Mikä on armon

Kristutsa Jeesusta kohtaan ramottomuutena, = Rakkaudettomuutena. No voi sielä vähän nimeksi olla jotain, vähän jotenkin sinnepäin sananhelinä kristillisyyttäkin. Enimmäkseen paikoillaan polkevaa, sitä; "meillä on jo tässä olotilassa ihan hyvä olla, muista ja muusta niin väliä, tämä riittä meille" uskonnollisuutta.

Tiit.2:
11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

Jumalan armo kuuluu kaikille. Ironisesti voisi sanoa, että se kuuluu helluntailaisillekin, vaikka niin helposti olemme valmiit sysäämään muita syrjään armon osallisuudesta - puolin ja toisin.

Armo kasvattaa elämään oikein. Arjessa armon vaikutus näkyy pahan hylkäämisenä ja hyvään pyrkimisenä.
Kaiken tekemisen lähtökohta on motiivi. Jos motiivimme ovat oikeat, ovat tekommekin ainakin oikeansuuntaiset. Jokaisella on oma kasvuprosenssinsa. Armo on ansioton rakkaus osaksemme, kuten se yleensä määritellään. Armoon kuuluu myös rakastavaa kuritusta, jotta oppisimme tekemään sitä, mikä on hyvää. Taivaallinen Isä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, vaikka emme sitä heti tajuaisi. Jälkeen päin se kuitenkin tuottaa vanhurskauden rauhan hedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.