Uskonnon uhri tai ei... kuka tietää..
Eri palstoja selailen ja haluaisin esittää kysymyksen Tommille ja muillekin..
Onko seuraavan tekstin kirjoittaja uskonnon uhri?
Internetin kautta elämän muutokseen
Kirjoittanut: olen onnellinen, 14.4.2004 klo 21.20
Minun elämäni muuttui noin kaksi vuotta sitten täydellisesti. Mitä tapahtui?
Haluan ensin muutamalla sanalla kertoa, minkälainen elämäni oli ennen muutosta. Olin yksinäinen, masentunut, epätoivoinen, vailla minkäänlaista päämäärää.. yritin etsiä ystäviä, joita löysinkin, mutta ajan myötä huomasin tulleeni vain petetyksi. Tämän takia en enää uskonutkaan koko ystävyys-sanaan, luottamukseni ihmisiin vain väheni.. ja paha oloni vain kasvoi. Tunsin olevani tuuliajolla tässä maailmassa, ilman mitään syytä täällä vain kulkien päivästä toiseen.. Töitä kuitenkin jaksoin aina tehdä ja vähän opiskellakin.. näistä rakensin itselleni elämän sisällön. Ja kuitenkin kaikki tuntui viime kädessä niin merkityksettömältä. Mietin vain, että miksi tämä kaikki raataminen? Onko tällä mitään järkeä?
Materialistisista asioista en ole ollut koskaan kiinnostunut, enkä tavaroita erityisemmin itselleni kerännytkään. Siksi olen oppinut elämään hyvinkin vaatimattomasti. Enemmänkin minua on kiinnostanut kirjat.. ja musiikki. Ja mielenkiinnosta olen aina seurannut toisten ihmisten elämäntarinoita, miettien mikä mahtaa muilla olla kantavana voimana heidän omissa tarinoissaan.. mikä saa muut ihmiset motivoimaan elämään tässä niin monien ongelmien maailmassa. Mutta minulla oli aina tunne, että omasta elämästäni puuttuu tietynlainen pohja.
Noin kolme vuotta sitten elin elämäni pahinta kriisiaikaa. Tulin raskaasti petetyksi, kuoleman tapauksia, motivaatio hävisi tyystiin opiskeluuni, raskaita taloudellisia ongelmia jne. jne. Olin jo menettämässä jopa elämänhaluni..
2001-2002 vuodenvaihteessa ajattelin, että ei elämäni voi näin jatkua.. tarvitsen kipeästi uusia virikkeitä, piristystä elämälleni. Ja päässäni syntyi idea alkaa parantamaan englannin kielen taitoani.. ja siksi halusin löytää itselleni kansainvälisen kontaktin, jotta voisin konkreettisesti harjoittaa englantia. Seuraava idea oli jo syttymässä päässäni.. koska elämme internet-aikakautta, ajattelin käyttää tietokonetta välineenä löytääkseni itselleni jostain päin maailmaa henkilön, jonka kanssa sitten harjoittaa englantia.
Niinpä ensimmäistä kertaa elämässäni menin kansainväliseen chat-huoneeseen. Ja teemojahan siellä riittää eri aiheisiin.. Valitsin tietoisesti chat-huoneen, jossa puhutaan elämästä ja sen syvällisyyksistä. Näin voisin välttää turhat keskustelut ihmisten kanssa, jotka tietoisesti etsivät itsellensä partneria.
Jo varsin alussa sain kontaktin ihmiseen, jonka äidinkieli on mm. englanti. Yhteydenpito on säilynyt tähän henkilöön, ja englantia olen voinut harjoittaa.. uskaltaisin jopa sanoa, että kielitaitoni on vähän parantunut.
Tämän yhteyden välityksellä alkoi elämässäni tapahtumaan uusia asioita. Kansainvälinen kontakti ja englannin kielen harrastus toki piristivät silloista elämän tilannettani hyvin paljon. Olinhan siihen mennessä elänyt onnettomana ihmisenä..
.. mutta tämän uuden yhteyden opastuksella olen löytänyt jotain, joka on muuttanut elämäni sisällön ja suunnan täydellisesti.
Jeesus Kristus on tullut elämääni. Hänen kautta elämäni on ottanut uuden suunnan. Elämässäni on edelleenkin ongelmia ja niitä tulee aina olemaan, mutta en kulje enää harhaillen yksin, sillä minulla on joka päivä kantava voima matkassani. Se, että uskon Kristukseen, on antanut minulle puuttuvan elämän sisällön. Se, että uskon Kristukseen, on antanut sydämeeni rauhan. Se, että uskon Kristukseen, on antanut elämälleni uuden suunnan, ja vaikka tulevaisuudestani en tiedä.. maailma saattaa toisinaan tuottaa ihmiselle epävarmuutta.. saan kuitenkin täysin luottaa Jeesukseen ja levätä Hänen käsivarsillaan, kun olen väsynyt.
Eri palstoja selailen ja haluaisin esittää kysymyksen Tommille ja muillekin..
Onko seuraavan tekstin kirjoittaja uskonnon uhri?
Internetin kautta elämän muutokseen
Kirjoittanut: olen onnellinen, 14.4.2004 klo 21.20
Minun elämäni muuttui noin kaksi vuotta sitten täydellisesti. Mitä tapahtui?
Haluan ensin muutamalla sanalla kertoa, minkälainen elämäni oli ennen muutosta. Olin yksinäinen, masentunut, epätoivoinen, vailla minkäänlaista päämäärää.. yritin etsiä ystäviä, joita löysinkin, mutta ajan myötä huomasin tulleeni vain petetyksi. Tämän takia en enää uskonutkaan koko ystävyys-sanaan, luottamukseni ihmisiin vain väheni.. ja paha oloni vain kasvoi. Tunsin olevani tuuliajolla tässä maailmassa, ilman mitään syytä täällä vain kulkien päivästä toiseen.. Töitä kuitenkin jaksoin aina tehdä ja vähän opiskellakin.. näistä rakensin itselleni elämän sisällön. Ja kuitenkin kaikki tuntui viime kädessä niin merkityksettömältä. Mietin vain, että miksi tämä kaikki raataminen? Onko tällä mitään järkeä?
Materialistisista asioista en ole ollut koskaan kiinnostunut, enkä tavaroita erityisemmin itselleni kerännytkään. Siksi olen oppinut elämään hyvinkin vaatimattomasti. Enemmänkin minua on kiinnostanut kirjat.. ja musiikki. Ja mielenkiinnosta olen aina seurannut toisten ihmisten elämäntarinoita, miettien mikä mahtaa muilla olla kantavana voimana heidän omissa tarinoissaan.. mikä saa muut ihmiset motivoimaan elämään tässä niin monien ongelmien maailmassa. Mutta minulla oli aina tunne, että omasta elämästäni puuttuu tietynlainen pohja.
Noin kolme vuotta sitten elin elämäni pahinta kriisiaikaa. Tulin raskaasti petetyksi, kuoleman tapauksia, motivaatio hävisi tyystiin opiskeluuni, raskaita taloudellisia ongelmia jne. jne. Olin jo menettämässä jopa elämänhaluni..
2001-2002 vuodenvaihteessa ajattelin, että ei elämäni voi näin jatkua.. tarvitsen kipeästi uusia virikkeitä, piristystä elämälleni. Ja päässäni syntyi idea alkaa parantamaan englannin kielen taitoani.. ja siksi halusin löytää itselleni kansainvälisen kontaktin, jotta voisin konkreettisesti harjoittaa englantia. Seuraava idea oli jo syttymässä päässäni.. koska elämme internet-aikakautta, ajattelin käyttää tietokonetta välineenä löytääkseni itselleni jostain päin maailmaa henkilön, jonka kanssa sitten harjoittaa englantia.
Niinpä ensimmäistä kertaa elämässäni menin kansainväliseen chat-huoneeseen. Ja teemojahan siellä riittää eri aiheisiin.. Valitsin tietoisesti chat-huoneen, jossa puhutaan elämästä ja sen syvällisyyksistä. Näin voisin välttää turhat keskustelut ihmisten kanssa, jotka tietoisesti etsivät itsellensä partneria.
Jo varsin alussa sain kontaktin ihmiseen, jonka äidinkieli on mm. englanti. Yhteydenpito on säilynyt tähän henkilöön, ja englantia olen voinut harjoittaa.. uskaltaisin jopa sanoa, että kielitaitoni on vähän parantunut.
Tämän yhteyden välityksellä alkoi elämässäni tapahtumaan uusia asioita. Kansainvälinen kontakti ja englannin kielen harrastus toki piristivät silloista elämän tilannettani hyvin paljon. Olinhan siihen mennessä elänyt onnettomana ihmisenä..
.. mutta tämän uuden yhteyden opastuksella olen löytänyt jotain, joka on muuttanut elämäni sisällön ja suunnan täydellisesti.
Jeesus Kristus on tullut elämääni. Hänen kautta elämäni on ottanut uuden suunnan. Elämässäni on edelleenkin ongelmia ja niitä tulee aina olemaan, mutta en kulje enää harhaillen yksin, sillä minulla on joka päivä kantava voima matkassani. Se, että uskon Kristukseen, on antanut minulle puuttuvan elämän sisällön. Se, että uskon Kristukseen, on antanut sydämeeni rauhan. Se, että uskon Kristukseen, on antanut elämälleni uuden suunnan, ja vaikka tulevaisuudestani en tiedä.. maailma saattaa toisinaan tuottaa ihmiselle epävarmuutta.. saan kuitenkin täysin luottaa Jeesukseen ja levätä Hänen käsivarsillaan, kun olen väsynyt.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Luultavasti ei ole uhri, vaan Kristuksen löytänyt ja siitä onnellinen ihminen, joka takavuosina on ehkä kärsinyt masennuksesta.
"Uskontojen uhrit" kirjoittavat suomeksi ( ei englanniksi ), joten siinä mielessä tämä uhri on eksynyt.
Ei ihmisestä tule uskonnon uhria heti liityttyään johonkin hämärään seurakuntaan.
Hänestä tulee uhri myöhemmin kun huomaa, että se uskontokin oli huijausta, tai kun uskonto alkaa häiritä normaalia elämää.
Minusta tämä on copy & paste suoraan joltain verkkosivulta (jeesus_on_herra? mahdollisesti) minusta tämäkin ketju pitäisi poistaa.
ei nyt eikä tulevaisuudessakaan
Kirjoittanut: azal
Ei ihmisestä tule aina uskonnon uhria liityttyään johonkin seurakuntaan.
Hänestä tulee uhri jos huomaa, että uskonto alkaa häiritä normaalia elämää.
Minusta tätä ketjua pitää jatkaa.
Ei ole uhri.
Hän on pikemmin saanut avun uskosta, mutta tulevaisuudessa, riippuen mihin seurakuntaan on liittynyt, hän saattaa uhriutua. Painostuskeinoja on lukuisia, joilla kyseinen henkilö voidaan saattaa taas samaan tilaan, missä hän oli aiemmin. Samoin erilaisin keinoin häneen voidaan kasvattaa pelon siemen, joka kasvaa kasvamistaan.
Tällä hetkellä näyttää elämä luistavan hyvin ja toivotaan, että niin myös jatkossa.
Voisitko vielä lisätä lähteen, mistä olet tämän viestin kopioinut? Ja pyytäisin myös omaa näkökulmaasi asiaan, koska tämähän on keskustelupaista, ei leikkaa-liimaa-kommenttipalsta.
- - -
Olen oppinut paljon näistä tämän palstan keskusteluista.
Mikäli meidän seurakuntayhteydestämme joku tahtoo erota, yritän eroamisen jälkeenkin häntä auttaa.
Yleensä seurakunnista eroavat ihmiset kuitenkin itse katkaisevat välinsä kaikkin entisiin ystäviinsä, eikä heitä sieltä käsin enää voida auttaa. Sitten he alkavat parjata entisiä ystäviään, joista nyt onkin tullut heidän "vihollisiaan".
Sitten heidän paha olonsa nimetään tuolla entisiä uskonystäviä mollaavalla termillä, "uskonnon uhrit".
Että ajateltavaa on paljon.
- - -
Tosiaankin.. unohdin mainita, mistä tuo mainitsemani teksti on peräisin. Löysin sen "Elämäni käännekohta"-palstalta, joka taas löytyy "Cafe"-palstan alta.
Ja sitten oma mielipiteeni kirjoituksesta:
mielestäni tekstin kirjoittaja ei ole uskonnon uhri. Tekstissä ei mainita mitään seurakuntaa.. en usko, että kirjoittaja olisi minkään uskonnollisen ryhmittymän
painostuksen alla. Toisaalta hän saattaakin kuulua johonkin ryhmään, mutta sen merkitys on toissijainen ja oman henkilökohtaisen uskon merkitys ensisijainen. Enemmänkin aistin tuosta kirjoituksestä, että henkilö on uskon kautta löytänyt avun ja lohdutuksen, vuosien ikävien kokemusten jälkeen.. saavuttanut onnen.
Mutta Tommilta haluaisin vielä kysyä: mitä tarkoitat pelon siemenellä, josta puhut vastauksessasi?
Näin iltamyöhään ei ehkä tule kovin ymmärrettävää tekstiä, mutta koetan vastata...
Koska meillä kummallakaan ei ole tarkempaa käsitystä toisen ihmisen (kuten ko. kirjoittajan) elämästä ja ihmisistä hänen elämässään, emme voi kuin arvailla, että kun ihminen sanoo kaiken olevan ok, niin kaikki on ok. Toisaalta taas olen itse ollut omassa elämässäni monta kertaa tilanteessa, jossa olen sanonut kaiken olevan ok ja silti pinnan alla on kytenyt. Itseasiassa elämä on voinut olla täynnä erilaisia epävarmuus-tekijöitä, pelkoa, ahdistusta, surua ja vihaa. Kaikista näistä tunteista ihminen itse ei aina ole tietoinen, eikä niitä välttämättä osaa käsitellä.
Se sisällä kasvava pelon siemen riippuu paljolti ihmisen persoonasta ja siitä, mihin hän uskoo, mihin hän on tottunut. Voidaan esim. olettaa, että ihminen, joka on ollut koulukiusattu, saattaa myös vanhemmalla iällä olla arka (pelokas) ja, kun hän joutuu tietynlaisiin tilanteisiin, nuo vanhat muistot palaavat mieleen, eikä hän ehkä pysty niitä mitenkään hallitsemaan. Ihmisen pelot ovat usein irrationaalisia, eikä hänellä ole kykyä tai taitoa hallita niitä. Ne voivat syntyä seurakunnassa, aivan siinä missä ne voivat syntyä kaupanjonossa tai työpaikalla.
Kun sitten ihminen on tilanteessa, josta hän ei osaa itse ulos (koska ei ehkä ole käsitellyt pelkojaan) ja hän on täynnä tunteita, joita ei hallitse, koko 'korttitalo' saattaa romahtaa nurin. Jos vielä seurakunta tai muu yhteisö selvästi tuomitsee ja pitää huonona muita vaihtoehtoja - kuten jehovan todistajien tiedetään hieman karsastavan seurakunnasta lähteneitä - Ihminen kasvatetaan pelkoon. Hän tietää, mihin seurakuntayhteyden ja uskonmenetys johtaa. Jos hän kaikesta huolimatta ahdistuu tuossa seurakunnassa ja päättää siitä lähteä tai menettää ajanmyötä uskonsa, hän saattaa uskonsa menettäessään menettää paljon muutakin. Ne askeleet kohti omaa uskoa ja seurakuntariippumattomuutta eivät ole helppoja, mutta yleensä elämä jatkuu myös ilman seurakuntaa.
Jos taas kyse on henkilökohtaisesta uskosta, eikä siihen välillisesti tai muutenkaan liity ihmis- tai seurakuntasuhteita, niin mikä siinä. Se on silloin täysin ihmisen omissa käsissä, eikä siinä kai niin suuren suurta vaaraa ole uhriutua omasta, henkilökohtaisesta uskostaan.
"Mikäli meidän seurakuntayhteydestämme joku tahtoo erota, yritän eroamisen jälkeenkin häntä auttaa."
Millä tavalla pyrit heitä auttamaan?
"Yleensä seurakunnista eroavat ihmiset kuitenkin itse katkaisevat välinsä kaikkin entisiin ystäviinsä, eikä heitä sieltä käsin enää voida auttaa."
Tällä välien katkeamiselle voi olla useita syitä. Yksi niistä saattaa olla, että yhtäkkiä puheenaiheet muuttuvat hyvin radikaalisti. Jos ennen Jeesuksella, Jumalalla ja tietyllä seurakuntayhteydellä on ollut valtaisa merkitys, yhtäkkiä ne eivät olekaan niin tärkeitä. Ihmisten odotukset toisiaan kohtaan saattavat vaikuttaa niin, etteivät lopulta ennen 'samanuskoisilla' olekaan toisilleen enää mitään sanottavaa.
Yksi hieman klassisempi esimerkki on eräs yhdysvaltalainen pappi ja gospel-muusikko Dan Barker. Hän toimi yli 20 vuotta seurakunnan palveluksessa, kunnes menetti uskonsa vähitellen. Toki, hän oli se joka 'luopui' uskostaan ja seurakunnastaan, mutta yritti käydä keskustelua vanhojen kollegoidensa kanssa. Heillä ei enää ollut kuitenkaan mitään sanottavaa uskostaan luopuneelle, eivätkä he enää puhuneet edes samaa kieltä. Välit eivät katkea yleensä vain toisen osapuolen ponnistusten vuoksi, vaan aika usein ihmis- kuin seurakuntayhteyksissä on useampia osapuolia.
Toiseksi, jos ihminen on uhriutunut seurakunnassa, syyt välien katkeamiseen ovat varmasti yhtä loogiset ja ymmärrettävät kuin tapauksessa, jossa ihmistä fyysisesti pahoinpidellään toistuvasti jossain tietyssä piirissä. Koulukiusatuilla saattaa olla tästä kokemusta. He uhriutuvat näissä piireissä, eikä kai nyt ole niin kummallista, jos he eivät halua olla missään tekemisissä näiden ihmisten kanssa?
"Sitten he alkavat parjata entisiä ystäviään, joista nyt onkin tullut heidän "vihollisiaan"."
Tämä saattaa toimia kyllä kahteen suuntaan. Kutsuisin tätä osaltaan tietyn kommunikaatiotason menettämiseksi, jossa ihmiset eivät enää edes kuuntele toisiaan, eivätkä siksi enää pyrikään ymmärtämään. Silloin on yleensä parempi luopua tai hakea ammattiapua. Toisaalta seurakunnissa sille ei yleensä ole sellaista tarvetta kuin sille saattaa olla avioliittokriiseissä.
"Sitten heidän paha olonsa nimetään tuolla entisiä uskonystäviä mollaavalla termillä, "uskonnon uhrit"."
Mielestäni tuo termi 'uskonnon uhri' ei mollaa ketään. Ja kysehän ei nyt olekaan siitä seurakunnasta, johon ollaan uhriuduttu, vaan ihmisestä, joka tavalla tai toisella on uhriutunut. Näkökulmasi on seurakunnasta käsin, eikä kovinkaan ymmärtävä. Voisin jälleen ottaa esimerkiksi, vaikka koulukiusaamisen. Jos sinua on koulukiusattu tai olisi koulukiusattu, etkö voisi käyttää itsestäsi tuota termiä 'koulukiusattu', ettet tulisi mollanneeksi kiusaajiasi? Kun lähinnä koko sanalla on tarkoitus kertoa tietynlaisesta toiminnasta, jonka kohteeksi yksittäinen ihminen on joutunut.
Että kiitos sinulle kirjoituksestasi, siinä oli niin paljon hyviä asioita, ja sellaista joka liittyy minun tämänhetkiseen tilanteeseeni.
Ymmärsin että jokaisella ihmisellä on erilaisia ongelmia, mutta niistä selviää kuitenkin lopulta.
Minullekkin se uskonto on sama ja minun pelastajani on ollut Jeesus.
Kiitos!
Kysymys Tommille ja muillekin..
Kirjoittanut: seuraan sivusta., 22.4.2004 klo 00.52
Uskonnon uhri tai ei... kuka tietää..
Eri palstoja selailen ja haluaisin esittää kysymyksen Tommille ja muillekin..
Onko seuraavan tekstin kirjoittaja uskonnon uhri?
TÄMÄ EI OLE INKVISIITIO