on itse asiassa myös meidän! USA joutuu vaan
tehdä likaisen työn kun Suomi on niin neutraali
niin neutraali...
tehdä likaisen työn kun Suomi on niin neutraali
niin neutraali...
USAn asia
G. W. Tuomioja
6291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä en oo neutraali. On hienoo, että joku viitsii
puolustaa myös mun oikeuksiani elää
terroristivapaassa maassa!
Ei tarvitse asettaa itseään varaan!
Tarrutin aloitus:
>>Espoon kirjasto on vähentänyt aukioloaikojaan jo viiden vuoden ajan. Erityisesti olemme olleet pakotettuja tähän tuntiavun asteittaisen poisjäämisen yhteydessä. Budjettiin emme ole saaneet rahoja tuntiavun palkkaamiseksi. Olemme pyrkineet osittain kompensoimaan rahan poisjäämistä siviilipalvelusmiehillä. Olemme siis ilman kallisarvoista tuntiapuamme. Tämä on meidän todellisuuttamme.
Toinen todellisuus on, että asiakkaamme ovat näiden viiden vuoden aikana toistuvasti ja selvästi toivoneet ensi kädessä aukioloaikoja. He eivät voi suoraan järjestää meille lisää rahaa, mutta he ovat kuitenkin työnantajamme ja palkanmaksajamme. Heidän toiveensa me tiedämme ja otamme huomioon. Vai otammeko? Onko tässä kyse meidän "Avoin Espoo -syndroomamme"? Asiakkaat saavat sanoa mielipiteensä, mutta tiukan paikan tullen emme ole valmiita ottamaan asiakkaiden näkemystä huomioon? Pitäisikö asiakkaiden päättää aukioloajoistamme ja me vain järjestäisimme kirjastot niin, että heidän toiveensa toteutuisivat?
Minua huolestuttaa suhtautumisemme asiakkaiden aukioloa koskeviin toiveisiin. Aukioloaikojen monipuolinen tarkastelu on jonkiasteinen tabu meidän kirjastossamme. Onko sopimatonta myöntää, että asiakkaat häiritsevät meidän töitämme? Pitääkö meillä olla aikaa heille? Vai pitäisikö kirjastojen olla auki mahdollisimman paljon? Sopivatko asiakaspalvelu ja sisätyöt yhteen vai tuleeko jompi kumpi priorisoida toisen ohi? Suhtaudummeko asiakkaiden toiveisiin varsin kyynisesti, kyllähän asiakkaat voivat toivoa, mutta emmehän me nyt mielettömiä toiveita voida ottaa huomioon?
Monipuoliseen tarkasteluun kuuluu aukioloaikoja käsiteltäessä mm. asiakaspalvelumme eri osien kuten aukioloaikojen, aineiston ja palvelun arvioiminen. Tässä arvioinnissa ei riitä vanha tapamme arvioida toimintaamme ja palveluamme omasta näkökulmastamme, vaan on pakko ottaa asiakasnäkökulma mukaan. Yksi yhteisesti hyväksytty arvomme on asiakaslähtöisyys ja sen lisäksi korostamme tietenkin ammattitaitoamme.
Asiakaslähtöisyydessä aukioloajat ovat keskeinen asia, koska asiakkaille on ensiarvoisen tärkeää, että kirjastot ovat auki. Aukioloaikakysymyksessä meidän maailmamme törmää asiakkaiden maailmaan. Periaatteessa meillä ja asiakkailla on samat intressit. Emme kuitenkaan voi antaa asiakkaille, mitä he haluavat, koska meillä ei ole riittäviä resursseja.
Tätä faktaa olemme korostaneet monen monta vuotta, eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta resursseihimme. Meitä ei siis ole kuultu? Onko muita kunnallisia palvelualoja kuultu? Ehkä joitakin, mutta yleensä kaikilla resurssit ovat huonontuneet. Myös kirjastot koko maassamme ovat saman kohtalon armoilla, verotulojen vähenemisen edessä. Olemme oravanpyörässä, jossa edessä on vain kaikesta luopuminen, aineistomäärärahat vähenevät, vähennämme aukioloaikoja, kaikkea kamalaa tulee tapahtumaan. Kamalaa, jos meillä ei ole muuta tulevaisuutta!
Onko mitään, mitä voisimme kirjaston etujen ajamiseksi tehdä? Tällä hetkellä keskustellaan kirjastolaisten "uhrimentaliteetista". Me siis koemme olevamme uhreja? Emme esiinny innovatiivisina ja uusien polkujen löytäjinä? Osittain yhdyn ainakin ensinmainittuun uhrimentaliteettiongelmaamme. Meillä ei siis ole draivia löytää uusia tapoja haastaa itseämme. Pidämme kiinni turvallisista tabuistamme. Meitä ei välttämättä kiinnosta muuttaa työtapojamme, vai kiinnostaako? Se, mitä asiakkaat toivovat, on toissijaista. Meidän valintamme on se oikea, koska me tiedämme kaiken kirjastosta. Ehkä jopa päätämme, mitä teemme ja mitä tarjoamme näillä resursseilla. Näin me luulemme. Luulemme, että me päätämme, mikä on "oikea" tapa työskennellä ja tarjota palveluja.
Väärin. Toimimme tietyssä työkulttuurissa, jossa olemme osaltamme ylläpitämässä ja luomassa mielikuvaa itsestämme ja palvelustamme. Yllätys yllätys, Espoon kirjastojen välillä on pieniä eroja ja välillä suuriakin eroja työkulttuurissa. Toimiiko jokainen "oikein"? Vai onko vain jokaiseen kirjastoon syntynyt oma oikea ja kiistaton tapa ajatella näistä asioista? Siltä vaikuttaa. Sello luo ja on luonut omaa tapaansa tarjota palveujaan, Kalajärvi luo ja on luonut omaa tapaansa tarjota palvelujaan.Onko kumpikin oikeassa? Voivatko nämä kirjastot oppia mitään toisiltaan? Jätän tämän kysymyksen retooriseksi.
Ehdotan että me tapaamme syksyllä keskustelufoorumissa, jossa käydään läpi ajatteluamme työllemme ja tulevaisuudellemme tärkeistä asioista.
Hyvää keskustelua toivottaa S.>Hypoteettisiä spekulaatioita kirjastojen aukioloaikojen joustavasta venyttelystä.
Mahtaneekohan olla enemmän tai vähemmän kaukaisena tavoitteena nettiviidakon kirjoittamaton lakipykälä §§ 24 / 7. Tiedonlähteet ovat aina auki ja tavoitettavissa paikasta ja ajasta riippumatta.
Kirjastotyökalu Helmet elää jo sitä elämää. Helsinki Metropolin kirjatietokannat ovat vapaasti pengottavissa ja varailtavissa kuten myöskin omien lainojen tarkkailu ja uusiminen, tietyin rajauksin tosin.
Ongelmana on vain traditionaalisen tiedon pakkausformaatin manuaaliseen siirtelyyn mielistynyt biologinen komponentti, joka vaatii optimaalisesti toimiakseen kolmanneksen totaaliolemisestaan täydellistä lepoa ja toisenkin kolmanneksen verran muuta hupailua ja on vain yhden kolmanneksen ajastaan olemassa asiakkaita ja heidän haluamiaan kirjoja varten ja senkin varsin vähäisin joustovaroin tiettyihin kellonaikoihin sitoutettuna. Lisäksi tämä asian ongelmallisin osapuoli vaatii toiminnastaan ’mani’aalisia korvauksia ja saavutettujen etujen säilyvyyttä.
Kaupunkikekomme rahavirtojen syväuomat tuntuvat vain pysyvästi kaivautuneet jonnekin muualle kuin tiedon pesien ravitsemiseen. Joten mikä neuvoksi? Jalojen aatteiden opuksien sivujen selailuun tottuneet hienostuneet sormetko raskaan bisnesmaailman lapionvarteen avaamaan rahoille uusia uomia lobbaamalla jokaista päättäjää henkilökohtaisella tasolla vapaan tiedon saatavuuden globaalista kilpailukykyä ylläpitävästä ja edistävästä vaikutuksesta ja siinä sivussa pyydystelemään yhteistyökumppaneita isorikkaista firmoista?
Vaiko mini’mani’smin jatkuvuuteen alistuneena ottamaan mallia pyyn ja maailmanlopun suhteellisuuksista kutistumalla aukioloajoissa ja toimipaikoissa loputtomiin tai etsimään yksilöiden totaaliuupumuksen rajalinjaa venymällä vaatimusten ristivedossa koko kentällä äärimmilleen ja ylikin?
Miksi vain jokin vaihtoehto noista? Miksei kaikkia mahdollisia ja mahdottomiakin keinoja peliin ja varamiehet kentälle myös ja kekseliäisyyttä jatkoksi jos kirjakassillinen vanhoja keinoja ei tehoa?
- poliitikkojen ja päättäjien tutuntutuntututkin muokkailemaan isokenkien mielipiteitä kirjastotukiaisystävällisemmiksi
- yritysmaailmayhteydet pelaamaan ja yhteistoimintaa ja sponsorointia (jokin Nokiahan kuuluu olevan iso ja varakas ja mitä mainioin yhteistyökumppani muutenkin (kirjat kännyköihin muistikorteilla luettavaksi tai kuunneltavaksi, tekniikka on valmista jo, kunhan joku vain neuvottelee tekijänoikeudet ja muut rutiinimuodollisuudet jamaan))
- jos tuntityöläisiä ei saa, niin ainahan on olemassa tukiaislaisia (sivarit, tukityöllistettävät, työharjoittelijat, yhdyskuntapalvelusväki), jotka pyörittävät halvalla kirjaston peruspalveluja, niin että kirjaston vakkiväki voi vetäytyä ’niihin kirjastoalan varsinaisiin jaloihin sisätöihin’ takahuoneiden hiljaisuuteen asiakkaiden häiritsemättömyyteen
- aikioloaikoihin venymistä kirjastokohtaisesti vaikka ohentaen palveluvahvuutta, jos uhrautuvia ja venyviä tekijöitä löytyy. Salliiko nykyhumaani ihmisrääkkäyslainsäädäntö esimerkiksi pienkirjaston pitämistä auki yhdellä henkilöllä enää (sellaisista silloin tällöin kuulee muistojen kultaamia kertomuksia menneiltä ajoilta)?
- Jos Sello pystyy pitämään kahdella päivystäjällä auki Lehdet ja IT-Z:n viikonloppuisin (**Lisäys1008051509 viikonloppupäivystyksen jälkeen: onnistuisi yhdelläkin, kunhan on riittävän tehokas ja hieman ehkä joustavakin**), niin miksei suunnilleen samalla määrällä väkeä Kaunon palautuksen ja varaukset vaikka ali- ja ylitunnein 8-22 (Asiakkaat haluavat nimenomaan, että palautus ja varausten nouto toimisivat pidempään) miehitystä ohentaen ja työvuoroja lisäillen Hesan Kirjasto kympin tapaan. Lapset-MusaPointti-Yläkerta lukoilla kiinni ja vain ydinpalvelut auki. Kun Taidekin siirtyi arvoisiinsa ympäristöihin, tilallehan voisi siirtää vaikka Lehdet, jos kansa sitä haluaa.
- Mahdollisuuksiahan on maailma pullollaan, kuka vain lähtee rohkeasti kokeilemaan, vai pitääkö koko Espoon kirjastojärjestelmän toimia yhtenä suurena byrokraattisjähmeän hitaana kokonaisuutena tasatahdissa kaukana tulevaisuuden jäljessä askeltaen.
>>>
Lisäys seuraavana aamuna viittä minuuttia vaille kirjaston avautuminen:
Tuuman (140705) päättämän kokeilun arviointia:
"Työn järjestelyt ja ajankohdat.
Keräämme kokemuksia siitä, koska kannattaa tehdä mitäkin. Tästä syystä ensi viikolla ja tarvittaessa seuraavallakin kokeilemme seuraavaa:
- Maanantaina tiistaina ja keskiviikkona Eden jätetään ilman valvontaa klo 18-20.
- Maanantaina tiistaina ja keskiviikkona kuormaa ei pureta klo 18-20.
- Maanantaina tiistaina ja keskiviikkona hakulistoja ei hoideta klo 18-20"
Mikä kokeilu on jossakin määrin sisäisesti ristiriidassa kohdan "3. Tehtävä tiimeille: Pohtikaa kokouksessanne seuraavia: Kuinka tiimin työt voidaan järjestää parhaiten? Mitä töitä siirretään parempaan ajankohtaan?" kanssa.
Ensimmäisen illan ja seuraavan aamun kokemuksia makustellen:
-hakulistat ovat kesälomahelteillä pieniä/kaksi iltatuntia listattomuutta ei tunnu paljon missään
-kuormien kuljettelijoiden kesälomien aikana iltakuormia ei edes tule/ei ole purettavaakaan
-edeniä ei voi sulkea täysin yksinäisyyteen itsekseen pyöriväksi automaatiksi.
-palautusjärjestelmän toimimattomuuden/huonostitoimivuuden (mistä myös voisi kirjoittaa klassisen esimerkin koneensuunnitteluvirheistä ja niiden korjaamisen mahdottomuudesta) vuoksi inhimillinen läsnäolo on välttämätöntä vähintäänkin ajoittain (tyhjistä laatikoista aloittaen ensimmäinen tarkkailu viimeistään 20 minuutin kuluttua alusta, koska siinä ajassa kevyistä pokkareista ja kaseteista muodostuu koneen tukkiva keko vilkkaana palautusaikana) Sitten jatkossa kymmenen-kahdenkymmenen minuutin välein tasoittamassa kekoja ja vaihtamassa laatikoita uusiin.
Loppusaldona normaali tiistaiaamuun verrattuna kesän hiljaisimman maanantai-illan jäljiltä oli kuusi täyttä harmaata laatikkoa plus kolme kärriä enemmän kuin muutoin, joiden purkamiseen aamulla meni viideltä hengeltä puolisentoista tuntia, minkä lisäksi päivän logikuorman purkuun ei päässyt koneitse heti aamusta.
Periaatteessa ilta-aukioloa voisi työntekemisaikoja siirtelemällä venyttää kahdella tunnilla ilman henkilölisäystä ja jättää kirjat aamuksi selvitettäviksi ja aamullakinkin voisi avata tuntia aikaisemmin, kymmeneltä, koska joutotunti 10-11 tulee vain käytettyä tämänkaltaisiin kirjallisiin harrasteisiin tiskin koneella asiakkaiden jonottaessa suljetun oven takana.
Kenties perjantaisten aukioloaikojen laventamisesta luopuminen on kirvoittanut sen kaltaista yleisöpalauitetta ja moniin korviin kantautuvaa, että vaikutus onkin kääntynyt aivan toisenkaltaiseksi ja yllättäen lisärahoitusta onkin tulossa varsin reilusti seuraavalle vuodelle, jolloin aineistoa on mahdollista hankkia lisää ja lisäksi tilapäistyövoimaa on mahdollista palkata tarpeellisimmiksi ajoiksi, jollooin aukioloaikojen laajennukset tapahtunevat vakinaisväkeä kovin runsaasti yli siedettävien työmäärien rasittamatta.
(tämä ei ollut vielä se mistä aioin kirjoittaa, vaan ehkäpä joskus myöhemmin...)
kolmeneljännesvuotta myöhemmin tuon edellisen lopussa aikomani ja juuri siitä syystä kun sama riesa vaan jatkuu ja jatkuu.
Se oli silloin kerran kun tilapäisenä tuuraajana oleilin satunnaisesti mukana juuri sellaisessa päättävän elimen kokouksessa, jossa aukioloaikojen perusteita puitiin auki.
Suvaitsin silloin olla työintensiivisimmän työpisteen edustajan tietämyksellä selkeästi eri mieltä lepsumpien työmaisemien edustajien kanssa ja aukioloista asemansa puolesta päättävä otti päätöksensä lähtökohdaksi (sinänsä ihan järkeenkäyvästi) vakinaisempien ja pidempään toimessa olleiden enemmistön kannan tuoreimman määräaikaisen poikkeavaa kantaa vastaan.
Päätös on osoittautunut käytännöntasolla virhearvioinniksi, mikä olisi voitu välttää käyttämällä päätöksenteossa apuna erilaisten persoonien psykologista profiilikuvausta.
Jos ihminen on luonteeltaan peruspessimisti, mikä muutaman edellämainitun kohdalla on kaikissa yhteyksissä tullut ilmiselvän julkeasti esiin, pitäisi sellaisen ihmisen mielipiteen suhteuttamisessa vallitsevaan todellisuuteen käyttää huomattavan suurta korjauskerrointa, koska pessimisti näkee maailman kaikissa oloissa aina todellisuutta huomattavasti synkempänä ja ylivoimaisen ylirasittumisen kuvittelemisen mielikuva vie voimat, jaksamisen ja elämänmehut tyystin ja burnautti, loppuunkärähtäminen ja hermoromahdus tulee väistämättä aivan tuotapikaa.
Lisäksi kun samoista henkilöistä paistaa läpi ammattiyhdistysliikemäinen työntekijäpuolen kaikkeen työnantajapuolen ehdottamaan kielteisesti suhtautumistapa, olisi kyseisten henkilöiden ja todellisuuden väliseen suhteuttamiseen tarvittu vielä jokin ekstrakorjauskerroin.
Niin tai näin, mutta psykosilmän puutteesta tulee vuosikausien harmia ties kuinka tuhansille asiakkaille ja kymmenille henkilökuntalaisille.
Asia järjestyi einiinkäänmonen vuoden jälkeen lähinnä suhdepolitiikalla, puhumalla paremmalla reaaliymmärryksellä varustettu toisen alueen pomo toteuttamaan se yhden tunnin muutoksen läpiajo yläkauttakoukaten.