Venezuela elokuussa 2007.
Juttelin kirjoista tuttavaperheen nuorimman tyttären kanssa. Jossain vaiheessa keskustelumme kääntyi elokuvaan Paholainen pukeutuu Pradaan, joka on komedia muotimaalilmasta ja jossa ei ole mitään yliluonnollista.., eikä paholaista. Tämä nuori nainen oli kiinnostunut muodista. Hän halusi lukea sen kirjana ja sanoin, että jos kirjastosta ei sitä löydy voin tilata sen.
Ja niinhän siinä kävi, että ei tuon pikku kaupungin kirjastosta löytynyt, joten tilasin sen Yhdysvalloista espanjankielisenä.
Yhtäkkiä loppui kutsut tuohon tuttavaperheeseen. Soiteltuani heille oli yleensä perheen isäntä aina jossain muualla tai hän ei ehtinyt jutella minulle. Parin kuukauden päästä tapasin miehen veljen kaupassa ja hän tervehti minua, mutta vältteli katsomastasta silmiini. Pyysin hänet baariin lasilliselle ja kertomaan mistä oli kyse. Hän kertoi veljensä raivostuneen nähdessään tyttärensä pöydällä kirjan El Diablo viste de Prada. Tytär ei ollut saanut edes mahdollisuutta kertoa kirjasta vaan sai piiskaa nahkavyöllä ja kirja oli poltettu - rangaistukset Jumalan pilkasta. Ja kuultuaan, että kirja oli minulta lahja, en ollut enää tervetullut taloon. Olinhan houkutellut tytärtä paholaisella.
Puoli vuotta myöhemmin jouduin muuttamaan työn perässä Brasiliaan ja ajattelin miten ihanaa on päästä tästä pikku kaupungista, jonka ahdasmielinen uskonnollisuus oli alkanut piinata minua. Mutta jouduin ojasta allikkoon sillä asetuin vanhoilliseen osavaltioon Minas Geraisiin. Tämäkin oli pikku kaupunki (400 000 asukasta) ja tässä kaupunginosassa neliökilometrillä oli seitsemän kirkkoa. Anglikaaneja, spiritualisteja, gospelisteja, perinteinen katolilainen jne.
Valtava kokoelma uskonnollisia järjestöjä ja uskonnollisia suuntauksia. Kerran kävilin kadulla ja näin kuinka isossa salissa oli ihmisiä, luulin sitä baariksi, ja he hurrasivat aika-ajoin. Luulin, että he katsoivat jalkapalloa, mutta se olikin uskonnollinen tilaisuus :-)
Pian minulla oli ystäväpiiri ja he olivat innokkaita kuulemaan uskonnostani. Sanoin olevani uskonnoton ja heti tuli ällistyneitä huudahduksia "Você é ateu???"
Osa ystävistäni kaikkosi tai heistä tuli "hyvän päivän"-tuttuja. Toiset olivat kiinnostuneita ja jotkut eivät puhuneet asiasta ollenkaan. Varoituksia sain kyllä kuulla siitä, että minun ei tule kertoa olevani atesisti. Jotkut kun olivat erittäin fanaattisia ja väkivaltaisessa maassa väkivaltaiset tapahtumat olivat herkässä.
Eräs kaveri oli kääntynyt babtismista spiritualistiksi ja tämä aikamiespojan kerrottua siitä kotona äidilleen oli äiti raivonnut, että ei hän ollut synnyttänyt poikaa helvettiä varten ja jos poika ei lopeta hullutuksia ei hän enää olisi hänen poikansa. Poika lopetti spiritualismi kirkossa käymisen, mutta luki salaa tämän suuntauksen kirjoja luonani. Pidin kirjahyllyssäni hänen kirjojaan :-)
Kaiken kaikkiaan näin jälkeenpäin ovat nuo muistot ihan hauskoja.
TYökeikka kutsuu jälleen Etelä-Amerikkaan ensi vuonna, mutta toivottavasti vain vuodeksi. Pahempaa, kuin ahdasmielinen uskonnollisuus on tuo kuumuus. Ainakin niissä maissa joissa olen aikaani viettänyt.
Juttelin kirjoista tuttavaperheen nuorimman tyttären kanssa. Jossain vaiheessa keskustelumme kääntyi elokuvaan Paholainen pukeutuu Pradaan, joka on komedia muotimaalilmasta ja jossa ei ole mitään yliluonnollista.., eikä paholaista. Tämä nuori nainen oli kiinnostunut muodista. Hän halusi lukea sen kirjana ja sanoin, että jos kirjastosta ei sitä löydy voin tilata sen.
Ja niinhän siinä kävi, että ei tuon pikku kaupungin kirjastosta löytynyt, joten tilasin sen Yhdysvalloista espanjankielisenä.
Yhtäkkiä loppui kutsut tuohon tuttavaperheeseen. Soiteltuani heille oli yleensä perheen isäntä aina jossain muualla tai hän ei ehtinyt jutella minulle. Parin kuukauden päästä tapasin miehen veljen kaupassa ja hän tervehti minua, mutta vältteli katsomastasta silmiini. Pyysin hänet baariin lasilliselle ja kertomaan mistä oli kyse. Hän kertoi veljensä raivostuneen nähdessään tyttärensä pöydällä kirjan El Diablo viste de Prada. Tytär ei ollut saanut edes mahdollisuutta kertoa kirjasta vaan sai piiskaa nahkavyöllä ja kirja oli poltettu - rangaistukset Jumalan pilkasta. Ja kuultuaan, että kirja oli minulta lahja, en ollut enää tervetullut taloon. Olinhan houkutellut tytärtä paholaisella.
Puoli vuotta myöhemmin jouduin muuttamaan työn perässä Brasiliaan ja ajattelin miten ihanaa on päästä tästä pikku kaupungista, jonka ahdasmielinen uskonnollisuus oli alkanut piinata minua. Mutta jouduin ojasta allikkoon sillä asetuin vanhoilliseen osavaltioon Minas Geraisiin. Tämäkin oli pikku kaupunki (400 000 asukasta) ja tässä kaupunginosassa neliökilometrillä oli seitsemän kirkkoa. Anglikaaneja, spiritualisteja, gospelisteja, perinteinen katolilainen jne.
Valtava kokoelma uskonnollisia järjestöjä ja uskonnollisia suuntauksia. Kerran kävilin kadulla ja näin kuinka isossa salissa oli ihmisiä, luulin sitä baariksi, ja he hurrasivat aika-ajoin. Luulin, että he katsoivat jalkapalloa, mutta se olikin uskonnollinen tilaisuus :-)
Pian minulla oli ystäväpiiri ja he olivat innokkaita kuulemaan uskonnostani. Sanoin olevani uskonnoton ja heti tuli ällistyneitä huudahduksia "Você é ateu???"
Osa ystävistäni kaikkosi tai heistä tuli "hyvän päivän"-tuttuja. Toiset olivat kiinnostuneita ja jotkut eivät puhuneet asiasta ollenkaan. Varoituksia sain kyllä kuulla siitä, että minun ei tule kertoa olevani atesisti. Jotkut kun olivat erittäin fanaattisia ja väkivaltaisessa maassa väkivaltaiset tapahtumat olivat herkässä.
Eräs kaveri oli kääntynyt babtismista spiritualistiksi ja tämä aikamiespojan kerrottua siitä kotona äidilleen oli äiti raivonnut, että ei hän ollut synnyttänyt poikaa helvettiä varten ja jos poika ei lopeta hullutuksia ei hän enää olisi hänen poikansa. Poika lopetti spiritualismi kirkossa käymisen, mutta luki salaa tämän suuntauksen kirjoja luonani. Pidin kirjahyllyssäni hänen kirjojaan :-)
Kaiken kaikkiaan näin jälkeenpäin ovat nuo muistot ihan hauskoja.
TYökeikka kutsuu jälleen Etelä-Amerikkaan ensi vuonna, mutta toivottavasti vain vuodeksi. Pahempaa, kuin ahdasmielinen uskonnollisuus on tuo kuumuus. Ainakin niissä maissa joissa olen aikaani viettänyt.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vaikka sen tietää, että uskonnot aiheuttavat pahaa ja uskontoon lankautuneista osa ei enää erota hyvää pahasta, niin silti sitä järkyttyy joka kerta kun kuulee tai lukee tuollaista.
Voi pojat, miten paljon pahaa sitä tehdään Jumalan nimissä!
Kaukaiset sukulaiset USA:ssa pitävät mielellään yllä lastensa edes jonkinlaista suomenkielentaitoa, mutta kaikki lahjaksi lähetetty lukemisto tarkastetaan ja sopimattomat heitetään pois lasten tietämättä. Muun muassa Muumikirjat ja sellaiset kirjat, joissa eläimet osaavat puhua tai ajatella. Käytännössä kaikki.
Miksi eläimet eivät saisi osata puhua tai ajatella?
En minä tiedä. Jotakin moraalitonta ja uskonnonvastaista siinä kuitenkin on. Ei saata noista lapsista kasvaa kummoisiakaan juttukavereita ainakaan suomeksi, kun sanavarasto rajoittuu hartauskirjoihin.
Perhe itse lähettelee kaukaisille sukulaisilleen Suomessa postia, jonka on kai tarkoitus esittää joulu-, pääsiäis- ja muita tervehdyksiä. Minusta tervehdyskirje ei saisi sisältää heti ensimmäisessä lauseessaan sanoja "your sins" ja "death on the cross", mutta jeesuksella ne aina alkavat ja jeesukseen loppuvat. Välissä sitten ylistystä, jottei ihan moraalittomaksi menisi.
En muuten edes tiedä, mitä sorttia uskovaisia nuo ovat. Nuorempana ajattelin, että olisi kiva piipahtaa heillä kylässä, kun kutsuneetkin ovat, mutta saattaisin purra itseltäni alahuulen irti jo kättelyssä.
Kyllähän vierailu tuollaiseen paikkaan olisi melkoinen haaste ja voimainkoetus. Miä ainakin hankkisin ennen lähtöä kunnon kokoisen taskumatin ja hyvät ja riittävät sisällöt siihen.
Taskumatista siemailu saattaisikin tehdä sukulaisiin vallan lähtemättömän vaikutuksen! X)
kun hellarivanhempani löysivät huoneestani (omilla viikkorahoillani) salaa ostamiani rokkilevyjä,
etenkin sitä paholaismaista ja saatanallista heavy-musiikkia, joka oli minusta tuolloin noin 14v.
ikäisenä varsin vekkulia kuunneltavaa. Mikä eläimellinen raivokohtaus, heidän pyhässä kodissaan
tuollaista kammottavaa paholaisen saastaa! Seurauksena levyjen takavarikointi ja heitto roskiin,
selkäsauna sekä viikkorahojen lopettaminen, jotta en voisi ostaa uusia.
Äitini kopioi ja levitti siihen aikaan hellareiden kasettia, jossa kerrottiin miten heavy on paholaisen musiikkia, joka sisältää vaarallisia salaisia sanomia (etenkin takaperin kuunneltuna! Varmaan siinä
minä teinkin sen virheen, koska mieleeni ei koskaan juolahtanut kuunnella musiikkia takaperin) ja
jonka tarkoitus on ainoastaan turmella viattomien ihmisten mielet ja tehdä heistä saatananpalvojia.
En tiedä onko kukaan teistä koskaan törmännyt niihin kasetteihin, niitä levitettiin joskus 70-luvulla
ja ehkä vielä 80-luvun alussakin? Harmittaa kun en säästänyt yhtään kappaletta.
Mutta eipä minusta tullut saananapalvojaa, enhän edes usko koko mytologisen taruolennon olevan olemassakaan. Enkä minä enää jaksa kuunnella mitään heavya, vaan pidän bluesista ja jatsista ja maailmanmusiikista. Lordikin soitti Euroviisuissa ja heavya on jo aika vaikea pitää vaarallisena tai
saatanallisena. Mutta muistattekos mikä älämölö oli ennen Euroviisuja, kun osallistuja oli jo valittu,
mutta voitosta ei vielä ollut tietoakaan. Nimenomaan kristilliset piirit pitivät hirveää älämölöä Lordia
vastaan etukäteen, uhkailivat boikoteilla ja jumalan kirouksella. Ja mites siinäkin sitten kävi, heh.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/844952
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2794231
Siitä oli silloin 80-luvulla kova keskustelu. Tuossa kyseisestä kasetista digiversio.. :)
http://webusers.siba.fi/~hoskala/rock/index.htm
Taikauskolla ja mielikuvitusolennoilla on monet kasvot, you name it..
jösses mitä puhetta. Rock-musiikki on haureutta ja saatananpalvontaa. Homouskin siihen on saatu tungettua. Rokkenrolli tarkoittaa siis esiaviollista sukupuoliyhdyntää auton takapenkillä. Jaaha. Kai sitten. No nii ja nyt mennään woodoohon. Tämä on mieletön! Rolling Stonesin kautta sai alkunsa saatana-rock ja nyt ollaan homorokissa...
Onko tuo parodiaa, vai tosissaan tehty???
"Onko tuo parodiaa, vai tosissaan tehty???"
:D
Valitettavasti ei ole parodiaa vaan tehty tosissaan. Totisinta totta taistelussa saatanaa vastaan.. :D
Tuossa vielä Mr. Isohellaa livenä haastattelussa :). Kyseinen kaveri oli tehtailemassa tätä kasettia.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=26&t=452&a=2381
Kuuntelin sen A-puolen kokonaan. Olen ihan uuvahtanut, vatsaan koskee... Ehkä jaksan iltapäivällä kuunnella B-puolen. Mahdetaanko siinä kuunnella levyjä takaperin yhtä innokkaasti ja hakea saatanallisia säkeitä?
Tämä päivä se hauskasti alkoi:)
Isohella kauhisteli kun lavalla juodaan lepakonverta ja räjäytellään lampaita!
Veltto oli mainio! Hellarit näkevät hänen mukaansa saatania joka puolella, ja kyllähän Isohellan nimessäkin on jo paistamisen maku:))))
Repeilen täällä yksinään tuolle Rock'n Roll on saatanasta :D Mistä tällästä laatuviihdettä saa lisää : DD
myös B-puoli. Ihan hullua!
Kuuntelin senkin. Olkoon hullua, mutta kyllä meinas naurattaa :D
tätä linkkiä tuossa ylempänä. Veltto pistää pahat siinä loppupuolella:)
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=26&t=452&a=2381
Kuuntelen tuota B-puolta parhaillaan ja tuo heppu on ihan innoissaan noista takaperin soittamisista.
Ihan asiaa oli tuo. Nuo helluntalaisista väännetyt vitsit oli hyviä, oon itekin noita joskus miettiny :D
puhui hauskalla tavalla ihan asiaa. Kun näkee joka puolella saatania, niin eihän sitä uskalla elää.
Erään lehden nuortenpalstalta 80-luvulta:
"Kuuntelin isoveljen hevilevyä väärinpäin hänen levysoittimellaan ja kuulin ihan selvästi "Saatana!" – kun isoveljeni tuli huoneeseen."
Eikös sitä saatanaa kuullut niin seuroissa kuin kirkoissakin? Miksi muuten puhutaan saatananpalvojista, miksei perkeleenpalvojista?
Väli- ja Etelä-Amerikka on hyvin vanhoillinen ja hyvin korruptoitunut alue.
Ja siellä tapetaan ihmisiä uskonnolisten erimielisyyksien takia. Uskontoa
käytetään retoriikassa valtavasti. Eräs politiikko jäi kiinni korrutiosta 2009
Brasiliassa vedätettyään kymmeniä tuhansia realeja. Uutisissa hän sanoi
Herralle kiitos tästä mahdollisuudesta, että hänen perheensä pääsi pois
köyhyydestä. Tuomiota en tiedä, mutta tuntien korruptoituneen yhetiskunta-
järjstelmän, niin todennäköisesti raha on puhunut tässä asiassa helpottavasti :-)
Hyvin tavallista on, että kirkot ovat todella hienoja ja papit asuvat lähes
luksus-tasolla. Hyvin suosittu ammatti onkin olla pappi. Ihmiset lahjoittavat
kymmenyksiä kirkoille ja papit käyttävät nämä rahat oman elintasonsa nostamiseen.
Samantapainen tilanne on Euroopassa esim. Portugalin Azoreilla. Ainakin muutamia
vuosia sitten papin ammatti oli hyvin haluttu.