Aamuinen mietelause (muunnelma):
Usko on mileikuvitusolennon lahja ihmiselle, jonkä päähän mielikuvitusolento on tehnyt pesän.
Usko on mileikuvitusolennon lahja ihmiselle, jonkä päähän mielikuvitusolento on tehnyt pesän.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ateismi on tyhjä pää johon ei synny mitään pesää. (myös mietelmä ja muunnelma)
"usko merkitsee sitä, että olemme niin vakuuttuneita Raamattuun kirjattujen Jumalan lupausten ehdottomasta totuudesta, että toimimme niitten varassa"
eli; usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei (vielä) näy. Hepr. 11:1.
vain uskomus,ei perustu mihinkään todelliseen asiaan,teidät on höynäytetty;)
Puhutaanko hebrealaiskirjeessä todellakin raamatusta, kirjasta joka keksittiin vasta 300-luvulla?
koko asiaa? Sinua kiinnostaa kuitenkin pohtia näitä juttuja. Mikäli olisit ihan varma, voisit herätä, viettää aamusi ihan muita kesäisiä hommia suunnitellessasi: Simmässäsi käyt kamppailua: onko Jumala sittenkin olemassa?
"Miksi ajattelet koko asiaa?"
Ajattelen uskomisasioita, koska ne kiinnostavat minua. Vaikka itse olenkin jo lapsenuskoni menettänyt, niin en ole lukinnut ympäröivää todellisuutta itseni ulkopuolelle. On hauska pohtia, mikä saa ihan aikuisetkin vakavissaan elämään toinen jalka mielikuvitusmaailmassa.
"Sinua kiinnostaa kuitenkin pohtia näitä juttuja."
Amen.
"Mikäli olisit ihan varma, voisit herätä, viettää aamusi ihan muita kesäisiä hommia suunnitellessasi: Simmässäsi käyt kamppailua: onko Jumala sittenkin olemassa? "
Kamppailuni on jo ohi. Kristinuskoon indoktrioituna lapsena otin enkelijutut tosina. Teininä kamppailin tovin kun epäilys heräsi. Nykyään minulla on asian suhteen päässäni rauha ja voin iltaisin suunnitella tulevien viikkojen agendaa. Voin myös tarkastella uskovaisten touhuja ilman uskonnon tarjaomia Polaroid-laseja.
Koska et ottanut kantaa aloitukseni varsinaiseen pointtiin, vaan aloit jutella persoonaani kohdistuvista olettamuksistasi, niin minulla herää sellainen ajatus, että ehkäpä et tajunnut pointtia. Siispä selitän (tai annan edes ns. yhden pisteen vihjeen): Usko ei perustu reaalimaailman havaintoihin, vaan toiveisiin, pelkoihin, kuvitelmiin,.. eli mielikuvitukseen. Ihminen mielikuvittelee päähänsä jumalan. Ja sitten ihminen mielikuvittelee, että se jumala lahjoittaa ihmiselle uskon. Toivottavasti huomaat, että asiassa piilee hauska takaisinkytkentä.
Elämistä käsitemaailmassa, ja käsitteet ovat mielikuvien luomia, subjektiivisia totuuksia, mutta todellisuus on aivan muuta
on kuin lapsen unirätti.