On se jännä, että vaikka sitä eletään muka niin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, ihmisten päähän on kuitenkin syöpynyt se tietty valta-asetelma. Vaikka tietoisesti ajatellaan, että kyllä me kaikki olemme tasa-arvoisia, alitajuisesti ihmiset luokitellaan eri kasteihin. Ajatellaanpa nyt vaikka miehet ja naiset. Ennen miehet jylläsivät työpaikalla ja naiset kotona. Töissä mies oli pomo ja johtavassa asemassa, nainen joku alipalkattu sihteerikkö tai kahvilantäti. Kotona vaimo päätti kaapin paikan, kasvatti lapset ja pyöritti taloutta (vaikka mies toikin rahan). Kyllähän tämä valta-asetelma toimii tavallaan vieläkin, vaikka sitä yritetään kitkeä pois. Naisiin suhtaudutaan työmarkkinoilla tietyllä varauksella, ja kotona vaimo määrää edelleen sen kaapin paikan. Eipä ole kovin monesti miehellä sananvaltaa siihen minkä värinen sohva hankitaan ja missä järjestyksessä kaikki kalusteet seisovat. Yleensä myös lasten suhteen äideillä on viimeinen sana. Mitä mieltä olette? Toisaalta olemmeko sittenkin tasa-arvoisia, koska toista syrjitään töissä ja toista kotona?
Vanhat tavat
nöttöskä
1430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tasa-arvo toteutuu ihan kivasti, niin kotona kuin töissäkin. Samoja hommia samalla palkalla tekee duunissa niin miehet kuin naisetkin, ja kotona kyllä vaimon kanssa tehdään yhdessä tärkeät päätökset, koskee ne sitten lasta tai sohvan väriä.
Näin siis meillä pääkaupungissa vuonna 2010. En tiedä missä sinä sinä vaikutat, mutta kokemuksesi perusteella ilmeisesti jossain viime vuosisadalle jämähtäneessä pikkukylässä?