Käsittääkseni katolisilla on ns. sunnuntaivelvollisuus, joka tarkoittaa messuun osallistumista joka sunnuntai ynnä velvoittavat juhlapyhät. Joistakin tiedoista ilmenee, että tämä velvollisuus on erittäin ehdoton. Tämä tarkoittaa, että ne, jotka lyövät laimin velvollisuuden, syyllistyvät kuolemansyntiin ja ilman katumusta eivät enää ole armon tilassa. Tämä taas tarkoittaa, että yksikin poisjäänti messusta ilman synninpäästöä johtaa "ikuiseen kuolemaan helvetissä". Aikamoinen rangaistus kun ajattelee, miten monta viikonloppua yleensä ihmisen elämään kuuluu. PItääkö tällainen ohje ehdottomasti paikkansa katolisessa kirkossa? Otaksuisin, että kaikki katolilaiset eivät joka sunnuntai messussa kuitenkaan käy.
Kyselen tätä siksi, että katoliseen kirkkoon liittyminen houkuttaa, mutta tällaiset erikoisuudet pistävät miettimään, varsinkin kun matka lähimpään messuun on aika pitkä, mutta ei ihan kestä tuntia, josta kuulemma saisi jo vapautuksen messussa käynnistä.
Kyselen tätä siksi, että katoliseen kirkkoon liittyminen houkuttaa, mutta tällaiset erikoisuudet pistävät miettimään, varsinkin kun matka lähimpään messuun on aika pitkä, mutta ei ihan kestä tuntia, josta kuulemma saisi jo vapautuksen messussa käynnistä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi et haluaisi osallistua messuun sunnuntaisin, mutta silti haluat liittyä katolilaisuuteen? Mitä se silloin antaa, jos ei osallistu säännöllisesti messuun, eikö se ole silloin samaa kuin tapakristillinen luterilaisuus? Jos matka ei kestä ihan tuntia niin eihän en pitäisi olla mikään suuri ongelma?
keskustelun sivuraiteelle kun kysyn: Mitä tapakristillisyyttä se mainitsemasi luterilaisuus on jos siellä ei ole semmoista tapaa, että käydään sunnuntaisin messussa?
Eikö tapakristillisyys ole sitä, että noudatetaan kristillisä tapoja? Eikä hylätä niitä?
Ihan hyvä kysymys. Kyllä tapakristityllä pitäisi nimenomaan olla näkyvästi kristilliset tavat kuten kirkossa käyminen sunnuntaisin.
Tapakristillisyydellä kuitenkin sanana tarkoitetaan sellaista näennäiskristillisyyttä, että kirkon jäsenyydessää ollaan, koska se on tavallista eli yleisempää kuin kirkkoon kuulumattomuus. Suomalaisessa yhteiskunnassa on tapana, että lapset kastetaan ja he osallistuvat koulun uskontotunneille ja nuoret käyvät rippikoulun; tavallista on valita kirkkohäät (koska ne ovat juhlavammat kuin siviilivihkiminen); vainajat haudataan kristilliselle hautausmaalle kirkollisen siunauksen saattelemana.
Kirkkoon kuulumattomuus nähdään erityisenä kannanottona, kirkkoon kuuluminen on "normaalia", sen ajatellaan olevan hyvä asia, koska se ei erota siitä, mitä muutkin ovat. Toki useimmat suomalaiset myös uskovat Jumalaan, ja sitä uskoa on muokannut ja sävyttänyt lapsuudessa saatu kristillinen uskonnonopetus. Useimmat rukoilevatkin, ainakin joskus. Tapakristillisyys merkitsee kuitenkin, että uskon ei kuitenkaan nähdä velvoittavan aktiiviseen, näkyvään, julkiseen uskonnonharjoittamiseen muuten kuin yllä lueteltujen elämän tiettyjen etappien kohdalla.
ihmeestä näitä juttuja piipaa? Kuule,ei meillä katolilaisilla ole mitään Jeesus-passia , johon kerätään leimoja tai tarrakuvia kirkossa käynneistä.
Suotavaa toki on osallistua mahdollisuuksien mukaan säännöllisesti messuun,mutta että kuolemansynti...
Lue hyvä ihminen Raamattua! Siihen katolilaisetkin uskovat;Kristukseen, jonka edessä ei tarvitse suorittaa mitään jeesusvoimistelua.
Ei muuten, mutta teikäläisten sivustolla Hyviä uutisia, johon usein katolisissa keskusteluissa viitataan, lukee näin. Sen voit itse tarkistaa: http://hyviauutisia.net/sekalaista/sunnuntaivelvollisuus/
Valittuja lainauksia: "Monet katolilaiset eivät tunnu ottavan vakavasti sunnuntaivelvollisuutta, ja ehkä vielä useammat eivät edes tiedä koko sunnuntaivelvollisuudesta. Tässä artikkelissa tutkimme, mitä katolinen kirkko opettaa sunnuntaimessussa käymisestä, kuinka vakavasta asiasta on kysymys, ja mihin tämä kaikki perustuu. Seuraava teksti on siis suunnattu lähinnä katolilaisille."
"Valitettavan useilla on mielikuva, jonka mukaan sunnuntaimessussa käyminen on vapaaehtoista tai suositeltavaa mutta ei millään tavoin pakollista tai vielä vähemmän pelastumiseen vaikuttavaa."
”uskovilla on velvollisuus osallistua velvoittavina juhlapyhinä eukaristian viettoon, paitsi jos heillä on vakava syy tai oman kirkkoherran antama lupa. Ne, jotka tietoisesti rikkovat tätä velvollisuutta vastaan, tekevät raskaan synnin.” (KKK 2181) Paavin tavoin Katekismus muistuttaa, että kyseessä on velvollisuus, jonka laiminlyöminen on raskas synti eli kuolemansynti: ”Kuolemansynti on raskas rikkomus Jumalan lakia vastaan ja sellaisena se tuhoaa jumalallisen rakkauden ihmisen sydämessä."
”Kuolemansynnin seurauksena menetetään jumalallinen rakkauden hyve ja pyhittävä armo eli armon tila. Ellei kuolemansyntiä pyyhitä pois katumuksella ja Jumalan anteeksiannolla, se sulkee ulos Kristuksen valtakunnasta ja johtaa ikuiseen kuolemaan helvetissä," (KKK 1861)
Enpähän itse ole "näitä juttuja" kehitellyt, vaan tuntuvat lukevan teidän katekismuksessanne. Jotta siksi kyselen.
joku käy messussa velvollisuudesta, joku toinen taas rakkaudesta Jumalaan. Jos käydään velvollisuudesta ja sitten kumminkin ajatellaan, että muualla olisi olut kivempaa, niin mitähän iloa tuollainen messussa kävijä itselleen saa?
Minkä ikäisille lapsille on tarkoitettu tuo opetus sunnuntaivelvollisuudesta? Aikuista ihmistä ehkä kannattaisi motivoida messuun muilla keinoin.
kummasti sunnuntaisin messussa käyntiä jos kirkko tarjoaa tähän mahdollisuuden. Kotikunnassani on 4 lutreilaista kirkkoa ja 1 orttodoksinen kirkko ja helluntaiseurakunta, mutta ei katolista kirkkoa. Lisäksi lähimmässä katolisessa kirkossa on 1 suomenkielinen messu, 1 englannin kielinen messu ja neokatekumeenimessu. Hankalaksi menee! Helpottaisi kummasti jos olisi edes 2 messua meille normaaleille suomalaisille, itse kun en halua altistua neokatekumenismille ja englanti ei ole niin vahva kieli. Ja eikä lähimmässä seurakunnassa ole edes kunnollista papistoa. Kaksi nuorta pappia, joista kumpikaan ei puhu kunnolla suomea. Parasta olisi jos olisi kolme messua seuraavasti: la illalla 18:00 englanniksi, su aamulla 10:30 suomeksi ja su illalla 18:00 suomeksi. Ei luulisi olevan mahdotonta kun on 2 pappia, mutta kiinnostaa vain omat neokatekuminismin levitys.
Yksi kysymys herää lukiessa viittaamaasi blogia: Entäs sitten kaikki nämä pyhät erakot kirkon alkuaikoina, jotka yksi asuivat eräämaassa, he tuskin osallistuivat yhteiseen messuun sunnuntaisin. Yksi taisi jopa istua korkean pylvään päässä vuosikausia. Näin tässä muutama vuosi sitten dokumenttielokuvan eräästä ortodoksisesta erakosta Venäjällä, joka asui pinessä 10x10 metriä hirsimökissä, jossa huonekaluina oli ainoastaan laudoista tehty omatekoinen sänky, pöytä ja tuoli. Joutuvatko nämä nyt sitten helvettiin? Ehkä koko asia sunnuntaivelvollisuudesta ei ole niin yksinkertainen ja yksioikoinen.
Sanana sunnuntaivelvollisuus kuulostaa kamalalta. Kyllä messuun ja kirkkoon tulisi mennä omasta halusta ja ilosta, että tykkää siitä ja saa siitä jotakin, ei sen takia että se on velvollisuus. Ehkä siitä tulee mukava "tapa" sitten jossakin vaiheessa, jota ei enää kyseenalaista - se vain kuuluu sunnuntaihin. Itselleni yksi messu viikossa ei riitäkään. Kun käyn 2-3 kertaa, niin siinä pysyy sellainen tuntuma. Mutta se edellyttää että on kirkko tai vastaava paikka lähellä.
10 x 10 metrin hirsimökki. Siis 100 m2. Aika monen suomalaisen lapsiperheen asunto on pienempi kuin tuon vaatimattoman erakon maja.
Painovirhepaholainen lipsahti. Tarkoitin tietysti 5x5 eli 10 neliömetriä, ja mökki oli keskellä metsää "Jumalan selän takana".
Jos olisin oikein niuho, huomauttaisin, että 5m x 5m = 25 m2.
Mutta siis, joo. Oli pieni mökki.
Hei ja kiitos korjauksesta! Hyvä että et ole niitä niuhottajia.
Hoksasin tuon itsekin heti painettuani Vastaa-nappia. En vaan arvannut, että tämä meni matikan tentiksi.
Jos nyt ollaan ihan tarkkoja, niin se on neliöjuuri kymmenestä eli 3,16222...x3,16222...
Joo, pieni mökki. Eikä se käynyt varmasti sunnuntain jumalanpalveluksissa tai kuulunut mihinkään seurakuntaan. Joutuuko se ja nämä muut helvettiin?
eli kirjoissa eli teoriassa on kyllä tämmöinen velvollisuus. Mutta entä käytännössä? Käy messuissa ja laskeskele tai arvioi kirkkokansan määrää. Vertaa sitä sitten sitä seurakunnan väkilukuun. Siten saat selville miten "sunnuntaivelvollisuus" toteutuu käytännössä.
korjauskerroin, että jotkut onnelliset saavat matkustella paljon ja mahdollisuuden käydä myös muualla messussa. Erityisesti, jos teet tämän kesäaikaan tämä saattaa vaikuttaa paljon.