.. ja nyt illalla rupes askarruttamaan muutama asia, joista mieluusti kokeneemmilta kuulisin mielipiteitä (ei niitä perus suomi24'sen vittuiluja tai "minä-tiedän-kaiken" - vastauksia.
Puhuin neuvolan jälkeen äitini kanssa ja hän sanoi, että alkion sydän äänet olis pitäny kuunnella tänään..?
Neuvolan täti laskeskeli, niin tällä hetkellä olisi menossa rv 9 2 ja laskettuaika 26.1 -11.
Missä vaiheessa muut odottavat perheet ovat sisäistäneet perheenlisäyksen ja tohtineet ostaa vauvalle vaatteita ja muita tarpeellisia tavaroita etc.? Mitkä ovat niitä ihan ensimmäisenä ostettavat tarpeellisimmat asiat..? Milloin uskallan olla huolehtimatta näin paljon raskauden keskeytymisestä? Itse pelkään koko ajan keskenmenoa, ja siksi mietinkin uskallanko vielä ostaa mitään, sillä jos pitkään toivottu raskaus keskeytyisi, olisi se sekä minulle, että puolisolleni kova pala - varsinkin jos asunnossa olisi sille kauan odotetulle ihmeelle omat tavarat valmiina ja sitten.. en mieluusti haluaisi keskenmenosta puhua nyt, kun joka päivä pelkään, että tuo tapahtuu ja jo asian miettiminen on rankkaa, kun lasta ollaan odotettu..
Mutta nuo päällimmäiset kysymykset olikin, että milloin teillä on kuunneltu ensimmäiset sydänäänet?
Milloin ihmiset ovat tohtineet ostaa tulevalle perheenjäsenelle tavaroita, milloin olette uskaltaneet kertoa raskaudesta muille (meillä tietää vain minun perheeni ja paras kaverini, jonka pyysin kummiksi, puoliso meinasi kertoa omalle perheelleen lähiaikoina ja samalla kysyä veljeään kummiksi). Mietimme kihlatun kanssa ensiksi kertoa kaikille tämän neuvolakäynnin jälkeen, mutta sitten mietittiin olisko parempi kertoa ilouutinen ensimmäisen kolmanneksen jälkeen..?
Isot kiitokset niille jotka jaksavat vastata, kun meillä on ensimmäinen raskaus menossa ja molemmat on ilosta soikeena, vaikea olla kertomatta ilouutista lähimmäisille, kun itse olen niin innoissani ! Tuo tosin taitaa olla täysin normaalia ensimmäisen raskauden aikana, varsinkin meidän kaltaisillemme, jotka todellakin lasta ovat halunneet pitkään.
Puhuin neuvolan jälkeen äitini kanssa ja hän sanoi, että alkion sydän äänet olis pitäny kuunnella tänään..?
Neuvolan täti laskeskeli, niin tällä hetkellä olisi menossa rv 9 2 ja laskettuaika 26.1 -11.
Missä vaiheessa muut odottavat perheet ovat sisäistäneet perheenlisäyksen ja tohtineet ostaa vauvalle vaatteita ja muita tarpeellisia tavaroita etc.? Mitkä ovat niitä ihan ensimmäisenä ostettavat tarpeellisimmat asiat..? Milloin uskallan olla huolehtimatta näin paljon raskauden keskeytymisestä? Itse pelkään koko ajan keskenmenoa, ja siksi mietinkin uskallanko vielä ostaa mitään, sillä jos pitkään toivottu raskaus keskeytyisi, olisi se sekä minulle, että puolisolleni kova pala - varsinkin jos asunnossa olisi sille kauan odotetulle ihmeelle omat tavarat valmiina ja sitten.. en mieluusti haluaisi keskenmenosta puhua nyt, kun joka päivä pelkään, että tuo tapahtuu ja jo asian miettiminen on rankkaa, kun lasta ollaan odotettu..
Mutta nuo päällimmäiset kysymykset olikin, että milloin teillä on kuunneltu ensimmäiset sydänäänet?
Milloin ihmiset ovat tohtineet ostaa tulevalle perheenjäsenelle tavaroita, milloin olette uskaltaneet kertoa raskaudesta muille (meillä tietää vain minun perheeni ja paras kaverini, jonka pyysin kummiksi, puoliso meinasi kertoa omalle perheelleen lähiaikoina ja samalla kysyä veljeään kummiksi). Mietimme kihlatun kanssa ensiksi kertoa kaikille tämän neuvolakäynnin jälkeen, mutta sitten mietittiin olisko parempi kertoa ilouutinen ensimmäisen kolmanneksen jälkeen..?
Isot kiitokset niille jotka jaksavat vastata, kun meillä on ensimmäinen raskaus menossa ja molemmat on ilosta soikeena, vaikea olla kertomatta ilouutista lähimmäisille, kun itse olen niin innoissani ! Tuo tosin taitaa olla täysin normaalia ensimmäisen raskauden aikana, varsinkin meidän kaltaisillemme, jotka todellakin lasta ovat halunneet pitkään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensinnäkin, neuvolassa ei mielellään kuunnella sydänääniä ennen viikkoa kymmenen (tai ennen np-ultrassa äyntiä). Tämä ihan sen takia, että asukki on vielä niin pieni ja voi olla vaikeasti paikannettavissa. Saattaa olla, ettei ääniä saataisi kuuluviin, vaikka kaikki olisikin hyvin. Siksi niitä ei edes kuunnella, ettei aiheuteta ihan turhaa paniikkia.
Niin, mitä tahansahan voi tapahtua missä vaiheessa raskautta tahansa. Toki risi pienenee, mitä pidemmälle viikot etenevät. Niinhän sitä sanotaan, että jaa uutinen tulokkaasta aikaisin vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa olet valmis käymään läpi mahdollisia ikäviäkin uutisia.
Useimmat meistä eivät puhu edes perheilleen ehkä muutamaa läheistä ystävää / ihmistä lukuunottamatta ennen np-ultraa. Itse jätin tiedon kertomisen "suurelle yleisölle" vasta siihen, kun olimme rakenneultrassa käyneet eli raskaus oli jo puolivälissä. Mutta kukanenkin tyylillään.
Ennen rakenneultraa en myöskään ostanut mitään vauvatarvikkeita kotiin.
Vaikka ensin noista sydänäänien kuuntelusta. Mulla kuunneltiin toisella neuvolakäynnillä 10 6. Ensimmäinen käynti oli 7-8 viikolla jolloin niitä ei vielä olisi kuulunutkaan. Jotkut neuvolantädit saattaa yrittää kuunnella vasta 12. viikon tienoilla, jolloin äänten pitäisi jo suht varmasti kuulua. Sulla kuitenkin nyt vielä sen verran vähän viikkoja, että tuskin olisi äänet vielä kuuluneet jos olisi yritetty. Seuraavalla käynnillä sitten varmasti jo kuunnellaan. Älä siitä ota stressiä!
Meillä myös ensimmäinen lapsi tulossa, nyt odotus tosin jo aivan loppumetreillä. Muistan kyllä alkuvaiheesta paremmin kuin hyvin tuon keskenmenon pelon. Mä ajattelin silloin asian niin, että kerron ensimmäisenä raskaudesta vain kaikista läheisimmille ihmisille, eli sellaisille joilla haluaisin kertoa myös mahdollisesta keskenmenosta. Kuten esim. omalle äidille ja parhaille ystäville. Muiden tietoon asia pääsi sitten 12. viikon, ja ensimmäisen ultran jälkeen jolloin oli jo suht varmaan, että kaikki on hyvin. 12. viikkoahan on se "maaginen raja", jolloin keskenmenon riski pienenee huomattavasti. Silloin pitisi jo voida olla suht rauhallisin mielin.
Tuosta tavaroiden hankinnasta, me aloitettiin noin 20. viikon jälkeen hankkimaan lasta varten tavaroita. Oikeastaan voisi sanoa, että rakenneultran jälkeen, kun saatiin sukupuolikin tietoon niin oli helpompi esim. vaatteita ostella valmiiksi ;) Tuli tietty sitä ennenkin jotain pientä osteltua, mutta vaunut yms. suuremmat hankinnat tehtiin myöhemmin. Tuttavat alkoi vaatteita ja muita pikkujuttuja ostella myöskin joskus siinä 20. viikon aikoihin. Riippuu aika pitkälti ihmisestä varmaan tuo, että missä vaiheessa niitä alkaa tulla, tai josko tulee ollenkaan. Mutta nyt loppua kohden ollaan eniten saatu tutuilta käytettyinä tarvikkeita.
Noh, toivottavasti tästä nyt oli jotain apua sinulle. Hyvää jatkoa odotuksellesi!
Kiitoksia hirveesti vastauksista, helpotti stressiä vähäsen. Meilläkään ei raskaudesta ole kerrottu kuin niille, joiden kanssa pystyn keskenmenostakin puhumaan (myyginen sana tuo keskenmeno, kun nostaa samantien niskakarvat pystyy ja pukkaa ahditusta).
Sukupuolella meille ei puolison kanssa ole väliä vaatteiden puolesta, kun lapsi puetaan pääosin samaan tyyliin kuin me vanhemmat, eli melko paljon mustaa ja ehdottomasti punk, rock ja metal henkisiä vaatteita (:
Inhottavasti pyörii mahdollinen keskenmeno joka päivä päässä ja mietin vähän väliä teenkö jotain mikä voi vahingoittaa alkiota :/ Neuvolan täti pyysi keskeyttämään tramaleiden syönnin 6.7 asti, jos vaan selkäni antaa periksi pitää tauon.. vaikka toisaalta valvon sitten vaikka joka yö ja pyörin päivät tuskissani, kuin otan lapsen kannalta mitään riskejä (: Vaikea edes näin varhaisessa vaiheessa uskoa, että meille on (toivon mukaan) tulossa oikea ihme, kun monta testiä oli negoja ja muutama viikko sitten näytti positiivista ja tässä oonkin miettinyt, että ostanko uuden testin, kun on vaikea uskoa vielä koko raskauteen :D Jollain tapaa olen melko pessimistinen raskauden suhteen, kun puoli vuotta on kulunut ennenkuin tulin raskaaksi, niin tuntuu monien negatiivisten vastauksien jälkeen edelleen, että jotain on tai menee pieleen. Toivottavasti nämäkin ovat vain turhia pelkoja..
Mutta kiitos sydänäänien kuuntelun sivistämisestä, niin ilmeisesti huolehdin turhaan tuostakin..? (:
Pitää odotella seuraavaa neuvolakäynti, jossa on se meidän asioista vastaava tätsky paikalla, kun tänään oli sijainen ja lääkärikäyntiä, jossa saan tietää joudunko koko raskausajan kitumaan selkäni kanssa, vai onko jotain vaihtoehtoja. Like my momma said; "Hyvää kannattaa odottaa ja tehä asian eteen niin paljon kun itse pystyy."
Ei näihin ole yksiä oikeita vastauksia. Itsellä eka raskaus rv 41 menossa. Ekan kerran sydänäänet kuunneltiin nt/np-ultran jälkeen, eli n. 12rv:llä joulukuussa. Ei ne meidän neuvolan laitteet oo niin ihmeellisiä että aina kuulis vaikka alussa noilla viikoilla jo sydän lyökin. ja sit tulis vaan turhaa huolta. Perusajatus on kuitenkin tuo ODOTUS. Eli kiire, hallinta ja hätäily pois. ja tietty nöyryys ja kontrollin luovutus tilalle niin sujuu odotus helpommin. Valmiskin lapsi voi kuolla tai vammautua, mutta keskenmenoriskihän pienenee radikaalisti 12rv: jälkeen, jolloin kait suurin osa kertoo uutisia jos haluaa. Silloin tärkeimmät elimet on muodostuneet, ja periaatteessa isoimmat häikät juurikin siihen mennessä menee kesken. Niin se vain on. Se joko syntyy tai ei synny, elämä vaan on sellaista. Joko voit lukea netistä kaikki kauhukertomukset ja kahlata kirjaston raskauskirjallisuuden ja kuvitella kaikki maailman kauheudet, tai sitten vain odottaa. Odotellessa aika menee nopeammin jos on muutakin puuhaa ja ajatuksia. Tavallaan tuo keskenmenonpelkokin on normaalia, mutta älä keskity siihen.
Sait varmaan esitteitä jos jonkinlaisia neuvolasta. Se stakesin meille tulee vauva- vauvan odotus ja hoito-opas on hyvä, siellä on listoja tavaroista. Kaikki riippuu teistä, tiloistanne ja rahavaroistanne sekä muusta tavastanne reagoida asioihin ja jakaa niitä, ja toki myös raskautesi kulusta.
Oma tapani on ottaa asiat kerrallaan ja muutenkin aika fiilispohjalta edetä. Omaa raskauttani on sävyttänyt muut sivuprojektit, joiden myötä on ollut paljonkin muutakin ajateltavaa. lisäksi asuntomme on kovin pieni. On tullut rakenneltua taloa ja vaihdettua alaa aloitettuani uudessa työssä. Raskauteni on myös ollut tavattoman helppoa ja vaivatonta aikaa, joten se on mennyt ikäänkuin siinä sivussa. Usein tuli sellainen fiilis että pitäisikö nyt jotain varautua kun kerran lapsi on tulossa, mutta ne lastenvaatehyllyt eivät vaan jotenkin kutsuneet. Vaatteita olen uutena ostanut 2 bodya ja yhden haalarin.. Itse hankin tavarat lähinnä kirppiksiltä unisex-värisinä, n.rv. 30 jälkeen, pesin sitten ne muut saadut yhtäaikaa äitiyspakkauksen saatuani. Ostelen sitten tarpeen mukaan ns. oikean väristä kun on vauva syntynyt. Vaunut tilattiin oikeestaan ekana siten että ne tuli vähän ennen äitiyslomaa eli 33-34 rv:llä.r Rintareppu ja kantoliina löytyi lähes käyttämättömänä halvalla kirpparilta. Pinnasängyn sain käytettynä ja putsasin liimasin ja maalasin sen äitiyslomalla, pari viikkoa ennen laskettua aikaa kannettiin sisälle. Äitiyslomalla ja vähän ennenkin olen ommellut kaikenlaista mitä mieleen on tullut, unipusseja, yms peittoja. Kestovaippoja oon etsinyt nettikaupoista ja huutonetistä, samoin autokaukalo löytyi sieltä keväällä.. Sama menee adapterilla vaunujen runkoon. Pari tuttipulloa olen saanut. Yhtään vaippapakettia tai korviketta ei ole tullut ostettua. sitteri saadaan sitten kun muksu syntyy. ostin talkkia ja sinkkirasvaa vaikken tiedä mihin niitä tarvitaan.. :) Muutakin turhuutta voi löytyä..
Mutta paljon tosiaan riippuu raskauden kulusta. jos on ongelmia, ennenaikainen tai hyvin vaikea synnytys tai joutuu vuodelepoon, tuleekin kaksoset tai jotain muuta niin on hyvä jos jotain on ajoissa valmiina tai edes mietitty. Mutta periaatteessa kaikkea kerkiää myöhemminkin, äitiyspakkauksen myötä se tavarakasa ja muukin konkretisoituu paremmin. Mutta hyvin vähällä pääsee alkuun, ja kaikkea kerkiää hankkia myöhemmin. Aika vähän se lapsi loppuviimein tarvii.
Sellainen pieni ajatus näin lasketun ajan jälkeen edelleen yhtenä kappaleena olevana on tullut, että ensi kerralla kerron isovanhemmille lasketuksi ajaksi joko jonkun ympäripyöreän 42-43 jotain päiväyksen. Vaikka en olekkaan turvotuksesta ja supistuksista väsynyt, päinvastoin ihan normikunnossa näin viimeisilläni niin silti nuo joko nyt-puhelut yms ärsyttää. Vaikka olisin ihan valmis jo synnyttämään, en jaksa jauhaa asiaa jokaisen kanssa aina ja koko ajan että joko se nyt tulee ja miksei tule ja kumpi se on ja mikä nimi ja mikä olo raskaus sitä synnytys tätä.. Oma tapani on keskittyä muihin asioihin kunnes ko. synnytys on ajankohtainen. Mutta esim isovanhemmilla se ajatus ei välttämättä mene niin..
pienestä maha-asukkaasta!
Minulla sydänäänet kuului 13 viikolla, ensimmäisellä käynnillä niitä ei kuulunut.
Töissä jouduin ilmoittamaan aikaisin, kun raskaus vaikutti siihen, mitä töitä pystyin tekemään (vaarallisia aineita käsittelen).
Äidilleni ilmoitin ennen np-ultraa ja hän onnessaan oli laverrellut muille. Teki mieli kuristaa mamma, kun olin ajatellut kertovani ultran jälkeen. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.
Tavaroita ostelin vasta puolivälin jälkeen. Isoimmat tavarat vasta 30 viikolla, kun paljon saatiin käytettynä sukulaisilta (pinnis, hoitotasoa jne) Muutaman bodyn taisin alesta ostaa aikaisemmin, suurimman osan vaatteista vasta vähän ennen äitiyslomaa.
Minä myös stressasin keskenmenoja ja mitä milloinkin. Yksi vanha työkaveri minulle sanoi niin ihanasti; " jos sinä et nyt iloitse siitä pienestä sillä mahassa niin kuka hänestä iloitsee. Se elämähän on sitten hukkaan heitettyä, jos äitikään ei ole onnellinen. Turha elää miettien mitä voisi tapahtua" Sen jälkeen tajusin, että se on ihan totta, murehtia ehtii sitten jos tarvetta on.
Meillä ainakin yritettiin kuunnella ensimmäisellä neuvolakäynnillä sydänäänet, ja kun neuvolatäti ei niitä löytänyt vei hän minut eri huoneeseen jossa katsottiin sitten ihan ultralla mahan päältä että sydän löi :) Varmaan ihan sen takia etten olisi hermostunut kun niitä ääniä ei vielä löytynytkään :) tosin olimme jo käyneet rv7 0 varhaisultrassa katsomassa, että elävä alku siellä on :)
Meilläkin tätä ensimmäistä tulokasta yritettiin puolisen vuotta ja monien negojen jälkeen onneksi onnistui :)
Ja heti plussaamisen jälkeen kerrottiin lähimmille ihmisille, tosin vain minun äidille, siskolle ja parhaalle kaverille, miehen puolelle ei vielä muutamaan viikkoon kerrottu mitään omasta pyynnöstäni... Ja meillä on todellakin menty taktiikalla " päivä kerrallaan", että mitä sitä turhaan murehtimaan sellaista mihin ei voi itse vaikuttaa! Siis jos olisi käynyt niin ikävästi että olisi mennyt alussa kesken.
Tavaroita alettiin kyseleen tutuilta jo ihan alussa, että sitten tiedettiin mitä pitää itse hankkia ja mitä saadaan käytettynä.
Ei se kannata alkaa murehtimaan etukäteen miten raskaus tulee sujumaan, siinähän vaan ressaa itsensä ja vauvansa! Ei muuta kuin onnellista odotusta sinne! :)