infektio vastasyntyneellä

ei ole, halusin vain onnitella pikkuisen syntymästä. Muistan teitä rukouksin.

Meidän pojalla oli myös vastaava synnytyksen yhteydessä saatu infektio, mutta kaikesta päätellen paljon lievempänä kuin teillä.

Meillä synnytys alkoi vesien menolla ja siitä lapsen syntymään kului reilut 16 tuntia. syntymän jälkeen poika oli kaiken puolin normaali (imi maitoa, hengitys ja syke normaaleja jne.), mutta hän joutui erityisseurantaan, kun vesien menosta syntymään kesti yli tuon 16 tunnin. (Seurannassa hoitaja tarkasti lapsen kunnon 3kertaa vuorokaudessa). Noin vuorokauden iässä olleessa tarkastuksessa poika oli muuten hyväkuntoinen, mutta hengitys oli tihentynyt. Näin ollen pojalta otettiin verikokeet, joissa näkyi selvä tulehdusarvojen nousu.

Poika joutui lasten teholle, jossa kunto sitten huononikin nopeasti ja hän sai siellä keskoskaappiin lisähappea ja kahdenlaista antibioottia suoraan suoneen. Hänen kuntonsa oli kuitenkin niin hyvä koko ajan, että ruokana oli pelkkä maito (tuttipullosta niin paljon kuin jaksoi syödä ja loput nenämahaletkuun). Ensimmäisen sairasvuorokauden poika oli tosi väsynyt ja kipeä (ei halunnut kosketustusta, mutta pysyi kuitenkin jäntevänä) ja sai antibioootin lisäksi kipulääkettä. Toisena sairaspäivänä (eli kun ikää noin 3 vuorokautta) lähti tulehdusarvo laskemaan nopeasti ja pojan vointi parani tosi paljon ja hän pääsi keskoskaapista tavalliseen sänkyyn (tosin edelleen koko ajan monitoriseurannassa). Samalla huomasi myös, että kivut hellittävät ja poika nautti taas kosketuksesta ja pääsi jopa hetkeksi syliin.

Toisen ja kolmannen päivän välisenä yönä poika oli jo syönyt kaikki ruokansa itse ( ei siis tarvinnut enää antaa ruokaa nenämahaletkuun) ja kolmantena päivänä poika sai jo syödä taas tissiäkin, kun vointi oli jo niin hyvä. Häntä sai myös pitää sylissä niin paljon kuin halusi. Neljännen päivän aamuna lääkäri antoi pojalle luvan siirtyä taas vierihoitoon synnyttäneiden osastolle ja poika sai taas kaiken maidon tissistä (eli pummppamisesta ja lisämaidon annosta sai luopua) ja 6 päivän aamuna hän sai viimeiset antibiootit ja pääsi kotiin. Kotihoidossa ei tarvinnut huomioida mitään erityisiä varotoimia (sai ulkoilla ja tavata vieraita normaalistii jne.). Tosin antibiootit sekoittivat pojan mahan totaalilisesti ja hän huusi kahtena viimeisenä sairaalapäivänä useamman tunnin aina antibiootin saannin jälkeen ja ensimmäiset pari viikkoa kotonakin oli aika itkuisia, kunnes maha rauhoittui.

Nyt poika on kolmen kuukauden ikäinen ja kehittynyt normaalisti. Mitään jälkioireita ei ole havaittu, eikä poika ole missään erityisseurannassa infektion takia.

Kuulemma pienten lasten voinnissa tramaattiset käänteet ovat hyvin tyyppillisä, eli kun paraneminen alkaa niin vointi paranee sitten paljon ja nopeasti, vastaavasti kunto voi romahtaa pienestäkin takaiskusta taas hetkessä (meille noita takaistuja ei onneksi tullut). Teilläkin voi olla pienokainen kotona ennen kuin arvaattekaan.

Voimia ja jaksamista

Missä päin Suomea on noin ammattitaidoton synnytyssairaala? Kyllähän sen kaikki tietävät että äidille on laitettava antibioottitippa jos vesin menosta on kulunut yli 16h. Vai eikö tiedä?