Oodi kävelylle

Tuo taito ois suureksi hyödyksi meille
Ikävä on kuitenkin kertoa teille
Ihmeiden suoritus on toivoton
Kun satua suurta nuo tarinat on

Niin käveli Jeesus vetten päällä
Ja yritin minäkin samaa täällä
Sanas näin kun sanottiin
Uskoin toki ihmeisiin
Vaan ohut oli pinta veen
Meni homma poskelleen
Meinas käydä huonosti
Vain uimataito pelasti !

Ja tapahtui niinä päivinä että yhden jessen sauva katkesi heti eturauhasen yläpuolelta, ja jesse alkoi vajota pahemman kerran. Tämä oli yksi niistä tuhansista jotka luulivat olevansa jessejä. Tämä jesse oli jo ehtinyt melkein puoleenväliin matkalla Jamaicalta Niemenmäkeen, ja kaiken lisäksi alkoi piru vie sataa. Jesse pulputti jo suureen ääneen kaikkia tuntemiaan kirosanoja, kun veljemmne ryntäsi hätiin vesihevosillaan susiturkki auki ja puolillaan oleva viskipullo kädessä lainehtimassa. "Ken olet, mies?" veli tiedusteli. "Jesse mä oon, Krisse huoleton!" jesse juusi hädissäÄn. Veli siihen: "Älä jauha paskaa. Toi oli Haukisvainaan fraasi. Sä tiedät mitä sille kävi." Ja niin jesse vajosi vajoamistaan, kunnes koko ukko karvalakkeineen peittyi veden vaahtoon. Siellä se sitten kävli pohjia mhöten ja tuli ylös avannosta taskut täynnä mätiä muikkuja. Käsissä sillä oli räpylät, sillä katso, ei sen oikea nimi turhaan ollut Räpylä-Niiranen. Sen pituinen se.

Kun aurinko paistaa ja on kaunis kesäsää,
en silloin tietenkään sisälle mä jää.
Lenkille tahdon nyt mennä kävelemään,
vähän raitista ilmaa hengittelemään.

Lenkkarit vaan jalkaan ja pururadalle,
aurinkolasit myös muistan laittaa silmille.
Juoksen, hölkkään, sen jälkeen kävelen,
peräpäästäni kuulen mä pierunsävelen.