Keskustelun taso tuntuu vellovan totaalikieltohysterian tiimoilla, joka ei johda mihinkään tosiasiallisiin parannuksiin aseturvallisuuden suhteen. Jotta ongelma saataisiin riittävässä määrin korjattua tarvitaan taannoiseen tilanteeseen tietty joukko muutoksia, joista osa on onneksi jo toteutunutkin. Ensinnäkin ongelman päätekijöitä on katsottava suoraan silmiin.
Aseet eivät sinällään tapa, vaan aseita käyttävät ihmiset. Ja näiden vuosittain käyttämistä aseista ampuma-aseet edustavat vain pientä marginaalia.
Henkirikoksia tehdään sekä luvallisilla että luvattomilla aseilla. Eri menetelmät tehoavat eri tavoin näihin ryhmiin. Luvallisilla aseilla tehtyjä henkirikoksia voidaan ehkäistä tehokkaimmin aselupakäytännöllä, jossa henkilölle ei myönnetä aseen hankintalupaa tai se voidaan purkaa ja ase takavarikoida elleivät aseen hallussapidon edellytykset täyty. Tässä yhteydessä tarvitaan viranomaisrekisterien yhteistyötä ja yhtenäistämistä jotta kaikki tieto on ajantasaista ja käytettävissä olevaa. Luvallisilla aseilla tapahtuneiden henkirikosten jälkeen on pääsääntöisesti havaittu, että tekoa on edeltänyt merkittäviä signaaleja, joihin ei kuitenkaan ole asianmukaisesti puututtu.
Luvattomilla aseilla tehtyjen rikosten ehkäisyssä keskeisin keino on niiden määrän vähentäminen. Voidaan sanoa että henkilö joka on valmis tekemään ampuma-ase rikoksen hankkimalla luvattoman aseen ja säilyttämällä sitä, on perustavalla tasolla myös valmis tekemään henkirikoksen. Luvattomien aseiden määrän vähentämisessä keskeistä on tukkia niiden kaksi muodostumisreittiä. Asesalakuljetus ja luvallisiin aseisiin kohdistuvat varkaudet. Asesalakuljetuksen ehkäisy on lähinnä tullin tehtävä, mutta voidaan sanoa että salakuljetuksen kitkeminen kokonaan on vaikeaa, jopa mahdotonta. Asevarkauksiin voidaan kuitenkin helposti vaikuttaa merkittävästikin. Aseen asianmukaisen säilyttämisen valvomista tulisi kehittää, eikä mielestäni ole ollenkaan liioiteltua vaatia aseiden lukitsemista tähän tarkoitettuihin metallikaappeihin osana aseen hallussapidon vaatimuksia. Tämän vaatimuksen toteutumista on myös mielestäni aktiivisemmin valvottava. Aseen hallussapito ei ole oikeus, vaan erioikeus. Ja tähän erioikeuteen liittyy myös nippu velvollisuuksia. Katson että tällaisena velvollisuutena tulisi pitää myös asianmukaisen säilytystilan hankkimista ja sen todistamista. Mikäli aseen omistajalla ei itsellään ole mahdollisuuksia asianmukaiseen sailytystilaan, niin tällöin hallussapito voidaan sallia vain mikäli ase säilytetään ampumakerhon tms. asianmukaisiksi todetuissa säilytystiloissa.
Tämänhetkisiin sallittuihin asetyyppeihin en lähtisi tekemään muutoksia, eikä mitään tiettyjä malleja kannata kieltää tähänastisten henkirikosten perusteella. Jo aiemmin mainitut korjaukset ovat mielestäni riittäviä.
Aseet eivät sinällään tapa, vaan aseita käyttävät ihmiset. Ja näiden vuosittain käyttämistä aseista ampuma-aseet edustavat vain pientä marginaalia.
Henkirikoksia tehdään sekä luvallisilla että luvattomilla aseilla. Eri menetelmät tehoavat eri tavoin näihin ryhmiin. Luvallisilla aseilla tehtyjä henkirikoksia voidaan ehkäistä tehokkaimmin aselupakäytännöllä, jossa henkilölle ei myönnetä aseen hankintalupaa tai se voidaan purkaa ja ase takavarikoida elleivät aseen hallussapidon edellytykset täyty. Tässä yhteydessä tarvitaan viranomaisrekisterien yhteistyötä ja yhtenäistämistä jotta kaikki tieto on ajantasaista ja käytettävissä olevaa. Luvallisilla aseilla tapahtuneiden henkirikosten jälkeen on pääsääntöisesti havaittu, että tekoa on edeltänyt merkittäviä signaaleja, joihin ei kuitenkaan ole asianmukaisesti puututtu.
Luvattomilla aseilla tehtyjen rikosten ehkäisyssä keskeisin keino on niiden määrän vähentäminen. Voidaan sanoa että henkilö joka on valmis tekemään ampuma-ase rikoksen hankkimalla luvattoman aseen ja säilyttämällä sitä, on perustavalla tasolla myös valmis tekemään henkirikoksen. Luvattomien aseiden määrän vähentämisessä keskeistä on tukkia niiden kaksi muodostumisreittiä. Asesalakuljetus ja luvallisiin aseisiin kohdistuvat varkaudet. Asesalakuljetuksen ehkäisy on lähinnä tullin tehtävä, mutta voidaan sanoa että salakuljetuksen kitkeminen kokonaan on vaikeaa, jopa mahdotonta. Asevarkauksiin voidaan kuitenkin helposti vaikuttaa merkittävästikin. Aseen asianmukaisen säilyttämisen valvomista tulisi kehittää, eikä mielestäni ole ollenkaan liioiteltua vaatia aseiden lukitsemista tähän tarkoitettuihin metallikaappeihin osana aseen hallussapidon vaatimuksia. Tämän vaatimuksen toteutumista on myös mielestäni aktiivisemmin valvottava. Aseen hallussapito ei ole oikeus, vaan erioikeus. Ja tähän erioikeuteen liittyy myös nippu velvollisuuksia. Katson että tällaisena velvollisuutena tulisi pitää myös asianmukaisen säilytystilan hankkimista ja sen todistamista. Mikäli aseen omistajalla ei itsellään ole mahdollisuuksia asianmukaiseen sailytystilaan, niin tällöin hallussapito voidaan sallia vain mikäli ase säilytetään ampumakerhon tms. asianmukaisiksi todetuissa säilytystiloissa.
Tämänhetkisiin sallittuihin asetyyppeihin en lähtisi tekemään muutoksia, eikä mitään tiettyjä malleja kannata kieltää tähänastisten henkirikosten perusteella. Jo aiemmin mainitut korjaukset ovat mielestäni riittäviä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.