Suvaitsevuus UNESCO:n määritelmän mukaan
»meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.»
(UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)
Onko uskovan mahdollista olla suvaitseva tämän määritelmän mukaan?
»meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.»
(UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)
Onko uskovan mahdollista olla suvaitseva tämän määritelmän mukaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muutamia suvaitsevaisia löytyy.
Valtaosa on oman nenänsä esille tyrkyttäjiä, "ainoita oikeita" ja osoittavat sivistymättömyytensä parjaamalla uskontovereitaan.
Fanaatikon on mahdoton olla suvaitsevainen. Fanaatikko on kantansa lukkoon lyönyt eikä edes tahdo ymmärtää eriäviä näkemyksiä. Kaikenlainen fanatismi, niin uskonnollinen kuin poliittinenkin jne. on hyvä kasvualusta eripuralle.
Ja keskustelu fanatiikon kannsa on turhaa. Se on myös mahdotonta. Uskonnollinen fundamentalismi johon palstalla törmää tuon tuostakin on kaukana kristinuskon perus-sanomasta ja usein ihmettelenkin mihin nämä ihmiset ovat kristillisyytensä kadottaneet jonka ovat ehkä kuitenkin joskkus omanneet.
Eniten kuitenkin ihmettelen mikä tekee ihmisestä fanaatikon.
"Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.»"
Uskovaisena kyllä olen suvaitsevainen, kuuntelen kiltisti korvat punaisina työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa ihmisten hienoista arvoista tulevaa kiroilua, alapääjuttuja, juoruilua, jatkuvaa itsensä korottamista jne., mutta annas olla, jos minä omasta arvomaailmastani samaisissa tilanteissa huudahdan vaikkapa, että "Kiitos Jumalalle, kun on niin kaunis päivä ja palkankorotuskin taas tulossa, hallelujaa!", niin hyvä tavaton, sinähän tyrkytät meille uskontoasi ja näkemyksiäsi, kauheeta.
Tosiasiahan on se, että tämän maailman ihmiset tarkoittavat suvaitsevaisuudella sitä, että heidän arvomaailmansa näkemykset saavat kyllä tulla esille muodossa ja toisessa, mutta uskovaisten pitää olla HILJAA.