Svenska nu -valtuuskunnan pj. Paavo Lipponen puolustaa pakkoruotsia väitteillä, jotka lähemmässä tarkastelussa osoittautuvat keppoisiksi, jopa täysin perättömiksi. Lipponen yrittää tehdä mustasta valkoista. Tässä esimerkkejä:
Lipponen väittää mm. Kymen Sanomissa julkaistussa artikkelissa, että ”vain pitämällä ennallaan ruotsin kielen asema voidaan taata oppilaiden välinen sekä sosiaalinen että alueellinen tasa-arvo”. Mielestäni asia on täysin päinvastoin. Jos esimerkiksi Kaakkois-Suomessa opetettaisiin ruotsia tarpeellisempia kieliä, niin silloin luotaisiin tasa-arvoisempi lähtökohta muihin nähden. Samanaikaisesti kaksikielisillä alueilla ruotsin oppiminen on tarpeellinen taito. Näin ollen sekä Kaakkois-Suomessa että kaksikielisillä alueilla opittaisiin näille seuduille tarpeellisia taitoja. Silloin toteutuisi sekä alueellinen että sosiaalinen tasa-arvo.
Vanhastaan tärkein peruste ruotsille on ollut elinkeinoelämän tarpeet. Nyt kuitenkin EK jäsenyritysten käytännön kokemuksiin perustuen totesi, että pakkoruotsi ei ole tarpeen. Lipponen ei tätä usko, vaan jääräpäisesti väittää, että esimerkiksi rahoitusalalla ruotsin kielen merkitys on erityisen suuri. Silloin hän ei joko tiedä tai tarkoituksella unohtaa tosiasiat. Esimerkiksi pohjoismainen pankkikonserni Nordea käyttää sisäisessä kanssakäymisessään englantia.
Lipponen toteaa aivan oikein, että Suomi kiinnittyy globalisoituvaan maailmaan yhtenä pohjoismaista. Silloin ruotsin kieleen viitaten Lipponen perusteettomasti väittää, että ”mikään muu viiteryhmä ei voi korvata tätä yhteyttä”. Aivan käsittämätön väite. Kun suomalainen menee vaikkapa Kiinaan tai Espanjaan, ei siellä ruotsin kielestä ole muuta kuin harmia. Ruotsin kieleen uhrattu aika olisi voitu käyttää hyödyllisemminkin, esim. kiinan tai espanjan opiskeluun.
Lopuksi pitää ”onnitella” Ruotsalaisten kansanpuoluetta ja sitä lähellä olevia tahoja. He käyttävät taitavasti hyväkseen suomenkielisiä: Lipponen on Svenska nu -painostusjärjestön puheenjohtaja ja Kimmo Sasi on puolestaan yksi Folktingetin johtohenkilöistä.
Suomessa ruotsinkielisten osuus on noin 5 %. Ruotsissa on suomenkielisiä samaiset noin 5 %. Sillä erotuksella, että kautta historian suomenkieliset ovat olleet Ruotsissa alistetussa, eriarvoisessa asemassa. Suomessa ruotsinkieliset ovat olleet etuoikeutettuja. Ja ovat sitä vielä tänäänkin, sillä esim. yliopistoihin ruotsinkieliset pääsevät suomenkielisiä helpommin. Miksi Lipponen ja Sasi eivät puutu näihin epäkohtiin?
Yksi RKP:n perustajista oli A.O. Freudenthal. Hän väitti aikoinaan, että suomenkieliset ovat ruotsinkielisiä vähempilahjaisia. Nykyaikana tuo väite on erittäin rasistinen. Silti RKP jakaa vieläkin Freudenthalin nimeä kantavaa ansiomitalia, joka on myönnetty myös Lipposelle. Mitali on RKP:n korkein ansiomitali.
Reijo Tossavainen
Lipponen väittää mm. Kymen Sanomissa julkaistussa artikkelissa, että ”vain pitämällä ennallaan ruotsin kielen asema voidaan taata oppilaiden välinen sekä sosiaalinen että alueellinen tasa-arvo”. Mielestäni asia on täysin päinvastoin. Jos esimerkiksi Kaakkois-Suomessa opetettaisiin ruotsia tarpeellisempia kieliä, niin silloin luotaisiin tasa-arvoisempi lähtökohta muihin nähden. Samanaikaisesti kaksikielisillä alueilla ruotsin oppiminen on tarpeellinen taito. Näin ollen sekä Kaakkois-Suomessa että kaksikielisillä alueilla opittaisiin näille seuduille tarpeellisia taitoja. Silloin toteutuisi sekä alueellinen että sosiaalinen tasa-arvo.
Vanhastaan tärkein peruste ruotsille on ollut elinkeinoelämän tarpeet. Nyt kuitenkin EK jäsenyritysten käytännön kokemuksiin perustuen totesi, että pakkoruotsi ei ole tarpeen. Lipponen ei tätä usko, vaan jääräpäisesti väittää, että esimerkiksi rahoitusalalla ruotsin kielen merkitys on erityisen suuri. Silloin hän ei joko tiedä tai tarkoituksella unohtaa tosiasiat. Esimerkiksi pohjoismainen pankkikonserni Nordea käyttää sisäisessä kanssakäymisessään englantia.
Lipponen toteaa aivan oikein, että Suomi kiinnittyy globalisoituvaan maailmaan yhtenä pohjoismaista. Silloin ruotsin kieleen viitaten Lipponen perusteettomasti väittää, että ”mikään muu viiteryhmä ei voi korvata tätä yhteyttä”. Aivan käsittämätön väite. Kun suomalainen menee vaikkapa Kiinaan tai Espanjaan, ei siellä ruotsin kielestä ole muuta kuin harmia. Ruotsin kieleen uhrattu aika olisi voitu käyttää hyödyllisemminkin, esim. kiinan tai espanjan opiskeluun.
Lopuksi pitää ”onnitella” Ruotsalaisten kansanpuoluetta ja sitä lähellä olevia tahoja. He käyttävät taitavasti hyväkseen suomenkielisiä: Lipponen on Svenska nu -painostusjärjestön puheenjohtaja ja Kimmo Sasi on puolestaan yksi Folktingetin johtohenkilöistä.
Suomessa ruotsinkielisten osuus on noin 5 %. Ruotsissa on suomenkielisiä samaiset noin 5 %. Sillä erotuksella, että kautta historian suomenkieliset ovat olleet Ruotsissa alistetussa, eriarvoisessa asemassa. Suomessa ruotsinkieliset ovat olleet etuoikeutettuja. Ja ovat sitä vielä tänäänkin, sillä esim. yliopistoihin ruotsinkieliset pääsevät suomenkielisiä helpommin. Miksi Lipponen ja Sasi eivät puutu näihin epäkohtiin?
Yksi RKP:n perustajista oli A.O. Freudenthal. Hän väitti aikoinaan, että suomenkieliset ovat ruotsinkielisiä vähempilahjaisia. Nykyaikana tuo väite on erittäin rasistinen. Silti RKP jakaa vieläkin Freudenthalin nimeä kantavaa ansiomitalia, joka on myönnetty myös Lipposelle. Mitali on RKP:n korkein ansiomitali.
Reijo Tossavainen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä hyvä