Uskonnosta jotain hyvää?

Jos jompikumpi teistä kahdesta on viettänyt lapsuutensa kireiden tapauskovaisten perheessä, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että ne vanhempasi olisivat olleet oikeassa, vaan usko on jotain paljon parempaa, jota eivät tapauskoiset voi lapselleen opettaa, koska eihän heillä itselläänkään ole kuin tapausko, ei sydämmen uskoa. Alistaminen ei kuulu uskonasioihin, olen ollut monta vuotta uskossa ja sen voin kertoa ihan tiedoksi sinullekkin. Mutta Jumala ei ota luokseen sellaista jolla ei ole uskoa Jeesukseen, vaan sitä pitää pyytää Jumalalta, että tulisi sydämmen usko, ei tapauskoa.

Olen aina ihmetellyt, kuinka voi voida hyvin uskoessaan valtavan määrän ihmisiä joutuvan kitumaan ikuisuuden. Se ei vain kerta kaikkiaan mahdu minun mielikuvitukseni rajoihin. On vaikea kuvitella sen ahdistavampaa ajatusta saati että voisi voida hyvin ja olla onnellinen sellaisen uskomuksen kanssa.

~~~ kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kuinka voi voida hyvin uskoessaan valtavan määrän ihmisiä joutuvan kitumaan ikuisuuden. Se ei vain kerta kaikkiaan mahdu minun mielikuvitukseni rajoihin. On vaikea kuvitella sen ahdistavampaa ajatusta saati että voisi voida hyvin ja olla onnellinen sellaisen uskomuksen kanssa.

Lue lisää

vika on kuitenkin sinun, vaikka se jumala ei sinulle uskoa itseensä soisikaan:)

Eihän mikään noin epätoivoinen oppi säilyisi hengissä edes vuorokautta ilman kunnon sanktioita toisinajattelijoille...Juhanillakin on kaikki hyvin, kun hän kuvittelee olevansa taivaspaikan haltija, vitut muista ihmisistä.

~~~ kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kuinka voi voida hyvin uskoessaan valtavan määrän ihmisiä joutuvan kitumaan ikuisuuden. Se ei vain kerta kaikkiaan mahdu minun mielikuvitukseni rajoihin. On vaikea kuvitella sen ahdistavampaa ajatusta saati että voisi voida hyvin ja olla onnellinen sellaisen uskomuksen kanssa.

Lue lisää

Emmehän me uskikset toki mitään tunteettomia ole. Ikävältä ja pahalta tuntuu jos ja kun joku jää taivaan ulkopuolelle. Toisaalta meistä jokainen vastaa omasta elämästä, itse teemme valintoja ja kannamme niistä vastuun. Ketään ei voi pakottaa uskomaan. Me uskovaiset voimme rukoilla ihmisten puolesta ja pitää evankeljumia esille monin tavoin.

juhani1965 kirjoitti:

Emmehän me uskikset toki mitään tunteettomia ole. Ikävältä ja pahalta tuntuu jos ja kun joku jää taivaan ulkopuolelle. Toisaalta meistä jokainen vastaa omasta elämästä, itse teemme valintoja ja kannamme niistä vastuun. Ketään ei voi pakottaa uskomaan. Me uskovaiset voimme rukoilla ihmisten puolesta ja pitää evankeljumia esille monin tavoin.

Lue lisää

Tämä pahalta tuntuminen ei tahdo tulla esiin, ellei siitä erikseen kysy. Kyselemättä tulee kyllä esiin usein se, miten ihanaa on kun on ikuisuus taivaassa. Ja kuinka hyvä olo on kun on uskossa, niin paljon parempi kuin silloin kun ei uskonut.

Silloinkin, kun tämä 'tuntuu pahalta' -näkökulma tulee esiin, on tähän saakka ainakin poikkeuksetta tullut myös se näkökulma, että 'itsehän he valintansa tekevät'.

... kirjoitti:

vika on kuitenkin sinun, vaikka se jumala ei sinulle uskoa itseensä soisikaan:)

Eihän mikään noin epätoivoinen oppi säilyisi hengissä edes vuorokautta ilman kunnon sanktioita toisinajattelijoille...Juhanillakin on kaikki hyvin, kun hän kuvittelee olevansa taivaspaikan haltija, vitut muista ihmisistä.

Lue lisää

"vika on kuitenkin sinun, vaikka se jumala ei sinulle uskoa itseensä soisikaan:)"

Jumala suo uskon jokaiselle joka ottaa sen vastaan. Valinnanvapaus vallitsee tässäkin.

"Eihän mikään noin epätoivoinen oppi säilyisi hengissä edes vuorokautta ilman kunnon sanktioita toisinajattelijoille...Juhanillakin on kaikki hyvin, kun hän kuvittelee olevansa taivaspaikan haltija, vitut muista ihmisistä."

Ensin sanot että kristinusko ei säilyisi hengissä ilman helvetti käsitystä ja heti perään sanot että kristinusko voi hyvin kun sillä on taivas käsitys.
Ja minua et näköjään tunne, miksi siis esittää valheellisia lausuntoja? Sinulla ei ole mitään tietoa siitä välitänkö muista ihmisistä, turvaat mutu-tietoihin. Mutta miksi turvata mutu-tietoihin? Niiden turvissa helpompi olla kun totuuden edessä?

~~~ kirjoitti:

Tämä pahalta tuntuminen ei tahdo tulla esiin, ellei siitä erikseen kysy. Kyselemättä tulee kyllä esiin usein se, miten ihanaa on kun on ikuisuus taivaassa. Ja kuinka hyvä olo on kun on uskossa, niin paljon parempi kuin silloin kun ei uskonut.

Silloinkin, kun tämä 'tuntuu pahalta' -näkökulma tulee esiin, on tähän saakka ainakin poikkeuksetta tullut myös se näkökulma, että 'itsehän he valintansa tekevät'.

Lue lisää

Ehkä siinä on sitäkin, että uskova ihminen haluaa keskittää ajatukset sinne taivaaseen, tuomio on taas vaikeampi asia ajatella ja pitää esillä. Toisaalta juuri vaikeampia asioita pitäisi pitää keskusteluissa esillä enemmän, ihmiset saisivat jutella niistä ja purkaa tuntojaan niiden tiimoilta. Vaikenemalla ne asiat jäävät taka-alalle eivätkä tule kunnolla käsiteltyä, ovat ikään kuin "mörköjä" siellä jossain.

juhani1965 kirjoitti:

Ehkä siinä on sitäkin, että uskova ihminen haluaa keskittää ajatukset sinne taivaaseen, tuomio on taas vaikeampi asia ajatella ja pitää esillä. Toisaalta juuri vaikeampia asioita pitäisi pitää keskusteluissa esillä enemmän, ihmiset saisivat jutella niistä ja purkaa tuntojaan niiden tiimoilta. Vaikenemalla ne asiat jäävät taka-alalle eivätkä tule kunnolla käsiteltyä, ovat ikään kuin "mörköjä" siellä jossain.

Lue lisää

Niin, ymmärrän kyllä että ehkä ajatus on uskovaiselle niin järkyttävä, ettei hän shokkinsa vuoksi pysty siitä puhumaan. Se olisi hyvinkin ymmärrettävää. Silti en ymmärrä, miten sitten pystyy sanomaan olevansa onnellinen ja tasapainoinen ja miten elämä tuntuu paremmalta kuin ennen (jolloin ei vielä uskonut, että valtava määrä ihmisiä tulee kitumaan ikuisuuden).

Kai minä luulisin, ettei sitä onnellisuutta shokin keskellä ylistäisi niin kovin ja että se kauhea, painostava järkytys tulisi joskus esiinkin.

Hölmö vertaus, mutta sanotaan nyt vaikka että olisin kuullut rikollisten suunnitelmat. He aikoisivat räjäyttää kerrostalon. Minäkin asuisin tuossa talossa. Kertoisin kaikille, että hei oikeasti tämä talo räjähtää, meidän pitää mennä turvaan. Suurin osa ei uskoisi minua. Niin en kai minä siinä tilanteessa vain kertoisi, kuinka onnellinen olen kun pelastun siltä räjähdykseltä ja kysyttäessä sanoisin että joo onhan se paha mieli että nuo tulevat räjähtämään, mutta itsehän he kyllä tämän valitsivat.

Luulen, että olisin hyvinkin paniikissa ja tekisin kaikkeni saadakseni tavalla tai toisella nämä ihmiset pelastettua. Ja sen onnellisen ja tasapainoisen olon sijaan vaivaisi kauhu siitä, ehdinkö ajoissa.

juhani1965 kirjoitti:

Emmehän me uskikset toki mitään tunteettomia ole. Ikävältä ja pahalta tuntuu jos ja kun joku jää taivaan ulkopuolelle. Toisaalta meistä jokainen vastaa omasta elämästä, itse teemme valintoja ja kannamme niistä vastuun. Ketään ei voi pakottaa uskomaan. Me uskovaiset voimme rukoilla ihmisten puolesta ja pitää evankeljumia esille monin tavoin.

Lue lisää

Jäin miettimään tuota rukoilemista.

Miksiköhän minä uskovana en koskaan rukoile kenenkään toisen puolesta?

~~~ kirjoitti:

Niin, ymmärrän kyllä että ehkä ajatus on uskovaiselle niin järkyttävä, ettei hän shokkinsa vuoksi pysty siitä puhumaan. Se olisi hyvinkin ymmärrettävää. Silti en ymmärrä, miten sitten pystyy sanomaan olevansa onnellinen ja tasapainoinen ja miten elämä tuntuu paremmalta kuin ennen (jolloin ei vielä uskonut, että valtava määrä ihmisiä tulee kitumaan ikuisuuden).

Kai minä luulisin, ettei sitä onnellisuutta shokin keskellä ylistäisi niin kovin ja että se kauhea, painostava järkytys tulisi joskus esiinkin.

Hölmö vertaus, mutta sanotaan nyt vaikka että olisin kuullut rikollisten suunnitelmat. He aikoisivat räjäyttää kerrostalon. Minäkin asuisin tuossa talossa. Kertoisin kaikille, että hei oikeasti tämä talo räjähtää, meidän pitää mennä turvaan. Suurin osa ei uskoisi minua. Niin en kai minä siinä tilanteessa vain kertoisi, kuinka onnellinen olen kun pelastun siltä räjähdykseltä ja kysyttäessä sanoisin että joo onhan se paha mieli että nuo tulevat räjähtämään, mutta itsehän he kyllä tämän valitsivat.

Luulen, että olisin hyvinkin paniikissa ja tekisin kaikkeni saadakseni tavalla tai toisella nämä ihmiset pelastettua. Ja sen onnellisen ja tasapainoisen olon sijaan vaivaisi kauhu siitä, ehdinkö ajoissa.

Lue lisää

"Hölmö vertaus, mutta sanotaan nyt vaikka että olisin kuullut rikollisten suunnitelmat. He aikoisivat räjäyttää kerrostalon. Minäkin asuisin tuossa talossa. Kertoisin kaikille, että hei oikeasti tämä talo räjähtää, meidän pitää mennä turvaan. Suurin osa ei uskoisi minua. Niin en kai minä siinä tilanteessa vain kertoisi, kuinka onnellinen olen kun pelastun siltä räjähdykseltä ja kysyttäessä sanoisin että joo onhan se paha mieli että nuo tulevat räjähtämään, mutta itsehän he kyllä tämän valitsivat.

Luulen, että olisin hyvinkin paniikissa ja tekisin kaikkeni saadakseni tavalla tai toisella nämä ihmiset pelastettua. Ja sen onnellisen ja tasapainoisen olon sijaan vaivaisi kauhu siitä, ehdinkö ajoissa."

Ei ollenkaan hölmö vertaus. Tuo oli erittäin hyvä vertaus josta voi päätellä vain sen että uskovaiset ovat hyvinkin epävarmoja kuolemanjälkeisestä elämästä. Muuten he olisivat juuri niinkuin sanoitkin, paniikissa.

Ajatellaan vaikkapa uskovaisen lapsia jotka eivät jumaliin usko tai aviopuolisoa, niitäkin on joista toinen on uskovainen ja toinen ateisti. Miltä mahtaisi tuntua tietäen mitä se kaikkein rakkain/rakkaimmat ihmiset joutuvat kokemaan. Karmivaa se olisi. Eli uskovainen ei oikeasti voi uskoa kuolemanjälkeiseen ihanaan elämään. Hulluahan se olisi.

Onhan niitäkin, ainakin lahkoissa. Eli muksut lähtee pois liikkeestä ja vanhemmat ja kaikki tutut uskikset ei saisi enää tälle luopiolle edes puhua. Tämä tuntuu hassulta. Tällaiselle ateistille voi, saa ja jopa täytyy puhua ja julistaa. Rankka homma tuo uskosta luopuminen on monille.