Meänkieli eli tornionlaaksonsuomi on nimitys, jota käytetään Tornionjoen länsipuolisilla alueilla Ruotsissa puhutuista suomen kielen murteista. Ruotsissa meänkielellä on virallisen vähemmistökielen asema --- Vuonna 2000 kieltä puhui maailmalla noin 110 000 henkilöä.
Meänkieli kehittyi sen jälkeen, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Rajaa ei tuolloin vedetty suomen ja ruotsin väliselle kielirajalle, vaan osa suomenkielisestä alueesta jäi Ruotsiin. Ruotsin valtio katsoi 1880-luvulla parhaaksi, että kaikki kansalaiset käyttävät ruotsin kieltä. Tämä johtui myös sotilaallisista syistä. Ajateltiin että sotatilan vallitessa ei voitaisi täysin luottaa niihin raja-alueen asukkaisiin, jotka puhuvat naapurimaan kieltä. Toisaalta suomalaisten ja saamelaisten katsottiin kuuluvan ei-germaaniseen rotuun, joka on lähempänä Venäjää kuin Skandinaviaa. Alueen kouluissa opetettiin ainoastaan ruotsin kieltä ja lapsia kiellettiin puhumasta suomea rangaistuksen uhalla. Kielto koski jopa välitunteja.
---
Tässä ote wikipediasta.
Mietityttää, miksei meänkielisten ja suomenruotsalaisten tilannetta verrata toisiinsa? Molemmat ovat isoja kielellisiä vähemmistöjä alueella, joka kerran oli yhtenäinen Ruotsi ja josta me Suomessa käytämme nimitystä Ruotsi-Suomi.
Suomenkieliset Ruotsissa olivat siis etnisesti alempiarvoinen ja köyhä vähemmistö, jota ei tarvinnut noteerata. Ruotsinkieliset Suomessa taas olivat yhteiskunnan valtaeliittiä, jonka kieli jatkoi maan valtakielenä siitä huolimatta, että ruotsia puhui vain n. 16%.
Eikö näitä ryhmiä pitäisi nyt oikeudenmukaisesti verrata ja miettiä, miksi oli ok, että suomalaisuus hävitettiin Pohjolasta mutta ruotsin kielen aseman vuoksi täytyy edelleen uhrata suomenkielisten mahdollisuus valita vapaasti ja kehittää kielitaitoaan ja identiteettiään omilla ehdoillaan?
Meänkieli kehittyi sen jälkeen, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Rajaa ei tuolloin vedetty suomen ja ruotsin väliselle kielirajalle, vaan osa suomenkielisestä alueesta jäi Ruotsiin. Ruotsin valtio katsoi 1880-luvulla parhaaksi, että kaikki kansalaiset käyttävät ruotsin kieltä. Tämä johtui myös sotilaallisista syistä. Ajateltiin että sotatilan vallitessa ei voitaisi täysin luottaa niihin raja-alueen asukkaisiin, jotka puhuvat naapurimaan kieltä. Toisaalta suomalaisten ja saamelaisten katsottiin kuuluvan ei-germaaniseen rotuun, joka on lähempänä Venäjää kuin Skandinaviaa. Alueen kouluissa opetettiin ainoastaan ruotsin kieltä ja lapsia kiellettiin puhumasta suomea rangaistuksen uhalla. Kielto koski jopa välitunteja.
---
Tässä ote wikipediasta.
Mietityttää, miksei meänkielisten ja suomenruotsalaisten tilannetta verrata toisiinsa? Molemmat ovat isoja kielellisiä vähemmistöjä alueella, joka kerran oli yhtenäinen Ruotsi ja josta me Suomessa käytämme nimitystä Ruotsi-Suomi.
Suomenkieliset Ruotsissa olivat siis etnisesti alempiarvoinen ja köyhä vähemmistö, jota ei tarvinnut noteerata. Ruotsinkieliset Suomessa taas olivat yhteiskunnan valtaeliittiä, jonka kieli jatkoi maan valtakielenä siitä huolimatta, että ruotsia puhui vain n. 16%.
Eikö näitä ryhmiä pitäisi nyt oikeudenmukaisesti verrata ja miettiä, miksi oli ok, että suomalaisuus hävitettiin Pohjolasta mutta ruotsin kielen aseman vuoksi täytyy edelleen uhrata suomenkielisten mahdollisuus valita vapaasti ja kehittää kielitaitoaan ja identiteettiään omilla ehdoillaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksi keino suomenkielisen vähemmistön väheksymiseen on ollut suomenkielisten ja meänkielisten käsitteleminen erillisinä vähemmistöinä. Yhteenlaskettuna nämä olisivatkin jo varsin iso vähemmistö.
Ruotsin suomalaiset ovat menetetty ryhmä - Ruotsi ei ole antanut suomalaisuudelle minkäänlaista asemaa. Sitä on halveksittu etnisenä alempiarvoisuutena ja jonkinlaisena venäläisyytenä.
Ruotsissa ei ole ymmärretty suomalaisuutta mutta pidetään tiukasti huolta siitä, että tämän päivän suomalaiset ymmärtäisivät kaivata olevansa skandinaaveja - mikä ei tietenkään tule tapahtumaan.
Suomenruotsalaisten epäkiitollinen tilanne on joutua nyt vastatusten todellisen historian, ei sen kaunistellun "kaksikielinen Suomi" -historian kanssa. Tilanne ei tietenkään ole reilu, sillä suomenruotsalaiset ovat isoin osin ns. tavallisia kunnon ihmisiä. Ainoastaan ruotsin kielen aseman pönkittämiseksi koottu asennevalikoima ei ole reilu eikä tule kestämään.
Suomalaisuus on saanut toki paljon suomenruotsalaisuuden kautta ja suomenruotsalaisissa on ollut huipputyyppejä - mutta samaa sivistystä olisi tullut muitakin teitä. Eivät virolaisetkaan ole ikuisesti osattomia länsimaisesta sivistyksestä, vaikka he ovat joutuneet vielä kovempiin kohtaloihin ja alistussuhteisiin kuin suomenkieliset. Saamelaisten kohtalo asettaa myös suomalaiset vastaamaan siitä, miten vähemmistöjä on ennen kohdeltu.
Suomalaisugrilaisten yhteinen ja erillinen historia kertoo merkillisen elinvoimaisesta kielikunnasta, jota on yritetty assimiloida ties mihin ja joka on maksanut kalliisti vapaudestaan.
Minkäänlaista rasismia ei saa puolustella uusilla historiatulkinnoilla mutta vanhat vääryydet on korjattava, edes historiankirjoituksen tasolla. On myönnettävä, että suomalaisille ei oltu reiluja eikä suomalaisuus ole velkaa ruotsille sitä, että se muuttuisi kaksikielisyydeksi.
Meänkieli muka erillisenä kielenä on riikkien suomen kielen vastaista taktiikkaa.
Samaa "meänkieltä" on aina puhuttu Tornionjoen itäpuolellakin, mutta ei sitä koskaan ole kutsuttu omaksi kieleksi, vaan MURTEEKSI.
Ruotsilla on siis oma suomenkielinen vähemmistönsä, joka on kätevästi nimetty uudestaan ;)
Mutta eikö ole väärin silloin sanoa, että ruotsinsuomalaiset ovat ihan eri asia kuin suomenruotsalaiset ja siksi ruotsinsuomalaisille ei kuulu kuin vähemmistökielen asema kun taas suomenruotsalaisille kuuluu tasavertainen asema?