ja määritelkää (selittäkää) mulle sanoja, mitä ne teidän mielestä tarkoittaa. Kaksi ihan helppoo aluksi:)
-totuus, fakta
-moraali
-totuus, fakta
-moraali
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Totuus on Jumalan Sana.
Moraali on uskoa Jumalaan.
totuus on Jumala, Jumala on rakkaus.
Fakta on myös maallinen termi, mutta totuuskin koostuu erilaisista faktoista
Moraali on Jumalan vaikutus ihmisen omassatunnossa.
Joh.evank. 14:6.
Jeesus Kristus sanoo: minä ole tie, totuus ja elämä. ei yksikään tule Isän Jumalan luokse muutoin kuin minun kauttani. Kaikki oikea, aito, väärentämätön on alkuiasin Jumalasta.
Myös oikea moraali on aina sidoksissa Jumalan sanaa Raamattuun!
Eli te ette oikeesti tiedä, mutta sehän oli arvattavissa:)
Hyvää viikonloppua.
mielestäni kummalisimpia vastauksia olivat nämä
"Moraali on uskoa Jumalaan." -eli olen siis moraaliton yksilö mielestäsi? vai kenties uskon jumalaan vaikken sitä itse tiedostakkaan?
"Myös oikea moraali on aina sidoksissa Jumalan sanaa Raamattuun! " -tarkoitetaanko tässä nyt että raamattu on kirjaimellisesti jumalan sanaa vai onko se vertauskuvia?
lisäksi voisi kysyä onko siis kaikki mitä raamatussa ei kehoteta tekemään täysin moraalitonta?
Kaikki, mitä Raamatussa ei kielletä tekemästä, on Jumalan armosta moraalista. Ei turhaan monen uskovaisen harrastus ole sähköaitaan virtsaaminen ja itsensäpaljastelu.
Tässähän uskovaisella ja ateistilla menee usein sukset ristiin, uskovaisille esim. moraali tuntuu olevan vain jotain hyvin epämääräistä, ei kuvailtavaa, ja monelle ateistille moraali tuntuu olevan sitä, ettei tehdä pahaa toisille, mutta toisten uskomusia on kunnioitetteva, niinhän:)
asiat jotka raamatun mukaan ovat täysin moraalittomia kuten valehtelu tai tappaminen.
Joo no, mietin tuota kohtaa että "Myös oikea moraali on aina sidoksissa Jumalan sanaa Raamattuun!". Tuli mieleen, että onhan siellä Raamatussakin ihan fiksuja pätkiä, rakasta lähimmäistäsi, älä tee toiselle niin kuin et itse tahdo tehtävän itsellesi, ja muuta sellaista. Sellaiset perusjutut kuuluu ihan muihinkin uskontoihin kuuluville/ateisteille, eikä mielestäni kristinuskolla ole oikeutta väittää näitä "omikseen".
Ateistit uskovat demokratiaan ja siihen että ihmiset pystyvät keskenään sopimaan yhteisistä pelisäännöistä.
Uskovaiset sen sijaan uskovat absoluuttisen monarkian kaltaiseen järjestelmään jossa yksi despootti hallitsija päättää kaikesta eikä tätä hallitsijaa saa kyseenalaistaa ja tämä voi tehdä aivan mitä vain tätä huvittaa. Kukaan ei valinnut Jumalaa asemaansa joten kyseessä on diktaattori jota ei voida saada pois vallasta.
Syvällä sydämessään uskovat ajattelevat, että kaikille parasta olisi, jos heidän uskontonsa olisi pakollinen ja kaikki muut katsomukset kiellettäisiin lailla. Sillä mitä on pieni väärin kohdelluksi tulemisen harmistus verrattuna iankaikkiseen kidutukseen?