Tiedätkös että ihmisen on hyvin vaikea kuvitella itseään älykkäämpää henkilöä. Yritetäänpä kuitenkin. Ajattele noin 10 kertaa itseäsi älykkäämpää. Millainen hän on? Ehkä jokin Isaac Newtonin tai Albert Einsteinin kaltainen eikö totta? Pannaan sitten paremmaksi. Heistä kymmenen kertaa älykkäämpi. No eihän sellaista ihmistä ole varmaan koskaan ollutkaan. Eipä niinkään. Hänen täytyy olla kotoisin jostakin muualta. Otetaanpa ajatuskuvio joka istuu nykyaikaiseen tiedeajatteluunkin. Meitä älykkäämpiä olentoja voi olla ulkoavaruudessa. Jep. Jollakin planeetalla nuo edellä mainitut voisivat olla ihan taviksia. Ei muuta kun kertoimia lisää. Pannaan tällä kertaa oikein kunnolla. Satakertaa sata. Huh. Ehkä sellaisia löytyy ihan toisesta galaksista. Ja siellä tuollaiset jossakin voisivat olla taviksia. Vieläkö pysyt mukana? No sitten vaan turboa lisää. Tuhat kertaa tuhat? Missä heitä on? Ehkä jossakin voisimme arvata. Sitten vaan vaihdetako täysille ja pannaan miljoona kertaa miljoona. Mitä arvelette sellaisen älyn kykenevän saamaan aikaan. Ihan mitä vaan. Hän voi luoda ja sen sellaista, siis hän on Luoja. Jumala, eikö totta? Hän on tehnyt meidät kuvaksemme, siksi me osaamme jotenkin myös ajatella Häntä. Mutta me olemme älyllisesti jokeltelevia vaaveja Hänen rinnallaan, etevimmätkin meistä. Eikö olekin söpöä?
Totuus on kuin nokkonen: sitä joka sitä vain sivuaa se polttaa, mutta sitä joka tarttuu siihen lujasti ja rohkeasti, se ei vahingoita.
Saphar
Totuus on kuin nokkonen: sitä joka sitä vain sivuaa se polttaa, mutta sitä joka tarttuu siihen lujasti ja rohkeasti, se ei vahingoita.
Saphar
Vastaukset 29
Vanhimmat
Voimme kuvitella mitä tahansa.
Ehkä viisaus on siinä, että ymmärtää mikä on kuvittelua.
Älä kuitenkaan oleta että ihmisen kuvitelmat ja epäloogisuudet avaavat Jumalan meille. Kristiusko täällä on tuomiolla ja sen luoma jumalkuva, sen enempää ei tavoita edes ateisti.
Älykkäiden ja tyhmien ero on siinä, että älykkäät tajuavat kuinka paljon he eivät tiedä ja sen takia pystyvät olemaan nöyriä tiedon edessä. Tyhmät taas eivät tajua kuinka paljon he eivät tiedä ja sen takia he tyytyvät yksinkertaisiin vastauksiin ja kutsuvat näitä vastauksia 'Totuudeksi'.
Asiaan liittyy epäkohta, sillä jos vain viisaat saisivat tietää "totuuden" olisi homma voitu sopia kirjeitse. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä että myös meillä tyhmillä on stäänsit oivaltaa jotan oleellista "sydämellä", josta seuraa lopulta se ettei aivojakaan voi ohittaa.
>>Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä että myös meillä tyhmillä on stäänsit oivaltaa jotan oleellista "sydämellä", josta seuraa lopulta se ettei aivojakaan voi ohittaa.
Niin, analyysi tulee tunteen jälkeen aikanaan ja analyysi tunne luo korjatun kokonaiskuvan.
Ihmisten tunteet ja asenteet ovat olemassa ja ne vaikuttavat hyvinkin paljon maailman menoon; luultavasti enemmän kuin järki.
Totuuden etsinnässä ne pitää ottaa huomioon epätarkkuutta aiheuttavana ja häiritsevänä tekijänä.
Tunteella ei löydä totuutta kuin aivan sattumalta.
Alitajunnan ohjaama vaisto on hieman eri asia kuin tunne. Siihenkään ei voi luottaa, mutta se voi joskus ohjata oikeaan suuntaan. Sen vinkit on aina tarkastettava erityisen kriittisesti, sillä vaiston ja ennakkoasenteiden ja uskomusten värittämän/aikaansaaman tunteen voi helposti sekoittaa keskenään.
"Asiaan liittyy epäkohta, sillä jos vain viisaat saisivat tietää "totuuden" olisi homma voitu sopia kirjeitse."
Siis minkä totuuden? Minä tulkitse sanan 'totuus' tarkoittamaan tosi väitettä ja sen takia totuus-sanan käyttö mielestäni tarvitsee väitteen, johon viitataan.
"Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä että myös meillä tyhmillä on stäänsit oivaltaa jotan oleellista "sydämellä"..."
Kerro yksikin tosi väite, jonka voi oivaltaa tunnetasolla.
Just, alitajunta ja sen vihjeet ovat tärkeitä, analyysi karsii täydet hulluudet pois ja antaa rajatapauksissa mahdollisuuden , siis aikaa alitajunnalle jantua, eli näyttää suuntaa(kussakin) asioissa.
Siis sen totuuden maailmasta ja sen ilmiöistä, joita koemme. Tunnetasolla voi väittää montakin asiaa, mutta vasta analyysi laittaa palikat kohdalleen ja osoittaa onko tuo tunne(alitajunnallinen fiilis) ollut yhtään edes sinne päin. Aalyysin aika tulee tunteen jälkeen, eihän tieteessä ole suurten oivalttusten kohdalla aluksi tietoa, vaan arveluita asoiden mahdollisista ratkaisuista.
Alitajunta antaa meille hyviä vinkkejä vaiston muodossa, mutta sama alitajunta paiskoo soraa ja kapuloita rattaisiin tunnetilojen, asenteiden, ennakkoluulojen, uskomusten (ja uskontojen) hahmoissa.
Ongelma onkin oikeiden vinkkien tunnistamisessa.
Siksi alitajunnan tuotteisiin pitääkin suhtautua huomattavasti kriittisemmin, kuin muuhun informaatioon.
Alitajunta on kuin häkillinen apinoita. Yksi niistä saattaa tehdä oikeaa asiaa, mutta on vaikeaa tietää mikä niistä se on.
Okei, totta on että 'apinat' huutelvat milloin mitäkin, mutta analalyysit, joiden ohjaava vaikutus vaikuttaa taustalla saa suurimman osan 'niistä' hiljaiseksi, jopa kaikki jos mennään taas äärilaitaan ja sien jälkeen ei synny välttämättä enää uutta.
sanakikkailua on mukava harrastaa.
Onhan niitä tapauksia, että koeputki kaatuu vahingossa ja siitä seuraa loistava keksintö.
Uskoakseni kuitenkin pääosa tieteen edistysaskelista on saavutettu kovalla työllä, uuvuutavalla puurtamisella ja kristallinkirkkaalla loogisella päättelyllä.
Olet oikeassa, kovalla työllä ja päättelyllä, jossa prosessissa, siis ajattelussa oivaltaminen tarvitsee muutakin kuin kömpelön kemistin.
Ai jaa, anna tulla, kyllä minä luen.
Ahkeran, älykkään ja asialleen omistautuneen lajitoverimme.
Arvelut eivät ole pelkkiä fiiliksiä, vaan myös järjellisiä.
Vaisto saattaa tarjota oikotien johonkin ratkaisuun, mutta se ei välttämättä ole ainoa mahdollisuus.
Yrittäminen ja erehtyminen sekä prosessin aikana oppiminen ovat myös käytettävissä.
Totta turiset.
Kyseessä ei ole ajatuspähkinä, vaan puhdas aivopieru.
"Sitten vaan vaihdetako täysille ja pannaan miljoona kertaa miljoona. Mitä arvelette sellaisen älyn kykenevän saamaan aikaan. Ihan mitä vaan. Hän voi luoda ja sen sellaista, siis hän on Luoja. Jumala, eikö totta? Hän on tehnyt meidät kuvaksemme, siksi me osaamme jotenkin myös ajatella Häntä."
Öö, hiukan ristiriitainen. Jos loi muka omaksi kuvakseen niin miksi täällä ei omata samaa älykkyyttä? Ja sitä paitsi ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen. Minä en oikeesti ymmärrä uskovaisia. Kokeilkaa nyt joskus käyttää sitä järkeänne ja lopettaa tuo turhan paskan jauhaminen. MIksi ette usko vaikka Punahilkkaan tai Turtlesien olemassa oloon? Kukaan ei oo niitäkään todistettavasti ikinä nähny, niinkun ei yhtäkään jumalaakaan ja silti jannut uskoo ihan täysillä jonkun satukirjan oppeihin. Ei mene minun jakeluun... Varmaan liian iso älykkyysosamäärä mulla :D
>> Mutta me olemme älyllisesti jokeltelevia vaaveja Hänen rinnallaan, etevimmätkin meistä. Eikö olekin söpöä?
Katsokaa tätä ylivertaista älyä,siinä on kauhalla annettu.
Aivopieru sulta pössähti eikä mikään pähkinä.No ei ihme,olethan uskis.
Entäs miljardi kertaa miljardi? Päästäänkö jo Luojan Luojaan? Muutama potenssikorotus lisää ja päästään Luojan Luojan Luojaan. Mutta eihän siihen voida pysähtyä, sillä numeroita riittää loputtomiin.
Vai olisiko niin, että ajatuskuviot Luojasta eivät näytä tyhmiltä siksi, että niitä miettivä epäileväinen ihminen on tyhmä, vaan siksi, että ne ovat tyhmiä? Keksitään vähän puppua, sekoitetaan sitä ja kun puppua ei nielläkään, sanotaan: "Ei tämä ole puppua. Sinä vain olet niin tyhmä, ettet voi käsittää, kuinka totta ja viisasta tämä on." Meneekö läpi vai ei? Harmittavan moni antaa mennä.
"Vaikka minä saisin kaiken maailman tiedon itseeni, olisinko siltikään onnellinen? SIllä vaikka kykenisin tiedollani matkaamaan ajassa, estämään sodat ja nälän, en siltikään ymmärtäisi ihmisen sydäntä."
Syötä kaikki maailman tieto wikipediaan, ja katso mitä tapahtuu. Jos siitä kasvaa Jumalasi, on tehtävämme täällä täytetty.
*facepalm*
Tuo oli huono jo trollienkin tasolla.
Silti haet totuutta älykkyydestä IHMISTEN kirjoittamasta kirjasta?