MIhenmiete polkupyörävoitostani

MUN JOPO

No niin nyt se lottovoitto sit vihdoinkin mulle koitti, mä nimittäin voitin vihreän mopon siis tarkoitin JOPON internetin kautta. Olivat kai ottaneet selville mun ikäni ja aattelivat et kyllähän Mummon menopeli pitää saada.
Kun kovin harjoittelen niin ei oppi ojaan kaada tai sit kaataa.
Mun ukkoni kyl kauhisteli tuota voittoani, kun on tuo etelänmatkakin tulossa, ei kuulemma rupee mitään laastaroitua muijaa työntämään pyörätuolissa pitkin Turkkia.
Kun mä elikä sen ukko tulin töistä kotiin, ekaks meinasin kompastua perkelen moiseen pahvikasaan eteisessä, kun jotenkin selvisin niistä saatanan pahveista, löin polveni jopon takatelineeseen. Joka oli raahattu olohuoneen ykköspaikalle, oli se aika kirkuvan vihreä. Ajattelin jaahas taitaa mennä tapetit vaihtoon, kun ei oikein sopinut sävy sävyyn. En edes viittiny ruveta miettimään kumpi mä tai se jopo pääsee vaimon viereen nukkumaan ( mä nukuin yksin yöni makkarissa).
Muija valvoi koko yön, kun pelkäs et joku tulee parvekkeen kautta ja varastaa sen jopon.
Kävi jotenkin sääliksi Pikiäkin se on meijän koira joka oli sidottu yöksi siihen pyörään oli sentään vesikippo tuotu sille.
Oli se eukkoni päivällä muksuille sanonut et illalla lähtee koeajelulle.
Alkoi muuten töissä kännykkä soimaan kiivaaseen tahtiin, kun kaikki pennut soitti mulle. Onhan sulla iskä varmasti tiedossa yleinen hätänumero ja pika yhteys ambulansseihin.
Kun äiti meinaa uhmata maan vetovoimaa ja lähtee pyöräilemään. Mä sanoin niille olkaa huoleti se saatanan voitto jopo ei liiku illalla metriäkään kello kahdeksaantoista.
Oltiin sit ( APUA!) pyöräilemässä , vaimolla helvetin levee hymy naamalla ja mulla lievä vitutus, aattelin tää on pahempaa kuin Suomen pelkokerroin.
Oli se ajelu aika nuoralla tanssimista, ehotti mulle mennän Kupittaanpuiston kautta, mä huusin hulluko oot, siellähän on koko puisto täynnä auringonottajia. Onhan se noloa jos jonkulla on oikeudessa jopon etu ja takarenkaan jäljet selässä, mua et ainakaan pyydä todistajaksi, ja väitä et se kaveri, puistonpenkki, roskakori ja ne kaks sorsaa hyppäsivät kaikki yhtäaikaa sun eteen etkä ehtinyt väistää. Väärästä valasta mä se oisin ollut joka lusimaan ois lähtenyt.
Mut yllätys ylätys, yhtään liikennemerkkiä, yhtään kissaa, koiraa, joutsenta, patsasta, jäätelökojua, aitaa tai muuta maanmerkkiä joita ohitimme ei kaatunut.
Kyllä mä vielä harkitsen meenkö pyöräliikkeeseen kyselee montako apupyörää yhteen jopoon mahtuu ja montako niitä yhdelle ihmiselle myydään.
Luulen että meidän loppukesä menee iloisesti yhdessä pyöräillen.
Jotain hyviäkin puolia tässäkin on, en ees uskalla aatella sellasta juttua, jospa se ois voittanut sellasen ykspyöräsen!

(Mieheni tarinasuoni taas iltasella iski, kuuluu siis miehen mietteisiin)