Niin kattaisiko kustannukset louhia uraania Kuusta, Marssista tai vaikka asteroidi vyöhykeeltä?
Uraania avaruudesta?
SpacemanSpiff
13663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
uraanin hinta on sen verran matalalla että sitä ei kannata edes maasta louhia kovin monesta paikasta. Ei maassa uraanista pulaa ole, eikä varsinkaan fissiossa käytettävästä materiaalista (muutkin aineet kuin uraani siis)
"Niin kattaisiko kustannukset louhia uraania Kuusta, Marssista tai vaikka asteroidi vyöhykeeltä?"
Ei missään nimessä pitkään aikaan. Uraanin hinta on niin alhaalla, ettei louhinta oikein kannata maapallollakaan. Tällä hetkellä noin puolet markkinoilla olevasta ydinpolttoaineesta tulee vanhoista varastoista ja ydinaseriisunnasta (sivumennen sanoen jos haluaa väkisin nähdä yhteyden ydinaseiden ja ydinsähkön välillä niin se on tämä: ydinsähkön tuotanto auttaa aseistariisunnassa, sen sijaan ydinvoimareaktori on täysin hyödytön ydinaseen tekijälle). Lisäksi maapallolla on vielä vuosikymmeniksi tai vuosisadoiksi jäljellä lähes hyödyntämättömiä hyvinkin rikkaita uraaniesiintymiä. Energiataseen kannalta, koska uraani on hyvin tiivis polttoaine, avaruuslouhinta kannattanee, ts. avaruustuotanto kuluttaa vähemmän energiaa kuin mitä saadulla uraanilla tuotetaan. Toinen mielenkiintoinen avaruuspolttoaine on tritium, jota käytetään fuusioreaktoreissa ja jota on suhteellisen paljon kuussa. Sen louhinta voi osoittautua kannattavaksi kun ydinvoimaa ruvetaan tuottamaan fuusioreaktoreilla.
Kunhan muutaman vuosikymmennen kuluttua saadaan fuusioreaktorit toimimaan, niin kuusta kannattaa "louhia" helium3:sta. Sitä on kuussa paljon.
Fuusioreaktoreiden kaupalliseen käyttöönottoon kuluu kauemmin kuin muutama vuosikymmen (millä minä ymmärrän ~30 v). Sen jälkeenkin maapallolta löytyy mielin määrin vettä (deuterium) ja litiumia (->tritium). Veikkaan että aletaan olla lähempänä vuotta 2100 ennen kuin kuusta aletaan rahtaamaan fuusiopolttoainetta maan kamaralle.
Pitää paikkaansa. Fuusiovoima kuuluu sarjaan ikuisia lupauksia. Eli se kaupallinen käyttö alkaan n. 50 vuoden kuluttua tästä ajanhetkestä. Näin on ollut jo muutaman vuosikymmenen.
Mutta kuu- ja avaruustukikohtien voimanlähteenä kuu He3 on kyllä tulevaisuudessa hyvinkin varteenotettava hitaasti uusiutuva energianlähde. Uusiutuva siksi, että sitä kertyy jatkuvasti lisää kuuhun aurinkotuulen ansiosta.
Maapallolla riittää kyllä uraania ja sitä paitsi avaruusmatkailu on tuhottoman kallista ja energiaa kuluttavaa puuhaa.
Artikkeli uraanin riittävyydestä: http://www.nuclearfaq.ca/cnf_sectionG.htm#uranium_supply
J.R.Lamarshin kirja Introduction to nuclear engineering kertoo, että USA:n keskilännessä kuuden osavaltion alueella on geologinen muodostuma ("Chattanooga shale"), jossa on uraania niin runsaasti, että 7 neliömailia tätä maaperää sisältää yhtä paljon energiaa kuin koko maailman öljyvarat. Uraania on enimmillään 66ppm, joten louhiminen ei nyt ole kannattavaa. Vastaavia esiintymiä louhittiin kuitenkin yhteen aikaan Keski-Ruotsissa kunnes ympäristöväki lopetti siellä kaivostoiminnan. Maailman merissä on myös lähes äärettömästi uraania liuenneena tasaisesti. Koska uraani on hyvin painava aine, suurin osa siitä on syvemmällä lähellä maan ydintä. Uraanin louhiminen kilometrienkin syvyydestä on kuitenkin aina halvempaa kuin kuusta tuominen.
Thorium-232:lla on kolme kertaa uraania suurempi puoliintumisaika ja siksi sitä on maapallolla myös kolme kertaa enemmän. Toriumista voi hyötää ydinreaktorin neutronivuossa halkeavaa uraani-233:a. Sen käyttöä pyritään lisäämään monella tavalla. Esim:
http://www.eurekalert.org/pub_releases/2000-02/INEE-Amot-0602100.php
Eikö sitä atomivoimaa voi käyttää avaruuslentoihin ,kun se tuntuu olevan niin erinomainen voiman lähde?? Taitaa mennä sisu kaulaan yv väelläkin jos sitä alettas käyttää ko toimintaan.
Onhan tuota käytettykkin jo vuosikymmeniä. Vähänkin auringosta kauemmas suuntautuva matka on käytännössä pakko toteuttaa ydinenergialla koska auringosta saatava säteilyenergia on niin pientä suurilla etäisyyksillä. Ja suunnitelmia (niiden vakavuudesta en tiedä) on esimerkiksi Mars-matkailusta fuusiovoimalla toimivilla aluksilla. Maan kiertoradalla löytyy useita 60-80 -luvuilla lähetettyjä satelliitteja jotka toimivat ydinvoimalla.
Avaruudessa on ydinenergiaa käytetty jo monta ketaa. Neuvostoliitto on asettanut kiertoradalle useita ydinreaktorikäyttöisiä satelliitteja. Reaktoreita on silloin käytetty lähinnä telemetrialaitteistojen voimanlähteinä. Yhdysvallat on jo käyttänyt ydinreaktoria myös raketin voimanlähteenä avaruudessa. Lisäksi Pioneer- ja Voyager-luotaimissa, samoin kuin monissa kuulentojen instrumenteissa, voimanlähteenä on ollut plutonium-paristo. Ydinenergian käytöstä avaruudessa on siis jo pitkä kokemus, jonka perusteella se on todettu toimivaksi ja luotettavaksi voimanlähteeksi myös maapallon ulkopuolella.
Jo 50-60 luvuilla USA suunnitteli ydinkäyttöistä rakettimoottria. Siinä ideana oli kuumentaa ajoainetta reaktorissa ja siten saada sille suurempi nopeus kuin kemiallisella raketilla.
Siitä ennätettiin tehdä ensimmäiset testimoottoritkin.
En ole kyllä koskaan kuullut varsinaisista fissioreaktoreista avaruudessa, mutta monet avaruudessa olevat luotaimet ainakin käyttävät radioaktiivisten aineiden tuottamaa lämpöä ja lämpöpareja tasavirran tuottamiseksi ainakin mittauslaitteita ja radiolähettimiä varten.
Lämpöpareista:
http://science.howstuffworks.com/question136.htm
Ydinreaktoreitakin on käytetty avaruudessa vaikka millä mitalla. Neuvostoliitto käytti systemaattisesti ydinreaktoreita tutkien voimanlähteenä satelliiteissaan. RORSAT-ohjelmassa kiertoradalle lähetettiin yhteensä 33 satelliittia vuosina 1967-1988.
Yhdysvallat on käyttänyt ydinreaktorina myös raketin voimanlähteenä kiertoradalla vuoden 1965 Snapshot-tutkimuslennolla.
Kymmeniä kertoja ydinreaktoreita on jo käytetty kiertoradalla ja ne tiedetään siis kokemuksesta toimivaksi ja luotettavaksi energianlähteeksi myös avaruudessa. Puhumattakaan tulevaisuuden pitkistä avaruuslennoista Marsiin tai kenties jopa syvemmälle aurinkokuntaan, jossa muita riittäviä anergainlähteitä ei juuri ole saatavilla. Ydinenergian käyttö avaa avaruustutkimukseen ja miehitetyille lennoille hämmästyttäviä mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Ydinenergian käytöstä avaruudessa löytää netistä suhteellisen hyvin lisätietoja, esimerkiksi täällä on luettelo tähän asti toteutetuista osittain ydinkäyttöisistä avaruuslennoista:
http://www.globenet.free-online.co.uk/ianus/npsm3.htm
Aina oppii jotain uutta. Linkin tietojen mukaan näyttää siltä, että Neuvostoliitto käytti usein pari litraa (31.1 kg) korkearikasteista (ydinasevahvuista) uraania sisältävää pienoisydinreaktoria avaruushankkeissaan. USA sen sijaan ei näytä juuri oikeita fissioreaktoreita käyttävän vaan suosii radioaktiivista hajoamista(yleensä Pu-238, joka alfahajoava puoliintumisajalla 87.7 vuotta) hyödyntäviä ns. atomiparistoja.