Olemme asuneet avoliitossa kohta vuoden. Minä olen aikanaan ollut naimisissa ja eronnut. Nykyinen avopuolisoni on asunut puolestaan avoliitossa lastensa isän kanssa.
Olemme etsimässä hengellisyyttä elämäämme.
Avopuolisoni on jo tullut uskoon ja minä etsin uskoa ja haluan sen myös löytää. Olen kuitenkin vasta alkutaipaleella ja uskoni horjuukin ajoittain.
Parisuhteemme on nyt joutunut erikoiseen tilanteeseen. Avopuolisoni haluaa naimisiin ja pidättäytyy seksistä, koska hänen mielestään avoliitto ja esiaviollinen seksi ovat syntiä. Näinhän raamattu sanookin. Hän on ehdottanut että muuttaisimme erilleen siksi aikaa että minäkin eheydyn sisäisesti ja oivallan suhteemme tärkeyden perinpohjaisesti.
Kärsin ajoittaisesta masennuksesta ja olen tehnyt avopuolisolleni selväksi että uudelleen naimisiin meno edellyttää suurta katumusta ja nöyryyttä puoleltani koska olen kerran jo eronnut. En myöskään haluaisi olla masennuksen lamaannuttama vihkimisen aikana.
Ymmärrän avopuolisoni synnintunnon mutta en voi mitään sille että koen hänen ehdotuksensa ja menettelyn painostavana,jopa ahdistavana.
Olemme puoli vuotta asuneet omakotitalossa joten talon myynti ja kaikki muu järjestely tuntuu nyt kohtuuttoman suurelta urakalta masentuneisuuteni keskelläkin.
Toivoisin kirkastavia mielipiteitä tähän tilanteeseemme.
Olemme etsimässä hengellisyyttä elämäämme.
Avopuolisoni on jo tullut uskoon ja minä etsin uskoa ja haluan sen myös löytää. Olen kuitenkin vasta alkutaipaleella ja uskoni horjuukin ajoittain.
Parisuhteemme on nyt joutunut erikoiseen tilanteeseen. Avopuolisoni haluaa naimisiin ja pidättäytyy seksistä, koska hänen mielestään avoliitto ja esiaviollinen seksi ovat syntiä. Näinhän raamattu sanookin. Hän on ehdottanut että muuttaisimme erilleen siksi aikaa että minäkin eheydyn sisäisesti ja oivallan suhteemme tärkeyden perinpohjaisesti.
Kärsin ajoittaisesta masennuksesta ja olen tehnyt avopuolisolleni selväksi että uudelleen naimisiin meno edellyttää suurta katumusta ja nöyryyttä puoleltani koska olen kerran jo eronnut. En myöskään haluaisi olla masennuksen lamaannuttama vihkimisen aikana.
Ymmärrän avopuolisoni synnintunnon mutta en voi mitään sille että koen hänen ehdotuksensa ja menettelyn painostavana,jopa ahdistavana.
Olemme puoli vuotta asuneet omakotitalossa joten talon myynti ja kaikki muu järjestely tuntuu nyt kohtuuttoman suurelta urakalta masentuneisuuteni keskelläkin.
Toivoisin kirkastavia mielipiteitä tähän tilanteeseemme.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hätiköimällä ei ainakaan kannata edetä. Jos et tunne olevasi henkisesti ja mielentilaltasi valmis naimisiin, älä mene.
Jos teillä on omakotitalo, siellä on varmasti useampia huoneita. Voisiko yksi ratkaisu olla asua eri huoneissa muuten samaa taloutta? Se olisi näin ollen kompromissi molemmille ja kuitenkin voisitte rauhassa selvitellä asioita keskenänne sekä omissa oloissanne.
Vaikka olet eronnut, ei se sinusta sen syntisempää tee kuin muistakaan. Omaan itseensä ja synteihinsä ei pidä jäädä rypemään. Keskitä ajatuksesi Jeesukseen ja mieti miten Hän toimi kohdatessaan ihmiselämän vaikeuksia. Hän antaa kyllä vastauksen ajallaan.
Epäonnistumiset ovat osa meidän elämäämme täällä. Jumala kyllä tietää mitä tekoa olemme ja auttaa meitä, kun pyydämme sitä vilpittömästi ja kuuntelemme Häntä.
Kumpikin te olette jo harrastanee seksiä TODISTETUSTI ennen avioliittoa (lapset ovat todiste).
Mitä helvetin väliä sillä on harjoitatteko nyt seksiä ennen avioliittoanne vai ette?
Kumppanisi ei, sori vaan, tunnu oikealta sinulle. Ei uskon varjolla saa alkaa kiduttaa toista. Varsinkin masentunutta olisi suotavaa tukea, eikä painaa alas joillakin ihmeellisillä uskonnollisilla käsitteillään ja näkemyksillään.
Vaikka te olisitte 10 v seksittä niin ei se aiemmin harrastettu seksi minnekään katoa!!! Ja miksi sen pitäisi? Ei se ole syntiä. Syntiä on kohdella toista kuin paskaa.
Niinhän sitä on syntiä tullut tehtyä monellakin lailla aiemminkin ja tulevaisuudessakin. Jeesushan yksin eli synnittömänä ja sovitti verellään ihmisten synnit.
Oleellista kai on se että uskoon tullut ihminen pyrkii välttämään tietoista synnin tekemistä jollaista kieltämättä aiemmat asiatkin ovat jos raanattua tarkasti tulkitaan.
Ei hän minulle tietoisesti halua vaikeuksia aiheuttaa, en vaan millään jaksaisi tässä oman uskon etsimisessäni ruveta huushollia muuttamaan ja sitten kohta taas yhteistä kotia etsimään.
En tiedä mitä tehdä. Toivon ettei masennukseni saa tästä tilanteesta lisää pontta.
Rukoilen päivittäin Jumalan johdatusta.
Jeesus käsittääkseni kielsi miestä hylkäämästä vaimoaan muun kuin petturuuden takia, koska hänen aikanaan (JOS Jeesus oli olemassa) oli varmaan tavallista antaa akalle kenkää heti kun löytyi pirtsakkaampi morsmaikku. Tästä on sitten tehty jostain syystä sellainen pakkopulla, että kukaan ei saisi erota.
Te kumpikin nyt kuitenkin olette eronneet, ja nykyaikanahan voi osoittaa rakkautta että antaa toisen mennä, jos ei kykene hänelle rakkautta tarjoamaan. Jeesuksen aikoina nainen oli riippuvainen taloudellisesti miehestään, nyt ei tässä maassa niin ole.
VT:n mahdolliset lait esiaviosta sun muusta voidaan unohtaa, uskovaisethan tuppaavat sanomaan että Jeesus täytti lain tai jotain sinnepäin, ja tärkein laki on rakastaa lähimmäistä kuin itseään ja Jumalaa yli kaiken. Millä tavoin tuo rakkauslaki ei toteudu jos te olette yhdessä NYT?
Ei kai uskon ole tarkoitus tehdä sydämestä jäätä ja kiveä?
Vaihtoehtoisten näkemysten mukaan Jeesuksellakin oli vaimo, kenties lapsiakin. Se ettei UT niitä mainitse ei tarkoita etteikö niitä voisi olla. Ihan turhaa siis pyrkiä olemaan "kuten Jeesus" eli selibaatissa!
Raamattu sallii kyllä esiaviollisen seksin. Jopa useita vaimoja sekä rakastajattaria sinulle.
Minä en lue raamattua niinkuin paha haluaisi sitä luettavan.
jos ongelmia ei ole, ihminen tekee niitä itse, kun ei osaa olla onnellinenkaan.
Ensin kysyt tulevalta rouvalta että eikö nyt tässä oleva onni kelpaa?
Jos ei niin,jää taloon asumaan ja anna rouvan muuttaa muuaalle miettimään. (Rahaa ja rakkautta eikannata muutenkaan sekoittaa keskenään.)
Itse voit sitten joko istua ja lukea Raamattua illat pitkät siinä toivossa että ihme tapahtuu ja/tai tapailet muita ihmisiä ja katsot mitä elämällä on sinulle tarjottavana. Kannattaa väsätä jonkinlainen avioehto jokatapauksessa, kun tietää avioerotilastot. Sitä kun ei myöskään tiedä mitä käänteitä uskonnollisuus toisi myöhemmin kuvioihin mukaan jos nyt jo on noinkin vaikeaa.
Näissä uskonnollisissa parisuhteissa voi vallita täysi helvetti, jos ette ole kaikesta samaa mieltä mikä taas olisi liikaa vaadittu. Niissä kun jumala on aina ennen ihmistä ja hän voi heittäytyä hankalaksi jos usko menee kiihkoiluksi.
"Hän on ehdottanut että muuttaisimme erilleen siksi aikaa että minäkin eheydyn sisäisesti ja oivallan suhteemme tärkeyden perinpohjaisesti."
Ja millä se puoliso meinaa mitata sen, että olet eheytynyt sisäisesti, tai sen että olet "oivaltanut suhteenne tärkeyden perinpohjaisesti"? Mielestäni olet aivan mahdottomien vaatimusten edessä. Sinun olisi "eheydyttävä sisäisesti" ja jotta tämä onnistuisi teidän on muutettava erilleen. Puolisosi on asettanut yhdessäolollenne/rakkaudelle pari ehtoa. Eivätkä ihan pieniä ehtoja olekaan. Ei ole mikään ihme jos olet masentunut.
Et voi pakottaa itseäsi eheytymään, tai voit, mutta eheytyminen ei koskaan tapahdu väkisin ja se ei varmasti onnistu, jos se on ehtona yhdessäololle. Älä yritä väkisin vääntää itseäsi mihinkään muottiin. Se ei onnistu ikinä.
Eheytyminen onnistuu rakastavassa ilmapiirissä, ei ikinä painostavassa ja ahdistavassa.
Rakastat varmasti puolisoasi, muuten tämä tilanne ei olisi niin vaikea sinulle.