Mun tarina

Kerron lyhyesti tarinani:

Olen laulanut niin kauan kun vain muistan. Mummini sanoi minulle aina, että minulla on maailman kaunein lauluääni ja hän kutsui minua satakieleksi ja sanoi, että minusta tulisi vielä kuuluisa laulaja. Mummi siis kannusti minua aina ja kuunteli mielellään, kun esiinnyin hänelle.

Lauloin aina päiväkodin joulujuhlissa. Lauloin soolona jotain lauluja, joita minulle annettiin laulettavaksi.
Jatkoin laulamista ala-asteella. Lauloin aina joulu- ja kevätjuhlissa. Kolmannella luokalla pyrin musiikkiluokalle. Eräs luokkalaiseni tyttö oli myös kuitenkin menossa sinne, tämä tyttö sattui olemaan minun kiusaajani (olen aina ollut kiusattu tarhasta lähtien). Hän painosti minua luopumaan unelmistani ja lopulta minusta tuntui siltä, että en ollut valmis menemään musiikkiluokalle. Kuitenkin kävin testeissä. Nainen, joka arvosteli laulamistani, sanoi, että minulla on absoluuttinen sävelkorva, täydellinen rytmitaju ja kaunis ääni. Hän sanoi, että olisin tervetullut musiikkiluokalle. No, en kuitenkaan mennyt sinne, koska minusta alkoi tuntua, että en pärjäisi ikinä musiikin parissa.
Jäin siis tavalliselle luokalle ja jatkoin esiintymistä koulun juhlissa. Musiikinopettajani pyysi vanhempani koululle koulupäivän jälkeen ja kysyi, että miksi minä en mennyt musiikkiluokalle. Hän oli antanut minulle kympin laulutestistä (kolmannella jokainen oppilas suoritti sellaisen) ja hän sanoi, että jos alkaisin harrastamaan laulamista, niin minusta voisi vielä tulla kuuluisa.
Opettajani kehotuksesta aloin harrastaa laulamista eräässä kuorossa. Minut valittiin aina laulamaan sooloa ja muut tytöt tulivat minulle kateellisiksi ja alkoivat kiusata minua. Lopulta en uskaltanut enää laulaa heidän kuullen, joten jäin pois kuorosta. Ala-asteen neljännellä ja viidennellä luokalla minua kiusasi ryhmä tyttöjä. He pyysivät kerran koulun jälkeen minua laulamaan heille, ja kun olin tehnyt työtä käskettyä, niin he haukkuivat minua rumaksi ja tyhmäksi ja sanoivat, että minusta ei ikinä tule mitään.
Yläasteen seiska-luokalla sain laulutestistä taas kympin. Opettaja halusi, että esiinnyn joulujuhlassa, mutta kieltäydyin koko hommasta, koska pelkäsin niitä tyttöjä, jotka olivat kiusanneet minua ala-asteella ja olivat kasi-luokalla samassa koulussa kuin minä.
En valinnut kasi ja ysiluokalle musiikkia valinnaiseksi, koska olisin joutunut samaan ryhmään muutaman kiusaajani kanssa.
Kasiluokan syksyllä mummi kuoli sydänkohtaukseen, minkä jälkeen sairastuin masennukseen ja lakkasin laulamasta ihan kokonaan. En kuunnellut musiikkia ollenkaan ja yritin itsemurhaa unilääkkeillä. Leikkasin hiukset ihan lyhyiksi ja katsoin aina peiliin ja ajattelin, että olen ruma ja minusta ei ikinä tulisi mitään.
Viime keväänä ihastuin erääseen poikaan, joka harrastaa musiikkia. Meillä oli lyhyt suhde, jonka aikana parannuin masennuksesta ihan kokonaan. Tämä poika oli siis itse muusikko ja musikaalisesta perheestä ja hän kehotti minua laulamaan ja kuuntelemaan musiikkia. Aloin tuntea itseni onnelliseksi ja hänen kannustuksensa auttoivat minua parantumaan ja ajattelemaan positiivisemmin. Aloin taas laulaa ja huomasin, että lauluääneni on muuttunut ihan erilaiseksi kuin miltä se kuulosti yläasteen alussa. Pääsin niin kiorkealle kuin halusin ilman, että minun tarvitsi laulaa falsettiin. Suljin aina silmät laulaessani ja äiti nauroi minulle, kun "liikuin" musiikin tahtiin ja jalkani vipatti aina, kun kuuntelin musiikkia. En voi kuvailla laulamisesta syntyvää ihanaa tunnetta muuten, kuin että se tuntuu melkein kuin lentäisi. Rakastan kuunnella omaa ääntäni kun laulan jotain laulua, josta pidän.
Nyt haluaisin alkaa harrastaa laulamista, mutta minulla tai perheelläni ei ole ollenkaan rahaa tunteihin. Kuorossa taas en saa olla oma, persoonallinen itseni. Lisäksi minulla on vieläkin kammo esiintymisen suhteen. Pelkään, että minua aletaan taas kiusata ja alistaa, kuten ennen.
Kenelläkään vinkkejä tai vertaistukea?