Tietävätkö omaisenne ja sukulaisenne köyhyydestänne vai oletteko onnistuneet salaamaan ongelman? Eipä sitä tietty voi salailla jos asuu omaisten kanssa samassa huushollissa, mutta jos vaikka on välimatkaa paljonkin niin ei ehkä ole niin tarkka selkoa toisten taloudellisesta tilanteesta.
Itse en ole huudellut asioistani sinne päin, koska tiedän sen alentuvan kohtelun mikä siitä seuraa, eikä se tunnu hyvälle.
Itse en ole huudellut asioistani sinne päin, koska tiedän sen alentuvan kohtelun mikä siitä seuraa, eikä se tunnu hyvälle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sehän tästä puuttuis,että ne verenimijät tietäis,nauraisivat partaansa.Semmosii retkuja,veivät perintöni junailemalla kaikenmaailman verukkeita "hyvävelimentaliteetilla".Eipä ole kiinnostanu pitää enää yhteyttä.
köyhän pennusta kasvaa köyhä, joten köyhyys on sukuperintöä jo isoisän ajoista ( omisti yhden lehmän ja vikurin hevosen) Iskä katkaisi koipensa 35 v ja kituutti tvh:n eläkkellä 65 ja äitän selkä oli romu siitä asti kun tekivät kuokalla peltoa korpeen, ja sitten se peltokin piti myydä kun vaari kuoli ja tuli perintöverot. Ja itse sitten kansakoulusta kortistoon- linja suurinpiiretin ja 50 eikä muuta omaisuutta kuin sekarotuinen koira ja 45 neliön mummonmökki, ja ukon tarina samaa sorttia, työkkäri ja kortisto tuttuja joisälleen perustamisestaan asti ja kunnanjauhoja syöty ennen kouluikää.
"Putkahtiko" teillekin sitten "jostain" vielä lisääkin pentuja jatkamaan sukunne kunniakkaita perinteitä?
tietävät, mutta jotenkin eivät usko. Olen köyhä eläkeläinen, eläkettä saan nettona alle 1000 euroa kuussa. Juuri ja juuri tulen toimeen, mutta kaikki ylimääräinen suistaa raiteiltaan. Ei ole varaa ostaa lapsenlapsille kalliita lahjoja ja siitä sitten kyllä saan kuulla. Minusta on niin ihmeellistä, että kun lapseni kuitenkin tietävät, että on pieni eläke, eikä säästöjäkään, niin "vaativat" aivan mahdottomia. Lapseni ovat poikia, he ymmärtävät kyllä paremmin, johan he näkivät kun yksinhuoltajana heitä koulutin ja kasvatin. Mutta se ongelma onkin miniöiden kanssa. Kaikki miniäni ovat suhteellisen hyvin toimeentulevasta kodista, eivät he ymmärrä köyhän äidin (ja mummon) huonoa toimeentuloa. Asiasta varmaan myös kärsii poikani, kun saavat haukkumiset, miten minä en viitsi ostaa lahjoja lastenlapsille (6 kpl yhteensä). Onneksi olen saanut pojat koulutettua siten, että heillä on nyt hyväpalkkaiset ammatit ja ainakin toistaiseksi kaikilla on vielä työpaikka. Arvaatte varmaan, että en ole kovin suosiossa näissä perheissä. Pikkuisen harmittaa, että raha on niin ratkaiseva voidakseni tavata lastenlapsiani. En ole kovin paljon pojilleni asiasta valitellut, koska saisivat vain lisää haukkumisia, jos vaimolleen puhuisivat.
Mikään ei ole niin typerä, kuin vanha typerys. Ilmankos olet köyhänä pysynyt.
Et menetä mitään jos täällä itkemisen sijasta ihan nätisti ja vailla katkeruutta väännät rautalangasta pojillesi ja poikiesi vaimoille taloudellisesta tilanteestasi ja halustasi tavata lapsenlapsiasi Olen varma, että fiksut ihmiset - joiksi heitä kuvailit - ymmärtävät asian. Mitä sinulla on enää menetettävääkään? Varmaan sinulla on rahattamanakin paljon annetavaa lapsenlapsillesi, esimerkiksi aikaasi, apuasi ja kokemustasi. Yritä siis pitää luulosi ja niistä johtuvat tunteesi kurissa ja luota siihen, että kaikki kääntyy vielä parhain päin.
Tai julistaakaan?
Jos käyhyys ei ole seurauta omasta rikollisesta toiminnasta niin eikö omaan taloudelliseen tilanteeseensa voi suhtauta täysin luonnollisesti?
Mitä häpeämistä siinä on?
Tuttavamme ja sukulaisemme suhtautuvat ilmeisen kaksijakoisesti.
Niukasta elämäntavastamme johtuen meitä luultavasti pidetään todellista köyhempinä.
Toisaalta kulutuksessamme on joitakin piirteitä joiden perusteella meitä saatetaan pitää todellisuutta varakkaampina.
Eräs "hämäävä" piirteemme on positiivinen elämänasenteemme.
Emme purnaa, emme murjota emmekä puhu varakkaamista kadehtien.
Totta puhuen, en ole edes ajatellut mitä muut ehkä ajattelevat!
Olen salannut tähän asti oman rikkauden. Taidan kohta köyhille tyhjätaskuille paljastaa totuuden.
Sama juttu täällä. Ihmiset pitävät meitä varmaan alueen köyhimpinä kun ei vaatteilla koreilla ja auto on vanha romu. Omaisuutta on kuitenkin pari omakotitaloa, maata, yksi kokonainen kerrostalo ja velkaa on vajaan puolen vuoden tulojen verran.
Käyn muuten tällä palstalla koska haluan muistuttaa itseäni miten asiat voisivat myös olla, ja olen ollut köyhä aikoinani kun maailmalle lähdin.
että ollaan pienituloisia. Ei me olla köyhiä. Meillä on koti ja vaatteet päällä, ruokaa joka päivä. Meillä vaan ei ole uusinta mallia olevaa kännykkää, ei uutta autoa eikä osteta merkkivaatteita kun koulu alkaa. Eikä tule uutta autoa tms. Ei vaikka rahaa olis enemmänki
Kyllä tietävät ja näköjään paskat välittävät,pahinta on kun lapseni,ainoani,kokee syrjintää.
Mummolle ovat rakkaimpia siskoni lapset ja siskoni tädin ominaisuudessa paskat välittää lapsestani.
Olen hoitanut hänen lapsiaan ja yrittänyt lähettää edes kortit jouluna ja synttärinä ja lahjoja kykyni mukaan vaikka tiedän ettei ne ole niin muodikkaita ja kalliita kuin he ovat tottuneet.Joskus kun käyvät,leivon lapsien kanssa jotta jäisi joku kiva muisto minusta ja olisi jotain erilaista tekemistä heille.
Suvussani yksinhuoltajat eivät ole kovassa kurssissa,olenhan eronnut.Sukua kiinnostaisi tietää mitä tein kun ero tuli,vaikka mies se sitten rupes juomaan ja naimaan muita mutta mielestäni sekään asia ei suvulle kuulu.
Itse yritän auttaa muita,ei mulle ole vaikeaa antaa omastani,vanhoja lastenvaatteita tai vaikka tehdä ruokaa vieraille,en ymmärrä miksi pitää täälläkin suomi24 irvailla kun joku haluaa jutella anonyymisti ongelmistaan ja huolistaan,niin heti helkutti niitataan paska-aholle!!Missään muualla en ole moista käytöstä nähnyt(matkustelin nuorena lapsettomana paljon)ollaan kateellisia ja irvaillaan toisten ahdingolle.Itse en moisesta kiksejä saa.
Ihminen on niin vitun itsekäs ja ahne että oikein ahdistaa.
Pahamieli tulee tietty sellaisesta eniten jos joku sukulainen tölväisee jotain ilkeää köyhyydestä,työttömyydestä tai yksinhuoltajista,mitähän hekin niistä tietävät,silloin kyllä sanon takaisin että ei pidä arvostella ellei ole samaa kokenut.Otan mieluusti vinkkejä kohtalotovereilta,muuta saa sitten painua vaikka hevonkuuseen!!
Tottakai ne tietää... ku on iso sisarparvi ja sit "yhteisen" äidin asiat jää yhdelle, nii siinä saa osakseen sen osattomuuden kaiksesta, nii tuskin se varattomuus o jäänyt salaisuudeksi kellekään