Suven ja runon, Eino Leinon päivänä Helsinginsanomien pääkirjoitus kertoo sympaattisen ahvenanmaalaisen maratoonarimme, historijoitsija Janne Holmenin äänellä: Ruotsilla ja suomalaisilla on yhteinen historia.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... 5258382587
Kyse on ensimmäisestä osasta kymmenosaisessa sarjassa "Me puhumme ruotsia".
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... 5258382587
Kyse on ensimmäisestä osasta kymmenosaisessa sarjassa "Me puhumme ruotsia".
Vastaukset 35
Vanhimmat
Oma näkemykseni:
Ruotsinkielisillä on kaikki syy olla ylpeitä juuristaan ja korostaa yhteyksiä Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin.
Näin ongelmaton kuva ei kuitenkaan ole kuin tässä pääkirjoituksessa annetaan ymmärtää. Ennen kaikkea tässä piirretty kuva ei liity esimerkiksi pakolliseen ruotsin opetukseen, mikä kuitenkin on se suurin ongelma suomalaisten ja suomenruotsalaisten suhteissa.
Historioitsijana Holmen on varmasti tietoinen siitä, että osa tutkijoista näkee kansallisuuskäsitteen syntyneen täällä jo varhain - suomalaisuus oli suomenkielisyyttä ja ruotsalaisuus ruotsinkielisyyttä jo kauan ennen kuin kansallisuusaate syntyi Euroopassa.
Suomenruotsalaisten osuus Suomen alueella on ollut todella pieni, aina alle 20%, siinä 15% tietämissä. Tältä perustalta tuntuu oudolta nähdä historia kahden tasaveroisen kieliryhmän rinnakkaiselona, jossa ei ole edes piirteitä kolonialismista. Ihmisten elämä 1400- tai 1700-luvulla on toki joka tapauksessa ollut lyhyt ja rankka mutta suomenkielisten mahdollisuus elää täysivaltaisena kansalaisena Ruotsissa liittyi nimenomaan ruotsin kielen hallintaan. Tätä eivät nähdäkseni kiellä ruotsinkielisetkään historioitsijat.
("Ruotsi-Suomessa") Ruotsin puoleinen väkiluku nousi vauhdilla uuden ajan puolella kun taas Suomen puoleinen väkiluku ei sotien, katojen ja sairauksien vuoksi noussut satoihin vuosiin juuri lainkaan. Syyt tähän ovat moninaiset ja ominaisia tuon ajan Euroopalle, mutta Suomen alueen vaikeampi asema heijastuu tässä selvästi.
Myös ruotsalaiset historioitsijat ovat arvostelleet tapaa, jolla Suomea hoidettiin ja puolustettiin Suomen nykyisen alueen kuuluessa enimmäkseen Ruotsiin. Ruotsin oma aatelisto nimitti Suomea sanoin "aittamme ja sotilasmuurimme".
Toki koulutus on aina ollut rikkaiden etuoikeus, mutta on selvää, että suomenkielisen kulttuurin syntyä hidasti se, että varakkaat talonpojat joutuivat ensin opetuttamaan pojilleen ruotsin, ennen kuin näitä saattoi lähettää koulutiellä eteenpäin. Suomen jakautuminen ruotsinkieliseen hallintoon ja sivistyneistöön ja suomenkieliseen työväkeen on vaikuttanut paljon.
Suomalaisilla on oikeus pohtia kirjoittamatta jäänyttä historiaansa ennen vuotta 1200 arkeologian, kielitieteen ja genetiikan keinoin. Kuvassa ei enää näy Skandinavian jatketta. Joskin pronssikaudella, esimerkiksi hiukan ennen ajanlaskun alkua Suomeen onkin tullut germaaneja (kenties Tanskan ja Saksan mailta), he ovat vaihtaneet kielensä täällä puhuttuun suomalais-ugrilaiseen kieleen ja seuraavilta vuosisadoilta ei germaanilainoja olekaan. Geneettisesti näyttää jompikumpi kahdesta miehestä vuoden nolla tienoilta, toinen lännessä ja toinen idässä Laatokalla, jättäneen geneettisen perintönsä valtaosaan suomalaismiehiä. Arkeologisesti Suomi on ollut jatkuvan asutuksen kohteena ainakin 10 000 vuotta ja väkeä ja kieliä on tullut sekä lännestä että idästä.
Historiantuntemus toki tukee kokonaisuuden hyväksyntää ja suomenruotsalaisuus kuuluu Suomeen, ehdottomasti - mutta suomenkielisellä suomalaisuudella on myös omat tarinansa ja painotuksensa, menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
"Ruotsinkielisillä on kaikki syy olla ylpeitä juuristaan ja korostaa yhteyksiä Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin."
Monessa tapauksessa nuo juuret ovat perintötekijöiden puolesta suomalaisia, tai johtavat ihan muualle kuin Ruotsiin.
"Historioitsijana Holmen on varmasti tietoinen siitä, että osa tutkijoista näkee kansallisuuskäsitteen syntyneen täällä jo varhain - suomalaisuus oli suomenkielisyyttä ja ruotsalaisuus ruotsinkielisyyttä jo kauan ennen kuin kansallisuusaate syntyi Euroopassa."
Ennen kansallisuusaatteen syntyä ja Suomen erottamista emämaastaan Ruotsista ei suomalaisuutta ei ollut muuta kuin maantieteellisenä käsitteenä, joka viittasi Ruotsin itäisimmän osan asukkaisiin, joista suurin osa puhui suomen erilaisia murteita (varsinainen yhtenäinen suomen kirjakieli luotiin vasta 1800-luvun loppuun mennessä). Kielen, kansan ja maan yhteyttä korostanut kansallisromantiikka ja nationalismi oli 1800-luvun eurooppalainen ilmiö, jonka sivutuotteena syntyi myös suomenkielinen Suomen kansakunta ja suomenkielinen suomalainen kulttuuri, kun merkittävä osa Suomen sivistyneistöstä vapaaehtoisesti vaihtoi kielensä ruotsista väestön enemmistön kieleksi 1900-luvun vaihteeseen mennessä. Venäjä myötävaikutti tähän kehitykseen 1800-luvun loppupuolella katkoakseen Suomen jäljellä olevat siteet Ruotsiin.
"Ihmisten elämä 1400- tai 1700-luvulla on toki joka tapauksessa ollut lyhyt ja rankka mutta suomenkielisten mahdollisuus elää täysivaltaisena kansalaisena Ruotsissa liittyi nimenomaan ruotsin kielen hallintaan."
Sääty-yhteiskunnassa ihmiset olivat joka tapauksessa eriarvoisia eikä modernia kansalaiskäsitystä tunnettu.
"Suomenruotsalaisten osuus Suomen alueella on ollut todella pieni, aina alle 20%, siinä 15% tietämissä."
Koska kaupunkien asukkaiden ja maaseudun yläluokan väkiluku ei koskaan kohonnut edes niin korkeaksi esiteollisessa Suomessa. Varsinaisesti "suomenruotsalaisia" olivat Ruotsin vallan aikana ainoastaan rannikon maaseudun ruotsinkieliset. Kaupunkien väestö, joka koostui Suomesta, Ruotsista ja muualta Euroopasta niihin tulleesta väestöstä, nyt vain puhui valtakunnan yleistä kieltä. "Suomenruotsalainen" identiteetti on syntynyt vastareaktiona fennomianiaan ja suomenkieliseen suomalaisuusaatteeseen vasta paljon myöhemmin.
"Syyt tähän ovat moninaiset ja ominaisia tuon ajan Euroopalle, mutta Suomen alueen vaikeampi asema heijastuu tässä selvästi."
Suomen asema heikkeni, kun Ruotsi alkoi 1600-luvun alussa laajentaa valtaansa Itämeren piirissä. Baltiasta tuli Ruotsin vilja-aitta sadaksi vuodeksi (ja Riika oli valtakunnan suurin kaupunki). Vuosisadan puolivälissä aiemmin täysin tanskalainen Skåne liitettiin elimelliseksi osaksi Ruotsia, jonka painopiste siirtyi etelään ja länteen. Suomi jäi yhä enemmän periferiaksi, jota ei pidetty valtakunnan alueista arvokkaimpiin kuuluvana.
"Suomalaisilla on oikeus pohtia kirjoittamatta jäänyttä historiaansa ennen vuotta 1200 arkeologian, kielitieteen ja genetiikan keinoin."
Myöskin ruotsalaisten historia ennen tuota vuosilukua on suureksi osaksi kirjoittamatonta.
>>historijoitsija Janne Holmen
Tarkoittanet varmaan edesmenneen toimttaja Pirkko Kolben tytärtä Laura Kolbea. Pirkko tosiaan oli toimittaja ja kaikin puolin kiva ihminen.
Laura -tytär sen sijaan tuppaa olemaan opettajamainen besserwisser, joka "luennoi" meille tyhmille kansalaiselle kuivakkaalla tyylillään milloin missäkin tv-ohjelmassa. Vaihdan kanavaa yleensä, jos hän on televisiossa.
Holmen yhdistää "suomenkielisillä on asenneongelmia" -teoriaa ja "jospa vain suomenkieliset ymmärtäisivät yhteistä ruotsalaista historiaamme" -teoriaa kuten monet ruotsinkieliset viime vuosina:
--- suomenruotsalaisia kohtaan on edelleen vahvoja kielteisiä asenteita.
Taustalla vaikuttaa virheellinen käsitys, että Ruotsi olisi keskiajalla valloittanut Suomen ja tehnyt siitä riistetyn alamaansa vuoteen 1809 asti ja että suomenruotsalaiset olisivat valloittajista periytyvää parempiosaista yläluokkaa.
Todellisuudessa alueet Pohjanlahden molemmin puolin kuuluivat samaan kuningaskuntaan jo paljon ennen kuin voidaan puhua ruotsalaisesta tai suomalaisesta kansasta tai edes kielestä. Ruotsin valtiovalta ja kirkko loivat kielen eri puolilla valtakuntaa puhutuista alueellisista murteista.
Asenteet suomenruotsalaisuutta kohtaan näyttävät kuitenkin olevan peilikuva niille asenteille, joita ruotsinkielisten puolella on suomalaisisa: metsäläisiä, juntteja, vailla omaa historiaa, ruotsinkielisten piti luoda niille kieli ja kulttuuri...
Ja vaikka Holmen on minusta tosi symppis, hän tulee toistaneeksi tätä ruotsinkielisten asenteellisuutta: mikseivät suomalaiset voi ymmärtää, että suomalaiset kuuluivat Ruotsiin, olivat ruotsalaisia ja että kasvoton valito&kirkko tekivät suomalaisuuden eikä suomalaisilla siinä prosessissa ollut muuta roolia kuin että olivat säilyttäneet idästä omaksutut murteensa kunnes niistä saatiin tehtyä kieli ja niille sitten koottua kulttuuri ja hyvinvointivaltio alkoi pystyä kouluttamaan myös heidän jälkeläisiään.
Tämä suomenkielisten valtava osallistumattomuus koko virallisen korkeakulttuurin muovautumiseen ja suomenkielisten osuus rahvaana ja sotilaina sekä suomenkielisten nimien lähes täydellinen puuttuminen historiasta ennen 1700-lukua ohitetaan uudestaan ja uudestaan kysymättä - mitä tämä merkitsi suomalaisille, suomalaisuudelle, kaikille meille, joiden esivanhemmat ovat nyt väärin kirjoitettuja nimiä kirkonkirjoissa, korkeintaan marginaalissa talon nimi ja tauti, joka tappoi...
Ei tähän tarvitse sekoittaa pisaraakaan vastenmielisyyttä suomenruotsalaisuutta tai ruotsalaistuutta tai pohjoismaisuutta kohtaan - vaan valtavaa uteliaisuutta ja kunnioitusta, mikä on kansa, joka eli näin ja selviytyi.
"Taustalla vaikuttaa virheellinen käsitys, että Ruotsi olisi keskiajalla valloittanut Suomen ja tehnyt siitä riistetyn alamaansa vuoteen 1809 asti ja että suomenruotsalaiset olisivat valloittajista periytyvää parempiosaista yläluokkaa."
Ruotsi syntyi keskiajalla salmivaltioksi Pohjanlahden kummallekin puolelle akselille Götanmaa - Tukholma - Turku - Viipuri. Suomi oli Ruotsin itäinen puolisko, Itämaa, elimellinen osa valtakuntaa viimeistään 1300-luvulta lähtien. Yhteydet Ruotsin rannikkokaupunkien välillä Viipurista Tukholmaan olivat paljon paremmat kuin yhteydet rannikoiden ja sisämaan välilllä.
"Todellisuudessa alueet Pohjanlahden molemmin puolin kuuluivat samaan kuningaskuntaan jo paljon ennen kuin voidaan puhua ruotsalaisesta tai suomalaisesta kansasta tai edes kielestä."
Kuten muuallakin Euroopassa, ensin oli kuningaskunta, josta vasta uudella ajalla reformaation ja vahvistuvan keskusvallan myötä alettiin kehittää kansakuntaa. Niin kuin aina, valtio loi itselleen kansan eikä päinvastoin. Siten luotiin Suomenkin kansakunta 1800-luvulla Venäjän perustettua Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan, Suomen valtion.
"Ruotsin valtiovalta ja kirkko loivat kielen eri puolilla valtakuntaa puhutuista alueellisista murteista."
Aivan, ja suomen kirjakieli on samanlainen keinotekoinen luomus, vasta 1800-luvun loppupuolella valmiiksi saatu konstruktio murteista, joiden puhujat vielä 200 vuotta sitten ymmärsivät toisiaan sangen huonosti.
"Ja vaikka Holmen on minusta tosi symppis, hän tulee toistaneeksi tätä ruotsinkielisten asenteellisuutta: mikseivät suomalaiset voi ymmärtää, että suomalaiset kuuluivat Ruotsiin, olivat ruotsalaisia ja että kasvoton valito&kirkko tekivät suomalaisuuden eikä suomalaisilla siinä prosessissa ollut muuta roolia kuin että olivat säilyttäneet idästä omaksutut murteensa kunnes niistä saatiin tehtyä kieli ja niille sitten koottua kulttuuri ja hyvinvointivaltio alkoi pystyä kouluttamaan myös heidän jälkeläisiään."
Suomalaiset ovat ugrilaista kieltä puhuvia ruotsalaisia. Kulttuuri, uskonto, poliittinen järjestelmä, yleinen mentaliteetti ovat hyvin samanlaisia. Paljon suurempi ero on suomalaisten ja virolaisten välillä, kielisukulaisuudesta huolimatta. Suomessa talonpojat olivat kautta historian vapaita, virolaisten esi-isät sen sijaan olivat saksalaisten tilanherrojen maaorjia.
"Suomalaiset ovat ugrilaista kieltä puhuvia ruotsalaisia."
No johan tuli lipposmaista kakkaa tuutin täydeltä! Mistä tämä suomalaisviha oikein kumpuaa?
Juoksija toivoo että suomalaiset olisivat yhtä tyhmiä.
Janne on entinen LUUSERI joka ei koskaan saavuttanut lähellekkään Paavo Nurmen ja Lasse Virenin mainetta.
Meni sitten kuten useat ruotsalaiset nykyään tekivät marokolaisen kanssa naimisiin. Typisk ahvenanmaalainen
"marokkolaisen"
Rouva Holmen on muuten Khalid Skahin sisko. Janne ei vitun läskipää edes koskaan päässyt olympialaisissa mitalleille.
Suomen ja suomalaisten historiassa on yksi asia, mitä ei koskaan haluta nostaa esille?
Ruotsalaiset barbaarit, jotka valtasivat suomalaisten raivaamat viljejysmaat ja näin suurelle ylivoimalla pakottivat suomalaiset vetäytymään sisämaahan ja jättäämään jo tuhansia vuosia viljellyn maan ruotsalaisten barbaarien käyttöön. Tämän seurauksena sisämaan erämaihin paenneet suomalaiset joutuivat ottamaan käyttöönsä suomalaisten ikivanhat perinteet, eli herrättivät uudelleen henkiin hyväksi koetun kaskiviljelyksen.
Ruotsissa myös ahdistelivat kaskiviljelijöitä. Hiihto ja luistelu kyllä varastettiin.
Yleensehän nämä homot väittävät että suomalainen oli luolamies joka oppi kaiken 700 vuoden aikana ruotsalaisilta. Onneksi tällaiset käsitykset nykyään on todistettu vääriksi. Se on sitä Ahnenerbe tyyllistä historiaa.
Holmenin teksti on tyypillistä "svekohistoriaa", siis kaikki hyvä on tullut Ruotsista ja ennen ruotsinvaltaa täällä ei ollut mitään. Näiden svekojen kanssa on aina sama juttu, ilmeisesti heille iskostetaan svekopropagansa jo pikkulapsesta lähtien päähän. Opetusministeriön olisi syytä vierailla svekokouluissa ja vähän tutkia mitä siellä opetetaan. Aikoinaan Hitlerjugendissa ja Komsomol-nuorissa käytettiin samaa aivopesutekniikkaa, oli olemassa vain yksi totuus.
Mutta onneksi, me suomalaiset osaamme erottaa valheen totuudesta, niinpä Holmeninen kaltaiset "historioitsijat" jäävät samaan sarjaan kuin svekotalintiikerit. Heidän jutuilleen voi vain naureskella....
Esimerkiksi se että kiinalaisilla oli jo siviilisaatio silloin kun svekot olivat Reinin joen varrella asuvia barbaareja ei ole kovin mielekäs fakta näille aasialaisuutta halveksiville germaaneille.
Suomalaisilla ja suomalais-ugrilasilla yleensä oli metsästäjä-keräilijä kulttuuri siihen aikaan mutta parempi sekin kuin germaani barbaari.
"Holmenin teksti on tyypillistä "svekohistoriaa", siis kaikki hyvä on tullut Ruotsista ja ennen ruotsinvaltaa täällä ei ollut mitään."
Totta kyllä, että esim. kristinusko on alunperin tullut Suomeen idästä Bysantista Venäjän välityksellä, minkä todistaa suomen kielen slaavilaisista kielistä lainatut kristilliset termit. Suomi oli voittopuolisesti kristitty maa jo kauan ennen "ristiretkiä", joista ensimmäinen on muutenkin täysin myyttinen tapahtuma.
Muutamia aikaisempia kielipoliittisia juttuja saattoi pitää sattumana, joita julkaistiin kun "kerran lähettivät". Mutta 10-osainen ruotsalaistamis-sarja on jo täysimittaista sotaa, jolla pyritään vaikuttamaan eduskuntavaaleihin. RKP:n kohtalonhetket lähestyvät, hallituspaikka ei ole enää varma.
pääkirjoituksesta, vaan Helsingin Sanomien uuden artikkelisarjan (1/10) ensimmäinen artikkelista. Kirjoittaja on ahvenanmaalainen suomenruotsalainen Ruotsissa asuva historian tutkija Janne Hollmen. Ainakin sarja alkaa kunnon rimanalituksella, sillä Hollmenin tiedot suomalaisten historiasta ovat lievästi sanottuna omituisia. Mutta onneksi hänkin päätyy loppukappaleessa ottamaan esille Suomen tulevan virallisen yksikielisyyden. Historia on aina kirjoittajansa näköistä ja mennyt on mennyttä. Vain nykyhetkellä ja tulevaisuudella on todellista merkitystä. Norja oli Tanskan alusmaa ja Suomi Ruotsin. Alunperin siis nykyiset Pohjoismaat ovat lähtökohdiltaan olleet kovin erilaisessa asemassa. Nyt kuitenkin jo kaikki muut Pohjoismaat ovat virallisesti yksikielisiä ja sama luonnollisesti toteutuu myös Suomessa.
Eikös tämä sarja ole ruotsinkielisellä TV-kanavalla. Sitähän nyt niin aggressiivisesti mainostetaan suomenkielisellä puolella.
Haluaisin todella tietää, mitä ruotsalainen puoli suomalaisille maksaa. Onhan siellä jatkuvasti uutta tuotantoa ja väliajalla on koko ajan varsinkin Ruotsista tuotua musiikkia, joka ei ole ilmaista, kun tekijänoikeuksia joutuu maksamaan.
Hesarin tapa viettää Eino Leinon päivää on samanlaista suomalaisen kulttuurin halveksuntaa kuin opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän väliraportti, joka haluaa poistaa Aggricolan pivän koulusta ja korvata se yhtenäiskoulun päivällä. Yhtenäiskouluhan toi kansalle pakkoruotsin.
Niin kulttuurin kautta muokataan suomalaisia pois omasta kulttuurista ja ideniteetistä
On hyvin mielenkiintoista että maan suurin suomenkielinen lehti on samoilla linjoilla opetusministeriön kanssa.
Nyt on aika toimia!
Holmenin tekstin kommentointi ei ole onnistunut - siellä on monta helmeä, mutta ne hukkuvat moninaisiin näkökulmiin. Ketjussa on paljon historia-asiantuntemusta, mutta vasineet nousevat yksittäisistä huomioista, ei kokonaisnäkemyksestä.
Meiltä puuttuvat historioitsijat, jotka rohkenisivat sanoa suoraan, ettei suomalaisen rahvaan asema nyt järin ihmeellinen Ruotsin vallan alla ollut jos ei niin huonokaan ja että kenties suomalaisilla on muutakin historiaa kuin se, mikä skandinaavisen tutkijan kammiosta näkyy.
Holmenin näkökulmaa kannattavien ei tarvitse sen sijaan nostaa esiin ensimmäistäkään historiallista faktaa - riittää, että he toteavat toisinajattelijoiden olevan vain ruotsivastaisia ja ruotsia osaamattomia ja vailla historiallista asiantuntemusta.
Tarvitaan historioitsijoita, jotka käyvät tähän vuoropuheluun - meidät on niin helppo halveksien ohittaa.
"Tarvitaan historioitsijoita, jotka käyvät tähän vuoropuheluun - meidät on niin helppo halveksien ohittaa."
Hesari ei taatusti julkaise mitään valtaväestön näkökulmaa puolustavaa tekstiä kolumneissaan. Hesari halveksuu Suomalaisuutta ja haluaa tukahduttaa sen vaikka sitten Somalikulttuurilla jos ei muuten.
Taannoin tuli YLE:ltä sarja itsenäistymisen vaiheista, siinä eräs historiaan perehtynyt kertoi millainen onnenpotku Venäjän vallan alle meno oli, teollistuminen ja yleinen vauraustuminen lähti hurjaan nousuun 1800-luvulla. Suomeen tehtiin vihdoinkin investointeja mitä Ruotsi ei ollut tehnyt. Veikkaan, että tällä kaverilla ei ole asiaa YLE:n tuleviin vastaaviin ohjelmiin.
Hesari takoo omaa svekolinjaansa ulos, mutta sillä ei ole enää laajan kokonaisuuden kannalta suurtakaan merkitystä. Pakkoruotsin poistuminen on jo itsestään selvyys, kyse on vain aikataulusta, kuinka nopeasti saadaan nuoria äänestämään ja vanhoja multaan. Virallinen kaksikielisyys on vielä kiikun kaakun mutta jos RKP jatkaa vielä muutaman vuoden valtaväestön ärsyttämistä asemasodallaan niin loppu sillekkin historian taakalle koittaa.
"Meiltä puuttuvat historioitsijat, jotka rohkenisivat sanoa suoraan, ettei suomalaisen rahvaan asema nyt järin ihmeellinen Ruotsin vallan alla ollut jos ei niin huonokaan ja että kenties suomalaisilla on muutakin historiaa kuin se, mikä skandinaavisen tutkijan kammiosta näkyy."
Rahvaan asema oli jokseenkin sama riippumatta kielestä, jota rahvas puhui. Ja pärjäsiväthän ummikkosuomalaiset talonpojat sentään joten kuten Tukholman valtiopäivilläkin käyttämällä yhteistä tulkkia.
Ainakaan meillä ei voida tarkoittaa suomalaisia, sillä suomalaiset eivät puhu ruotsia?
Svekot ovat sitten oma lukunsa muumiruotsin murteineen.
"Ainakaan meillä ei voida tarkoittaa suomalaisia, sillä suomalaiset eivät puhu ruotsia?"
Keskiajasta saakka suomalaiset ovat puhuneet kahta kieltä, suomea ja ruotsia. Maailmasta löytyy muitakin merkkejä kaksikielisyydestä. Suomi ei ole mikään eriskummallinen poikkeus.
Voi miten mielenkiintoista keskustelua, argumentteja puoleen ja toiseen, tässä otteita hesarista:
"suomalaisten (itäsuomalaisten) suku tulee kyllä Volganmutkasta --- Sen sijaan pohjalaiset ja eritoten ruotsinkieliset pohjalaiset ovat viikinkien sukua."
"Pohjoismaiseksi kutsumaasi haploryhmää I1 esiintyy Skandinaviassa vähemmän kuin Satakuntalaisilla ja mm koltilla."
"Itämerensuomalaisten saapuessa tämä oli monikielinen ja -kulttuurinen maa, josta kertovat paikannimet, kansanrunot ja genetiikka ---"
"Kirjoituksessa --- kiistettiin suomenkielisten ilmiselvästi alistettu asema --- Suomen omaa historiaa ei ole kirjoitettu"
"Suomen sodan aikana venäläiset ja ruotsalaiset (aateliset) upseerit todennäköisesti puhuivat ranskaa keskenään --- Kokivat todennäköisesti suurempaa veljeyttä keskenään kuin suhteessa omiin talonpoikiinsa"
"Suomen nostaminen hallintokieleksi --- tarkoitus oli loitontaa suomalaisia Tukholmasta --- luultavasti jo ajateltiin tulevaa venäläistämistä."
Tätä on ihana seurata: kansa kiistelee historian tulkinnoista: Keitä olivat ne geneettiset esivanhempamme, joita asui jään jättämillä alueilla täällä jo 10 000 vuotta sitten? Saapuivatko suomen kielen varhaiset muodot jo 3000 vuotta sitten vai myöhemmin? Jäikö suomalaiseen kansansieluun pysyvä arpi siitä, että asuttamamme maa oli ensin Ruotsin ja sitten Venäjän vallan alla ja jatkuvien sotien tantereena? Oliko autonomia viisasta uuden ajan politiikkaa vai vahinko tai oikeastaan venäläistämisen alkusoitto? Asettivatko fennomaanit kansansa uhatuksi veljeilemällä venäläisten kanssa saadakseen virkoja ja asemaa? Olisiko Suomen pitänyt jäädä osaksi Ruotsia ja joko itsenäistyä paljon ruotsalaisempana tai jäädä osaksi suurta "moderlandetia"? Vai oliko olemassa kaiken aikaa suomalaisuutta, joka perustui kieleen ja sukupolvien ketjuun, missä kokemukset olivat omanlaisiaan ja ymmärrettävissä vain kokijoiden omista lähtökohdista?
Näin pohtii ja keskustelee vapaa ja sivistynyt kansa tietäen, että yhtä ja valmista totuutta ei ole vaan on olemassa erilaisten näkemysten ja kokemustenkudelma. Olen tyytyväinen. Näin aloituskirjoitus lunastaa paikkansa keskustelun avaajana. Tällaisen avoimen keskustelukulttuurin haluan siirtää myös lapselleni.
Suomalaisuudella ei minun katsannossani ole ikää edes 200 vuotta, eikä ruotsalaisuudellakaan kuin joitakin satoja vuosia enemmän. Ihmeellistä että nykyajan asenteista nouseva identiteettipolitiikka vaatii ihmisiä spekuloimaan tuhansien vuosien takaisilla geneettisillä, arkeologisilla ja kielellisillä asioilla.
"Jäikö suomalaiseen kansansieluun pysyvä arpi siitä, että asuttamamme maa oli ensin Ruotsin ja sitten Venäjän vallan alla ja jatkuvien sotien tantereena?"
Niissä sodissa karjalaiset olivat usein venäläisten kanssa samalla puolella, länsisuomalaiset heimot taas ruotsalaisten. Siksi karjalaiset kutsuivat sekä ruotsalaisia että länsisuomalaisia "ruotseiksi".
"Asettivatko fennomaanit kansansa uhatuksi veljeilemällä venäläisten kanssa saadakseen virkoja ja asemaa?"
Venäjä antoi fennomaanien luoda suomenkielisen suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden, koska Krimin sodan jälkeisessä tilanteessa siitä oli Venäjälle hyötyä.
"Olisiko Suomen pitänyt jäädä osaksi Ruotsia ja joko itsenäistyä paljon ruotsalaisempana tai jäädä osaksi suurta "moderlandetia"?"
Ainakin se on varmaa, että ilman Napoleonia ja Aleksanteri I:stä Suomi oli pysynyt Ruotsin yhteydessä kenties juuri ratkaisevan kauan Suomen lopullisen ruotsinkielistymisen kannalta. Muistakaa mitä Irlannissa tapahtui nimenomaan samaan aikaan.
"Vai oliko olemassa kaiken aikaa suomalaisuutta, joka perustui kieleen ja sukupolvien ketjuun, missä kokemukset olivat omanlaisiaan ja ymmärrettävissä vain kokijoiden omista lähtökohdista?"
Ruotsin vallan aikana suomalaiset kokivat itsensä Tukholman kuninkaan uskollisiksi alamaisiksi siten kuin Pohjanlahden toisellakin puolella asia nähtiin. Mielenkiintoista kyllä vv. 1808-1809 Suomen eroa Ruotsista kannatti ruotsinkielinen yläluokka, ei suomenkielinen rahvas.
"Suomalaisuudella ei minun katsannossani ole ikää edes 200 vuotta"
Aika erikoinen tulkinta, että suomalaisuus olisi syntynyt tyhjästä vasta silloin, kun suomalaisilla oli autonominen/itsenäinen maa.
Suuri ongelma: Historijoitsija haluaa kertoa, miten asiat ovat - kun parhaimmillaankin tieteen tekijä voi kertoa vain, miltä asiat hänen tuntemistaan lähteistä käsin näyttävät. Ruotsin vallan siunauksellisuutta puolustavat ovat mustavalkoisen historiatulkinnan kannattajia.
Jos lapsen historiankijassa Ruotsin vallan ajalta mainitaan vain yksi suomenkielisen suomalaisen nimi ja sekin teloitetun kapinallisen - etteikö lapsikin ymmärtäisi, ettei 600 vuoden aika ole voinut olla suomenkielisten kannalta kovin hedelmällistä aikaa...
Miten historioitsija ei näe tätä?
Käykääpä vielä kommentoimassa:
http://www.hs.fi/keskustelu/Ruotsilla ja suomalaisilla on yhteinen historia/thread.jspa?threadID=249809&tstart=0
keskustelu jymähtänyt katukilpiin - voi itku
Näissä viesteissä alkaa jo erottua historian kipukohdat:
Suomenkielinen lapsi huomaa historiantunneilla, ettei suomenkielisten tarinasta ole jäänyt kerrottavaksi kuin yksi nimi: teloitettu kapinoitsija. Tästä hänen ei pitäisi tehdä päätelmää, ettei Ruotsin vallan aika mennyt suomenkielisten kohdalta ihan putkeen. Hänen pitäisi ymmärtää adoptoida suomenruotsalaiset historiasta omiksi esivanhemmikseen ja unohtaa suomenkielisten asema – joka siis oli kaikin puolin hyvä ja tasaveroinen muitten ruotsin kansalaisten kanssa.
Suomenkielinen lapsi ihmettelee, miten Ruotsissa suomea puhuvaa väestöä kohdeltiin heti sen jälkeen, kun oltiin oltu samaa kansaa ja hänet jopa velvoitetaan adoptoinut ruotsinkieliset esivanhemmikseen, hänelle palautetaan mieleen realismi: no ruotsinkielisillää Suomessa oli valta ja rahat, suomalaiset olivat Ruotsissa vain kansansirpale malmikentän päällä.
Tässä on sellainen ristiriita, että jokainen suomenkielinen lapsi sen tiedostaa, vaikkei kenties pysty sanallistamaan kuin tavalla, joka sitten käsitetään erheellisesti suomenruotsalaisuuden vastaisuudeksi. Kyse on avoimuuden ja reiluuden vaatimuksesta – edes keskustelun tasolla.
Keskiajalla oli katolisella kirkolla suuri vaikutusvalta *Suomessa. Kirkolla oli verotusoikeus, se ylläpiti katedraalikouluja, ja sen johtajat olivat opiskelleet Keski-Euroopan yliopistoissa. Säilynyt kirjeenvaihto osoittaa, että Turun piispa sai ohjeensa Roomasta. Jumalanpalveluksissa käytettiin latinan rinnalla myös suomenkielisiä tekstejä jo ennen Mikael Agricolaa.
Turussa ja Viipurissa oli saksalaisia Hansa-kauppiaita, jotka osallistuivat myös kaupungin hallintoon.
Millä tavoin historioitsijoille tulee puhua, jotta nämä kuuntelevat.
On selvää, että ruotsinkielisen historioitsijan on lähes mahdoton nähdä asioita suomalaisten silmin.
Hän ei pidä mitenkään ihmeellisenä, että suomenkieliset nimet puuttuvat historiasta.
Hän ei pidä mitenkään ihmeellisenä, että valta ja varallisuus kasautuivat ruotsinkielisille Suomessa.
Hän ei myöskään pidä ihmeellisenä, ettei suomalaisilla ollut Ruotsissa kummoistakaan asemaa Itämaan päädyttyä Venäjän valtaan.
Miten tällaiselle ihmiselle puhutaan?
"Hän ei pidä mitenkään ihmeellisenä, että suomenkieliset nimet puuttuvat historiasta."
Ei se ihmeellistä olekaan.
"Hän ei pidä mitenkään ihmeellisenä, että valta ja varallisuus kasautuivat ruotsinkielisille Suomessa."
Ei se ihmeellistä olekaan.
Keskustelu on sitten taas kerran lopetettu!
Rinnalla kiehuu kolme pride-keskustelua, mutta asiallisena pysynyt historia-keskustelu piti lopettaa kesken.
MIKSI?
Koska kommentit eivät noudattaneet RKP:n kanssa sovitun virallisen totuuden mukaista linjaa.
t. Jyrki K.
Ei kiinnosta pätkän vertaa. Sen tiedän, että suomalaisia on aina hurrit ja ryssät kussu silmään!"
Tänäpänä yli 95% puhuu suomea!
Tänäpänä eletään EU:n lisäksi globaalitaloudessa!
Nyt EI ole varaa kansalliskukkien tai -kielten vaalimiseen vaan on mentävä suomella, enemmistön kielellä ykkösenä, että maamme toimii ilman turhia kustannuksia.
Kielikoulutus on oltava EU-kielistä joku, ehkäpä pakollisena. Järkevä seuraava satsaus on venättä, ja kiina tulee sitten perässä.
Kaikki etuoikeudet pois eräiltä suomalaisita jolloin varmistetaan PARHAIDEN suomalaisten menestys Suomessa ja maailmalla.
Me ollaan nyt kovassa globaalissa sakissa!
Edellisen vuodatukseni lisäksi totean, että Suomea viedään tuhoon maahanmuuttajapolitiikalla.
En tarkoita työperäistä maahanmuuttoa vaan sosiaalista, islam-myönteistä sisäänheittoa.
Suomi on noussut surkeudesta pienenä sodanjälkeisenä valtiona maailman valtioiden hyvään kärkijoukkoon. Nyt mm.RKP haluaa tuhota sen?
MIKÄ OLI VIKANA SUOMESSA 20V SITTEN? Katkeruutta on herännyt kansalaisissa vieraan kulttuurin tuonti kustannuksellamme.