Köyhyys

Mulla kans omat vaatteet. Äiti osti tiskiharjan, astianpesuainetta. Kannoin kämppään oman huoneeni irtaimiston.
3,5 vuotta tässä yksiössä asuttu, mennään ihan loppusuoralla, että kämppä on maksettu ja velaton. Yksin olen maksanut, apua ei ole tullut mistään suunnasta. 1500e/kk on olleet kustannukset asunnosta.

Ikää nyt 27v.

Muutin omilleni 19-vuotiaana saatuani työpaikan, maalta kaupunkiin. Tulotasoni oli silloin hyvä, vaikka maksoin lähes puolet palkasta vuokraa. Äiti osti muutamia astioita, poistopareja tukusta ja vein lahjaksi saamiani liinavaatteita ja pyyhkeitä, loput tarvitsemani ostin itse pikkuhiljaa palkalla. Silloin oli tarkoitus lähteä opiskelemaan myöhemmin ja lainan korot olivat aika suuria, joten ei ollut tapana ostaa asuntoa heti ensimmäiseksi, kuten nykyään monesti on. Yleensä piti ollakin 30 % asunnon hinnasta säästetty, ennen kuin pankki myönsi lainaa ja ehdottomasti vakituinen työ. Itselläni työ vakinaistuikin, tähän päivään asti olen miettinyt, että opiskelemaan lähtö oli väärä ratkaisu, sillä olisin voinut opiskella nykyisen alani iltaopiskeluna jo nuorena.

Ensimmäinen asuntoni oli valmiiksi kalustettu, joten siinä säästin paljon. Asuntoni omistaja oli siisti poikamies, joka löysi naisen, jonka luokse muutti ja siksi sain kalustetun asunnon.

Joku on puhunut, että elämäntilanne johtuu vääristä valinnoista, omalla kohdallani on tasan niin. Mutta en valintoja tehdessäni osannut arvata, että ne johtavat romahdukseen, urani oli noususuunnassa jo ennen kuin minulla oli edes koulutusta, väärä ala ja romahdus.

Tuossa ensimmäisessä työpaikassa säästin paljon, vaikka työmatka oli 5,5 km, kävelin se lähes aina lukuunottamatta todella kurjia kelejä, silloin käytin paikallisbussia. Olin taloudenhoidossa todella tarkka. Alkoholi ja tupakat eivät ole koskaan kuuluneet ostoslistalleni. Makeisiakaan en syönyt, mutta joskus leivoin ja vanukkaita ostin, niihin oli jostain syystä tuohon aikaan himo. Kai olin vielä vähän lapsi silloin.