Säilyttämisen arvoinen kulttuuri?
Kokoomus kokoontui talkoohengessään Jyväskylään. Keskustan puoluekokous imi median huomion vahvasti puoleensa. Mutta onnistui kokoomus sohaisemaan kepillään herhiläispesää – pakkoruotsia. Kokouksen päätökset ruotsin kielen asemasta ovat toki ristiriidassa keskenään, mutta päätökset kuitenkin nostivat aiheen tapetille. Tähän asti aiheesta on keskusteltu lähinnä lehtien mielipidepalstoilla. Pakkoruotsi- keskustelu tuleekin helposti leimattua populistiseksi ääntenkalasteluksi.
Sen sijaan että keskustelu pyörii koulujärjestelmämme pakkoruotsin ympärillä on syytä hiljalleen viritellä keskustelua ruotsin kielen perustuslaillisesta asemasta. Kukaan suurista puolueista ei kuitenkaan halua astua tämän kielivähemmistön varpaille, ja aihe tuntuukin olevan poliittinen tabu. Vaikka Suomessa ruotsia äidinkielenään puhuvia on tällä hetkellä noin 290 000 eli 5,4 prosenttia väestöstä, on ruotsinkielisten asema yhteiskunnassamme huomattavasti tätä vahvempi.
Tosiasia on, että suurimman osan suomalaisista on vaikea käsittää ruotsin kielen asemaa maassamme. Vaiettu asia on myös kaksikielisyytemme yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset. Ruotsin kielen asemaa perustellaan usein kulttuuri-argumentilla. Suomenruotsalaisten vaalima oma kulttuuri on toki Suomelle rikkaus kuten on maassamme harjoitettava saamelaiskulttuurikin. Erona vain se, että saamelaiset ovat pitäneet oman kulttuurinsa elivoimaisena ilman valtiollista väliintuloa. Jos suomenruotsalaisen kulttuurin säilymiseksi tarvitaan perustuslakiin pykälä, ei kulttuuri kovin elinvoimainen ole.
Toivottavaa on, että kaksikielisyys nousee vakavaan keskusteluun myös eduskuntavaaleissa. Valitettavasti pakkoruotsi- keskusteluakin leimaa pakolaiskeskustelun tapaan kiihkomielisyys.
HANNA PLATTONEN
http://www.demari.fi/content/view/11409/332/
Kokoomus kokoontui talkoohengessään Jyväskylään. Keskustan puoluekokous imi median huomion vahvasti puoleensa. Mutta onnistui kokoomus sohaisemaan kepillään herhiläispesää – pakkoruotsia. Kokouksen päätökset ruotsin kielen asemasta ovat toki ristiriidassa keskenään, mutta päätökset kuitenkin nostivat aiheen tapetille. Tähän asti aiheesta on keskusteltu lähinnä lehtien mielipidepalstoilla. Pakkoruotsi- keskustelu tuleekin helposti leimattua populistiseksi ääntenkalasteluksi.
Sen sijaan että keskustelu pyörii koulujärjestelmämme pakkoruotsin ympärillä on syytä hiljalleen viritellä keskustelua ruotsin kielen perustuslaillisesta asemasta. Kukaan suurista puolueista ei kuitenkaan halua astua tämän kielivähemmistön varpaille, ja aihe tuntuukin olevan poliittinen tabu. Vaikka Suomessa ruotsia äidinkielenään puhuvia on tällä hetkellä noin 290 000 eli 5,4 prosenttia väestöstä, on ruotsinkielisten asema yhteiskunnassamme huomattavasti tätä vahvempi.
Tosiasia on, että suurimman osan suomalaisista on vaikea käsittää ruotsin kielen asemaa maassamme. Vaiettu asia on myös kaksikielisyytemme yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset. Ruotsin kielen asemaa perustellaan usein kulttuuri-argumentilla. Suomenruotsalaisten vaalima oma kulttuuri on toki Suomelle rikkaus kuten on maassamme harjoitettava saamelaiskulttuurikin. Erona vain se, että saamelaiset ovat pitäneet oman kulttuurinsa elivoimaisena ilman valtiollista väliintuloa. Jos suomenruotsalaisen kulttuurin säilymiseksi tarvitaan perustuslakiin pykälä, ei kulttuuri kovin elinvoimainen ole.
Toivottavaa on, että kaksikielisyys nousee vakavaan keskusteluun myös eduskuntavaaleissa. Valitettavasti pakkoruotsi- keskusteluakin leimaa pakolaiskeskustelun tapaan kiihkomielisyys.
HANNA PLATTONEN
http://www.demari.fi/content/view/11409/332/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vuosikymmenien saatossa on jo nähty ettei ruotsinkieli ole Suomessa elinvoimainen. Jos kieli olisi Suomessa elinvoimainen niin mitään "pakkoruotsia" ei tarvittaisi. Jos ja kun Ruotsinkieli päästetään elämään omaa elämäänsä valtiossa nimeltään Suomi niin aika näyttää mihin Suomenruotsalainen kulttuuri ja vähemmistö asettuu. Itse uskaltaisin väittää että evoluutio korjaa tässäkin tapauksessa heikot pois
Kyllä valtio on saamelaiskulttuuriakin tukenut, mutta ero on siinä, ettei sitä pakolla tuputeta pääväestölle.
Erona on myös se, että saamelaiset ovat aito vähemmistö. Heillä ei ole omaa valtiota. Toisin on ruotsalaisuuden kansssa. Sen tukeminen kuuluu ennnenkaikkea Ruotsille.
Suomen tehtävä on luonnollisesti tukea suomalaisuutta.
"Kyllä valtio on saamelaiskulttuuriakin tukenut, mutta ero on siinä..."
Suomen valtio tukee Suomen ruotsalaisia vuodessa 17.240 eurolla per henkilö.
Suomen valtio tukee saamelaiskulttuuria 16,80 eurolla per henkilö.
Siinä on se PIENI ero, eli ruotsalaiset saavat yli tuhat kertaa enemmän kuin aitosuomalaiset saamelaiset.
Pääasia että keskustelu on nyt käynnistynyt , ja noussut myös uutisiin sekä valtamediaan (pl HS erkko-media).
Tätä rkp on koettanut kaikin voimin estää !
Vaaleissa 2011 pakkoruotsi nousee vaaliteemaksi!
RKP:n Stefan Wallin kertoo että ensi vaalien teema on verotus. Niinpä. Käytetäänkö *verorahoja* kalliiseen ja suurelta osin tarpeettoman ja järjettömän kaksikielisyysjärjestelmän ylläpitoon vai esim. vanhusten vaippoihin? Nämä ovat oikeita kysymyksiä!
Pidetään huolta että tämä asettelu säilyy myös verokeskustelussa. Veroista juuri nimenomaan todellakin on kyse - siinä RKP on oikeassa. Se mitä ruotsinkielinen raha tekee omilla rahoillaan on eri asia, samoin minulla ei ole mitään sitä vastaan että ruotsinkieliset *omilla rahoillaan* rakentavat svenska bara Gheton jätkäsaareen.
Itse näkisin Suomen talouden kannalta myönteiseksi kehitykseksi sen, että *keinotekoinen* osa Suomen kaksikielisyydestä ajettaisiin alas (kaikkien mahdollisten viranomaispapereiden kääntäminen ruotsiksi, virkamiesruotsipakko, pakkoruotsi) ja nämä raha säästeittäisiin - jättämällä vastaavansuuruinen määrä ottamatta lainaa Suomen elättämiseen. Ruotsinkieliselle koulut ja oppilaitokset ovat tietysti ok ja tarpeellinen osa ruotsinkielen säilyttämiseksi Suomessa, typerät viranomaispaperit eivät - niihin löytyy tarvittaessa nykyteknologialla keinoja järjestää sujuva tulkkaus.
Löytyykö kanttia?