Nykyinen suuntaus tietää luterilaiselle kirkolle kohtaloa jonka kirkot kokivat entisessä neuvostoliitossa. Ortodoksinen kirkko sen sijaan vahvistaa asemaansa ja olen kuullut monien harkitsevan ortodoksista kirkkoa.
Kuinkahan se oikein käy päinsä.
Kuinkahan se oikein käy päinsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka olenkin luterilainen, nostan todella hattua ortodokseille heidän terveestä ihmiskuvasta, kirkkonäkemyksestä ja yhteiskunnallisesta vastuustaan hyvien tapojen, ihmisarvon, moraalin ja etiikan puolestapuhujana. Oma lut. kirkkomme on astunut siihen ansaan, että kumartaa kaikille, mutta pyllistää sille tehtävälle ja näylle, joka kirkolla ko. asioissa pitäisi olla. Itsekin olen miettinyt ko. vaihtoehtoa
tähän väitteeseesi:" Nykyinen suuntaus tietää luterilaiselle kirkolle kohtaloa, jonka kirkot kokivat entisessä neuvostoliitossa." Entisessä Neuvostoliitossa osa kirkoista sai toimia hissukseen ateistisen kommunistivallan alla. Kävin kommunismin aikaan Leningradissa isossa kirkossa, josta oli tehty museo. Opas kertoi, että Leningradin saksalaisesta kirkosta oli tehty uimahalli. Sitä ei meitä turisteja viety katsomaan. Myös Riiassa käytiin kirkossa, josta oli tehty museo. Kommunismin hävittyä kirkot ovat taas saaneet toimia kirkkoina.
"Ortodoksinen kirkko sen sijaan vahvistaa asemaaansa ja olen kuullut monien harkitsevan ortodoksista kirkkoa. Kuinkahan se käy päinsä."
Täällä kysymykseesi tuskin osataan vastata, mutta kun menet Ortodoksisuuspalstalle, niin sieltä varmaankin saat vastauksen. Ortodokseja on Suomessa alle 100 000. Sellaiselle, joka on tottunut istumaan kirkossa, voi olla alkuun vähän vaikea tottua seisomaan koko jumalanpalveluksen ajan kuten ortodoksikirkoissa on tapana.