaoppisin"? Vai tulisiko tutkia Raamattua ihan itse? Vai mitä tulisi tehdä?
http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/sort_name:"timo k"?perpage=25&term_keywords=
Sinun paskakasan pitäisi hävetä kaikkea. Mustalaismannen näköäsi. Olematonta koulutustasi. Narsismiasi. Punikkiuttasi. Kuolleiden häpäisemistä. Sukupuolista kyvyttömyyttäsi, ym. ym . Tuhansia kertoja ym. Olet sairas punikkiluuseri.
Arvostetaanko City-kepua samanlaisista mileipiteistä kuin sinulla on?
Arvostus pitää ansaita. Sitä ei paskanheitolla pysty tekemään, et sinä eikä Seppo Hietanen.
Välillä alapuolelle!
Oli varmaan niin, että viime vuosisadalla politiikassa arvostettiin enemmän kokemusta kuin nuoruutta. Siihen oli kuitenkin hyviä syitä kuten ehkä nyt on hyviä syitä arvostaa nuoruutta. Esimerkiksi Suomen politiikassa ulkopolitiikka ylikorostui sotien jälkeisenä aikana. Tarvittiin henkilökohtaistakin osoitusta jatkuvuudesta ja linjan muuttumattomuudesta. Kekkonenhan oli tyypillisesti tällainen poliitikko, mutta samoin ennen häntä myös Paasikivi. Demarit tekivät mielestäni poliittisen virheen, kun valitsivat neukkujen vihaaman Tannerin. Demareilla olisi ollut tilaisuus jatkaa tannerilaista politiikkaa nuoremmin voimin, mutta pitää Tanner itse sivussa.
Politiikan nuorennusleikkauksen eräänlainen isähahmo on kuitenkin myös Kekkonen. Hän koki ehkä oman ja seuraavan sukupolven itselleen kilpailijana uhaksi ja halusi osin ohittaa sen. Näin Kekkosen suosioon nousivat esimerkiksi Sorsa ja Väyrynen. Kekkonenhan piti myös ns. lastenkutsuja, joissa keskusteli nousevien nuorisopoliitikkojen kanssa asioista. Kekkonenhan oli pelkoineen kyllä ihan oikeassakin. Ensin Karjalaisesta tuli hänelle ongelma, sitten Virolaisesta ja lopulta Koivistosta. Nämä eivät osanneet kunnioittaa Kekkosta tarpeeksi eivätkä olleet riittävän nöyriä. Näistä Karjalainen oli kyllä Kekkosen uskollisia miehiä, mutta silti Kekkonen epäili tällä olevan sellaisia valtapyrkimyksiä, joista olisi pitänyt ensin sopia tarkasti Kekkosen kanssa. Siinä suhteessa Kekkonen taisi olla vainoharhainenkin.
NL:n hajottua ulkopolitiikka on menettänyt merkitystään ja vastaavasti talouspolitiikka niin kotimaisissa kuin kv. yhteyksissä on korostunut. Näissä asioissa poliitikoltakin vaaditaan osaamista sekä kykyä toimia kansainvälisissä yhteistyösuhteissa. Ne eivät ole julkilausumatyyppistä kosmeettista politikointia eli diplomatiaa vaan ihan käytännön tason politiikkaa, joka voi vaatia jopa fyysistä kuntoa. Tässä suhteessa esim. Alexander Stubb on hyvä esimerkki tämän ajan poliitikosta. Nuori, viriili, innokas, pitkälle kouluttautunut, kielitaitoinen ja kansainvälisesti koulittu. Ben Zyskowicz on herkkä aistimaan ajan merkit ja tekemään sen mukaisia löytöjä. Käsittääkseni Stubbkin on hänen tallinsa politiikkaan käännyttämä.
Kokemus on tässä ajassa jopa rasite. Esimerkkejä näistä ovat juuri Tuomioja ja Väyrynen. Heidät lasketaan neukkuaikojen poliitikoiksi, joilla on tuon ajan arvomaailma edelleen puserossaan. Väyrysen käyttämä poliiittinen jargonismi on jopa osin ihan samaa mitä hän käytti jo 70-luvulla.
Politiikassa tarvitaan aika ajoin nuorennusleikkauksia senkin vuoksi, että puolueelle pitää yrittää saada uusi pohja, jolta ponnistaa. Tällöin puhtaalta pöydältä lähteminen voi olla etu. Neliymppinen puheenjohtaja voi olla pitkäaikainenkin, joten hän on 10 vuoden kuluttua jo viisikymppinen. Poliitiikan ikähaitaria on ehkä alettu rinnastaa enemmän normaalin työn ikävaiheeseen. Siinähän jäädään eläkkeelle suunnilleen 65 vuotiaana. Suurten yritysten johtajilla on järjestään eläkesopimuksia, joissa heidän eläkeikänsä on määritelty 60 vuoteen. Eivät siis yrityksetkään arvosta yltiöpäisesti kokemusta, vaan 60 alkaa olla yritysjohtajan viimeinen raja, vaikka he itse innolla kyllä vaativatkin, että duunarien pitäisi jaksaa heitä paljon pitempään työelämässä.
Vanhemuuten vanhat ruunat alkavat kuvittelemaan itsestään liikaa, kuten vaippa-aliupseeri kuvittelee olleensa upseeri ja kirjailija...;)
Ikä ei ole tärkein hyvän poliitikon ominaisuus, kokemus kylläkin.
Suomalaisessa järjestelmässä kokemus on yleensä hyvin kapea-alaista, joka näkyy täälläkin jumiutumina.
Kokemus tulisikin hankkia tehtäväkierron puitteissa, kaalijumin välttämiseksi.
Stubbista olen Juhani Suomen kanssa samaa mieltä.
Ennen vanhaan politiikkaan siirryttiin muista työtehtävistä, poliitikoilla oli myös ns. siviiliura. Viimeisten vuosikymmenten aikana meille on syntynyt ammattipoliitikkojen ryhmä, joilta puuttuu lähes tyystin muunlainen työkokemus. Kehitys alkoi juuri noista Kekkosen lastenkutsuista, mutta myös siitä, että puolueet alkoivat omia veronmaksajien rahaa (puoluetukea) jonka avulla saattoivat palkata puolutoimistoihinsa kaiken maailman tyhjäntoimittajaa kasvamaan kokopäiväisiksi poliitikoiksi. Osa näistä on noussut puoluejohtoonkin saakka.
Puoluetoimistojen ulkopuolisia poliittisia suojatyöpaikkoja, joista valtakunnan politiikkaan noustaan, on ollut erityisesti ammattiyhdistysliikkeessa. Sieltähän on jopa presidentiksi noussut varsinaisia keskinkertaisuuksia, ja Heinäluoma osoittaa lähes päivittäin kuinka heppoinen pohja ay-liike on poliittiselle johtajalle.
Nuoret fanaattiset poliitikot ovat myös vaara. Vihreä liike on torpedoinut paljon hyvää yksisilmäisellä ekofanaattisuudellaan. Karmein osoitus nuorten radikalisoitumisesta on tietysti SDP:n ajautuminen aloittamaan Suomen sisällissota 1917-1918 talvella. Silloinhan aatteen sokaisemat radikaalit lähtivät naapurimaan vallankumouksen innoittamana aseelliseen toimintaan laillista valtaa vastaan. Eikä 60- 70-lukujen vasemmistoradikalismi sekään ollut siunaukseksi tälle maalle, päinvastoin, paljon paljon haittaa on siitäkin ollut.
Johtavat tennari-teinit ja demareille ei yhtään katu-uskottavaa ihmistä.
Lisäksi demareiden karvaperseet ovat kapin ja uuden ukin kaltaisia vanhoja tolliskoja...;)
Luehan puoliapina:
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/stalin1917.html hoh, hoh, hoooooooooooo
…ja kyllähän minä ne paljolti hyväksynkin. Toista viikkoa sitten tein itsekin avauksen ”nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus”, jossa tuon vanhan väittämän totuuden kyseenalaistin, joskin toivoin Paavo Väyrysen pääsyä kepun puheenjohtajaksi. Toivomukseni peruste lienee tullut selväksi, se on toinen, kuin esim. City-Keskustan Hietasella ;)
Totesin kuitenkin myös, että totta kai pidän Mari Kiviniemeä paljon sopivampana pääministerin tehtävään kuin läpeensä ”suomettunutta” menneisyyden miestä, Paavo Väyrystä. Näkemykseni Tuomiojasta olen esittänyt monestikin: se on ristiriitainen sikäli, että arvostan häntä älykkönä ja monipuolisena kykynä, mutta poliittisesti olen hyvin kaukana hänen linjoistaan.
Mutta ei kokemus ole arvotonta nykymaailmassakaan juuri missään toiminnassa. Lakimiehenä lienet kuullut sanottavan jotenkin näin, että ”mikään ei voita kokemusta tuomarin ja lääkärin ammatissa”. Poliitikonhan on oltava hieman kumpaakin, enemmän kuitenkin lääkäriä kuin tuomaria.
Alexander Stubb on tosiaankin oikein hyvä esimerkki siitä, että ihminen voi jo varsin nuorella iällään olla hyvin osaava työssään, hänen avunsa kun ovat ulkoministerin tehtävään harvinaisen sopivia, ja onhan hänen aikaisempi elämänsäkin ollut oikeastaan erinomaista koulutusta tehtävää varten.
Mitäpä mieltä olet tuosta Vanhasen yllätysvedosta?
Iän tuomasta kokemuksesta on johtamnisessa hyötyä silloin, kun ympäristö ei muutu, vaan johtaja voi hyödyntää sitä, mitä hän itse ja muut ovat tekemistään virheistä oppineet. Näin on mm. paimentolaiskulttuureissa ja maatalousvaltaisissa yhteisöissä, joihin ulkopuolinen maailma ei juurikaan - vielä - vaikuta.
Globaali meno ja etenkin tiedonkulun ja viestinnän reaaliaikaistuminen on muuttanut maailmaa samalla kun markkinaehtoisuuden lisääntyminen on saattanut aiemmat, itsenäiset pienvaltiot, kuten Suomen hyvin riippuvaiseksi siitä, mitä muualla tapahtuu. Kekkosen aikana meillä oli vielä suojatullien muurit ja tuontilisenssit rajaamassa ulkoiset uhkat pois ja pääsimme pelaamaan omalla sisäkentällämme inflaation ja devalvaatioiden pallottelupeliä, jossa palkansaajan ostovoimaa huonontamana maksettiin se, mitä tarvittiin kaiken muun tehottomuuden tukemiseen.
Nyt, kun koulutustaso on valtavasti kasvanut, niin on aivan oikein, että valtaan pääsevät kykyjensä mukaan nousemaan ne, joilla on edellytyksiä johtaa tätä hektistä maailmanmenoa ja pysyä siinä mukana, mielellään jopa eturivissä. Ei Suomi enää pysty omia etujaan ajamaan muuta kuin menemällä mukaan jokaiseen mahdolliseen pöytään Euroopåassa ja muualla maailmassa, joissa meitä isommat valmistelevat päätöksiään.
Vain vaikuttamalla asioiden valmisteluun, voimme vaikuttaa. Tämän Kiviniemikin näyttää tajuavan niin kuin Katainen ja Stubb ovat häntä ennen tajunneet. SDP on taas vajonnut populisminsa suohon niin syvälle, ettei sieltä taida olla nousua vähään aikaan.
Ammattipoliitikon uraa kyllä itsekin vierastan. Näiden näköala elämään jää silloin väkisinkin vähäiseksi. Hyvä olisi päästä kokemaan elämistä muustakin näkökulmasta ennen sitä. Meillä on esimerkiksi Kokoomuksessa tällainen aisapari, joka pääsi koulun penkiltä suoraan eduskuntaan ja siellä ovat sitten pysyneet eli Ben Z. ja Kimmo Sasi kolmantena lenkkinä myöhemmin sitä laskujohtoiselle uralle langennut Jyrin veli Kari Häkämies. Ja näitähän löytyy muistakin suurista puolueista.
En nyt ihan heti muista muita ay-taustaisia presidenttejä kuin Tarja Halosen, vaikka sinä puhut monikossa "noussut varsinaisia keskinkertaisuuksia". Halonen ei edes ole mikään keskinkertaisuus, vaan hänellä on ollut varsin häikäisevä poliittinen ura ennen sitä kokonaisuudessaan. Hän on toiminut mm. ulkoministerinä, sosiaali- ja terveysministerinä sekä oikeusministerinä. Moni varmaan muistaa myös sen, kuinka Halonen nousi ensimmäisessä presidentinvaalissaan gallupsijalta viisi vähitellen ykköseksi. Se johtui yksinomaan siitä, että vastaehdokkaat alkoivat vähitellen vaalitenttien myötä näyttää niiltä keskinkertaisuuksilta, kun taas Halosen osaamista ja tietämystä alettiin koko ajan arvostaa yhä enemmän. Lopulta peli tietysti ratkaisi hänen hyväkseen Raimo Ilasniemi ja kepulaiset äärikonservatiivit, jotka alkoivat keksiä perättömiä valheita ja alkoivat melkoisen parjauskampanjan Halosta vastaan. äänestäjät reagoivat tähän kuten suomalaisten rehellisten äänestäjien aina odotetaankin reagoivan. Rehellisyys palkittiin ja paskanpuhujat potkaistiin ulos.
Fanatismissa voi toki piillä vaaransa, mutta asia ei ole ihan yksiseliiteinen. Joskus asioiden liikkeellesaamiseksi tarvitaan vähän räväkämpiä otteita. Ilman näitä radikalisoitumisia ei olisi saavutettu myöskään niitä uudistuksia, jotka ovat olleet välttämättömiä. Vuoden 1918 tilanteeseen ajauduttiin paljolti sen vuoksi, ettei tarpeellisia uudistuksia oltu tehty. Sama kaava yleensä toistuu muuallakin maailmassa tapahtuneissa vallankaappauksissa tai kapinoissa, joissa osallisina ovat tavalliset kansalaiset. Sotilasvallankaappaukset ovat sitten eri juttu. Voimme esim. väittää, että ns. Prahan kevät -llike 1968 oli radikalisoituneen nuorison kapinaa, joka aiheutti vain hallaa tsekeille ja lopputulosta ajatellen karmea esimerkki aatteen sokaisemien radikaalien aiheuttamista vahingoista. Näinhän asiat käänsi Tshekkoslovakian kommunistinen puolue, joka palautti "laillisen" järjestysvallan maahan.
Politiikka oli ennen mnyös enemmän yhteisten asioiden hoitamista. Nyt se alkaa olla enemmän puolueen kannatuksen maksimoimista, mikä ei ole hyvä asia sekään, kun se alkaa tapahtua yhteisten asioiden kustannuksella, kuten sdp:n kaiken mahdollisen populistinen vastustaminen nyt toimii.
Mielenkiintoista, että tuomitset Tsekkoslovakian vasemmiston tulkinnan historiallisesta totuudesta, mutta esität sumeilematta Suomen vasemmiston vääristämän historian tulkinnan Suomen sisällisodan syistä.
Sellaista se on kun on mielikuviensa vanki
Halonen ei ole kyennyt nousemaan koko kansan johtajaksi vaan on jäänyt näpertelemään ja puolustelemaan valtaoikeuksiaan lapsellisella jääräpäisyydellä.
Hänellä on aivan liian suppea viitekehys koko kansan johtajaksi. Äly ei riitä ja johtamistaidot ovat olemattomat.
Kyllä vastuullinen yhteisten asioiden hoitamista edelleenkin arvostetaan. Paremminkin taitaa olla kyse siitä, että poliitikot koettaa maksimoida hyvien asioiden esittämisen ja minimoida ikävien asioiden julkistaista. Lipponen ja Viinanen/Niinistä esimerkiksi tekivät hyvinkin rankkoja päätöksiä hoitaessaan vastuullisesti maan asioita kuntoon. Heidän henkilökohtainen suosio pysyi koko ajan korkealla eikä heidän puolueidensakaan kannatus siitä kärsinyt. Nyt etenkin SDP näyttää vetäytyvän vastuullisuudesta, se koettaa hakea kannatustaan opportunistisesti ja populistisesti vastustamalla kaikkea mitä hallitus tekee. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja kun sanoo, että SDP:n tapa väistää vastuuta johtaa vaalitappioon.
Meille näyttää muodostuneen poliittinen kulttuuri jossa suurilta puolueilta edellytetään vastuullisuutta ja pieniin puolueisiin kanavoituu sitten se protestimieli jota aina esiintyy. Nyt SDP on lähtenyt kalastelemaan noita pienpuoluiden saamia protestiääniä, mutta heikolla menestyksellä.
Heinäluoma ja Urpilainen ovat vieneet demarit persujen kuralätäkköön ongelle, josko sieltä saisi paremmin kannatusta kuin muilta kansalaisilta.
Demarijohdon onkiretki persujen lammikolla karkottaa ison joukon muuta kansaa heidän kannattajistaan. Lopputulos näyttää menevän miinukselle, persujen lammikolta tulee niin vähän saalista ettei se riitä kattamaan kannatusmenetystä joka uskottavuusvajeesti syntyy
erikoiselta tuntuu, etteivät kansalaiset huomanneet tätä vaaleissa toisellakaan kertaa, vaan valitsivat Halosen presidentiksi. Ilmeisesti vastaehdokkaat olivat niin umpisurkeita, että näin pääsi käymään. Pelkän vasemmiston äänillähän ei näin olisi voinut käydä.
minä rinnastin sinun mielipiteesi Prahan tapahtumiin vuonna 1968. Suomen sisällissotaa edeltäneistä vaiheista ja yhteiskunnallisista olosuhteista meillä on varsin riippumatonta historiallista tutkimusta. Perustan siis näkemykseni siihen, en mihinkään vasemmistolaiseen tulkintaan.
Kyse ei ole edes mistään vasemmisto-oikeisto -tulkinnoista. Olennaisempaa on huomata, että "ainoita oikeita" tulkintoja esittävät aluksi vain ne, jotka ovat onnistuneet kukistamaan kapinan. Kun aikaa sitten kuluu ja vallassaolevien ote alkaa kirvota, pääsemme lähemmäs todellista historiallista totuutta. Näin on käynyt kummassakin tapauksessa, niin Suomessa kuin Tshekissä.
Kyllä kai työmise on palkkansa ansainnut. Jos hän on niin paljon uurastanut KMS:n, Novan. Suomisoffan ja suharien eteen, niin kyllä tietysti voi nähdä jossain määrin oikeutettunakin, että vaatii palkkion palveluistaan.
Olen työkseni arvioinut ihmisiä kymmeniä vuosia tekemisten ja ominaisuuksien perusteella.
Näen Halosen hyvin kirkkaasti, kyllä myös suomalaisten ymmärtämättömyyden.
Olet oikeassa ehdokkaiden laadun suhteen. Oli siellä tietysti mittavakin ehdokas, hänellä ei ollut suurta puoluekoneistoa takanaan.
Suomalaisessa demokratiassa näytetään menevän ihan keskinkertaisen ajattelemattomuuden linjoilla. Siksi demarit ovat vahvoilla, harmaaseen, mitättömään massaan on helppo piiloutua.
Sinun rättiluuserin korkeimmat hetket osuivat herrojen anuksen putsaukseen. Kouluja käymätön tollakko nuolin niin että ruskea kieli riippui polvissa.
Kapi luuseri kielellään,
nuolee herroja mielellään.
Rukkiin päässyt ei tämä tollo,
niin oli tyhmä, niin oli kollo.
Housuja viikkaili pieruja haisteli,
naisia ei, viinaa maisteli.
Nuoli hän itsensä vanhana rukkiin,
asentoa reenasi, yhtyi pukkiin.
Näitä piirteli upseeri oikea,
pitää huolen;-rako ei soikea. (pyöreä, pyöreä on)
Täytyy olla Sonnimies, ei punikeilta löydy moista runosuonta.
Harrastaako Herra ikärasismia?
Maailma ja tulevaisuus on nuorten, jotenka emmeköhän mekin tyydy siihen, että ikuisesti eivät ikäloput ukot määrää tahtia.
Jos järki pelaa niin vanhakin voi olla arvostettu. Ja kun järki pelaa niin satavuotiaskin voi vaikkapa saada patentin.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010062411919920_uu.shtml
_heikko koulutus
_vaatimaton "työhistoria"
_Ei ystäviä
_Ei naista
_Ei kirjoitustaitoa
_homous
_demarius
_henkinen sairaus (narsismi)
_virtsan karkailu
_impotenssi
On siinä vanhuksella syytä hävetä itseään!!!
Mutta onhan kapilla kielitaitoa....
Hän onkin käyttänyt kieltään menestyksellisesti.
Jätän palstan nyt, kun vastenmielisyyteni avauksellani riekkuvia älyvapaita hörhöjä kohtaan alkaa käydä sietämättömäksi. Vaikkei minun tarvitse mokomia hävetä – enhän ole kepulainen – niin tuntuuhan se inhottavalta kun tuollainen niljake tuolla tavalla ripustautuu minuun kuin rakastava nainen. Vaikka en heidän lapsellisuuksiaan lue, niin näen niiden sisällön jo otsikoista. Inhottaahan se jalkakäytävällä oleva koiranpaskakin, vaikkei siihen astuisikaan.
Kun palaan, olen jo 75-vuotias. Eino Leinon lailla ”olen lapsi mä heleän heinäkuun”, ja kolme neljännesvuosisataa tulee täyteen 1.7. En toki koe itseäni vanhaksi vieläkään, mutta olenhan kapteenina jo niin vanha, että voin ottaa nikikseni tämän, vanha-kapu. Muutos on perusteltu siksikin, kun kapu-evp olen ollut jo 30 vuotta, 45-vuotiaasta asti. Uusi, tänään YK:n intialaisessa kenttäpuvussa, palvelusformussamme otettu profiilikuvani on tämä:
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash2/hs071.ash2/36900_407429754181_758244181_4267718_3101954_n.jpg
Tämän jatkoksi laitan vielä esittelyni profiililtani minusta kaikkein kiinnostuneimpia puskaruikkuja varten, jotka rekisteröitymättöminä eivät pääse sitä lukemaan.
Verratessa profiilikuvaani täälläkin esittämiini kuviini menneiltä ajoilta nähdään, että ulkoista rapistumista minussa on tapahtunut, mutta onneksi sisäinen muutokseni on mennyt toiseen suuntaan. Ulkoisestikin olen kuitenkin vielä sellaisessa kunnossa, että kehtaan kuvani näyttää, toisin kuin nuo nuoremmat turhimukset.
Olen nyt siis kunnianarvoisessa iässä, ja jatkossa tulen täällä käyttämään vain tätä nimimerkkiä. Paljon vähemmän tulen täällä olemaankin palstan valloittaneiden ainakin henkisesti keskenkasvuisten – sellaiseksi jäävienkin – kepulireppanoiden mielenkiinnon suurimpana kohteena. Toivottavasti nuo vain minusta ja minulle eläneet turhimukset löytävät jotain muuta sisältöä nyt typötyhjäksi jäävään elämäänsä.
Ei kai noita lapsellisia turhimuksia monta ole, vain muutama hyvin ahkera ja täällä aina päivystävä. Olisipa joskus ollut töissään yhtä antaumuksellinen, niin hänellä olisi töitä vieläkin, eikä tarvitsisi täällä turhautuneena kadehtia menestyneempiä. Siitähän on kysymys tuollaisessa häiriköinnissä, jonka tarkoituksena on estää asiallinen keskustelu, johon itse on kyvytön. Varmaan tuollainen häirikkö on pyrkinyt olemaan suuna päänä elinympäristössäänkin, ja siellä häneltä on aina turpa tukittu, mutta täältä on löytänyt paikan, jossa niin ei voida tehdä..
Mutta asiaan: Olen nyt siis viisas vanhus. Viisautta on myös Omar Khaijamin lailla tunnustaa:
Minä aikaan nuoruuteni kullan-armaan
elämän salat tunsin tuiki varmaan.
Niist etten ymmärtänyt silloin sanaakaan,
nyt näen hämys elon illan harmaan.
Onneksi vihdoin ymmärrän! Nuorempana en ymmärtänyt sitäkään, millainen on kepu ja millaisia kannattajia sillä on. Nyt ymmärrän nuokin asiat. Siinä ovat suuresti auttaneet nuo kepun kasvattamat nuorukaiset, kepulaisuuden mainiot mannekiinit.
Minulla ei ole mitään erityisiä juhannussuunnitelmia, mutta ehkä huomenna käyn jälkikasvuani tervehtimässä – riippuu heidän ohjelmastaan – kun ystävättärenikin vastaanottaa juhannusta kotikaupunkinsa lähettyvillä mökillä oman jälkikasvunsa kanssa. Tai sitten lähden käymään vaikka kokolla Seurasaaressa. Riippuu säästä. Siniristilippu ainakin hulmuaa salossani. Suunnitelmat sen sijaan ovat valmiit juhannuspäivästä eteenpäin, jolloin ystävättäreni saapuu luokseni. Ehkäpä raportoin siitä sitten kun palaan.
Kun ihan kohta poistun kepupalstalta, tulen tänne aikaisintaan 6.7., joten niin asiallisten keskustelijoiden mahdolliset kiitokset ja toivotukset kuten turhimusten törkykin jäävät nyt vaille huomiotani. Nyt vain toivotan
Hauskaa Juhannusta!
Ja kun juhannus on myös Suomen lipun päivä, niin lopuksi vielä kajahtaa lippulaulu:
http://www.youtube.com/watch?v=jFU7YVFrZbw
Täällä minut on tunnettu nimellä kapi, joka juontunee siitä, että 25 vuotta olin kapiainen, capitulant. Mutta kun olin sotilasarvoltani lopuksi kapteeni (kapu) ja jo vuodesta 1981 alkaen olen ollut evp, ja vaikka en koe vielä kovin vanha olevani, olen kuitenkin jo saavuttanut kunnianarvoisen iän (75 vuotta 1.7.2010), joten otan nyt nikikseni vanha-kapu.
Elämäntaipaleeni alkoi isovanhempieni kasvattina köyhissä olosuhteissa joskin upeissa maisemissa Rautavaaran korpipitäjässä. Mutta jo 16-vuotiaana jätin synnyinseutuni ja aloitin itsenäisen elämäni, aluksi Helsingissä, mutta myöhemmin tieni johti vielä ennen sotaväki-ikää Lapin suurille savotoille. Sotaväkeen jouduin Helsingin Santahaminaan JP 2:een, josta lähtien muutamia katkoja lukuun ottamatta olen ollut helsinkiläinen. Varusmiespalvelukseni päätyttyä jäin joukko-osastooni kersantiksi, enemmän sattumasta kuin kutsumuksesta, mutta antaumuksellinen sotilas minusta tuli.
Monien joukko-osastojen, erilaisten tehtävien ja koulujen kautta etenin toimiupseerien korkeimpaan arvoon, kapteeniksi. YK:n rauhanturvaajana palvelin Kyproksella, Siinailla ja Golanilla, yhteensä 3,5 vuotta. Sotilasurani jälkeen toimin 17,5 vuotta Valion palveluksessa, ensiksi muutaman vuoden pääkonttorilla konttoripalveluesimiehenä ja sitten keskushallinnon isännöitsijänä, josta tehtävästä jäin eläkkeelle ohitusleikkauksen kautta 63-vuotiaana 1.7.1998.
Melko monessa olen mukana ollut, niin työ- kuin yksityiselämässä ja harrastustoiminnassa, maailmaakin olen päässyt melkoisesti näkemään, ja paljon ihmisiä olen tullut tuntemaan, eräitä hyvinkin läheisesti, toisia kauempaa - onneksi, sanoisin eräitä näillä palstoilla näkemiäni ajatellen. Kokemusrikkautta on kertynyt enemmän kuin aineellista, vaikka ei minulla ole suurta puutetta siitäkään. Sotilasurallani sain kaiken, mikä saatavissa oli, ja monessa muussakin olen onnistunut, mutta yksityiselämässäni on ollut myös epäonnistumisia. Mutta lopuksi sain elää yli 20 vuotta hyvin onnellisessa avioliitossa, kunnes syöpä vei rakkaan vaimoni.
Mutta kun itselleni elämää vielä annetaan, koetan elää niin hyvin kuin pystyn. Maailma ja sen tapahtumat kiinnostavat edelleen. Siksi luen ja matkustelen paljon. Toimin eräissä yhdistyksissä, harrastan hieman musiikkia ja öljyvärimaalausta. Olen myös kirjoitellut melko paljon ja kirjoittelen edelleen, myös näillä palstoilla. Fyysistä kuntoani hoidan mm. viikoittaisella jumpalla ja päivittäisellä liikunnalla. Jo kolmessa polvessa olevien jälkeläisteni elämän seuraaminen antaa sisältöä myös omaan elämääni. Leskeysaikani raskaiden alkuvuosien jälkeen olen saanut taas kokea myös ihanan naisen tuomaa valoa ja iloa.
Seuraan myös poliittisia tapahtumia ja otan niihin kantaa, mutta mihinkään puolueeseen en sitoudu. Näiden palstojen poliittisissa keskusteluissa nähdään paljon sellaista puoluesidonnaista yksisilmäisyyttä, joka on joskus huvittavaa, useammin tyhmyydessään säälittävää tai epärehellisyydessään vastenmielistä.
Koetan elää muistaen lempirunoilijani Omar Khaijamin antamaa elämänohjetta:
Niin kauan kuin on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri Kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!
Mötky jakaa piparia Tampereella ja aliupseeri reppana nyyhkii kolossaan keppana pullo seuranaan.
Ei muuta kuin kurjaa juhannusta luuserille, ei sulla niitä enää monta ole..koeta kestää...;)
Luuserin elämä, mutta ei kait sitä heikkolahjaisena, ilman koulutusta parempaan kykene...
T-paidassa aliupseerimerkki ja muistomitalli.Olet todella oikea pelle-hermanni...;)
Mitäs itse roikut täällä, syvää vitutustasi purkaen. Veikö Rautavaaralla joku rikkaampi keskustalainen tyttösi, etkö päässyt tupailtaan vai saitko kunnolla nokkaasi keskustalaiselta?
Jokin traumaattinen kokemus Sinulla täytyy olla. Vai aivopesikö äitisi sinut?
mättänyt maaleja viime aikoina ;) ??
Sotilasurallani sain kaiken, mikä saatavissa oli JA SITTEN MINUSTA TULI PUNIKKI.
Korhoselle lämpimät syntymäpäiväonnittelut täältä Oulun kupeesta, sieltä todellisesta "Keski-Suomesta".
Itsellä tulee (vasta) 50 täyteen reilun viikon päästä.
Älä nyt vaan tyystin kokonaan karkaa S24:n saiteilta, niin kuin olet aiemmin hieman kertoillut tekeväsi. Siis täytettyäsi 75v. Anna vaan "palaa" seuraviin vaaleihin saakka.
Korhosen kuva on Suomen Kuvalehdessä nro 25-26, 24.6.2010 sivulla 95. Se sama kuva jonka hän aikoi laittaakin lehtiin täyttäessään 75 vuotta. Sanoopa vielä olevansa matkoilla.
Ja onnittelut Sinulle pyöreistä vuosistasi, jotka täyttynevät juuri näinä päivinä!
En toki täältä tyystin poistu, vaan menettelen siten, kuin kerron äsken tekemäni avauksen loppupuolella.
Helle taitaa helliä teitä myös siellä "Keski-Suomessa".
Keskusatlla on ollut kaikkien aikojan nuorin Puheenjohtaja, Paavo Väyrynen, huomattavsti alle 30:nen. Ahokin oli nuorempi kuin Mari Kiviniemi nyt.
Kaikkien muiden puolueiden valinnat ovat sattuneet siihen "konkariluokkaan" ihan nykypäiviin asti.
Keskustan perinteeseen on kuulunut nuorten nostaminene politiikan huipulle jo 1970-luvulta.
Mikä ihme se on jos nyt valittiin lähellä keski-ikää oleva puheenjohtajaksi.
Kyllähän se on Kapi niin että sinulla kannattaisi ensin tutustua siihen hoistoriaan jonka tuntemusta sinä kehut eenen kuin tuollaiisa sammakoita päästelet suustasi.
joka kiinnitti huomiota tuohon kytkentään
----------------------------------------------
Ehkäpä kepu antoi Matti Vanhasen ymmärtää, että hänkin on jo liian vanha politiikkaan, tarvitaan nuorempi keulakuva, ja Matti osasi tehdä tunnetun ratkaisunsa. Yritysmaailmassa taidetaan arvostaa kokemusta, jos kokemus on oikeaa lajia, ei välttämättä yritysmaailmassa saatua. Perheyritysten liitto ei nähnyt Mattia liian vanhaksi vaan oikein sopivaksi toimitusjohtajakseen. Nythän sitten kaikki palikat alkavat loksahdella paikalleen: kepun suurimmat vaalirahoittajat Herlinien Kone, Penttien Lemminkäinen, Sukarin Suomi-soffa ja Kakkosen Tokmanni kuuluvat Perheyritysten liittoon. Ja kun kiitollisuus entisestä on nyt molemminpuolista, niin varmaan edut tulevaisuudessakin nähdään yhteisiksi, ja ehkäpä Matti nyt hoitaa asiat niin, että seuraavissa vaaleissa rahoitus kepulle tulee suoraan liitolta. Eikä se tietenkään ole mitään korruptiota, eihän, vaan ihan normaalia kepun toimintatapaa.
----------------------------------------
Eilisiltana siihen sitten viestimetkin puuttuivat ja aamun lehdissä on lisää. Ei kai ole enää hidasjärkisimmillekään epäilystä niistä todellisista syistä, joiden vuoksi Vanhanen jätti pääministerin tehtävät.
tv:sta kohta tulevan ohjelman suuresta suomalaisesta Risto Rytistä, jonka sitten Kekkonen neukkujen avulla pis5ti linnaan sotasyyllisenä. Suomalaiset olivat sentään niin viisaita ja rehellisiä, että äänestivät Rytin toiseksi suurimmaksi suomaliseksi, Mannerheinmin jälkeen. Keplaiset saivat Kekkosen kolmanneksi, vaikka sen ei tietenkään olisi pitänyt olla ollenkaan suurten suomalaisten joukossa.
Voin lyödä vuosipalkkani vetoa siitä, ettei tämä "upseeri"
pysty jättämään palstaa. Vaikka nyt - taas - lupailee.
Saamme ensinnäkin nähdä tavanomaisen pitkäpiimäisen
matkakertomuksen Madeiralta. Siinä kerrotaan piinallisen
tarkasti kaikki pikkuasiat, hotellihuoneen päiväpeiton kuosia
myöten. Ruoat, juomat, tapaamansa henkilöt, ylipainon
aiheuttama lämpöhalvaus jne. saavat ansiokkaan kuvauksen.
Jorma hyvä, voisit käydä reissullasi sikäläisissä nettikahviloissa
ja ilahduttaa meitä köyhiä sieltä luksusmatkaltasi? Saamme
muuten vieroitusoireita...