Pakkoruotsi on aihe, joka tahraa kaikki, jotka sitä kommentoivat - se kertoo siitä, miten pahaksi tilanne on päässyt. Mitä tahansa hyvää oletettiin ja oletetaan pakolla saatavan, se "hyvä" on tosiasiassa menetetty monin kerroin.
Alkuunsa näissä keskusteluissa koin velvollisuudekseni kommentoida sekä pakkoruotsia kritisoivia että puoltavia tekstejä omin ajatuksin - lähinnä asiallisuutta vaatien puolin ja toisin. Silloin tuli kuraa kahdelta taholta: toisille olin hurrivihaaja ja toisille piilohurri - molempien mielestä yhtä ikävä ihminen. ;)
Näin käy, kun jostakin asiallisesta ja yksinkertaisesta aiheesta tehdään kansallisuushengen ilmentymä. Tässä voi katsoa syyttävästi molemmille puolille. Ruotsin pakollisuuden kannattajille ruotsin kieli ja skandinaavinen pohjoismaisuus on erottamaton osa suomalaisuutta. Ei tällaisia kansallisuusmääritelmiä pidä mennä tekemään missään eikä koskaan - eikä varsinkaan, kun rinnalla kulkee kansa, jonka juurissa on umpisuomenkielistä porukkaa tuhansien vuosien ajan. Ruotsin vapaaehtoisuuden kannattajissa on pieni joukko, joka ei kestä koko ruotsin kieltä tässä maassa - he antavat ymmärtää, että kyse on jonkinlaisen hyvityksen hakemisesta suomalaisten menneistä kärsimyksistä Suomessa ja Ruotsissa.
Sisusuomalaiset kantavat kansansielussaan syvää huolta selviytymisestään - ja lastensa selviytymisestä. Isommat ovat käyttäneet hyväkseen, tappaneet nälkään ja tauteihin, vieneet turhiin taisteluihin ja tuoneet taistelut ihmisten keskelle vuosisadasta toiseen. Vastapuolella on ollut vuosisatoja ruotsinkielistä ja - mielistä herrasväkeä, lähes suomenkielistä mutta rikkaiden etua ajavaa papistoa ja venäjänkielisiä valloittajia koko julmuudessaan. (Sama kuvio on toki useimmissa maissa jossain muodossa, suomalaiset sentään jäivät henkiin.) Toki rikkaissa, ruotsinkielisissä, papeissa ja venäläisissä on aina ollut myös hienoja ihmisiä, joilta on saatu oleellista apua itsenäisen suomalaisuuden synnyttämiseen (Achreniukset, J.V. Snellman, Elisabeth Järnefelt, Tolstoi, ...). Hienoja ihmisiä on ollut pilvin pimein myös nimettömissä sisusuomalaisissa ja rannikoiden ruotsinkielisissä - he ovat rakentaneet työllään koko maan.
Nyt on vain tunnustettava, että noiden "hienojen ihmisten" työ menee hukkaan, jos
- vähemmistö ei arvosta suomenkielistä suomalaisuutta ja hyväksy sitä elinkelpoiseksi omin ehdoin, omilla valinnoilla siitä huolimatta, että käsittelemättä jäänyt menneisyys ja suomalaisten kadonnut historia saavat suomenkieliset haastamaan perinteisen historiankirjoituksen ja maan näennäisen kaksikielisyyden
&
- enemmistö ei hyväksy pientä mutta läheisesti suureen Skandinaviaan sitoutunutta, itsevarmaa kielivähemmistöään ja anna sille kotipaikkaoikeutta riippumatta siitä, miten ajastaan jäljessä olevia vaatimuksia ryhmältä tulee ja miten tarkoin omaksi edukseen se käyttää vuosisatoja sitten heille siirtyneen kansallisomaisuuden tuomaa rahallista valtaa tänä päivänä.
Alkuunsa näissä keskusteluissa koin velvollisuudekseni kommentoida sekä pakkoruotsia kritisoivia että puoltavia tekstejä omin ajatuksin - lähinnä asiallisuutta vaatien puolin ja toisin. Silloin tuli kuraa kahdelta taholta: toisille olin hurrivihaaja ja toisille piilohurri - molempien mielestä yhtä ikävä ihminen. ;)
Näin käy, kun jostakin asiallisesta ja yksinkertaisesta aiheesta tehdään kansallisuushengen ilmentymä. Tässä voi katsoa syyttävästi molemmille puolille. Ruotsin pakollisuuden kannattajille ruotsin kieli ja skandinaavinen pohjoismaisuus on erottamaton osa suomalaisuutta. Ei tällaisia kansallisuusmääritelmiä pidä mennä tekemään missään eikä koskaan - eikä varsinkaan, kun rinnalla kulkee kansa, jonka juurissa on umpisuomenkielistä porukkaa tuhansien vuosien ajan. Ruotsin vapaaehtoisuuden kannattajissa on pieni joukko, joka ei kestä koko ruotsin kieltä tässä maassa - he antavat ymmärtää, että kyse on jonkinlaisen hyvityksen hakemisesta suomalaisten menneistä kärsimyksistä Suomessa ja Ruotsissa.
Sisusuomalaiset kantavat kansansielussaan syvää huolta selviytymisestään - ja lastensa selviytymisestä. Isommat ovat käyttäneet hyväkseen, tappaneet nälkään ja tauteihin, vieneet turhiin taisteluihin ja tuoneet taistelut ihmisten keskelle vuosisadasta toiseen. Vastapuolella on ollut vuosisatoja ruotsinkielistä ja - mielistä herrasväkeä, lähes suomenkielistä mutta rikkaiden etua ajavaa papistoa ja venäjänkielisiä valloittajia koko julmuudessaan. (Sama kuvio on toki useimmissa maissa jossain muodossa, suomalaiset sentään jäivät henkiin.) Toki rikkaissa, ruotsinkielisissä, papeissa ja venäläisissä on aina ollut myös hienoja ihmisiä, joilta on saatu oleellista apua itsenäisen suomalaisuuden synnyttämiseen (Achreniukset, J.V. Snellman, Elisabeth Järnefelt, Tolstoi, ...). Hienoja ihmisiä on ollut pilvin pimein myös nimettömissä sisusuomalaisissa ja rannikoiden ruotsinkielisissä - he ovat rakentaneet työllään koko maan.
Nyt on vain tunnustettava, että noiden "hienojen ihmisten" työ menee hukkaan, jos
- vähemmistö ei arvosta suomenkielistä suomalaisuutta ja hyväksy sitä elinkelpoiseksi omin ehdoin, omilla valinnoilla siitä huolimatta, että käsittelemättä jäänyt menneisyys ja suomalaisten kadonnut historia saavat suomenkieliset haastamaan perinteisen historiankirjoituksen ja maan näennäisen kaksikielisyyden
&
- enemmistö ei hyväksy pientä mutta läheisesti suureen Skandinaviaan sitoutunutta, itsevarmaa kielivähemmistöään ja anna sille kotipaikkaoikeutta riippumatta siitä, miten ajastaan jäljessä olevia vaatimuksia ryhmältä tulee ja miten tarkoin omaksi edukseen se käyttää vuosisatoja sitten heille siirtyneen kansallisomaisuuden tuomaa rahallista valtaa tänä päivänä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kustantavat muun Suomen elämän. Pitääkö muiden kustannuksella elämistä kunnioittaa ja lisätä entisestään?
varakas Ahvenanmaa joka saa maakuntana enemmän tukea henkilöä kohtaan kuin mikään muu kunta mantereella.
Anteeksi mutta mitä tarkoittaa, että kaksikieliset alueet kustantavat?
Meillähän suuret kunnat ovat ilman muuta kaksikielisiä, koska pienikin prosenttiosuus ruotsinkielisiä riittää tekemään kunnasta kaksikielisen.
että juuri nämä suuret kaksikieliset kunnat maksavat yksikielisesti suomenkielisen Suomen viulut? Kaksikieliset kunnat ovat vain n. 10% Suomen pinta-alasta, muu Suomi on nykyään Junttilandiaa, jota on tuin pidettävä pystyssä - jostain syystä.
Selitäpä vähän hitaammin.
Siis mielestäsi se, että suurkaupungit ympäristöineen ja teollisuuksineen tuottavat paitsi likaa, stressiä ja ahtaasti asuvia ihmisiä myös melkoisen osan kansantaloudesta, liittyy jotenkin kielikysymykseen?
Niimpä yksikielisten alueiden viljelijät Närpiöstä ja Somerolta tulisi siirtää kaksikielisiin kaupunkeihin, jolloin koko Suomi tuottaisi enemmän ja voisi paremmin?