Viestin tarkoitus ei ole pilkata ahdingossa olevia, vaan herättää huomaamaan myös asioiden toinen puoli. Ihan jokainen voi joutua vaikeaan tilanteeseen elämässä; esim. ero, työpaikan menetys tai sairastuminen.
Mutta... on myös ahdingossa olevia, jotka ovat joutuneet sinne täysin omaa syytään. Se on vaan fakta. Ja juuri tämä porukka "pilaa" myös todellisessa ahdingossa olevien maineen ja leimaa kaikki sosiaalipummeiksi.
Jos tästä asiasta edes mainitsee, niin yleensä saa vihat niskaansa. Heti ollaan kusipäisiä kapitalisteja, kulta lusikka suussa syntyneitä tai sairaita köyhien pilkkaajia.
Asioilla kun on yleensä kaksi puolta, niin ei heti tarvitse hyökätä kimppuun, jos joku pyytää katsomaan asiaa hieman laaja-alaisemmin.
Itselläni on hyvä ystävä, joka on saanut itsensä todelliseen pinteeseen täysin tolkuttomalla elämäntyylillään ja rahan käytöllä. Onko hän mielestänne "samalla viivalla" jonkun esim. työpaikan menettäneen perheellisen ja vakavasti sairastuneen kanssa? Minun mielestä ei. Jos se tekee minusta sairaan köyhien pilkkaajan tai kusipää kapitalistin, niin sitten kannan sen tittelin ihan mielelläni.
Mutta... on myös ahdingossa olevia, jotka ovat joutuneet sinne täysin omaa syytään. Se on vaan fakta. Ja juuri tämä porukka "pilaa" myös todellisessa ahdingossa olevien maineen ja leimaa kaikki sosiaalipummeiksi.
Jos tästä asiasta edes mainitsee, niin yleensä saa vihat niskaansa. Heti ollaan kusipäisiä kapitalisteja, kulta lusikka suussa syntyneitä tai sairaita köyhien pilkkaajia.
Asioilla kun on yleensä kaksi puolta, niin ei heti tarvitse hyökätä kimppuun, jos joku pyytää katsomaan asiaa hieman laaja-alaisemmin.
Itselläni on hyvä ystävä, joka on saanut itsensä todelliseen pinteeseen täysin tolkuttomalla elämäntyylillään ja rahan käytöllä. Onko hän mielestänne "samalla viivalla" jonkun esim. työpaikan menettäneen perheellisen ja vakavasti sairastuneen kanssa? Minun mielestä ei. Jos se tekee minusta sairaan köyhien pilkkaajan tai kusipää kapitalistin, niin sitten kannan sen tittelin ihan mielelläni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse vähävaraisena tiedän sen, että on niitäkin jotka ovat köyhiä omasta syystään. Eivät jaksa ja viitsi tehdä työtä ja haluavat vaan olla ja lorvailla.
MUTTA tälläkin palstalla haukutaan heti patalaiskoiksi sosiaalipummeiksi niitäkin, jotka eivät omatahtoisesti ole köyhiä... Joillakin vaan sattuu olemaan asiat huonosti syystä tai toisesta.
Minun mielestäni on väärin alkaa syyttä suotta pilkkaamaan, halveksimaan ja alentamaan niitä ihmisiä jotka täällä kertovat omasta vähävaraisuudestaan.
Ja kun nytkin on ollut kova keskustelu otsikon alla "köyhät ja kipeet".... Minun mielestäni jokainen viesti sen ostikon alla on jollain tapaa säälittävää. Tarkoitan siis, että toiset haukkuu ja toiset pilkkaa ja toiset alentaa ja toiset vähättelee ja toiset ei muuten vaan ymmärrä.
Haluaisin vain sanoa, että siinä missä varakkaampi henkilö on kunnioitettava ihminen, niin on myös vähävarainenkin! Aina köyhyys ei ole oma vika. Jos joku on joskus halunnut valita tietyn ammatin, niin se ammatti on valittu nuorenaja sillä selvä. Ja jonkunhan niitäkin töitä on tehtävä ja kaikki ei edes sovellu ihan mihin tahansa ammattiin. Itse ainakin valitsin silloin nuorena ammatin sen perusteella MIKÄ MINUA SILLOIN KIINNOSTI. Ja ensinnäkään minulla ei ollut koskaan varaa opiskella lääkäriksi tai juristiksi tai mitä näitä nyt on. Minun omat vanhemmat ovat aina sairastaneet paljon. Isä on selkävaivasena tehnyt yksin työtä elättääkseen perheen ja edesmennyt äitini ei kyennyt edes tuntia seisomaan kipujensa takia...
Nostan hattua ahkeralle isälleni!
Ihmettelen vaan niitä ihmisiä jotka tulevat halveksimaan vähävaraisempia ihmisiä tänne.
Kaikki ei ehkä tajua sitä, mutta monella köyhällä on muutenkin stressiä ja masennusta rahojen takia. Nykypäivänä kun sanalla RAHA on niin suuri merkitys. Mitään et saa ilman rahaa. Kaikki maksaa ja hinnat vaan nousevat entisestään.
Toivon ettei tämän otsikon alle tule samanlaista kiivasta kiistelyä ihmisten välillä....
Niin, tuttu työvoimaneuvoja kertoi aika uskomattomia asioita, ilman nimiä tietenkin, mitä jotkut, jotka jäävät ensimmäistä kertaa työttömäksi todella uskovat. Jotkut luulevat, että pelkkä työttömyys riittää kaiken maailman tukiin eivätkä ole juuri mitään hyvästä palkasta säästäneet. Yksi oli ollut sitä mieltä, että korvauksen pitää olla 90% hänen palkastaan, koska hän on maksanut niin paljon veroja. Yksi taas oli sanonut, että hän on lomansa ansainnut, menee töihin sitten kun ansiosidonnainen loppuu. Joo, niin vain sinne mennään, tuolla työttömyysmäärällä mahdollisuudet heikkenevät jo valtavasti.
Onhan noita, jotka tuhlaavat hyvän palkkansa ja luottavat sosiaaliturvan suuruuteen, kuvittelevat, että korvaukset ovat isoja kun he ovat keskustelupalstoilta niin lukeneet. Myös juoppouteen sairautena, enpä tiedä. Omassa suvussani on taipumusta alkoholismiin, mutta silti on meitä, jotka emme ota ollenkaan. Opiskeluaikana huomasin, että minullekin maistuisi ja alkoholisoituisin aika nopeasti, joten päätin lopettaa kokonaan. Tupakkaan en ole koskaan koskenut.
Puolisoni suvussa taas tuntuu olevan vähävaraisuus periytyvää ja täytyy myöntää, että oma puolisoni on oppinut rahan säästön vasta minun myötä, kotonaan ei ole opetettu. Siellä on ollut tapana, että kaikki ylimääräinen raha tuhlataan heti, mm. viidentonnin arpavoitto meni puolison veljellä sileäksi hetkessä. Lasteni serkku käytti perintönsä myös saman tien kun sen sai..itse jos olen vaikka saanut töitäkin, pistän aina vähän syrjään ja sitten tarpeellisistakin ostoksista mietin, mikä on todella tarpeellista. Tällä taaplataan, kun olen pätkätyö- ja koulutuskierteessä.
Kyllä minäkin laittaisin säästöön jos voisin :) Juuri tällä hetkellä ei pysty... :(
Silloin aina laitoinkin kun olin töissä.
Nykyään ja ennekin katsoin aina ruokaostoksetkin halvimman mukaan (vaikka rahaa olisi ollutkin ostaa vähän parempaa lihaa esimerkiksi). Meilläkin on tässä meidän paikkakunnalla niin hyvin, että on S-market, Citymarket ja Lidli vierekkäin, että pyörällä kun menen kauppaan, niin aina haen Lidlistä maidot ja menen tarjousten mukaan, näin tein myös ennen ja aijon vastisuudessakin tehdä.
Minä valmistuin ammattiin keväällä 2008. Olen siitä asti tehnyt vain pätkätöitä ja nyt viimeiset puoli vuotta olen ollut täysin työtön. Alkaa pikkuhiljaa seinät kaatumaan päälle.
Ei ole hienoa kun kaverit kertoo että töissä oli sellasta ja sellasta ja kun niillä on varaa käydä kesän aikana ties missä paikoissa ja ostella vaatteita ja käydä baareissa.
Harmittaa aina perjantai-iltaisin sanoa kavereille, että sori, nyt en pysty lähtemään ulos...
Alkaa pian masentamaan.... :(
Köyhänä oleminen on niiiiin p*rseestä kuin vaan olla ja voi.
Ei ole vara ostaa edes uikkareita, että pääsisi rannalle uimaan... Alastikkaan ei voi uida :(
Ja tämä köyhyys ei TODELLAKAAN ole toivottua. Haluaisin olla töissä ja olenkin koko ajan etsinyt työtä.
Kun nuorena tekee hankkeensa pimeästi, tietäen periaatteessa sen vaikutuksen kaukaisessa tulevaisuudessa odotettavaan eläkkeeseen ja kun vetäytyy työelämästä ennenaikaisesti, siinä vaiheessa kun katsoo työttömyyskorvausten, pätkätöiden ja nollakausien kautta työttömyyseläkkeelle siirryttyään pienien tulojen riittävän niin omaa syytähän se on.
Huom! En saa mitään tukiaisia. En asumistukea enkä mitään muutakaan mitä niitä sitten lieneekään.
Oletko koskaan nähnyt ahkeraa köyhää? Minä en.
Suomi on täynnä ahkeria köyhiä. Pienellä palkalla siivous, myyjät, ymm. matalapalkatut elävät kädestä suuhun. Ja ovat ahkeria. Samoin moini työttömäksi jäänyt voi olla akera. niissä puitteissa missä elää. Sinäkö tunnet Suomen kaikki köyhät, onnittelen.
He ovat työläisiä, joilla on osaamistasonsa mukainen palkka.
Köyhiä voivat olla tai ON sellaiset, jotka eivät käy työssä syystä tai toisesta.
Köyhä voi olla vaikka onkin työssä, jos tekee työtä pienellä palkassa.
Sellainen EI OLE köyhä jonka ei tarvitse joka kerta miettiä, että mistä rahaa ruokaan!!
Suurin osa rikkaista ei ole tehnyt tulojensa eteen paljoa mitään. Hyvin monelle on riittänyt pelkkä syntyminen perijätttäreksi. Sitten on lottovoitot yms. Hyvin voi tienata myös muiden tekemällä työllä, eli osaa löytää tekijät, jotka tuottavat itselle tuloa. Moni nykyään hyvätuloinen yrittäjä on ollut alussa todella pienituloinen, sillä voi viedä vuosiakin, ennen kuin yritys alkaa tuottaa. Siinä tarvitaan uskoa itseensä, pitkäjänteisyyttä ja tuuria. Ei kukaan voi ahkeruudella rikastua hetkessä, vaan siihen tarvitaan vuosia. Aika uuno tuo kaaleppi, ilmeisesti jonkun suvun tyhmä perijä, jos noin ajattelee.
Ei suomessa kuule kovinkaan monta perijää tai lottovoittajaa ole... Eikä oikeastaan edes rikkaitakaan, sillä siitä pitää verotus huolen. Ja mihin ne verorahat menee? Kysyn vaan...
Minä olen köyhä ja kipeä, mutta silti kannan "taakkani" ylpeänä koska tiedän ettei köyhyyden syy ole itsessäni. Oma ajattelutapani myös lähtee tästä, että laiskojen töitä vieroksuvien on turha narista köyhyyttään jos syy löytyy peilikuvasta.
Itse olen sairaseläkkeellä joten jokaisen täysjärkisen luulisi ymmärtävän olenko tilanteessa vapaaehtoisesti vai vain olosuhteiden sanelemasta pakosta.
Hyvänä esimerkkinä toimii isäni. Ahkera ollut aina, palkka perustasoa alempi. 61v, ei päivääkään työttömänä.
Silti hänen "odotellaan nyt, katsellaan nyt"-toimintamalli liittyen omaisuuteen (asunto, kesämökki joita ei koskaan ostanut kun odotteli/jahkaili...)
On makuuttanut rahaa pankkitilillä 20 vuotta ja silloin olisi saanut vaikka mitä, tai sitten ihan hyvän osakesalkun osta-ja-pidä tyyliin. Tänäpäivänä sillä rahalla ei saa mitään, edes aikuisen ihmisen autoa.
Loput on vetänyt kurkusta alas, ei ymmärrä rahantekemisen toimintamallia ollenkaan, tai ymmärtää, mutta ei itse suorita asioita niin, kuin puhuu.
...