Kuvitellaan ajatusleikki. Älkää ottako turhan vakavasti, vaan koittakaa käyttää mielikuvitustanne ja miettiä mitä tekisitte seuraavassa tilanteessa:
Olet ateisti, mutta eräänä päivänä/kuoleman jälkeen huomaatkin, että Jumala ilmestyy sinun eteesi. Vaikkapa Jeesus istuisi eräänä aamuna ruokapöydässäsi. Maito ja leipä ovat lopussa, mutta Jeesus yliluonnollisesti tekee lisää leipää tyhjästä ja muita ihmeitä.
Jos tämä näky olisi niin selvä, että ettet voi epäillä olevasi unessa tai olevasi sekaisin (ainakaan enempää kuin aikaisemman elämäsi aikana olet ollut), niin luopuisitko ateismista?
Sait selvästi uskottavat todisteet Jumalan olemassaolosta, eikä niitä voi perustellusti epäillä. Pitäytyisitkö edelleen ateismissa (joka silloin vaatisi perustelematonta uskoa saamiasi todisteita vastaan) vai alkaisitko uskoa Jumalaan tai ainakin tunnustaa hänen olemassaolonsa?
Siis kysehän on siitä, että tiedät käytännössä vaihtoehtojen olevan joko uskonto taivas tai epäusko helvetti. Voisitko myöntää olleesi väärässä ja kääntyä, vai ottaisitko ennemmin vastaan helvetin (ja ehkä elätellä toivoa, että Jumalaa ei voikaan olla olemassa, sillä vaikkapa voiko-Jumala-luoda-niin-ison-kiven...-paradoksin mukaan Jumalaa ei loogisesti ajatellen voi olla)?
Olet ateisti, mutta eräänä päivänä/kuoleman jälkeen huomaatkin, että Jumala ilmestyy sinun eteesi. Vaikkapa Jeesus istuisi eräänä aamuna ruokapöydässäsi. Maito ja leipä ovat lopussa, mutta Jeesus yliluonnollisesti tekee lisää leipää tyhjästä ja muita ihmeitä.
Jos tämä näky olisi niin selvä, että ettet voi epäillä olevasi unessa tai olevasi sekaisin (ainakaan enempää kuin aikaisemman elämäsi aikana olet ollut), niin luopuisitko ateismista?
Sait selvästi uskottavat todisteet Jumalan olemassaolosta, eikä niitä voi perustellusti epäillä. Pitäytyisitkö edelleen ateismissa (joka silloin vaatisi perustelematonta uskoa saamiasi todisteita vastaan) vai alkaisitko uskoa Jumalaan tai ainakin tunnustaa hänen olemassaolonsa?
Siis kysehän on siitä, että tiedät käytännössä vaihtoehtojen olevan joko uskonto taivas tai epäusko helvetti. Voisitko myöntää olleesi väärässä ja kääntyä, vai ottaisitko ennemmin vastaan helvetin (ja ehkä elätellä toivoa, että Jumalaa ei voikaan olla olemassa, sillä vaikkapa voiko-Jumala-luoda-niin-ison-kiven...-paradoksin mukaan Jumalaa ei loogisesti ajatellen voi olla)?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Menisin lääkärin juttusille selvittämään mistä harhat johtuisivat.
Iskisitkö Jumalaa pesismailalla?
Iskisin
eikö Jumalan yleensä mieleltä joksikin muuksi kuin satukirjan sukurutsaiseksi sadistiksi?
Saisi Jeeus lopettaa leivän hinkaamisen, ja tehdä töitä.
Juhannuksenakaan ei sitten auttanut, runkkasikohan leivän päälle?
Jokainen taikurikin osaa loihtia esimerkiksi vaikka elintarvikkeita näennäisesti tyhjästä. En myöskään luota itseeni enkä omaan arvostelukykyyni, joten niillä oikeilla ihmeteoilla olisi oltava useampi silminnäkijä.
Mahdollinen jumalan olemassaolo ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että seemiläisten uskontojen muinainen mielipuolinen sadisti Jehova, Allah, YHWH, Herra ei missään tapauksessa ole olemassa. Ei ole Taivasta eikä Helvettiä, Jeesus oli tavallinen ihminen, joka ei tehnyt ihmetekoja jos oli olemassa lainkaan.
Ajatusleikkinä joo... Kysyisin: "Miksi annat ihmisten kärsiä, nautitko siitä?" ja kieltäisin tällaisen kieron jumalan olemassa olon.
..helvetti meidän kieltämisellämme mihinkään katoa.
ei.
Mutta sinun Jumalasi katoaa viimeistään kuollessasi.
Anteeksi, en tiennyt että ateismi-palstan kirjoittelutaso on kakka-pieru-asteella.
Olin jotenkin siinä harhaluulossa että täällä olisi kirjoitellut akateemisia nuoria, joilla on reilusti yleissivistystäkin.
Anteeksi että tuhlasin aikaanne:(. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista kuulla jonkun vastaus kysymykseen...:l
Noh noh, eipäs hermostuta, nämä ovat julkisia foorumeita kaikki, ja julkisten foorumeiden taso yleensä on mitä on...
Ja voin kyllä vastata. Toki vaatisin tätä keittiööni luvatta heppua poistumaan välittömästi, tai sitten todistamaan että hän on Jeesus. Kuten sanottua, taikatempuilla on ihmisiä huijattu ennenkin. Ja että asia tutkittaisiin perinpohjin, sehän olisi maailmansensaatio, sellaistahan sitä on odotettu jo toistatuhatta vuotta...
Ja kuten sanottua, yhden ihmisen todistus ei merkkaa mitään, ei edes omani tällaisessa asiassa. Epätavallinen asia vaatii epätavallisen vahvat todisteet, ja moinen tapaus olisi jo erittäin epätavallinen...
Olen minäkin kerran nähnyt sohvan alla ison, kävelevän hämähäkin. Joka osottautui paikallaan olevaksi paperitolloksi, mutta silmissäni se näytti täsmälleen isolta hämähäkiltä, joka käveli liikkumatta mihinkään. Silti en usko, että se oli hämähäkki, se oli vain paperitollo, joka havaintopaikasta ja -kulmasta johtuen näytti miltä näytti.
haistanut Fantomin kainalohien, kuolee. Viidakon vanha sanonta. Avauksessa esitetty aivopierusi oli samaa tasoa ja sitä samaa kuraa ovat hihut oksentaneet vuositolkulla tänne.
Millä perusteella ajattelit että töräytyksesi saisi "parempia" vastauksia, ylittiväthän ne kaikki kuitenkin kysymyksesi tason?
PS. Jeebuksen kyllä kannattais etukäteen miettiä ne kiistattomat todisteet, millä osoittaa itsensä oikeaksi Jeebukseksi, ettei kävis niinku viime kerralla kävis... Ja epäilemättä uskovaiset tappais Jeebuksen jumalanpilkkaajana ja huijarina.
Mikä sinulle itsellesi todistaisi, että keittiössäsi istuva partahippi olisi the Jeesus? Se, että hän sanoisi olevansa?
Tuossa edellä sait ihan hyviä vastauksia, eli oma kokemus ei riitä todisteeksi Jumalan olemassaolosta.
Mutta jos leikitään ajatuksella, että kristinuskon Jumala olisi kiistatta todistettu olemassaolevaksi, niin luonnollisesti lakkaisin olemasta ateisti (ateismi=uskon puute jumaliin).
Mutta jos tarkoituksesi oli kysyä atestien kantaa kristinuskoon sen jälkeen kun Jumalan olemassaolo olisi kiistaton, niin voin omasta puolestani sanoa etten voisi missään nimessä kannattaa niin väkivaltaista, raakaa ja moraalitonta uskonoppia kuin mitä kristinusko on. Olisin valmis sanomaan sen myös Jeesukselle, Jumalalle, Pyhälle Hengelle, Saatanalle, enkeleille ja mitä niitä jumalia nyt tässä yksijumalaisessa kristinuskossa onkaan. En kannattaisi kristinuskoa edes helvetin uhalla.
Joko olen liian tosikko, liian vanha tommosiin ajatuleikkeihin tai liian väsynyt, tai kaikkea noita. En vaan jaksa, ehkä huomenna ehkä ei. Sori ei millään pahalla.
Jos tädillä olisi munat ja jos norsut olisivat purppuran värisiä sudenkorentoja ja jos
hauki olisi kasvissyöjä ja jos hindulaisuus tai buddhalaisuus onkin se ainoa oikea uskonto
ja jospa synnytkin uudestaan kenguruksi.
Vakavat asiat jotka alkavat sanalla JOS eivät enää ole vakavia sen JOS-sanan jälkeen.
"tiedät käytännössä vaihtoehtojen olevan joko uskonto taivas tai epäusko helvetti. "
Virheellinen bifurkaatio. Vaihtoehtoja on lukematon määrä, niin paljon kuin ihmisen'
mielikuvitus vain voi niitä keksiä, eli lähes rajaton määrä. Kyllä te hihut olette typeriä
ja rajoittuneita, ei minkäänlaista älyllistä avarakatseisuutta. Vain se tunkkainen tunneli
jossa haisee äärimmäisen ahdasmielinen suvaitsemattomuus ja halveksunta kaikkia muita
uskontoja ja aatteita kohtaan.
Ensinnäkin mikäli joku olento, vaikka sitten ihmismuodossa, ilmestyisi minun aamiaispöytääni ja jollakin yliluonnollisella tavalla loihtisi minulle aamiaista se ei todistaisi että mikään jumala itseasiassa on olemassa, taikka että tuo kyseinen olento olisi jumala taikka Jeesus/ Jumala.
Mitä se todistaisi olisi että on olemassa edes jotakin yliluonnollisia ilmiöitä joita ei voida selittää luonnollisin syin. Tämä puolestaan antaisi perustellun syyn alkaa tutkimaan muita yliluonnollisia väitteitä, kuten sitä onko jumalia sittenkin olemassa edes hieman vakavammin.
Esim tässä esittämässäsi tapauksessa, miten voit olla varma että kyseessä on Jeesus, eikä esim jokin shamanististen uskontojen henkiolento jolla on yliluonnollisia kykyjä??
Se että jokin kykenisi suorittamaan jonkinlaisen teon joka voidaan tulkita ihmeeksi ei todista mitään tiettyä mytologiaa todeksi, ei ennen kuin voidaan osoittaa että tämä ihme teko on suoraan yhdistettävissä johonkin tiettyyn käsitykseen.
"Sait selvästi uskottavat todisteet Jumalan olemassaolosta, eikä niitä voi perustellusti epäillä. Pitäytyisitkö edelleen ateismissa (joka silloin vaatisi perustelematonta uskoa saamiasi todisteita vastaan) vai alkaisitko uskoa Jumalaan tai ainakin tunnustaa hänen olemassaolonsa?"
Jos minulla olisin hyvä ja pätevä syy uskoa jumalaan tai Jumalaan, niin uskoisin jumalaan/Jumalaan.
"Siis kysehän on siitä, että tiedät käytännössä vaihtoehtojen olevan joko uskonto taivas tai epäusko helvetti."
Uskoisin, mutta en välttämättä palvoisi. Totta kai jos kristinuskon jumaluus esittäytyisi, niin ottaisin esille kaikki Raamatun esittämän epäkohdat ja etenkin Jumalan aiheuttamat rikokset ihmiskuntaa kohtaan mm. joukkotuhojen muodossa. Jos Jumala myöntäisi joukkomurhat, en palvoisi kyseistä olentoa.
Palstalla on kyselty tuhansia kertoja sen todisteen perään ja moni onkin sanonut että muuttaisi mieltään jos siihen jotain aihetta olisi.
Jos pöydälleni ilmestyisi tyhjästä minun katsellessani leipää ja maitoa, niin voisin alkaa hieman uskoa että jotain yli-luonnollista on olemassa.
Siihen että alan uskomaan Jumalaan joka on luonut kaiken ja joka keräilee ihmisten sieluja jostain syystä, tarvitaan jo paljon enemmän kuin yksi summittainen selittämätön tapahtuma.
Kiitos teille muutamille, jotka kirjoititte mielenkiintoisia ja asiallisia vastauksia, mm. jason_daxille ja %%%%:ille.
Erittäin mielenkiintoinen näkökulma oli se, että oma kokemus ei riitä todisteeksi Jumalan olemassaolosta. Tosin erittäin mielenkiintoiseksi tämä käy silloin, kun oma kokemus on niin vahva, että sen olemassaoloa ei voi kiistää ja todenmukaisuudenkin epäily alkaisi olla jo hankalaa. Tämä kuvastaa uskoa äärimmäiseen rationalismiin, jossa oma järkeily korotetaan korkeimmalle paikalle (vaikkakaan ei olisi todisteita oman päättelyn oikeellisuudesta).
Toinen mielenkiintoinen mielipide oli se, että henkilö ei alkaisi palvoa ko. Jumalaa, vaikka sen olemassaolo ja mahti olisi selvästi kiistatonta. Ts. henkilö kapinoisi Jumalaa vastaan pitäen kiinni mm. omista moraalikäsityksistä riippumatta Jumalan mahdollisesti asettamasta rangaistuksesta.
Harmi että teidän ansiokkaiden kirjoittajien, jotka olitte käyttäneet aikaa ja vaivaa mielipiteenne muodostamiseen ja viestin kirjoittamiseen, viestit tuppaavat hukkua näihin yhden rivin viesteihin, joissa hyökätään aloitusviestin kirjoittajaa vastaan tai ilmoitetaan "mutku ei mua kiinnosta tällainen ajatusketju", "ei tällaista voi olla olemassa" (vaikka aloitusviestissä sanotaan "ajatusleikki"...).
Nimimerkillä uskonnoton
Multinikki : Lopeta paska Jeesuksesta puhuminen TAI käytä samaa nimimerkkiä.
Uskovaiset ovat kakka-pissi -iässä, ja postaavat jumalasotnaa, vaikka tämä EI OLE oikea paikka sellaiselle.
Oletteko neuroottisia, kanssauskovaset?
Ainakin omitte uuden nimen ja nimimerkin sekunneissa. pfffo mitä eioe-päitä olette uskovat veljet!