Vihaako se suomenruotsalaisia, joka
- vaatii maahan vapaan kielivalinnan ja katsoo, että kieltenopetus täällä tulee järjestää samaan tapaan yksilöllisistä lähtökohdista kuin on tehty Ahvenanmaalla ja Ruotsissa
- haluaa, että suomen kielen pitkä historia tällä suomenniemellä tunnistetaan (tuhansia vuosia) ja muistetaan, että suomenkieliset ovat alueen alkuperäisasukkaiden (10 000 vuoden takaa) jälkeläisiä siinä missä myöhemmin saapuneidenkin jälkeläisiä
- katsoo, että suomalaisia identiteettejä on monia eikä ole syytä vaatia kaikilta samanlaista identiteettiä eikä painottaa kansallisessa identiteetissä kaksikielisyyttä yhdistelmällä suomi ruotsi tai sellaista pohjoismaisuutta, jossa skandinaavinen kieli ja kulttuuri nousevat merkittävimmäksi yhdistäväksi tekijäksi?
Vai onko itse asiassa moni suomenruotsalainen samaa mieltä?
Miksi toiset suomenruotalaiset tuntevat itsensä uhatuksi, kun joku ilmaisee nämä lähtökohdat?
- vaatii maahan vapaan kielivalinnan ja katsoo, että kieltenopetus täällä tulee järjestää samaan tapaan yksilöllisistä lähtökohdista kuin on tehty Ahvenanmaalla ja Ruotsissa
- haluaa, että suomen kielen pitkä historia tällä suomenniemellä tunnistetaan (tuhansia vuosia) ja muistetaan, että suomenkieliset ovat alueen alkuperäisasukkaiden (10 000 vuoden takaa) jälkeläisiä siinä missä myöhemmin saapuneidenkin jälkeläisiä
- katsoo, että suomalaisia identiteettejä on monia eikä ole syytä vaatia kaikilta samanlaista identiteettiä eikä painottaa kansallisessa identiteetissä kaksikielisyyttä yhdistelmällä suomi ruotsi tai sellaista pohjoismaisuutta, jossa skandinaavinen kieli ja kulttuuri nousevat merkittävimmäksi yhdistäväksi tekijäksi?
Vai onko itse asiassa moni suomenruotsalainen samaa mieltä?
Miksi toiset suomenruotalaiset tuntevat itsensä uhatuksi, kun joku ilmaisee nämä lähtökohdat?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Svekojen mielestä surujen etuoikeutetun aseman kritisoiminen on surujen vihaamista.
Natsi on sellainen. Hyh.
Natsi on idolisi Freudenthal tai Göringin metsästyskaveri ja hyvä ystävä suomenruotsalaisten suuri sankari Marsalkka Mannerheim.
Joo, mutta Freukka, Görtsi ja Mane ovat kultivoituneita natseja.
Olen sellainen invalidi, että en vihaa ketään. Suomenruotsalaisia ymmärrän sillä he uskovat taistelevansa olemassaolonsa ja saavuttamiensa etujen puolesta. Minusta parasta taistelua on kun yrittää vetää yhteisestä narusta kaikkien puolesta. Itsekkyys johtaa vain hetkellisiin hyviin tuloksiin.
Ne, jotka tällä palstalla syyttävät kirjoittajia hurrivihasta voisivat nyt ottaa kantaa, niin ainakin tiedetään, missä raja asiallisen keskustelun ja vihankylvön välille heidän mielestään menee.
Se raja on tietysti se kuuluisa veteen piirretty viiva.
Mutta minusta selvää vihankylvöä on se, kun esitetään enemmän tai vähemmän paikkansapitämättömiä, epäedullisia "tietoja" jostakin tahosta. Tai kun tosiasioista valitaan esitettäväksi vain ne, jotka puhuvat jotakin tahoa vastaan ja/tai korostetaan niitä kohtuuttomasti. Tai kun käytetään liian vahvoja nimityksiä, kuten "loinen" tai "rosvo".
Loiset ja rosvot ovat selkeää vihankylvöä - näitä nimityksiä käyttävät pelaavat itse asiassa vastapuolen pussiin, tulivat ne kummalta taholta tahansa, siksi aina välillä tuntuu, että täällä on paljonkin tahallisia provokaattoreita.
Mutta esimerkiksi historia (jolla ei kielivapauden kanssa ole tekemistä, mutta nousee täällä usein esiin) on kirjoitettu eri tavoin kielirajan eri puolilla: Ruotsinkieliset näkevät, ettei ole mitään suomalaisuutta vaan kyse on kulttuurista, jonka ruotsinkieliset ovat taidolla tähän maahan rakentaneet, he myös kokevat olleensa täällä "lähes ensin". Tuollainen puhe on myös vihankylvöä, vaikka se ehkä tehdään hyvässä uskossa.
Sekin, että kerran toisensa jälkeen ohitetaan kielivapauden vaatimukset ja vähätellään suomalaisia (eivät osaa lausua englantia, eivät opi kuin yhden kielen ja senkin huonosti, eivät ymmärrä lastensa parasta) sen sijaan, että nähtäisiin, miten erikoinen kielipakko meillä on ja miten se saattaa suomenkieliset aivan erilaiseen asemaan kuin muut kansat. Suomalaisten kokemusta siitä, ettei ruotsi ole ylläpidettävissä eikä siitä ole hyötyä, ohitetaan myös tavalla, joka osoittaa halveksuntaa. Siis ihmisen ei tarvitse edes ilmoittaa olevansa pakollisen ruotsin kannalla, riittää että hän kieltäytyy kuulemasta suomenkielisten argumentteja ja kyse on vihankylvöstä.
On vaikea sanoa, mitä on se, mitä ruotsinkieliset pitävät omalla kohdallaan tärkeänä - se nimittäin tuntuu olevan jotain varsin aineetonta ja esimerkiksi huonosti opeteltu pakollinen ruotsi koko kansalle edesauttaa sitä tavalla, jota on vaikea muotoilla sanoiksi. Ruotsinkielisten lienee vaikea julkisesti myöntää, ettei heillä oikeasti ole käsitystä siitä, mitä he haluaisivat. Suomalaisia he eivät ole ja ruotsalaisiksikaan eivät voi enää tulla, mutta mikä on heidän paikkansa kun he vielä sata vuotta sitten johtivat tätä maata eivätkä tarvinneet edes kaksikielisyyttä - perityn ja koetun aseman ero on huikea.
Ruotsinkielisiä tulee Suomessa olemaan aina. Mutta suomenkielisten tai maahanmuuttajien ei tarvitse uhrata ajatukselle vuotta kouluopinnoistaan. Ruotsinkielisten on kerrottava, miten he haluavat elää ja lakattava näkemästä suomenkielisten luontaisessa itsenäisyydessä vain hurrivihaa. Tosin historiaa joudutaan vielä käymään läpi aika tavalla...
On luonnollista ja oikeastaan kuuluu asiaan, että väittelyissä valikoidaan ja korostetaan omalta kannalta edullisia seikkoja ja niitä väritetäänkin. Mutta jossakin on raja, jossa siirrytään epäasiallisuuden ja lopulta vihankylvön piiriin.
Korostan siis tasapuolisuuteen pyrkimisen merkitystä vastakohdissakin.
Tasapuolisuus on tärkeää.
Vaikeaa esimerkiksi pakkoruotsi-keskustelussa on se, että puhutaan yhtä aikaa sekä kauniista pohjoismaisesta kielestä, jolla on pitkät perinteet ja vahva kulttuuri myös Suomessa, että puhutaan pakollisesta kielestä, jolla ei ole sellaista merkitystä useimmille sitä pakosta opiskelevillle kuin yleensä opiskeltavalla kielellä on.
Tämä on se syy, miksi loukataan puolin ja toisin. Kun ruotsin kieltä rakastava puhuu kielestään ja siitä, miten merkityksellinen se on, se kuulostaa aika asiattomalta sellaisesta, joka ei ole saanut itse valita sitä kieltä ja jolta se kieli on kadonnut käytön puutteessa. Toisaalta kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan pakolla kieltä opiskelevan arviota omasta äidinkielestään. Väärinymmärrykset ja loukkaukset ovat väistämättömiä tässä kuviossa.
Joka toista vihaa, vihaa itseään.
.
esiintyy kirjaimet "R-U-O-T-S-I" missä tahansa yhteydessä se katsotaan automaattisesti vihaamiseksi asiayhteydestä riippumatta
.
Ruotsalaisten ja ryssien tuntema suomalaisviha on siis itseinhoa?
Alunperin luulin, että suomenruotsalaiset ovat kuten suomalaisetkin, siis tavallisia suomalaisia, joilla vain on eri kieli.
Vasta menneinä parina kymmenenä vuotena, kun olen lukenut mitä suomenruotsalaiset todella ajattelevat, kuullut mitä he sanovat, olen alkanut heitä kollektiivisesti inhoamaan.
Se on nyt mennyt niin pitkälle, että jos kuulen sanankaan suomenruotsalaisella murteella tai jopa jos suomenruotsalainen puhuu suomeakin, niin kyllä niskakrvat nousevat pystyyn. Heidän sanomansa arvo laskee, koska heidän arvonsa ryhmänä on silmssäni laskenut.
Se johtuu omasta ihmiskäsityksestäni, jonka mukaan ihmisiä pitää kohdella kunnioittaen.
Suomenruotsalaiset eivät yleensä kohtele ihmisiä kunnioittaen.
He haluavat etuoikeuksia. He vetovat omaan erityiseen sivistykseensä suhteessa saamenkielisiin ja suomalaisiin. He ylläpitävät rasismin kulttuuria, vaikka he kutsuvat sitä muuksi.
En siis pidä suomenruotsalaisista yleisesti ryhmänä ja taistelen tietoisesti heidän politiikkaansa ja ihmisnäkemystään vastaan.
Mutta sitten on myös suomenruotsalaisia älykkäitä yksilöitä, jotka erovat RKPn linjasta. Heitä voi silmiin katsoa ja tuntea ihmisyyttä, ystävyyttä. Me jaamme samat arvot. Tällaiset yksittäiset yksilöt löytävät aina toisensa riippumatta ajankohdasta tai paikasta. Se on ihmisten keskeistä inhimillisyyttä, globaalisuutta parhaimmillaan.
RKP on syvästi vahingoittanut Suomen henkistä ilmapiiriä. Siitä on puhuttava enemmän.
En ymmärrä ajattelua, että suomenruotsalaisille olisi puhuttava kuin pienille hauraille ja ymmärtämättömille lapsille. Etteivät he vain loukkaantuisi. Heidän asenteensa loukkaa muita ja on hyvä jos heitä kohdellaan aikuisina, joiden on otettava vastuu omasta käytöksestään.
"RKP on syvästi vahingoittanut Suomen henkistä ilmapiiriä. Siitä on puhuttava enemmän.
En ymmärrä ajattelua, että suomenruotsalaisille olisi puhuttava kuin pienille hauraille ja ymmärtämättömille lapsille. Etteivät he vain loukkaantuisi. Heidän asenteensa loukkaa muita ja on hyvä jos heitä kohdellaan aikuisina, joiden on otettava vastuu omasta käytöksestään."
Samaa mieltä.
Mutta toisaalta vähemmistö on aina huolissaan asemastaan ja sen vuoksi herkkä kaikelle, missä se vainuaa pyrkimystä rajoittaa heidän etujaan. Pienimmänkin oireen arvellaan - usein oikein - olevan tunnustelua laajemmalle ohjelmalle. Jos he eivät reagoisi pieneenkin, he mielestään antaisivat hiljaisen hyväksymisensä jatkotoimille.
Me suomenkieliset olemme pienenä vähemmistönä EU:ssa. Pienikin suunnitelma suomen kilen virallisen aseman kaventamiseksi herättäisi keskustelun ja vastalauseita.
Ruotsin kielisten ongelma on se, että he eivät halua olla kielivähemmistö suomenkielisessä maassa - he kokevat olevansa skandinaavisen perinnön kantajia Pohjolassa, johon kuuluu myös heidän kotimaansa Suomi, joka vajaa sata vuotta sitten vielä oli ruotsinkielisten hallinnassa.
Kolme sukupolvea on liian lyhyt aika uudenlaisen identiteetin luomiseen. Suomenruotsalaiset ovat kasvaneet siihen, että koko Suomen historia on heidän historiaansa ja heidän painoarvonsa on perustuslain mukaan 50% ja ottaen huomioon taloudellisen, kulttuurisen painoarvon sekä suomen kielen marginaalisuuden Pohjolassa, vieläpä enemmän kuin 50%. Siksi kukaan suomenkielinen ei voi olla täysivaltainen "suomenmaalainen" osaamatta ruotsia. Ruotsia osaamattomalla suomalaisella ei ole oikeaa historiaa, ei omaa kulttuuria, ei juuria - eikä identiteettiä.
Ruotsinkieliset/mieliset eivät ymmärrä suomenkielisen identiteettiä. Sampo Terho kirjoitti hyvin Aamulehdessä: "Jotkut --- haluavat säilyttää pakkoruotsin, koska tahtovat vaikka väkipakolla pitää yllä nuorison “pohjoismaista” identiteettiä, josta useimmat nuoret tosin eivät liene koskaan kuulleetkaan."
Suomenruotsalaisen aidon vähemmistöidentiteetin luomisessa on parin sukupolven verran töitä. Äidinkieli on ihmisille rakas, joten minkäänlaiseen ruotsinkielisten mollaukseen meillä ei ole varaa.
Suomalainen identiteetti on tosiaan jo ehtinyt kasvaa aikuiseksi, ja luulenpa, että suomalaiset ja suomen kieli selviäisivät io ilman ruotsalaisuuden ja ruotsin kielen tukea.
Saatatpa olla oikeassa tuossa suomenruotsalaisessa ajattelussa, suomalaisuuden holhousmentaliteetissa. Se on ymmärrettävää, mutta sitä ei pidä hyväksyä.
Mutta meidän on hyväksyttävä se, että monet asettavat jonkin muun kielen meidän suomen kielemme edelle ja tahtovat pitää siitä kiinni. Niinhän merkin asetamme oman kielemme esimerkiksi ruotsin kielen edelle. Ei minullekaan kannata tyrkyttää kielenvaihtoa.
"Mutta meidän on hyväksyttävä se, että monet asettavat jonkin muun kielen meidän suomen kielemme edelle ja tahtovat pitää siitä kiinni."
Kyllä.
Tosin nyt ollaan sen ongelman edessä, että meillä on paljon kaksikielisiä perheitä, joissa toisena kielenä ei ole ruotsi - ja näitä perheitä pakollinen ruotsi erityisesti rasittaa ja loukkaa.
Ruotsissa ollaan kuitenkin ajateltu, että maan pääkielen ruotsin osaaminen on tärkeää kaikille maassa pysyvästi asuville taustasta huolimatta. Suomessa emme voi päättää näin, sillä osa maan väestöstä (esim. Ahvenanmaalla, ruotsinkielinen Pohjanmaalla) ovat selkeästi ruotsiin suuntautuneita eivätkä halua nähdä suomea pääkielenä.
En kylläkään tarkoittanut kouluruotsin pakollisuutta, vaan äidinkielen merkityksen periaatteellista tunnustamista. Viittasithan rakkauteen äidinkieltä kohtaan. Se ei sinänsä merkitse muiden kielten väheksymistä, joten voimme rauhassa hyväksyä sen, että osa kansastamme pitää kiinni ja kiivaastikin puolustaa kielensä asemaa. Mutta mikä menee jo liiallisuuksiin, siinäpä ongelma.
Mutta onko Ruotsissa viralliselta taholta asetettu edes moraalista velvoitetta hallita maan virallista kieltä ruotsia? Meillä sellainen (suomen suhteen) ei kävisi päinsä jo sen vuoksi, että ruotsikin on virallinen kieli ja tunnustettu toiseksi kotimaiseksi kieleksi.
"Mutta onko Ruotsissa viralliselta taholta asetettu edes moraalista velvoitetta hallita maan virallista kieltä ruotsia?"
Puhun nyt koulusta. Koulussa kaikki opiskelevat ruotsiksi (ellei kyseessä ole poikkeuskoulu) ja ruotsia, jopa niin, että toisen vieraan kielen sijaan voi opiskella lisää ruotsia - olisi myös meidän maahanmuuttajillemme tärkeä mahdollisuus ja pitäisi luontua ilman erillisia anomuksia. Vapautuksen ruotsistahan voi meilläkin saada, mutta siihen vaaditaan todella heikko kielitaito - sellainen "hymyilee sujuvasti" ;)
"En kylläkään tarkoittanut kouluruotsin pakollisuutta, vaan äidinkielen merkityksen periaatteellista tunnustamista."
Ok
Minusta tärkeää olisi, että suomenruotsalaiset voisivat tuntea olevansa rakastettuja ja "vihattuja" samaan tapaan kuin perinteisesti eri suomalaisheimot ovat: karjalaiset, savolaiset, pohjalaiset ja hämäläiset kaikki sekä nauravat toisilleen, kiukkuavat toisilleen että pohjimmiltaan ovat ylpeitä toisistaan.
Koen suomenruotsalaiset yhdeksi heimoksi kansassamme, josta heimot ovat toki koko ajan häviämässä. Suomenruotsalaisuus ei katoa vaan heimoutuu itse.
Näen suomenruotsalaisuuden oleellisesti kaksikielisyytenä - ne piene alueet, joilla eletään vain ruotsiksi ovat poikkeuksia.
Odotan suomenruotsalaisten itse (onhan heillä kulttuuri- ja tiedeväkeä pilvin pimein) lähtevän rakentamaan identiteettiä, joka ei enää vaatisi suomalaisuuden näkemistä kaksikielisenä suomenmaalaisuutena. Suomenmaalaisuus on sana, jollaista en tunne muista kielistä.
" Pienikin suunnitelma suomen kilen virallisen aseman kaventamiseksi herättäisi keskustelun ja vastalauseita."
Valitettavasti Suomen nykyinen poliittinen eliitti on kykenemätön näkemään mitään itseisarvoa juuri suomenkielelle. Se ei ole kasvanut ilmapiirissä, missä kansan kieltä ja kulttuuria olisi vaalittu ja arvostettu. Syvempää rappiotilaa on vaikea edes kuvitella.
Kun se tietoinen sukupolvi, joka oli taistellut suomenkielen puolesta ja sitten puolustanut maata sodissa alkoi vanhenemaan ja uusi radikaali lähinnä vasemmistolainen sukupolvi astui ruoriin, alkoi suomenkielisen kulttuurin ja kielen systemaattinen alasajo. Vastaavasti alkoi myös ruotsin ylikorostus ja RKP alkoi lainsäädännön avulla muovaamaan koko maata omaksi ruotsalaiseksi alueekseen.
Se kylmä tosiasia, että Suomen poliitikot ovat hyväksyneet mm uusitun pohjoismaisen yhteistyön, joka EI HYVÄKSY SUOMEA VIRALLISEKSI YHTEISTYÖKIELEKSI, todistaa, että kieli on ilman puolustajia, jos EU:ssakin suomi pyritään poistamaan virallisten kielten listalta.
Tämä ruotsalaistunut poliittinen eliitti hyväksyisi ilman muuta, että ruotsista tehtäisiin myös Suomen EU-kieli.
Suomen kieltä suojelee tällä hetkellä omassa valtiossa, Suomessa vain YKSI pieni puolue.
KAIKKI SUURET puolueet ovat pohjoismaisen kielipolitiikan suomea syrjivän politiikan takana. Se on kuten sanottu, kylmä tosiasia.
"
KAIKKI SUURET puolueet ovat pohjoismaisen kielipolitiikan suomea syrjivän politiikan takana. Se on kuten sanottu, kylmä tosiasia."
Kuinka moni äänestäjä tietää tästä sopimuksesta ja että kansan valitsemat poliitikot ovat sen hyväksyneet?
Eipä monikaan. Mediakaan ei asiaa ole tiedostanut.
Onko Hesari koskaan arvostellut tuota pohjoismaista näkemystä suomen kielestä?
Eikös mm Kotuskin ole sen sillään hyväksynyt?