Oma perhe-elämäni on mennyt perseelleen jo vuoden verran ei ole hellyytta, läheisyyttä tai seksiä kuukausiin :-( Ainoa mikä pitää kassassa on lapsi. No tähän nykyiseen "elämän riemuun" oli jo kuukausien aikana kerennyt tottua, niin silloin se tapahtui. Iskin silmäni erääseen kaunottareen yhdellä kurssilla. Meni kerralla koppa sekaisin, ja kaiken lisäksi uskoisin sen olevan molemminpuoleista. Minä en tiedä mitä helvettiä minä tekisin.. Tulevana viikonloppuna on ko. kurssin toinen osoio, on hieman palikat hukassa. Jos ollaan rehellisiä niin eipä ole yötä ettei silmäkulmat olisi kostuneet, yllättävän paljon kyyneleitä mahtuu ihmiseen. Optimi tilannehan olisi se että isänä saisin lapsen huoltajuuden itselleni( sitä ei Suomessa tapahdu ), voisin elää onnellisena lapseni kanssa. Siihen voisi sitten ruveta rakentamaan yhteistä onnellista tulevaisuutta. Tuntuu niin vitun pahalta kun ei uskalla tehdä sitä mitä sydän haluaa.... Vai onko se oman onnen uhraaminen lapsensa vuoksi se ainut oikea tapa toimia. Vituttaa olla rakastunut kun tietää että teki mitä tahansa niin johonkin sattuu ja kovasti....... Life is hell
Oikeus onneen, onko sitä? Nähtävästi ei :-(
hfad
5896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En osaa nyt mitään sanoo.. Mutta sen verran. Mitä päätätkin niin muista se että lapsi aistii vanhempien onnettomuuden. Ei tietenkään ihan vauvana, mutta yhtään vanhempana kyllä.
Jaksamisia. Kyllä se elämä siitä vielä suttaantuu.
Ihmetyttää, ettet aikuisena ymmärrä, mikä on oikein. Ensin lopetetaan vanha suhde, sitten aloitetaan uusi. Se, että suhteessa menee huonosti, tarkoittaa, että teette töitä sen eteen tai lopetatte, ei, että sinun on ok pettää.
Lapsen kanssa yhdessä pysyminen ei kannata, voin kokemuksesta sanoa, että kasvaminen perheessä, jossa vanhempien suhde ei toimi, on helvettiä. Sitä toivoo, että eroaisivat jo, ja tulee vielä syyllisyys päälle, jos käsittää, että lapsen takia ovat vielä yhdessä.
Joten, ole mies, tee oikein...
Lopeta vanha suhde ensin. Itse olen niin suora, että luultavasti kertoisin kumppanilleni olevani vakavasti kiinnostunut toisesta. Tiedän tosin, ettei avoimuus kaikille ja kaikkiin tilanteisiin luonnistu.
Sinulla on kuitenkin oikeus onneen. En usko, että lapsellakaan on hyvä olla, jos sinä olet onneton. Onko ihastuksesi kohde vapaa vai varattu? Jos hän on vapaa ja vakavasti kiinnostunut, on jatko kenties sinun käsissäsi. Mitä tahansa teetkin, ole rehellinen kaikille osapuolille - itsesi mukaan lukien. Kuuntele itseäsi, mitä syvimmiltään haluat. Jos et tiedä, ota aikalisä, odota ja mieti, ainakin jos saat naiseen yhteyden myöhemminkin.
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa, sillä erotuksella, että minä olin se nainen ja sitä paitsi vapaa. Rakastuin varattuun kolmen lapsen isään todella voimakkaasti, ja se on tuottanut minulle suurta tuskaa. Tunne vaikuttaa molemminpuoliselta, mutten uskalla päästää miestä lähelle, koska pelkään kuinka moni ihminen, minä mukaan lukien, siinä satuttaisi itsensä. En ole koskaan harrastanut varattuja, enkä haluaisi tehdä sitä nytkään. Toivon vain salaa, että mies eroaisi, mutten koe voivani sitä hänelle sanoa. Joka tapauksessa aloitteen pitäisi mielestäni tulla häneltä, sillä en halua tuntea itseäni perheenrikkojaksi.
>Ihmetyttää....,
Ei tässä mistään pettämisestä ole kysymys...
Ja kyllä minä tiedän mikä on oiken.
Mutta ongelma on siinä että mä en voi jättää lastani. Minä olin pari ekaa vuotta kotisisänä ja pidin ns. mökin pystyssä, niin ei mun pää kestä sitä että yhtäkkiä olisinkin viikonloppu-isä :-( Ei saatana :-(
Minulla on sama tilanne, tapasin miehen tansseissa ja hän oli eroamassa, asuntokin oli jo valmiina minne muutaa. Vietimme ihanan pitkän viikonlopun ja todella ihastuimme toisiimme. Tuli arki ja mies ilmoittikin, ettei sitenkää voi erota. Mies itkee toisaalla minä täällä. Aina aiotaan lopettaa suhde, mutta aina toinen, päivittäin ja usein saman päivän aikana ottaa toiseen yhteyttä. Ei päästä eroon toisistamme ja mies ei USKALLA erota, vaikka heilläkin elämä on päin helvettiä. Itse olen eronnut 4kk sitten.Mies sanoo rakastavansa minua ja minä häntä, mutta nyt valehdellaan tai teeskennellään, että mehän ollaan vain ystäviä. Viestit, emailit, tekstarit ja puhelut päättyvät sanoihin ; hali pusipusi ja mulla on ikävä sinua. Onko tässä mitään järkeä. No ei helkkarissa....minkäs tunteilleen tekee, mutta raastaa hermoja! Niin, että samassa veneessä ollaan!