Mistähän eri seurakuntiin ja joihin yhteiskristillisiin tilaisuuksiin on rantautunut kummallisia ylistysmuotoja.
On valittu joku esilaulajaksi, joka hoilottaa n. 45 min. jotain ylistyslaulua, välillä hissukseen ja sitten säännönmukaisesti ääni nousee "falsettiin" ylistyksen loppua kohden ikäänkuin yritettäisiin esittää, että kyllä täällä nyt Pyhä Henki on läsnä aivan varmasti, kun ääntäkin löytyy kuin napista vääntämällä. Seurakuntaa seisotetaan tuo 45 min., ihmiset laulavat, rukoilevat (ei siinä mitään sinänsä), mutta mitä ovat nämä ihmeelliset lieveilmiöt:
- joku heiluu esitanssijana edessä, tehden aivan ihmeellisiä läpsäyksiä ilmaan ja pyöriskellen ja keinuen edestakaisin ympäri salia, päättäen tämän ihmeellisen tanssinsa ylistysosien loppuessa salin alkuosaan (siis ilmeisesti tilattu homma)
- ylistyslaulun vetäjä tosiaan saa ikäänkuin raivokohtauksia välillä, ääni nousee hiljaisesta hyminästä yhtäkkiä kuin sotahuutoon ja laulunsanojen väliin hihkaistaan välillä Jeesusta, välillä jotain HO-HOON! tapaista tai ihmeellistä mölinää jokatapauksessa
- yleisöstä löytyy aivan ihmeellistä toimintaa, ihmisten kehot saavat ikäänkuin sähköiskuja, keho nytkähtelee, polvet taipuvat ikäänkuin notkahtaakseen ja keho kuin kaatuakseen, mutta ei sitten kuitenkaan tapahdu kaatumista, vaan tehdään laajoja kaaria vähän kuin humalassa,
- jotkut vetelevät ylistysosien (siis joka on tilaisuuden alkuvaiheessa) loppuvaiheessa saarnaajan suosiollisella avustuksella kanveesiin, ihan sama onko siinä pastori itse vai joku muu, siellä sitten kieriskellään lattialla ja kun yritetään pystyyn, heittää ihan kuin 3 promillen humalassa.
- hysteeriset naurukohtaukset ovat myös tällaisten tilaisuuksien antia, siis joko rukouksen avustuksella tapahtuvaa tai sitten vain joku letkauttaa saarnapöntöstä jotain ja ho-hooooo, koko seurakunta nauraa hysteerisesti eikä loppua tahdo tulla
Mä olen nyt jostain syystä pistänyt pääni moniin eri seurakuntiin ja näihin yhteiskristillisiin juttuihin ja tällaista on tullut vastaan. Minut valtaa valitettavasti myöhähäpeä näiden ihmisten puolesta. Ajattelen, että mitenkähän heidän tuttavansa heihin vastaisuudessa oikein suhtautuisivat, jos näkisivät moisen menon.
Arvatenkin tässä merkillisessä porukassa on mukana koulutukseltaan aivan laidasta laitaan olevia ihmisiä, ihan sama, oletko kaupankassa, opettaja tai joku muu työtä tekevä, niin itsekriittisyydelle ei ilmeisestikään ole enää tilaa. Haetaan jotain, herätystä, Hengen vuodatusta, ihmeitä, merkkejä, johdatusta, ties mitä avartavaa uskonelämään ja tällaiseenko se nyt sitten johtaa?
En ymmärrä, en alkuunkaan, pahinta on se, että tällaisissa tilaisuuksissa ikäänkuin sotketaan ihan asialliset asiat, saattaa olla ihan hyvää, Jumalan sanaan perustuvaa puheosuutta (ainakin osaksi), sinänsä ihan sanomaltaan hyviä laulujakin jne., mutta mitä nämä ihmeelliset lieveilmiöt oikein ovat? Eniten ihmetyttää se, että jos joku ihan järkevä ja järkeviä puhuva saarnaaja on tilaisuudesta vastuussa, niin hän menee tällaiseen mukaan tai ainakin toiminnallaan, kuten esirukoilemisella tukee tätä, siis antaa kaikkien kukkien kukkia ihan vapaasti, ihan millä tavalla vain.
Onkos muilla kokemuksia asiasta?
On valittu joku esilaulajaksi, joka hoilottaa n. 45 min. jotain ylistyslaulua, välillä hissukseen ja sitten säännönmukaisesti ääni nousee "falsettiin" ylistyksen loppua kohden ikäänkuin yritettäisiin esittää, että kyllä täällä nyt Pyhä Henki on läsnä aivan varmasti, kun ääntäkin löytyy kuin napista vääntämällä. Seurakuntaa seisotetaan tuo 45 min., ihmiset laulavat, rukoilevat (ei siinä mitään sinänsä), mutta mitä ovat nämä ihmeelliset lieveilmiöt:
- joku heiluu esitanssijana edessä, tehden aivan ihmeellisiä läpsäyksiä ilmaan ja pyöriskellen ja keinuen edestakaisin ympäri salia, päättäen tämän ihmeellisen tanssinsa ylistysosien loppuessa salin alkuosaan (siis ilmeisesti tilattu homma)
- ylistyslaulun vetäjä tosiaan saa ikäänkuin raivokohtauksia välillä, ääni nousee hiljaisesta hyminästä yhtäkkiä kuin sotahuutoon ja laulunsanojen väliin hihkaistaan välillä Jeesusta, välillä jotain HO-HOON! tapaista tai ihmeellistä mölinää jokatapauksessa
- yleisöstä löytyy aivan ihmeellistä toimintaa, ihmisten kehot saavat ikäänkuin sähköiskuja, keho nytkähtelee, polvet taipuvat ikäänkuin notkahtaakseen ja keho kuin kaatuakseen, mutta ei sitten kuitenkaan tapahdu kaatumista, vaan tehdään laajoja kaaria vähän kuin humalassa,
- jotkut vetelevät ylistysosien (siis joka on tilaisuuden alkuvaiheessa) loppuvaiheessa saarnaajan suosiollisella avustuksella kanveesiin, ihan sama onko siinä pastori itse vai joku muu, siellä sitten kieriskellään lattialla ja kun yritetään pystyyn, heittää ihan kuin 3 promillen humalassa.
- hysteeriset naurukohtaukset ovat myös tällaisten tilaisuuksien antia, siis joko rukouksen avustuksella tapahtuvaa tai sitten vain joku letkauttaa saarnapöntöstä jotain ja ho-hooooo, koko seurakunta nauraa hysteerisesti eikä loppua tahdo tulla
Mä olen nyt jostain syystä pistänyt pääni moniin eri seurakuntiin ja näihin yhteiskristillisiin juttuihin ja tällaista on tullut vastaan. Minut valtaa valitettavasti myöhähäpeä näiden ihmisten puolesta. Ajattelen, että mitenkähän heidän tuttavansa heihin vastaisuudessa oikein suhtautuisivat, jos näkisivät moisen menon.
Arvatenkin tässä merkillisessä porukassa on mukana koulutukseltaan aivan laidasta laitaan olevia ihmisiä, ihan sama, oletko kaupankassa, opettaja tai joku muu työtä tekevä, niin itsekriittisyydelle ei ilmeisestikään ole enää tilaa. Haetaan jotain, herätystä, Hengen vuodatusta, ihmeitä, merkkejä, johdatusta, ties mitä avartavaa uskonelämään ja tällaiseenko se nyt sitten johtaa?
En ymmärrä, en alkuunkaan, pahinta on se, että tällaisissa tilaisuuksissa ikäänkuin sotketaan ihan asialliset asiat, saattaa olla ihan hyvää, Jumalan sanaan perustuvaa puheosuutta (ainakin osaksi), sinänsä ihan sanomaltaan hyviä laulujakin jne., mutta mitä nämä ihmeelliset lieveilmiöt oikein ovat? Eniten ihmetyttää se, että jos joku ihan järkevä ja järkeviä puhuva saarnaaja on tilaisuudesta vastuussa, niin hän menee tällaiseen mukaan tai ainakin toiminnallaan, kuten esirukoilemisella tukee tätä, siis antaa kaikkien kukkien kukkia ihan vapaasti, ihan millä tavalla vain.
Onkos muilla kokemuksia asiasta?
Vastaukset 21
Vanhimmat
pakene nopeasti helluntailaisuutta sen kaikissa sairaissa ilmenemismuodoissaan
Sehän on se Jumalan Henki siis Jumala itse joka hohottaa ja sätkii ja möisee siansaksaa.
Että mikä sitä Jumalaa vaivaa?
Eikö ole muuta asiaa kun sekokielellä mölistyt hohotukset ja muu sellainen.. Ihantulee mieleen että Jumala on vammainen.
Miksi ei puhu selkokieltä?
eli pelkältä itsensä johonkin haluttuun mieleentilaan pakottamiselta tai saattamiselta ellei peräti sellaisen teeskentelyltähän tms. tuollainen meno tuntuu, se mitä sitä on ollut itse tavalla tai toisella joskus26 näkemässä. Ihan kuin olisi pakko kokea jotain tunteita ja osoitettava sellaisia tietyllä tavalla jotta olisi "oikeasti" hengessä / Hengessä mukana.
Asia erikseen ovat esim. USA:ssa mustien kokoukset (tai ainakin ovat olleet: en tiedä miten asianlaita on nykyaikana kaikenlaisten karismaattisten liikkeiden aikana), joissa kaikenlainen rennompi meininki tuntuu aidommalta ulkopuolisestakin.
tilaisuuden pitäjällä tai saarnaajalla ole jonkinlainen vastuu siitä esim. nostattaako hän tällaista tunnekuohuilua vai yrittääkö hillitä. Mielestäni saarnaaja, jonka muuten voisi kuvitella olevan kuinka hengenmiehiä tai -naisia, on aika kaukana vastuullisesta, tervettä evankeliumia julistavasta, jos hän johtaa "heikkohermoisia, mielialoiltaan ailahtelevia ihmisiä" yhä syvemmälle tällaiseen hurmokselliseen hihhulointiin.
pitäjältä tai vastaavalta taholta pitäisi voida odottaa että heillä on jonkinlainen tuntuma siihen, mikä on “tervettä” meininkiä. Tuollaisessa aloituksessa(kin) kuvatunlaisessa tilanteessa yleisön aidot ja spontaanit tunteenilmaukset hukkuvat kaikenlaiseen sälään. Jaettu ilo on aina kaksinkertainen ilo mutta jos se ilo ei ole aitoa ei sellaisesta pidemmän päälle kostu sen enempää itse kuin toisetkaan.
Se mikä on “tervettä” - minkälaista tunnekuohua nostattaa, mitä taas hillitä - on tietenkin vaikea sellaisenaan aina määritellä, varsinkin kokoustilanteessa ja kun kaikenlaista karismaattisuutta tai sellaisen nimellä mainittua on liikkeellä. Tämä taitaa yleensäkin olla yksi karismaattisuuden ongelmista, sekä ennen että nyt. Saarnaajilta ym. se varmasti vaatii paljon. Heiltä pitäisi kuitenkin voida jo asemansa takia odottaa jo ongelman tiedostamista eikä kaikenlaiseen mukaan menemistä ja / tai ohjaamista. Aitoa hengellisyyttähän hekin kai pitävät tai odottaisi heidän pitävän toiveenaan, jo virkansakin tai muun sen kaltaisen asemansa puolesta toisista vastuullisina.
1. Samuelin kirja 19
Mutta kun hän oli menossa sinne, Raaman Naajotiin, tuli Jumalan henki häneenkin, niin että hän kulki hurmoksissa, kunnes tuli Raaman Naajotiin.
Silloin hänkin riisui vaatteensa ja joutui hurmoksiin Samuelin edessä; ja hän kaatui maahan ja makasi alastonna koko sen päivän ja koko sen yön. Sentähden on tapana sanoa: "Onko Saulkin profeettain joukossa?"
Mitenkäs se on tämä Raamatun paikka ja muistaakseni samankaltaisena jatkui vielä seuraavassakin luvussa touhu? Miten voi olla, että Jumalan henki aiheuttaa tällaista, että ihan ilman vaatteita ollaan?
näiden nauru- ym. herätysten jälkeen tulisi tuollainen kelteisilläänherätys? Näyttäähän se olevan ihan raamatullistakin. :D
Olisit lukenut 19. luvun kokonaan alusta alkaen.
19:9 Mutta Herran lähettämä paha henki tuli Sauliin, kun hän istui kotonaan keihäs kädessä ja Daavid soitteli.
No, miksi Herra tuollaisen hengen lähetti? Luepa 15. luvusta 22.-26 jakeet mitä Saulille tapahtui. "Tottelemattomuus on taikuuden syntiä". Saul hylkäsi Herran sanan ja teki oman mielensä mukaan. Profeetta Samuel ilmoitti hänelle tuomion ja hän katui, mutta sitä ei voinut enää perua.
18. luvussa Saul alkoi kadehtia Daavidia ja hänestä tuli murhanhimoinen ja katala. Voit lukea eteenpäin miten hänelle touhujensa lopuksi kävi 31.luvussa.
Torontolaisen nauruherätyksen jälkimaininkeja arvatenkin, johon osa helluntailaisistakin hurahti.
osaa edes kielillä puhumista säädellä niin kuin Raamattu kehoittaa, vaan sopottavat tyyliin do-do-do-do-do - da-da-da-da- bo-bo-bo-bo milloin missäkin tilanteessa, esim. vaikka rukoukseen johtaessaan tai sitten rukoillessaan. Olisi monesti mieli tehnyt kysyä, että miten tämä sopottaminen rakentaa seurakuntaa, mitä joku ulkopuolinen tästä kaikesta ajattelee. Kielillä puhumisestahan ihminen rakentuu vain itse, tietämättä useimmiten edes mitä hengessään Jumalalle puhuu, ei siitä muut rakennu. Jos kielillä puhujalla on selittämisen lahja, on asia toinen, silloin hän pystyy rakentamaan, siis jakamaan jotain hengellistä antia myös muille. Näin minulle ainakin on opetettu ja näin olen sen Raamatusta ymmärtänyt. Miksi sitten niin monet sähläävät tämänkin asian kanssa kaiken muun lisäksi?
saavat aikaan tuollaista.
hengistä ole kysymys, vaan siitä, että ihmiset ovat mielettömän yksinkertaisia
Yksinkertaista on ajatella sinunkin tapaasi. Todeta jotakin yliolkaisesti miettimättä asiaa sen enempää. Jos taivaalta alkaisi sataa rahaa, kultaa ja timantteja, toteaisit varmaan että onpa huono ilma kun sataa ja menisit harmistuneena sisälle. Kaltaisiasi on paljon jotka eivät voi nähdä metsää puilta eivätkä puita metsässä.
Did you hear the chanting at the Million Zombie Shamble?
Leader: What do we want?
Zombies: Brains!
Leader: When do we want them?
Zombies: Brains!
Ymmärrätkö tämän vertauskuvan?
Ja se mitä olet nähnyt on vain jäävuoren huippu. Neuvoisin pysymään kaukana helluntaiherätyksen ylistysbailuista. Ihan yhtä turvallista leikkiä kuin mennä oikeasti pimeään vessaan kokeilemaan kuuluisaa "Bloody Mary"-leikkiä. Siinäkin nimittäin voi ihan aidosti käydä huonosti.
Nämä nykyiset kaikenlaiset seurakuntamallithan eivät sinällään täydellisesti edusta Kristuksen ruumista eli sitä seurakuntaa, mistä Jumala puhuu, siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan ole oikein "selvillä vesillä". En sano tätä siksi, että alkaisin ketään pois potkimaan avustuksellani srk:sta, Jumala erottelee jyvät akanoista ja puhdistaa seurakuntansa. Koska nykyiset seurakunnat eivät edusta puhdasta seurakuntamallia sen enempää ev.lut. kuin helluntaiseurakunta tms., siellä tulee vähänväliä esiin kaikenlaisia ilmiöitä, jotka eivät kyllä Jumalasta ole.
Kävin kans tampereella Nokia Missiossa. Siellä kans kansaa seisotettiin ja laulatettin n.tunnin verran. Ite kipeellä lonkalla en jaksanut seistä. Sitten kun muutama muukin ei jaksanut enää seistä niin edestä pääsaarnaaja noteli käsiään ylös merkiksi että tulee nousta. No siinä tilaisuudessa viihdyin pari tuntia ja läksin pois. Se minua kans harmitti kun ei ollut aikaa kuinka kauan tilaisuus kestää. Alkamis aika kyllä kerrotaan mutta ei lopetus aikaa.´Miksi näin?
Hei olen luterilainen. Kerran olin rukouspalvelussa luterilaisessa hengellisessä tilaisuudessa. Siellä oli lähes sama meininki. Ihmisiä kaatui lattialle nauraen ja kovaääniset soi musiikkia kuin rokkikonsertissa, ei voinut kuulla omaa ääntä vaikka musiikki oli hengellistä. Olin palvelussa ja menin lattialle kaatuneen luo muka auttamaan. Hän alkoi nauraa ja puhui kielillä ja se oli kamalaa. Hänessä oli vihamielinen henki, joka pilkkasi minua tai meitä kaikkia, onneksi en ymmärtänyt kieltä, joka oli arabiaa, sen tiesin vasta myöhemmin. Menin hämmennyksiin enkä tiennyt mitä olisin tehnyt. Se henkilö lähti äkkiä pois lattialta puhumatta minulle mitään. Nyt harmittaa etten yrittänyt keskustella hänen kanssaan. En ole ollut enää siinä palvelussa enkä seurakunnassakaan. Puhuin kuitenkin siitä minut siihen työhön laittaneille ihmisille mutta he olin heidän mielestä tuomitsemassa tilaisuutta vetänyttä henkilöä. Hän on yhä kuuluisa. Ystäväni reagoivat kuka mitenkin, jopa pitäen minua sekopäänä. Ymmärrän heitä koska itsekin olin ihmeissäni.
Hesekiel 13
17Ja sinä, ihmislapsi, käännä kasvosi kansasi tyttäriä vastaan, jotka joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta, ja ennusta heitä vastaan
18 ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Voi niitä naisia, jotka sitovat taikasiteet kaikkiin ranteisiin ja tekevät hunnut kaikenkorkuisiin päihin pyydystääksensä sieluja! Toisia sieluja te pyydystätte minun kansaltani pois, toisten sielujen annatte elää omaksi eduksenne.
19 Ja te häpäisette minut kansani edessä muutamista ohrakourallisista ja leipäpalasista, kun kuoletatte sieluja, joiden ei olisi kuoltava, ja annatte elää sielujen, jotka eivät saisi elää; kun valhettelette minun kansalleni, joka kuuntelee valhetta.
20 Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä käyn käsiksi teidän taikasiteisiinne, joilla olette pyydystäneet sieluja niinkuin lintuja, ja revin ne teidän käsivarsistanne ja lasken ne sielut irti-sielut, jotka te olette pyydystäneet-niinkuin linnut.
21 Ja minä revin teidän huntunne ja pelastan kansani teidän käsistänne, niin etteivät he enää joudu teidän kätenne saaliiksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.
22 Koska olette valheella murehduttaneet vanhurskaan sydämen, vaikka minä en tahtonut häntä murehduttaa, ja olette vahvistaneet jumalattoman käsiä, ettei hän kääntyisi pahalta tieltänsä ja saisi elää,
23 sentähden ette enää saa petosnäkyjä nähdä ettekä ennustella ennustelujanne, vaan minä pelastan kansani teidän käsistänne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra."
Efesolaiskirje 4:13-14
Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden,
silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita
--
Moni saarnamieskään ei ole saavuttanut aikuisuutta, vaan ilmeisesti osa tietämättömyyttään, kypsymättömyyttään ohjailee alaikäisiä uskonveljiä ja -sisaria sellaiseen, missä he eivät pysty erottamaan, mikä on Jumalasta ja mikä vain ihmismielestä tulevaa nostatusta. Pääasiana tuntuu olevan vain se, että jotain erikoista tapahtuisi hengellisellä rintamalla, herätys tulisi vaikka väkisin runnomalla.
...milloinkahan mahtaa tulla se päivä, jolloin helluntailaiset pääsisivät "yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen"....tätä palstaa lukiessa se taitaapi olla tosi kaukana.