Poiminta toisesta ketjusta:
"Erittäin vaaralliset työolosuhteet, paljon hankalia paikkoja ja todella fyysisesti raskasta työtä. Ei sitä tajua, miten raskasta se on, ellei itse sitä tee enemmänkin kuin pelkkänä kokeiluna."
En ole ikinä nähnyt että ekonomi, lakimies, lääkäri, biologian tohtori, ohjelmoija, projektipäällikkö tai kirjanpitäjä tekisivät tuollaista työtä?
Elämä on valintoja joista ensimmäinen tehdään peruskoulun jälkeen. Toinen hakeutuu hyvämaineiseen lukioon, toinen huoltoaseman kassalle. Ensimmäinen valinta tehty. Seuraavat edessä.
1. Oma koulutus valitaan. Jääkö peruskouluun vai luetko hyvin työllistävän alan maisteriksi?
2. Puoliso valitaan Otatko varakkaasta suvusta lääkärin tai kansainvälisessä firmassa uraa tekevän vai pikkupaikkakunnan paikallisesta sen ilman tutkintoa olevan, aina välillä kirvesmiehen hommia tehneen?
3. Asuinpaikka valitaan. Jäätkö 1500 ihmisen Taka-Äetsään ihmettelemään paikan hidasta hiipumista vai muutatko isoon kaupungiin kansainvälisten yritysten ja palveluiden äärelle?
Nämä kolme valintaa määrittävät elämäsi kulun. Kaikissa kolmessa oikein valinnut ei ole ikinä köyhä. Kaikissa kolmessa väärin valinnut on lähes aina.
"Erittäin vaaralliset työolosuhteet, paljon hankalia paikkoja ja todella fyysisesti raskasta työtä. Ei sitä tajua, miten raskasta se on, ellei itse sitä tee enemmänkin kuin pelkkänä kokeiluna."
En ole ikinä nähnyt että ekonomi, lakimies, lääkäri, biologian tohtori, ohjelmoija, projektipäällikkö tai kirjanpitäjä tekisivät tuollaista työtä?
Elämä on valintoja joista ensimmäinen tehdään peruskoulun jälkeen. Toinen hakeutuu hyvämaineiseen lukioon, toinen huoltoaseman kassalle. Ensimmäinen valinta tehty. Seuraavat edessä.
1. Oma koulutus valitaan. Jääkö peruskouluun vai luetko hyvin työllistävän alan maisteriksi?
2. Puoliso valitaan Otatko varakkaasta suvusta lääkärin tai kansainvälisessä firmassa uraa tekevän vai pikkupaikkakunnan paikallisesta sen ilman tutkintoa olevan, aina välillä kirvesmiehen hommia tehneen?
3. Asuinpaikka valitaan. Jäätkö 1500 ihmisen Taka-Äetsään ihmettelemään paikan hidasta hiipumista vai muutatko isoon kaupungiin kansainvälisten yritysten ja palveluiden äärelle?
Nämä kolme valintaa määrittävät elämäsi kulun. Kaikissa kolmessa oikein valinnut ei ole ikinä köyhä. Kaikissa kolmessa väärin valinnut on lähes aina.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hämmentävän totta!
1. Yo-datanomi. Ei päivääkään työttömänä. Itse olen urani rakentanut. Stressin sietoa vaatii, mutta nyt jo ylempänä toimihenkilönä vaativassa tehtävässä. Esimiestehtäviin tähtään. Uralla samalla tasolla kuin moni yliopistosta kanssani samana vuonna valmistunut.
2. Puoliso on merkonomi-tradenomi. It-alalla kovapalkkaisessa hommassa.
3. Helsinki. Joten töitä tekijälle riittää.
Suvun rahaa en tajunnut naida :) Että ihan omillaan tässä mennään. Näin jälkikäteen nyt kolmekymppisenä katsoessa olisihan sitä rahaa voinut naidakin. Joillakin sitä suvussa niin paljon että pääomatulojen ohjailu riittää ja toimii "työnä". Miellyttävää. Säästyisi paljolta työstressiltä ja tältä kiirejuoksemiselta.
Toisaalta paljon on vielä paikattavissa jälkikäteenkin. Vaikka joskus se tuntuikin lähes ylitsepääsemättömältä ongelmalta.
Itse olen valinnut 1. ja 3. kohdan "väärin", eikä puolisokaan paljoa tienaa. Koulutukseensa nähden hävyttömän huonosti, suorastaan, mutta uskoisin tilanteen parantuvan lähivuosina. Ja toisaalta kuitenkin asuminen on maalla puoli-ilmaista ja tienaan huonosta koulutuksestani (ammatillinen perustutkinto) huolimatta hyvin tekemällä töitä niin paljon kuin niitä tarjotaan. Viikkotuntimäärä saattaa välillä karata sietokyvyn rajoille, mutta koska olen päättänyt päästä kitkuttelusta lopullisesti eroon, aion toistaiseksi sietää tilanteeni. Käytin taannoin myös jokusen vuoden sijoitusmaailman opiskeluun ja tutkimiseen vapaa-ajallani, ja valtaosa palkasta meneekin nyt osinkopottia kasvattamaan. Tuskin tässä rikastumisesta tarvitsee haaveilla, mutta tietynlainen vakavaraisuus on jo saavutettu.
Loppujenlopuksi kunnianhimo sanelee paljon. Ja halu muuttaa tilanteensa. Kun sitä tarpeeksi kyllästyi ainakin näennäiseen köyhyyteen, (huonot tulot, vaikka jotain säästössä lopulta olikin) niin sitä koki tarpeelliseksi tehdä asialle jotain. Ja se on se yksi oleellinen valinta. Ei pidä antaa periksi.
kyllä on hyvä että Suomessa on näin viisaita ihmisiä.
Ei muuta kun romutetaan sosiaaliturva, eletään kuten Amerikassa.
Jos työpaikat jakaisi A ja B luokkiin. A vaatii osaamista jota ei ilman koulutusta/kokemusta voi olla. B ei, työnantaja voi kouluttaa tarvittavan.
Niin kauan kuin työkkärissä vapaana yksikin B paikka ei työttömyyskorvauksia makseta. Kun koko ajan vapaita paikkoja 25 000 voisi kolmannes olla heti täytettäviä. Päästäisiin heti luokkaa 8000 työttömästä eroon. Yli 150 miljoonaa euroa säästettäisiin välittömästi työttömyyskorvauksina.
Miksi näin ei tehdä vaan korvauksia maksetaan samaan aikaan kun työvoimatoimistossa paikkoja auki?
Mikäli on valinnut loisimiskulttuurin omakseen, voi pitää suunsa kiinni. Silloin kukin eläköön valintansa mukaan. Se ei ole toisten asia tehtävä elättää laiskoja.
luetun ymmärtäminen?
Vai tieto Ameriikan yleisestä sosiaaliturvasta?
maksaa työantaja Ameriikassa lasten vanhemmat koulurahoja aletaan säästetään jo raskaus aikana.
Toivottavasti et tuolla ajastumaailmalla ole työelämässä missään. Juuri pistin hakemuksen menemään paikkaan, en tiedä tosin oliko työkkärin sivuilla, kun paikka tuli tietooni muuta kautta. Tässä hakuaika päättyy 30.7.! Meinaatko, että jos avoinna olevia paikkoja ei täytetä välittömästi niiden tultua auki, niin työttömyyskorvaukset pitäisi evätä? Eli työttömiä pitää rangaista siitä, että työnantaja haluaa valita sopivat tekijät ja käyttää riittävästi aikaa hakuprosessiin. Ensimmäinen tuosta ajasta on se, että hakuaikaa on riittävästi, että kaikki soveltuvat hakijat ehtivät paikan nähdä. Katsos Uunoseni, kun noita mol.fi sivuilla olevia paikkoja hakee moni muukin ryhmä kuin työttömät. Kuten paikanvaihtajat, vastavalmistuneet, ehkä perhevapailta työelämään palaavat..mitä noita ryhmiä nyt mieleen tuleekin.
Itse en keksi muuta keinoa kuin työnhaku työnhaku ja työnhaku. Asuinpaikan muuttaminen on helpompaa, kun ei enää tarvitse ajatella miten lapset pärjäävät ja puolisokin jo uskoo, että olen onnellisempi kun minulla on tekemistä. Hän tajusi sen, kun kolmen vuoden koulutuksen (kolme vuotta siis meni, oli aikaa opiskella ja sain paljon hyväksi muista opinnoista) aikana olin onnellinen enkä valittanut tällä paikkakunnalla asumisesta. Hän muuten jopa sanoi, että joillekin paikkakunnille saattaisi tulla itsekin mukaan.
En ole 20 vuoteen töitä tehnyt enkä tee mutta hyvin olen pärjännyt. Yhteiskunta maksaa asunnon vuokran ja taskurahaakin antaa. Naisia on ollut enemmän kuin sinulla ikinä tulee olemaankaan, kaupan kassasta kauppatieteen tohtoreihin. Lapsia on useita useiden naisten kanssa, naiset syöttää ja juottaa. Sinä olet töissä, minä juon viskiä Töölössä. Yksi varakas nainen asuu täällä. Toiset kun on saanut ulkonäköä synnyinlahjanaan, sinä et sitä saa vaikka mitä maksaisit plastiikkakirurgille!
1. Mahdollisuus koulutuksen valintaan alkoi kohenemaan vasta peruskouluun siirtymisen ja jatkokoulutuspaikkojen ja -paikkakuntien lisääntymisen myötä.
Kyllähän nykyään pyritään kaikista tahvoista tekemään ainakin kansankorkeakoulun inssejä tai tradekadenomeja jotka sitten pettyvät kun heille ei heti tarjota näyttävää esimiestehtävää.
Sitä paitsi, työelämässäkin on vielä runsaasti ihmisiä joilta tämä mahdollisuus valintaan on puuttunut.
2. Puolison valinta perustunee muuhun kuin vaimoehdokkaan suvun vaurauteen ja yhteiskunnalliseen asemaan.
Akotuin itse kansakoulupohjaisen naisihmisen kanssa ja takana on nyt 41 tasapainoista, tyytyväistä, jopa onnellista aviovuotta.
3. Paikkakunnan ja myös valtion on voinut valita kansainvälisten sopimusten puitteissa.
Osoitteeni on vaihtanut valtakuntaa neljästi. Sielläkin paikkakunnat vaihtuivat kolmesti. Eli olen vaeltanut myös edestakaisin.
Kotimaan paikkakuntia en viitsi ryhtyä laskemaan mutta kouluttamaton eukko ja alle kouluikäiset ja osittain syntymättömät penskat liikkuivat vaivatta mukana.
Lopputulemana totean olevani tyytyväinen perheeseeni, elämääni ja nykyiseenkin olotilaani.
Köyhyyttäni kuvannee se että kurjuuteen tottuneena lopetimme töissä käymisen, minä kokoaikaisen ja vaimo osa-aikaisen, 53-vuotisina.
Paitsi perimä itsessään niin arvelen kodin asenteilla olevan ratkaiseva merkitys valintoihin.
Tai okeammin tavoitteisiin! Ei kaikki ole henkilön itsensä päätettävissä!
Ennen vanhaan siitä duunarista ylennyttiin johtajaksi. Nythän nuorten pitäisi päästä johtajaksi ennen kuin on päivääkään työkokemusta ja pahaa jälkeä siitä tulee, jos ei ole sitä duunarin työtä tehnyt itse ja johtaa duunareita.
Kuten toiseenkin viestiketjuun vastasin, puoliso valitaan usein niiin nuorena, että ei sitä tiedä mitä hänestä tulee. Oma puolisoni on köyhästä perheestä, mutta itse tienaa kyllä ihan hyvin, on teknisellä alalla huippuosjaa, sillä palkalla vaan elää nyt useampi henkilö. Opistoinsinööripuolisoni on täydentämässä koulutustaan korkeakoulutustasoikseksi, että olisi pätevämpi oman alansa töihin. Lisäksi, jos ottaa puolison pelkän rahan perusteella, niin takaako se onnellisuutta?
3. En ole valinnut koskaan asuinpaikkaani. Se on muotoutunut sen mukaan, missä on ollut töitä tai koulutus. Myös tämä nykyinen, joka on puolison työn mukaan valikoitunut, ei ole 1500 asukkaan kunta, vaan kaupunki jossa on kymmeniätuhansia asukkaita. mutta asuisin mieluummin vaikkapa 3000 asukkaan kotikunnassani, jossa ns. työnhakualueen sisällä on huomattavasti enemmän yrityksiä ja työpaikkoja kuin täällä. Pienessä kunnassa on myös puolensa, aikoinaan kun isäni tunsivat kaikki, sain helposti isäni nimellä itsekin kesätöitä.
sinulla on kovin mustavalkoinen maailma. Yhtä hyvin voisi kysyä sinulta että otatko mieluummin selkääsi ja tuhat euroa vai haluatko jäätelön.
Tutalta valmistuneen, nyt kansainvälisessä konsulttiyrityksessä esimiesasemassa olevan projektipäällikön taustalta löytyy:
- 12-vuotisena naapurin penskan ja kissan, sekä nurmikon hoitoa
- ilmaisjakelulehden kantelua
- 15-vuotisena leipomossa jauhorekan purkua ja munkkien sokerointia. Teräslevyjen kantamista pihalta sisälle. Jatkoksi useita viikkoja pylväsporakoneella työskentelyä.
- Yksi kesäloma meni paskaisen tuontantolinjan purussa. Vieressä toimiva, kuuma linja.
- Erilaisia hanttihommia.
-Opiskeluaikana siivousta, varastotyötä, vartiointiliikkeessä ym. Lopuksi satamajätkänä.
Valmistui 5:ssä vuodessa ja rahoitti itse opintonsa.
Toinen:
- 16-vuotiseksi saakka teki kaikki kotityöt.
- 17v sairaalan siivoojana
- 18v yksityisessä hoivakodissa ukkojen passaajana. Mm. tekareiden ja lasisilmien pesua.
- Sen jökeen mitä tahansa opiskelualaan liittyviä töitä.
Toimialaa en viitsi mainita mutta muutama vuosi sitten teki 3kk:n ajan 15 - 17 TV-keikkaa kuukaudessa.
Itse toimin pääosan aktiiviajastani ylemmässä keskijohdossa, parhaimmillaan PK-yrityksen toimitusjohtajana mutta mennessäni inssinä esimmäiseen työpaikkaani, suurehkoon, olosuhteiltaan ja ympäristöltään melko karmeaan, niin voin työllään pullisteville jätkille sanoa etteivät he loppujen lopuksi tiedä töistä oman paikkansa ulkopuolella mitään.
Haalarihommien työtyyppien lukumäärää en edes yritä laskea.
Toimialojakin oli kymmenisen.
Joten jos sinä et ole nähnyt niin minä olen nähnyt ja tehnyt!
Meikäläinen on itse käyny kaksoistutkinnon, enkä ole vielä hakenut mihinkään opiskelemaan ja olen 23v.. En ole sen takia viitsinyt, koska haluan elää nuoruuteni täysillä ja käydä töissä ja käyttää rahaa matkusteluun, ystävien kanssa illanviettoihin ja jää säästöökin. Ei ole perhettä eikä muutakaan vastaavaa ressattavaa.. kaverini naureskeli minulle kun en hakenut mihinkään ja hän meni yliopistoon. Nykyään on työtön kun päätti koulutuksen.. Noh, on se ihan hienoa opiskella työttömäksi.. Että ei sen elämän aina tarvi mennä näin suoraan: Peruskoulu-->Lukio--->Korkeakoulu--->Perusnainen--->Pari mukulaa--->Navetta pystyyn ja loppu elämä ihmettelyy ja hyvin teinaamista. HUOM. kannattaa muistaa, että ainuttakaan senttiä et saa hautaan mukaan mitä säästelet! Itse tunnen ainakin itseni pirun onneliseksi! Harrastan paljon liikuntaa, syön hyvin, soittelen kitaraa jne.. Ja hymyilen päivästä toiseen. En vielä ainakaan jaksais todellakaan miettiä jotain korkean tasoista opiskelua.. Eli: "Elämä on valintoja" ;)
"En vielä ainakaan jaksais todellakaan miettiä jotain korkean tasoista opiskelua.. Eli: "Elämä on valintoja" ;)"
Kunhan ei sitten 10 vuoden kuluttua harmita. Toivottavasti ei.
Elämä todellakin on valintoja. Itse olen normi työmies, en tienaa erikoisemmin. Haluan kuitenkin vakavaraisuutta. Voin lähitulevaisuudessa rakentaa hyvän ja hajautetun osakesalkun, tälläiseen menee aikaa ehkä 8 vuotta. Tiedän, että pörssissä on riskinsä, mutta en ajatellut käyttää itse pääomaa tod.näk. koskaan. Joten itse pörssikursseilla ei ole niin väliä, kunhan ei mahd. kalliilla osta.
Jos/kun tarvitsen rahaa, hyödynnän osakesalkusta osingot, pääomaan en koske. Tiedän, edessäni on pitkä tie, äkkirikastumista ei ole odottavissa. Antaa ajan tehdä tehtävänsä.
Olen savuton ja raitis, en tarvitse ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen mitään kallista. En osta mitään kulutustuotteita velaksi. Kun ostan seuraavan asunnon, se on maltillisen hintainen.
Moni haluaisi käyttää rahaa heti ja sijoittaa sitten "myöhemmin", vaikka juttu pitäisi olla päinvastoin.