talikynttilät...
Tuo Ukko, ylijumala, taatto taivon valtiainen,
piti pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvät.
Iätti iästä pilven, nosti longan luotehesta,
toisen lännestä lähetti, etelästä ennätteli;
syrjin yhtehen sysäsi, lomituksin loukahutti.
Vihmoi vettä taivosesta,
mettä pilvistä pirotti orahille kasvaville,
touoille tohiseville.
Siellä se ryskää jossain.:)
Tuo Ukko, ylijumala, taatto taivon valtiainen,
piti pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvät.
Iätti iästä pilven, nosti longan luotehesta,
toisen lännestä lähetti, etelästä ennätteli;
syrjin yhtehen sysäsi, lomituksin loukahutti.
Vihmoi vettä taivosesta,
mettä pilvistä pirotti orahille kasvaville,
touoille tohiseville.
Siellä se ryskää jossain.:)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ma venhosessa keinun
Ja hoidan verkkojain,
On tuttavani tuuli
Ja aalto armahain.
Ken onnekkaampi oisi
Kuin kalatyttönen?
Siks laulelenkin aina
Ja aina riemuitsen.
Ma lahdelmalle soudan,
Kun päivä sarastaa,
Ja tuoreutta tuoksuu
Vihanta metsä, maa,
Kun koite kultahohteen
Jok' aaltoselle luo –.
Kas silloin Ahti aarteet
Mun' pyydyksiini tuo.
Vaan joskus aalto riehuu
Ja tuuli raivostuu,
Ja kaarnapinnan lailla
Veneeni viskauu.
Kun mahtavin on myrsky,
Ja kuohu voimakkain
Oi, silloin vasta nautin
Ja laulan, laulan vain.
UKKOSKESÄNÄ
Pois ajoi ukkonen, ja auringossa
taas kultaisina pellot leviää,
kun synkin värein vielä aallokossa
tiet myrskyn ajelemat hyrskyää.
Yömustan varjon alle metsä jää,
mut hehkuvana alla tumman havun
nään apiloiden purppuraisen savun
ja mataroiden valkohämärää.
Käy lämmin tuuli jälleen puutarhassa,
sen lehvät välkkyy sateen hopeassa,
ja sinisilmin ruoho kimmeltää.
Oi kukkaissineä! On loppu tässä!
Maan ruusun hymyilyssä heleässä
on ihmisetsinnän ja harhan pää -
Niin kipu vanha palaa liikahtaen.
Sen tiesin, tiesin! Miksi kuitenkin
ma yhä pääsyä ja tietä haen
ma, kahlehdittu langoin viiltävin?
Vaan itkun läpi vielä kirkkaampana
nään: yli viljan kultahämyisen
niin sinenherkin varjoin, loistavana
käy joutsensiipi pilvi lumoten.
Sen ehkä nähdä voi vain kyynelissään.
Näin ehkei sadehelmet kimaltais,
näin syvin värein välkkyis niitty missään,
jos tuskan siivet ei mua varjoais.
Ma tiesin, tiesin: säteet varjon tuovat,
ja helein säde varjon synkimmän.
Mut ehkä sydämessä pimeän
syvimmät varjot itse valon luovat.
Maan suven huuman, pilven jumalaisen
ja ruusuhymyn hehkun ylimaisen
niin ehkä heltymätön kipu tää
omasta julmuudestaan synnyttää.
----Saima Harmaja...
ja niimpä voin kertoa:
Istun auringon säteellä,
odottelen kuun sirppiä,
päästäkseni sille istumaan,
jotta näkisin taivaan tähtöset lähempää
ilmiö...
HEINÄKUUN SADE
Enää pisaroivat
pihakoivut vaan.
Sade sormin hienoin
väritti jo maan.
Katso, lammikkoina
polku hymyää.
Mutta väkevämmin
multa vihertää,
sinisilmin välkkyy
kukat puutarhan.
Syvempi on loiste
punapellavan.
Pilvivuoret jylhät
repeävät jo.
Valojuovin heikoin
hehkuu aurinko.
Yli järven peilin,
tumman, tyvenen,
hellä sateenkaari
kohoo huikaisten.
8.4.1935
- Saima Harmaja-
Tai proosaa
>>On kiva rannalla hillua
>>kun vesi kastelee polvia
on kiva hillua,
tai muuten vaan lillua.;)
joka ajelee pässien vetämillä vaunuilla ja huitoo mjölnirillä jättiläisiä!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Thor.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=P3WJX1cIuY4
ole norjalaisten jumala?
Jos me pidetään tuo oma Ukkomme ja Ahtimme, niin ei tuu riitaa norskien kanssa?;))
tulee torsti ja meidän torstai on ukkosen jumalan päivä..ukko on vanha kiertoilmaus ja ylijumalana sukua odinille..yksi suomalainen väännös on myös turisas!..samoja jumalia;))
Sinähän olet asiantuntija tällä alalla=)
Siis jumala-tietämyksessä.;)
koska olen itsekin taru-olento ja ilmestyn paikalle tai olen olemassa vain jos joku uskoo..tosin pannuhuoneen puolelta;))
pannuhuoneessa on aika kuuma näin helteellä.;D
Älä lissää pökköä pesään ainakaan.;)
Tunnelma salokylässä
En uinaillut untuvakehdossa,
Kun näin elon alkavan aamun,
Ma luulen, jo äitini rinnoilla
Perin kyntäjän hartevan haamun.
Syli äidin oli kehtoni ensimäinen,
Hän, armahin, hellä ja lempiväinen
Mun iltasin lauleli nukkumaan,
Mua hentoa heijaten helmassaan.
Mua äitini heijasi helmassaan
Ja tuuteli polvellansa,
Hän lauleli hiljaa laulujaan,
Ihanimpia toiveitansa.
Hän toivoi mun astuvan es'isäin teitä,
Kotipeltojen teitä ja korpien teitä,
Hän toivoi mun mieheksi varttuvan,
Pian kurkehen auran tarttuvan.
Kun toukoja tehtiin peltoihin,
Minut taattoni työhön siirsi;
Ma kylväjän kannoilla astuilin
Ja sitkainmerkkejä piirsin. –
Noin leikkien liehuvi nuori Suomi,
Noin loiskii laine ja tuoksuu tuomi,
Polo poikanen kyntäjän yksin saa
Kevätaikansa vapauden unhottaa!
En lapsena tietojen tuoksusta
Edes tuntenut tuulahdusta,
Valon vuolahan virran juoksusta
En nähnyt mä vilkausta.
Toki taattoni tarinat talvi-illoin
Toi mieleeni uusia aatteita silloin
Ja äitini polvella istuissain
Hain oppia aapiskirjastain.
Vaan mitä en oppinut kirjoista,
Enkä temponut kouluteiltä,
Sen opin minä aikani varrelta,
Kotipeltojen pientareilta,
Sen opin minä vuorista, hongistoista,
Sen opin minä lehdoista, laaksoloista,
Sitä korpien mahtava kannel soi:
"Älä unhota auraasi konsaan, oi!"
Niin – en ole taidossa taantunut,
Enkä tiedoissa taakse jäänyt,
Mi lasna on mieleeni juurtunut,
Se kantavi hedelmää nyt:
Minä arvaan touon ja kyntöjen ajan,
Minä arvaan ojien suunnan, rajan,
Minä tunnen jo kuusikon mullasta,
Se voipiko raatajan palkita.
Ja tietoni tuo sepä riittääkin,
Se tieto on tietojen muuri,
Satavuosien taa, iki-aikoihin
Se maani on onnen juuri. –
Kotipeltoni! – olkosi maailmani
Ja aurani! – olkosi kalpanani.
Kotipelto on pirsta mun Suomestain,
Koko Suomea suojaan ma aurallain!
Niin aurani kurjessa kulkeissain
Ma oikeaa polkua kuljen.
Salatenhona kaikuvi rinnassain
Isän ääni: "Kun silmäni suljen,
Kun muistoni alla on unhon laineen,
Tää muistaos, poikani, lause vainen:
Ei paina sun olkaasi orjan ies,
Niin kauan kuin olet sinä kyntörnies!"
heinänteko poutaa....
Tule mukaan!
Ei kukaan
halua olla poissa,
kun ilo paistuu voissa
ja riemu sulaa suussa
Hilpeässä heinäkuussa!
Hilpeä heinäkuu saapuu jälleen – hurjana, hassuttelevana, hiljaisena kuiskauksena, liplattavana laineena, raeryöppyinä, laulavina sadepisaroina – kaikille lapsille ja perheille jotain tarjoavana. Luvassa on iloa, unelmia, ääniä, hiljaisuutta, hyvää oloa, yhdessäoloa ja yllätyksiä.
Jylisee saa ihminen nauttia
;)...Kun kasvit ja nurmet saa vettä virkistyy;/....
Uutispuuro
Pellolla tuolla kauniilla, missä
Kypsä jo ruis oli keltainen,
Sirpit kourassa, kyyryksissä
Leikkasi väki hikoillen.
Sänkistä peltoa poikki ja pitkin
Juoksimme lapset laulellen;
Sänki se pisti, lines jo itki,
Toisetpa naureli ilkkuillen.
Viljakullan leikattuansa
Sitoivat sitten lyhteisiin.
Lyhteistä sitten kohdastansa
Kuhilaita jo laitettiin.
Seisoipa kotvan pellolla vilja,
Riiheen sieltä se ahdettiin;
Riihen lämmitti Maija ja Hilja,
Siellä se orsilla kuivui niin.
Niin ylihuomenna aamusta asti
Riihessä puitihin kolkuttain,
Varstoilla lyöden ankarasti,
Niin jyvät tähkistä irroittain.
Myllyyn Matti aamulla Iäksi
Uutisviljaa jauhattamaan
Jauhot toi, ja illalla täksi
Patanen pantihin kiehumaan,
"Lapset! jo valmis on uutispuuro
Käykää sitä jo maistelemaan!"
– Huudolle tuolle ei ollut kuuro
Lapsista pienin, ei suurinkaan.
Lauri tupahan tuulena juoksi
Huutaen: "uutispuuroa hei!"
Lakkia pääatäan kiirehen vuoksi
Nulikka ottaa muistanut ei.
Vaaripa vanha, harmaahapsi,
Luki nyt ensin siunauksen,
Aamenen sitten jok'ainoa lapsi
Lausui hartaan, hiljaisen.
Puuron silmähän nuorta voita,
Puuron niin valkoisen, kauniin ah!
– Riika, Riika, no lusikoita
Miks'et tuonut jo pöydälle, kah!"
Laurilla lusikka täys oli heti,
Silmään kastoi ja – maltiton oi! –.
Puhaltamatta suuhunsa veti,
Niin poltti suunsa, no voi, voi, voi!