Hesarissa kesken lopetetussa keskustelussa kirjoitettiin näin:
Mitä vastaisitte lapselle, joka kysyy, ketkä hänen Suomen historiaa käsittelevässä koulukirjassaan esiintyvät henkilöt ovat olleet suomenkielisiä:
Kustaa Vaasa
Tanskan Kristian II
Pernajan kirkkoherra Bartholomeus eli Pärttyli
Mikael Agricola
Martti Luther
Eerik XIV
Juhana ja Katarina Jagellonica
Sigismund
Klaus Fleming
Jaakko Ilkka
Kaarle herttua
Kustaa II Adolf
kuningatar Kristiina
Pietari Brahe
Kaarle XII
Pietari Suuri
Anders Chydenius
Kustaa III
August Ehrensvärd
Johan Sederholm
(vain nämä nimet mainitaan kirjassa, lista on oikea)
Mitä tällainen Suomen historia kertoo 11-vuotiaalle lapselle hänen suomenkielisten esivanhempiensa osallisuudesta maan historiaan ennen vuotta 1809?
---
Minua kiinnostaa lisäksi se, kuinka monen yli viisimiljoonaisen kansan lapset joutuvat opiskelemaan oman alueensa historiaa, jota tähdittää vain yksi heidän kanssaan samaa äidinkieltä puhunut henkilö?
Lapset hahmottavat historiaa nimenomaan yksilöiden ja heidän tarinoittensa kautta. Jos Jaakko Ilkka nyt oli hänkään suomenkielinen (osa suvusta lienee ainakin ruotsalaistunut), hän on marttyyrin perikuva. Voi olla kapinamielisten kannalta hyväkin samaistumiskohde - mutta voiko tämä tosiaan olla ainoa?
Mitä vastaisitte lapselle, joka kysyy, ketkä hänen Suomen historiaa käsittelevässä koulukirjassaan esiintyvät henkilöt ovat olleet suomenkielisiä:
Kustaa Vaasa
Tanskan Kristian II
Pernajan kirkkoherra Bartholomeus eli Pärttyli
Mikael Agricola
Martti Luther
Eerik XIV
Juhana ja Katarina Jagellonica
Sigismund
Klaus Fleming
Jaakko Ilkka
Kaarle herttua
Kustaa II Adolf
kuningatar Kristiina
Pietari Brahe
Kaarle XII
Pietari Suuri
Anders Chydenius
Kustaa III
August Ehrensvärd
Johan Sederholm
(vain nämä nimet mainitaan kirjassa, lista on oikea)
Mitä tällainen Suomen historia kertoo 11-vuotiaalle lapselle hänen suomenkielisten esivanhempiensa osallisuudesta maan historiaan ennen vuotta 1809?
---
Minua kiinnostaa lisäksi se, kuinka monen yli viisimiljoonaisen kansan lapset joutuvat opiskelemaan oman alueensa historiaa, jota tähdittää vain yksi heidän kanssaan samaa äidinkieltä puhunut henkilö?
Lapset hahmottavat historiaa nimenomaan yksilöiden ja heidän tarinoittensa kautta. Jos Jaakko Ilkka nyt oli hänkään suomenkielinen (osa suvusta lienee ainakin ruotsalaistunut), hän on marttyyrin perikuva. Voi olla kapinamielisten kannalta hyväkin samaistumiskohde - mutta voiko tämä tosiaan olla ainoa?
Vastaukset 207
Vanhimmat
Onneksi sentään nimistö ehdittiin aikoinaan suureksi osaksi suomentaa. Muuten siellä olisi mm.
Gustaf Vasa
Martin Luther
Per Brahe
Karl XII
Kysytyn olisi osattava asia lyhyesti ja yksinkertaisesti selittää. Että suomen kieli ei ollut silloin vielä muodissa eikä vallassa.
Onko asia mielestäsi noin yksinkertainen?
Eikö kansalla ole oikeutta omista esivanhemmista kertovaan historiaan?
Ilman muuta. Tässä tapauksessa esivanhemmat ovat mukana nimettöminä, kun puhutaan rahvaan (kansan) elämästä ja selviytymisestä katojen ja sotien läpi. Kaikkia ei millään saa nimellisinä mahtumaan historiakirjaan. Esimerkkejä toki tulisi esittää. Merkittäviäkin henkilöitä löytyy, kun osaa valita oiekan näkökulman.
Mitä itse ajattelit parannukseksi?
Paavo Ruotsalainen oli Ruotsin kansalainen, siis ruotsalainen, vv. 1777-1809. Hän oli merkittävä historiallinen hahmo, jonka vaikutus tuntuu voimakkaana vieläkin. Hänellä tuskin oli mitään yhtyäkohtia ruotsalaisuuteen, paitsi Kalajoen käräjillä, jossa ruotsalainen tuomari määräsi hänelle sakkoja uskonnollisen kokouksen järjestämisestä. Ruotsalainen laki, "konventikkeliplakaatti" oli vuodelta 1726.
Hitler-tyyllistä puhetta siis. Mitäkö vastaisin? Vastaisin että kyseiset henkilöt joutuivat pakosta puhumaan ruotsia koska muutoin ei siihen aikaan pärjännyt. Osa henkilöistä taas oli Saksasta tulleita aatelismiehiä jotka valitsivat ruotsin äidinkielekseen.
Anders Chydenius kyllä osasi puhua myös suomea vaikka puhui vanhemmilleen ruotsia. Taas osoittaa svekon täydellistä tietämättömyyttä. Yleensä etninen puhdistus jolla vieraan kansan jäsenet pakotetaan omaksumaan vieras kieli ja vieraat nimet ei yleensä ole mikään ylpeyden aihe.
Chydenius suku on lähtöisin Varsinais-Suomesta mikä viittaa että on niitä Birger-jaarlin ja muiden paskiaisten alistamia metsästäjä-keräilijöiden jälkeläisiä.
Luther puhui saksaa eikä sillä ollut mitään tekemistä ruotsin kanssa. Pietari Suuri oli ryssä ja Ruotsin vihollinen.
"kuinka monen yli viisimiljoonaisen kansan lapset joutuvat opiskelemaan oman alueensa historiaa, jota tähdittää vain yksi heidän kanssaan samaa äidinkieltä puhunut henkilö?"
Mitäpä jos ruotsinkieliset lukisivat historiaa, missä on vain yksi ruotsinkielinen henkilö?
Jospa lukisivat ensin historiaa esi-isiensä rikoksista. Alottaisivat viikingien ryöstö- ja raiskausretkistä, lopettaisivat vuonna 1918 Suomessa tehtyihin rikoksiin ja natsien kanssa käytävään kauppaan toisen maailmansodan aikana.
Ruotsissa oli aika jolloin siellä oli saksalainen kuningas. Saksalaisten määrä kaupungin raatimiehissä oli rajoitettu puoleen lailla jotteivat he saisi ylivaltaa Ruotsin kaupungeissa. Saksalaisia sanoja vilisee ruotsin kieli kauttaaltaan. Alun perin Ruotsissa käytetty kirjakieli oli saksan ja tanskan sekoitus.
http://www.algonet.se/~fransren/sprhist/klassforn.htm
Men de latinska ord som kom var bara en viskning mot mängden tyska ord. Rika personer och hantverkare från Tyskland bosatte sig ofta i Sverige (nuförtiden köper de bara sommarstugor) och vid mitten av 1300-talet bildades Hansan. Det emigrerade även många byggnadsarbetare. Efter ett tag bildades ett svenskt-tyskskt-danskt skriftspråk, speciellt bland borgarna. Ett bra exempel på hur många tyskar som flyttade hit är Magnus Erikssons stadslag som bl.a. säger att inte mer än hälften av rådmännen (de som bestämde tillsammans med borgmästaren) i städerna fick vara tyskar. (Tur det, annars kanske vi hade talat tyska nu.) Från 1364-89 hade vi till och med en tysk kung "Albert av Mecklenburg".
No ei se ainakaan sitä kerro että ruotsalaiset sivistivät suomalaiset jos svekko sitä yrittää vihjailla.
Ei jumalauta kun Rooma ja Kreikka sanoi ruotsalaisia ja muita germaaneja BARBAAREIKSI!!! Ei taida nuo faktat olla svekko rotuteoreetikoille mieleen.
Koulussa voitaisiin tosiaankin opettaa enemmän mikrohistoriaa. Silloin kouluhistoriassakin esiintyisi enemmän muita kuin kuninkaita, piispoja ja muuta eliittiä. Jostakin syystä valtio- ja sotahistoriaa pidetään kuitenkin ikäänkuin 'arvokkaampana'.
Olen samaa mieltä. Tässä olisi historianopetuksen uudistamiselle haastetta.
Käsittääkseni alaluokkien historianopetuksessa onkin esillä myös mikrohistorian näkökulmaa eli se, miten tavallinen kansa eli. Pitäisikö siinä sitten olla nimiä esillä? Miksei? Ehkäpä esimerkkihenkilöitä voisi poimia oman paikkakunnan historiasta. Arvelen, että historianopettajat usein niin tekevätkin. Alaluokilla historiaa vaan opettavat kai useimmiten luokanopettajat.
Suurin osa noista on valloitajia, ja niinä niitä pitäisi käsitellä historiassa. Kun suomen kansa muiden sivistyskansojen tapaan keskittyi viljelemään maata tai pitämään karjaa, nii nämä tuli paremmin asein ja käyttäen hyväksi suomen eristyneisyyttä myös sisällä esim.karjalaiset, hämäläiset jne. Valloitaja yrittää aina tuoda kulttuurinsa ja kielensä valloitetulle kansalle, koska silloin on helpompi sulattaa tää kansanosa omaan väestöön. Eikä siinä ollenkaan suvaita tai haluta käyttää missään kansan omaa alkupeäistä kieltä. Syyt arvaatte kun mietitte itse tai luette historiaa.. On aivan turha olla "kiitollinen" jollekkin ruotsinkieliselle. Suomenkielen säilyminen on taanut tämän kansan itsenäisyyden aikojen alusta asti..
ps.missä on kalevala nykyajan kouluista.
"Kun suomen kansa muiden sivistyskansojen tapaan keskittyi viljelemään maata tai pitämään karjaa, nii nämä tuli paremmin asein ja käyttäen hyväksi suomen eristyneisyyttä myös sisällä esim.karjalaiset, hämäläiset jne. "
Vai oli sivistymättömillä kansoilla paremmat aseet? Saattaa olla. Mihin muihin sivistyskansoihin muuten vertaat suomen kansaa tuossa?
Maanviljelys ja metsästys oli siihen aikaan sivistyksen merkki. Ja rauhallisuus. Koska ei ole todisteita että Suomesta olisi tehty hyökkäyksiä mihinkään voidaan olettaa että oli rauhallista.
Vai väittääkö paskalapio ettei Suomessa asuneet ihmiset osanneet viljellä maata, kalastaa ja metsästää?
Ase ja väkivalta ei ole yleensä sivistyksen merkki jos niitä käyttävät sivistymättömät barbaarit kuten germaanit. Tätä mieltä olivat roomalaiset ja kreikkalaiset.
Mitkä kansat eivät sitten ole harjoittaneet maanviljelystä? Jotkut paimentolaiset eivät ehkä ole niin paljon maata viljelleet. Mites saamelaiset?
Meinaatko, etteivät roomalaiset ja kreikkalaiset käyttäneet aseita? Sinulla ei taida olla yhtään minkäänlaista tietoa asiasta?
Käytti ne aseita barbaaristen germaani heimojen taltuttamiseen ja goottien harjoittaman ryöstelyn ehkäisemiseen.
Se oli Hitlerille hankala pala kun Euroopan sivilisaation juuret olivat Roomassa ja Kreikassa eikä Närpiön peräkylissä.
Tosiasiassa roomalaiset levittivät valtaansa raa'alla väkivallalla ja naapureihin verrattuna ylivoimaisella sotakoneistolla.
Mitkä olivat siis ne tarkoittamasi sivistyskansat, jotka eivät ole käyttäneet aseita, vaan vain harrastaneet maanviljelystä. Ai niin, ja joilla oli huonommat aseet kuin sivistymättömillä kansoilla.
Ja mitkä kansat eivät harjoittaneet maanviljelystä?
Roomalainen oikeus ja sotakoneista oli huomattavasti sivistyneempi kun jotkut Reinin varralla elävät svekko paskat joilla ei edes mitään oikeus järjestelmää ollut.
Tacituksen Germaniakin perustuu pitkälti Roomassa asuvilta germaaniheimon jäseniltä kerättyyn aineistoon.
Niin, mutta kun edellä kirjoitit, etteivät sivistyskansat sotineet vaan viljelivät vaan maata. Mitä sivistyskansoja oikein tarkoitit?
Ne kansat ei harjoitanu maanviljelyä ketkä ei osannu. Se ei tee niistä barbaareja, vaan se että hyökkää muihin maihin ryöstelemään yms. Roomalaisilla ja kreikkalaisilla oli aseet ettei barbaarit päässeet ihan silmille koko ajan hyppimään, mutta ne piti myös arvossa tieteitä ja yleensä muunkin kuin sotataitojen oppimista. Toisin se oli tuossa lahden takana, ainakin niin kauan kunnes Mennander sen toiseksi todistaa. Sen juttuja ei taas kukaan suomalainen usko, mutta pienen pieni hihulijoukko voi sen uskoakin. Selvennys, hihulijoukko=Håbo akademiin tai Hankkenin "putkiaivo" porukkaa. Tosin suomenkielisillä ja mielisillä on omat luopionsa, tähänkin asiaan. Toisin sanoen edes ruotsinkielen ylivalta eräänä aikana, ei saanu kansaa hylkäämään omaa kieltänsä eikä identiteettiään.
"Ne kansat ei harjoitanu maanviljelyä ketkä ei osannu. Se ei tee niistä barbaareja, vaan se että hyökkää muihin maihin ryöstelemään"
Mitkä kansat sitten eivät ole hyökänneet muihin maihin ryöstelemään? Milläs konstilla ajattelit Rooman imperiumin kasvaneen?
Ja miten barbaarisesti roomalaiset kohtelivat niitä kansoja, jotka pyrkivät vapautumaan heidän vallastaan. Tulee mieleen natsien valloitus- ja miehityspolitiikka. Rooma siis puolusti levittämäänsä sivistystä barbarialla. Tarkoitus pyhitti keinot. Oikein vai väärin, kuka sanoo. Jälkiviisaus ratkaissee.
Mutta noista pohjoisista "barbaarikansoista". Nythän aletaan jo tunnustaa, että meidän tietomme niistä tulevat roomalaisten kautta, ja he tietysti kirjoittivat historiaa vihollisilleen epäedullisesti. Tuskin germaanit siis niin barbaarimaisia olivat kuin näyttäisi.
Ja mitenkäs germaani?
Vai että Natsi jutut. Hitler ja germaanithan ne viimekin kerralla miehittivät Pohjois-Italian ja kohtelivat julmasti sen asukkaita. Etenkin jos siellä sattui juutalaisia asumaan. Muistaakseni Ribbentropia vastaan esitetyistä syytteistä oli juuri Nurenbergissä yksi se että Jossu oli Benitoa vaatinut karkottamaan Pohjois-Italian koukkunenät keskitysleiriin.
"Nythän aletaan jo tunnustaa, että meidän tietomme niistä tulevat roomalaisten kautta, ja he tietysti kirjoittivat historiaa vihollisilleen epäedullisesti."
En oikein ymmärrä tuota, että 'nyt aletaan tunnustaa'. Asiahan on ollut tiedossa aina. Eihän muita kirjallisia lähteitä juuri olekaan.
Sitä ei kai ole tultu ajatelleeksi. Itsekin havahduin asiaan äskettäin vasta kelttejä käsittelevästä TV-dokumentista. Siinä nimenomaan kiinnitetiin tähän puoleen huomiota.
No, mistä muualta niitä tietoja olisi saatu kun ns. barbaarikansat eivät yleensä ole jättäneet kirjallisia lähteitä?
Historiantutkimuksen olennaisia piirteitä on lähdekritiikki. Ei tieteellinen historiankirjoitus ole vuosisatoihin niellyt tacituksia ja caesarin sotamuistelmia sellaisinaa.
Mutta yleinen käsitys germaaneista ym. on ollut huono, koska roomalainen tieto ja mielipide on ollut vallitsevana, sillä germaaneilta ei ole jäänyt kirjallista materiaalia (?). Voin tässä tukeutua mainitsemaani brittiläiseen dokumenttiin, jonka lähtökohtana tämä seikka juuri oli. Uutta ja vanhaa käsitystä kelteistä verrattiin siinä toisiinsa. Luulen, että tilanne on samantapainen germaanien ja muidenkin roomalaisten naapurikansojen suhteen.
Omituinen näkemys. Kyllä niin Brittein saarilla on romantisoitu ja ihailtu kelttejä siinä kuin mm. Saksassa germaaneja 1700-luvulta saakka. Ja kuinka moni pitää Tacituksen kuvausta fenneistä yksi yhteen sopivana menneisyyden suomalaisiin?
Vakavasti otettava historiankirjoitus ja -opetus on eri asia kuin vanhentunut romantiikka.
Suomessa ei luonnollisista syistä hyväksytä Tacituksen kyseistä kohtaa, mutta muualla se nieltäneen helpommin. Ruotsissa helpoiten?
Johtuuko se siitä että germaanit todella olivat lukutaidottomia ja kirjoitustaidottomia barbaareja? Johtuuko se siitä miksi heidän munaishistoriasta ei ole heillä omaa selvää kuvausta itsestään.
Kyllä niistä viikingien ja goottien sekä muiden barbaarien toiminnasta on olemassa tietoa ympäri Eurooppaa.,
Esimerkiksi Englannissahan germaanit teurastivat toisiaan jo kauan Rooman vallan kukistumisen jälkeen.
Hitler toteutti monta pan-germaanista unelmaa. Juutalaisilla on myös ymmärrettävästä syystä katkeruutta germaaneja kohtaan.
Fennit kyllä olivat enemmänkin saamelaisia. Tacitus ei käynnyt Karjalan alueella missä enemmistö nykysuomalaisten esi-isistä asui.
No, onko vakavasti otettavassa historiankirjoituksessa sitten muka purematta nielty roomalaishistorioitsijoiden tarinat? Väittäisin, ettei ole.
Se minuakin arveluttaa. Mutta luku- ja kirjoitustaito ei välttämättä muuta mitään, ainakaan parempaan. Analfabeetitkin voivat olla toisessa mielessä sivistyneitä ja sävyisiä, kuten monista nykyisistä viidakkokansoista havaitaan.
No, nyt alan jo vähitellen ymmärtää, miksi jotkut täällä valittavat, että Rautalapio tahtoo aina saada viimeisen sanan. Tunnut nyt TR minusta samalta kuin takiainen, et sentään sen pahemmalta. Sitä paitsi luulin jo selvittäneeni nyt kysymäsi asian.
Mutta en hermostu. Hedelmättömäksi käyneen sananvaihdon voi aina panna kylmästi poikki.
Oliko Tacitus sitten käynyt saamelaisten asuinalueilla ja mihin Tacitus mielestäsi ylipäänsä sijoittaa fennit?
Tuonne nyky-Norjan alueelle.
Mielestäni popularisoiva englantilainen tv-ohjelma on johtanut sinua hieman harhaan. Tieteellisessä historiankirjoituksessa ei ole purematta nielty barbaareja koskevia aikalaislähteitä ja kansallismielisen romantiikan näkemykset oman kansan menneisyydestä tulikin jo käsiteltyä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Thirty_Years'_War
Niin täällä selitetään, mutta kun kerran Tacitus puhuu fenneistä, niin ulkomailla ei turhista hienouksista välitetä. Mutkat suoraksi: sellaisia kurjimuksia ne suomalaiset ennen olivat. Tosin en ole paljonkaan tutkinut muiden maiden historia- ja oppikirjoja.
Puutuin asiaan siksikin, että palstalla aina silloin tällöin esitetään käsityksiä, joiden mukaan Suomen historia olisi jotenkin ruotsalaisten kirjoittamaa, vaikka tosiasiassa suomalainen historiantutkimus on aina ollut varsin leimallisesti suomalaista ja kansallismielistäkin.
Toisekseen käsittelen mielelläni asiat loppuun asti. Ymmärrän, että se voi vaivata sellaisia, jotka heittelevät juttujaan kevyin perustein, mutta se ei oikeastaan ole minun ongelmani.
Itse arvelisin, että muiden maiden historiankirjoissa ei jakseta olla kovinkaan kiinnostuneita siitä, mitä Tacitus fenneistä kirjoitti.
Muista sinäkin säilyttää tietty kriittisyys kun luet Tacituksen kuvauksia ruugeista, markomanneista, bataaveista, kimbreistä, udeista, semnoneista ja keruskeista. Ehkäpä joku itseään mahdollisesti herulien jälkeläisenä itseään pitävä pahastuu, jos oiot mutkat suoriksi.
Ainakaan ne "kurjimukset" eivät murhanneet miljoonia ihmisiä historiansa aikana kuten "jalot" germaani barbaarit.
Kannattaa varmaan kertoa totuus, eli suomalaisten alistaminen tuolloin ja myös kertoa lähimenneisyyden RKP-KOM-politiikasta, joka vieläkin tuottaa jälkisuomettuneisuuden mainingeissa tietyllä kaavalla tehtyjä oppikirjoja.
Yritätkö väittää että Agricola ei ollut suomenkielinen?
Onko eroa suomenkielisten ja ruotsinkielisten koulujen historianopetuksella?
Ruotsinkieliset eivät koe historiaa ongelmaksi samasta syystä, josta se on ongelma suomenkielisille: koko Suomen historia on ruotsinkielisten historiaa, muutama alkujaan suomenkielinen ei muuta tilannetta.
Kaikki ihmettely suomenkielisten puuttumisesta on ruotsinkielisellä puolella "anakroniaa".
Mistä syntyvät ruotsinkielisten oudot käsitykset: ruotsinkieliset tulivat "lähes" ensin, täällä on ikiajat puhuttu ruotsia, ei ole suomalaista historiaa ennen vuotta 1809...
Mitä toivomasi 'suomenkielisten historia' sitten käsittelisi ja vielä mielenkiintoisempi kysymys: miten rajaisit ruotsinkieliset pois siitä?
Ongelmaa ei ole kummallekaan osapuolelle, jos ajatellaan, että suomenkieliset olivat Ruotsin vallan aikana osa yhteiskunnan perustasta, siitä josta päällysrakenne sai lisää elivoimaa. Sieltä tuli kansan lapsia, joiden oli nimeltään ja enemmän tai vähemmän kieleltäänkin ruotsalaistuttava.
Suomenkieliset esiintyvät historiassa nimettömänä massana, rahvaana. Varsinkin väestö-, sosiaali- ja taloushistoriassa. Esimerkkeinä heitä voidaan nostaa esille milloin tahansa.
Suomalaisen kansan historiaa on toki kirjoitettu nimenomaan kansatieteen näkökulmasta.
Jos Suomi olisi yhä samanlainen Ruotsin osa kuin ennen vuotta 1809, niin "Suomen historioita" tuskin kirjoitettaisiin. Mutta myöhempi kehitys vaatii Suomen erottamista tietyssä määrin erilleen myös Ruotsin valtakunnasta, vaikka yhteys oli aikanaan kiinteä.
Miksi pitäisi rajata?
Kyse on enemmänkin siitä, että tuossa perusasetelmassa on vaiettu kysymys: mikä suomalaisissa oli vikana? Ja siihen jokainen vastaa joka tapauksessa, vaikka tietäisikin, ettei tätä kysymystä sovi esittää.
Miten niin suomalaisissa olisi ollut jotain vikana?
Luulin, että toivottiin pelkästään suomenkielisten historiaa. Onhan esimerkiksi koulukirjojen historia toki nykyäänkin myös suomenkielisten historiaa.
Hyviä pointteja:
- on romanttinen perusta: "suomenkieliset olivat Ruotsin vallan aikana osa yhteiskunnan perustasta, siitä josta päällysrakenne sai lisää elivoimaa --- kansan lapsia, joiden oli nimeltään ja enemmän tai vähemmän kieleltäänkin ruotsalaistuttava"
- ainoa realistinen historiamme on muista tieteistä kuin historiasta: "Suomalaisen kansan historiaa on toki kirjoitettu nimenomaan kansatieteen näkökulmasta." - jatkossa myös muita tieteitä tulee mukaan täydentämään historian puuttumista.
- skenaariot siitä, mitä jos ei olisi autonomian kautta tullutta itsenäisyyttä, ovat oleellinen osa suomenkielisten historiakäsitystä: "Jos Suomi olisi yhä samanlainen Ruotsin osa kuin ennen vuotta 1809, niin "Suomen historioita" tuskin kirjoitettaisiin." - toisaalta myös vanhemmat skenaariot siitä, että oltaisiin päädytty Novgorodin alaisuuteen, ovat oleellisia suomenkielisten historialle.
Painotan sitä, että ongelma joka tapauksessa on - sekä suomenkielisillä että ruotsinkielisillä Suomessa. Miten selittää suomenkielisten puuttuminen historiasta ja myös se historiallisen ruotsalaisuuden hehkutus, "historialliset ja kulttuuriset syyt", joille perustuu vaikkapa pakollinen ruotsi.
Ilman avointa puhetta näistä ja avointa puhetta myös kansan historiattomuudesta (sillä ruotsinkielisten historia ei tosiaankaan ole suomenkielisten historia) päädytään ongelmiin, sillä ihmiset muodostavat näkemyksensä joka tapauksessa.
Muistan elävästi keskusteluni ruotsinkielisen opiskelukaverini kanssa (joka muuten oli hauska, reilu ja kaikin tavoin huipputyyppi, ei pahaa sanaa), jossa hän silmät hehkuen kertoi, miten Aleksis Kivikin oli ruotsinkielistä sukujuurta ja hetken hänen kanssaan juteltuani ymmärsin, miten läheinen hänen suhteensa oli historian merkkihenkilöihin erityisesti heidän ruotsinkielisyytensä kautta. Samalla ymmärsin, miksi itse olin aina tuntenut historian vieraaksi.
Suomalaisten historiattomuus on fakta. Suomenruotsalaiset rikas historia on fakta - vaikka Kivi itse korosti suomenkielisyyttään eikä Adlercreutzin isyydestä kai enää voi saada mitään varmoja todisteita.
Tässä keskustelussa on useampia säikeitä.
"Kyse on enemmänkin siitä, että tuossa perusasetelmassa on vaiettu kysymys: mikä suomalaisissa oli vikana?"
Onko tässä nyt ongelmaa? Jokainen katsoo historiaa omalta kannaltaan. Me suomalaiset voimme painottaa ja arvostaa omaa osuuttamme siinä. Aleksis Kiveäkin me katsomme veljesssarjan ja Eskon kautta, emme hänen ruotsinkielisten yhteyksiensä kautta. Se puoli kuuluu enemmän ruotsinkielisillemme.
Muuten ongelmanasettelu menee liian syvälliseksi minulle.
Mielestäni olet nyt aika reippain ottein yleistämässä yksityistä kokemustasi. Olen itse suomenkielinen, mutta en tunne silti historiaa vieraaksi enkä suomalaisia historiattomiksi. Ruotsinkielisen opiskelukaverisi suhtautuminen ruotsinkielisiin menneisyyden henkilöihin puolestaan taitaa liittyä ruotsinkielisten vähemmistöasemaan.
"Muuten ongelmanasettelu menee liian syvälliseksi minulle. "
Enpä usko. Asettelun ongelmana taitaa olla ongelman puute.
Mutta eiväthän suomenkieliset puutu historiasta.
Suomenkielinen on historiassa joko mykkä tai kielensä kadottanut ;)
Millä muilla kansoilla on vastaava tilanne?
"Millä muilla kansoilla on vastaava tilanne? "
Virolaisilla ja latvialaisilla. Nämä ainakin tulee heti mieleen tästä lähialueelta.
"Suomenkielinen on historiassa joko mykkä tai kielensä kadottanut "
Selittäisitkö hieman tuota ajatusta?
Käytin omaa kokemusta selkiyttämään yleisempää tilannetta - sinun ei tietenkään tarvitse kokea henkilökohtaisesti samoin.
Mistä olet itse lukenut suomenkielisten historiasta? Vai katsotko, että ruotsinkielisten historia on myös suomenkielisten historiaa?
Suomenkielisen Suomen historiaa ollaan kuitenkin kaivattu - vaikkette te olisikaan.
Ero suomenkielisen ja ruotsinkielisen kokemuksella maamme historian äärellä on todellinen - mutta vaiettu.
Jos haluatte väistyä keskustelusta, kiitän tähänastisesta mielenkiinnosta ja jatkan muualla.
Vironkielisiä oli 1200-luvulla tuplasti enemmän kuin suomenkielisiä (tosin kielet olivat lähellä toisiaan) ja vironkieliset onnistuivat historian nimeltä muistaman päällikkönsä johdolla taistella katkeraan loppuun valloittajia vastaan. Viron historiassa on siis ennen maarahvaan kautta vahva oma osuus.
Myös latvian (ja yleensä balttien) heimokunnista ja niiden järjestäytymisestä on paljon tietoa ensimmäiseltä vuosituhannelta ja wikipedia aloittaa latvialaisten historian noin 3000 eaa.
Olisiko muita?
"Käytin omaa kokemusta selkiyttämään yleisempää tilannetta "
Minäkin käytin omaa kokemusta, mutta en yleistänyt sitä kuten sinä teit.
"Mistä olet itse lukenut suomenkielisten historiasta?"
Kari Tarkiainen on itseasiassa kirjoittanut moniosaisen suomenkielisten historian, jos sellaista kaipaat.
Sitä en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla 'ruotsinkielisten historia on myös suomenkielisten historiaa'. Mitä oikein kaipaisit?
"Suomenkielisen Suomen historiaa ollaan kuitenkin kaivattu - vaikkette te olisikaan. "
Missä sellaista on kaivattu? Miten se eroaisi nykyisestä suomalaisesta historiankirjoituksesta? Mitä sellaisia aiheita se käsittelisi, joita ei ole käsitelty?
"Ero suomenkielisen ja ruotsinkielisen kokemuksella maamme historian äärellä on todellinen - mutta vaiettu."
Suomen historia on pääsääntöisesti tieteellisen historiankirjoituksen syntymästä lähtien suomenkielisten tutkijoiden kirjoittamaa.
Wikipedia aloittaa Suomen esihistorian noin ajalta 9000 eaa.
En oikein saa selvää siitä, mitä kaipaat?
Kaipaan suomenkielisiä nimiä, elämäntarinoita jotka samalla kertovat suomenkielisen kansan historiasta.
Viron esimerkki: "Lembitu (k. 21. syyskuuta 1217) oli eräs tunnetuimpia virolaisten johtajia taistelussa Kalparitariston valloitusta vastaan 1200-luvun alussa. Hän oli eräs Sakalan vanhimmista eli päälliköistä."
Se että kirjoitetun historian tutkijat ovat suomenkielisiä ei muuta tätä peruslähtökohtaa: Ero suomenkielisen ja ruotsinkielisen kokemuksella maamme historian äärellä on todellinen - mutta vaiettu.
Kukako kaipaisi suomenkielistä historiaa - lienet seikkaillut netin historiapalstoilla riittävästi tietääksesi, että kaivattu on. Ja voin vakuuttaa, että kaivataan myös netin ulkopuolella - tosin taas asiasta vaietaan. Edustat aika voimakkaasti nimenomaan sitä vaientavaa näkökulmaa: vähättelet toisten kokemusta, koska mielestäsi et itse mitään suomenkielistä historiaa kaipaa.
Pitäisikö niitä keksiä?
Suomen historiaa on kuitenkin kirjoitettu suomenkielisin voimin ja pääsääntöisesti hyvinkin kansalliselta ja fennomaaniseltakin aatepohjalta ponnistaen.
Arvelen, että vaikeneminen johtuu siitä, että asialle ei ole todellista tilausta koska Suomen historia mielletään suomenkielisten historiaksi.
Mutta kerro toki, mitä se suomenkielisten historiasi oikein sisältäisi, millaisia olisivat aihepiirit ja kysymyksenasettelut?
Latvialaiset polveutuvat neljästä balttiheimosta, joilla on omat historiansa. Yksi heimoista on kuurilaiset: "Vuonna 1230 kuurien päälikkö Lamenkinus teki Balduin Almalaisen kanssa sopimuksen katolilaisuuteen kääntymisestä."
Aloitettaisiinko sillä, että hyväksyttäisiin historiattomuuden lyömä haava.
On monia tapoja tavoittaa kirjoittamattoman ajan histoiraa, kunhan sille ensin annetaan oikeus eikä vaadita samaistumasta vain ruotsinkielisiin henkilöihin - sinänsähän yli kielirajan samaistumisessa ei ole mitään väärää.
Kaipaisit siis menneisyyteen sotapäällikköjä. sellaisia ei tosiaan taida olla tiedossa. mistähän se johtuu?
Itse asiassa kammoksun sotapäällikköjä ja heidän historiaansa - mutta näiden nimien kautta piirtyy kuva joukosta, jolla oli oma kielensä, kultuurinsa, historiansa ja yhteiset intressinsä. Se kuvaa omalla kamalalla tavallaan sitä, että oltiin olemassa jo varhain.
Olisi mielenkiintoista lukea Viron tai muiden balttimaiden historian oppikirjoja ja verrata sitä, miten omankielistä historiaa kuljetetaan menneisyydestä tähän päivään.
"Arvelen, että vaikeneminen johtuu siitä, että asialle ei ole todellista tilausta"
Nyt on ;)
Keskustelu jatkunee tuolla alempana, missä esimerkkejä jo on.
Olen pahoani puolestasi, jos sinuun lyö haavan se, ettet tiedä nimeltä suomalaisia kylän vanhimpia 1200-luvulta. mutta ajatteles miten historiattomia ovatkaan esim amerikkalaiset! joko helpotti?
No niitä nimiä ei taida nykyisin tunnetuista lähteistä selvitä, joten asiaa ei voine auttaa muuten kuin sillä, että yrität jotenkin vapautua tuosta nimisidonnaisuudesta ja luottaa siihen, että sinullakin on esivanhemmat, jotka ovat elämänsä eläneet vaikket nimiä tietäisikään.
Miten niin amerikkalaiset historiattomia?
Heillä ei ole yhteisiä historiaa, mutta yksilöt hahmottelevat innokkaasti omaa historiaansa - esimerkiksi sukututkijoiden ja dna-tutkijoiden piirissä amerikkalaiset ovat yliedustettuina. Itsekin olen saanut yhteydenottoja amerikassa olevilta kaukaisilta sukulaisilta.
Amerikkalaisella voi olla yksi haara täällä Suomessa, johon hänellä on sukututkimuksen kautta juuret, toinen haara Enlgannissa, jolloin hänellä on taustanaan englantilaisten historia ja dna-juuret näyttävät lisäksi venäjänjuutalaisia juuria...
"nimiä ei taida nykyisin tunnetuista lähteistä selvitä, joten asiaa ei voine auttaa muuten kuin sillä, että yrität jotenkin vapautua tuosta nimisidonnaisuudesta"
Olisiko kuitenkin niin, että kyse ei ole vain jonkun kaltaiseni tomppelin "nimisidonnaisuudesta" tai muusta rajoittuneisuudesta, kuten yrität antaa ymmärtää, vaan kyse on koko kansaa koskettavasta puutteesta, jota voidaan lähestyä, kunhan se tunnustetaan ja lakataan kauppaamasta ainoana oikeana sitä historiaa, joka kielivähemmistön kautta on maahan rakennettu. Ei siinä historiassa ole mitään vikaa, se ei vain ole suomenkielisten historiaa.
On monia keinoja kirjoittaa historiaa kansalle, jolla ei kirjoitettua historiaa ole. Toinen nimimerkki esitti täällä esimerkkejä, joita voisi lyhentää näin:
- kirjoitetaan mahdollisimman paljon ns. rahvaan historiaa ja pohditaan sen merkitystä
- painotetaan kansatieteen (folkloren, kansanuskon jne.) näkökulmaa
- laaditaan vaihtoehtoskenaarioita, joilla ihmiset voivat ottaa historiaa omakseen pohtimalla "mitä jos" - mitä jos oltaisiin päädytty osaksi Novgorodia jne.
- laaditaan vaihtoehtoelämänkertoja hahmoille, joista on jäänyt vain vähän jälkiä historiaan, kuten esimerkiksi kuvitteellinen tai tosi lintuelegikko rautakauden Karjalassa
Keinoja löytyy, kunhan tunnustetaan ongelma. Edelleenkin mietin, ketkä Euroopassa olisivat lähinnä suomalaisten kanssa samassa tilanteessa, vailla omankielistä historiaa.
Siellä ne historiattomat raukat yrittävät selvitellä juuriaan!
Ja kaikilla muilla on historia paitsi sulla...
Niino ei titenkään niillä amerikkalaisilla jotka ei juuriaan tiedä.
Amerikkalaiset ostavat dna-testejä suhteellisen paljon juuri siksi, että he voivat näin kirjoittaa itselleen historian.
En nyt ymmärrä ivallista asennettasi - onko sinulle tosiaan jotenkin vaikea ymmärtää historian merkitys yksilöille ja kansoille?
Kyllä se on ihan todellista suomenkielosten historiaa, mitä Suomessa on kirjoitettu. Lue paikallishistorioita, ne vastaavat pitkälti sinun tarpeisiisi.
toivomiasi fiktiivisiä historiallisia elämänkertoja löydät vaikkapa Karimon Kumpujen yöstä ja kutakuinkin yhtä fiktiivistä muinaishistoriaa Suomen kansan aikakirjoissa.
Kaipaamia verrokkeja löydät läheltä Virosta. Mitä on virolaisten historia 1300-1800 luvuilla?
Selitätkö vielä miten Suomen historia olisi nimenomaan ruotsinkielisten historiaa?
Harmillista kannaktasi, että satumme olemaan tällainen periferian pieni kansa, jonka kirjoitettu historia alkaa niin myöhäisessä vaiheessa.
oletko varma että suvussasi on ollut vain suomenkielisiä?
minun on todella vaikdea ymmärtää mitä sinun historiastasi puuttuu.
Yleisen Suomen historian henkilöt ovat äidinkieleltään ruotsinkielisiä - syntyy näköharha, ettei maassa ollut "juuri ketään" ruotsinkielisten tullessa "lähes ensimmäisinä" ja asettuessa "tyhjille rannoille", maan hallinto luotiin "tyhjästä" ja jne.
Suomenkielinen kansa on käsittämättömän hyvin piilotettu. Kaiken lisäksi yleiseen oppivelvollisuuteen liittyvä historia on historiaa, josta äidinkielet on pyyhitty yhteisellä sopimuksella (?) pois.
Virolaisten historiaa taidankin lähteä nyt etsimään - ja samalla heidän tapaansa kirjoittaa omaa historiaansa ja yhteistä taustaamme tuhannen vuoden takaa.
Olo on aika ristiriitainen kommenttejasi lukiessa: Selvästi näet ongelman olevan minun pääni sisällä ja minun asenteissani, sillä mitään suomenkielisten historiaa ei kukaan järkevä ihminen voi mielestäsi kaivata. Jaksat kuitenkin vastata, mikä tietysti on kiitettävää huomioimista. En usko, että tämä keskustelu etenee, pahoittelen.
Irlantilaiset. Norjalaiset?
Ei TR ole ivallinen, tämä on hänen normaalia asiatyyliään. Väärinkäsityksen vuoksi moni on pahastunut raskaasti ja pysyvästi, kuten täällä helposti huomaa.
Mutta nythän sinulla itselläsi on mahdollisuus kirjoittaa historiaa, koska päämäärä ja periaatteet ovat selvillä. - Älä ota tätä ivana.
Ehkä olet jo jotakin kirjoittanutkin?
Kelttiläiset heimot saapuivat Irlantiin vuosien 600–150 eaa. aikana. Viikingit saapuivat maahan 800-luvulta alkaen. Kuningas Brian Boru voitti tanskalaiset Clontarfissa vuonna 1014.
Norjan kuningaskunta alkoi muodostua viikinkiajalla 800–1000-luvuilla. Norjan kuningassuku loppui vuonna 1387, ja maa päätyi unioniin Tanskan kanssa.
"Selitätkö vielä miten Suomen historia olisi nimenomaan ruotsinkielisten historiaa?"
Suomen luontoon sopeutumaton ruotsalaisen geeniperimän runtelema suomenruotsalainen ei sisäistä lainkaan suomalaisuutta ja vielä vähemmän ruotsalaisuutta. Tämän seurauksena suomalaisten joukkoon tunkeutuneena irrallisena ja itsenäiseen ajatteluun kykenemättömänä kansanosana suomenruotsalaiset ovat, kuin edestakaisin ilman päämäärää poukkoileva silkkaparvi.
Tuo viesti kuului siihen yhteyteen, jossa kyseltiin muita "historiattomia" kansoja.
Niin, silti niillä on kirjattu historia omankielisine nimineen jo ajalta 1000 vuotta sitten.
Tosin irlantilaiset lähes menettivät kielensä - tässä mielessä heille kävi paljon huonommin.
"Yleisen Suomen historian henkilöt ovat äidinkieleltään ruotsinkielisiä - syntyy näköharha, ettei maassa ollut "juuri ketään" ruotsinkielisten tullessa "lähes ensimmäisinä" ja asettuessa "tyhjille rannoille", maan hallinto luotiin "tyhjästä" ja jne."
Sellaista harhaa ei synny kun lukee kunnolla. Hallintoa rakennettiin vuosisatojen ajan, yhteiskunnan järjestäytymisen aste kun ei keskiajalla ollut vielä erityisen korkea.
"Suomenkielinen kansa on käsittämättömän hyvin piilotettu. Kaiken lisäksi yleiseen oppivelvollisuuteen liittyvä historia on historiaa, josta äidinkielet on pyyhitty yhteisellä sopimuksella (?) pois."
Tuota en ymmärrä ollenkaan. Miten niin kansa on piilotettu? Oppikirjoista kyllä käy ilmi oikein hyvin, että Suomessa on käytetty sekä ruotsia että suomea.
En todellakaan oikein ymmärrä, millaista suomenkielisten historiaa kaipaat.
Kirjoituksessasi oli melkoinen joukko perustelemattomia ja todella erikoisia väitteitä. Miten niin Suomen luontoon sopeutumaton? Miten ruotsalainen geeniperimä runtelee? Jne.
Tuli vaikutelma, että pikemminkin purat kiukkuasi kuin yrität oikeasti sanoa jotakin.
"Suomenkielinen kansa on käsittämättömän hyvin piilotettu. Kaiken lisäksi yleiseen oppivelvollisuuteen liittyvä historia on historiaa, josta äidinkielet on pyyhitty yhteisellä sopimuksella (?) pois."
Sittenhän siellä on myös ruotsinkieliset piilotettu.
"Vastahakoiset fennomaanit
Suomen osallistuminen maailmannäyttelyihin oli siis ruotsinkielisten liberaalien projekti. He halusivat nostaa Suomen talouselämän, ja koko Suomen, takapajulasta maailmankartalle. Heille oli tärkeintä korostaa Suomen autonomista asemaa Venäjän valtakunnassa. Vuosisadan loppua kohden sitä korostettiin niin, että Suomesta annettiin kuva lähes itsenäisenä kansakuntana.
Fennomaanit tulivat hieman vastahakoisesti perässä – "häntänä", niin kuin Yrjö-Koskinen asian ilmaisi Pariisin näyttelyn yhteydessä 1889. Erityisesti silloin fennomaanit olivat aktiivisia, kun nähtiin mahdollisuus esittää Suomen omaperäistä, omasta mielestään korkeatasoista ja luovaa, Euroopan kansoista eroavaa kulttuuria. Varsinkin sellaista suomalaista kulttuuria, joka oli olemassa ennen ruotsalaista aikaa.
Tämä tapahtui esimerkiksi Pariisissa 1878, juuri rotuoppien riehuessa kuumimmillaan Euroopassa. Suomalaiset kulttuuripiirit, professori J. R. Aspelin etunenässä, esittivät siellä kaikkea mahdollista suomalaisesta korkeatasoisesta koulujärjestelmästä kallonmuotoihin ja rautakauden solkiin sekä etnografisiin pirtti-interiööreihin. Nämä olivat peräisin Ylioppilaiden etnografisista kokoelmista, jotka olivat olleet esillä jo vuoden 1876 Helsingin ensimmäisessä yleisessä teollisuusnäyttelyssä. Tuo vuoden 1878 Pariisin näyttely oli kuitenkin myös Suomen teollisuuden kannalta merkittävä askel eteenpäin. Tähän näyttelyyn osallistui noin 120 näytteillepanijaa Suomesta, kolme kertaa enemmän kuin Wienissä viisi vuotta aikaisemmin. Tässä näyttelyssä mm Arabian posliinitehdas laski perustan tulevalle viennilleen. Silti Suomen luvut eivät ole häikäiseviä, varsinkaan jos vertaa Ruotsiin. Ruotsista jo Wienin näyttelyyn osallistui yli tuhat yrittäjää."
http://www.tieteessatapahtuu.fi/297/smeds.html
Ruotsinkielisyyttä ei tosiaankaan nosteta esille. Kun yleisen historian henkilöiden äidinkieliä ryhtyy jäljittämään, he ovat lähes kaikki ruotsinkielisiä.
Varmaan niin on. Fennomaaneillla riitti vielä työtä oman maan asioiden järjestämisessä asianmukaiseen kuntoon eli suomen kielen saamisessa ykköskieleksi.
Ja sinä koet sen ongelmaksi?
"Suomen osallistuminen maailmannäyttelyihin oli siis ruotsinkielisten liberaalien projekti. He halusivat nostaa Suomen talouselämän, ja koko Suomen, takapajulasta maailmankartalle. Heille oli tärkeintä korostaa Suomen autonomista asemaa Venäjän valtakunnassa. Vuosisadan loppua kohden sitä korostettiin niin, että Suomesta annettiin kuva lähes itsenäisenä kansakuntana."
Aivan oikein, he olivat ruotsinkielisiä, eivätkä mitään suomenruotsalaista roskasakkia, joista Suomelle ja suomalaisille ei koskaan ole ollut mitään hyötyä, vaan pelkkää vahinkoa.
"- skenaariot siitä, mitä jos ei olisi autonomian kautta tullutta itsenäisyyttä"
Itsenäisyys olisi todennäköisesti tullut toista kautta. 1800-luvun nationalismi oli varsin mahtava voima, se hajotti imperiumeja ja yhdisti sirpalevaltioita. Suomalainen nationalismi olisi noussut Ruotsin yhteydessä kuten nationalismi nousi kaikkialla.
"ainoa realistinen historiamme on muista tieteistä kuin historiasta: "Suomalaisen kansan historiaa on toki kirjoitettu nimenomaan kansatieteen näkökulmasta.""
Ei se kyllä ihan noinkaan ole. Suomessa on tutkittu ns tavallisen kansan historiaa siinä kuin muuallakin.
Suomenkieliset eivät puutu Suomen historiasta vaan ovat tehneet historiaa halki vuosisatojen. Numeronimimerkin ainoa perustelu ajatuskuviolleen on se, ettei hän tiedä varmuudella yhtään suomenkielistä henkilöä nimeltä esihistorialliselta ajalta. Syy siihen taitaa olla periferinen sijaintimme ja suomalaisten varsin vähäinen lukumäärä. Kristinusko ja kirjoitustaito tulivat tänne pohjoisen perille suhteellisen myöhään, olimme Euroopan viimeisiä pakanallisia kolkkia. Paikallisesta väestöstä ei ilmeisestikään noussut sankaritarinoita synnyttävää vastarintaa.
Alaluokkien koulukirjoissa (joista alun nimiluettelo kai oli poimittu) käsitellään toki mikrohistoriaa ja tavallisen kansan elämää.
ovat ruotsalaiset hävittäneet Porthanin johdolla. Ruotsalaistaminen oli niin vauhdissa, ettei ruotsi halunnut suomalaisten tietävän juuristaan.
Laitan linkin huomenna. En enää jaksa sitä ottaa esille.
Miten se hävittäminen tapahtui? Mitä siis hävitettiin?
http://www.israeluutiset.fi/juudan Israel.pdf,
http://turjalainen.blogspot.com/2007/12 ja mm. Heikki Ylikankaan kirjoissa. MItä on http://www.uta.fi/suomi.80/tieto.33.htm
Lukunautintoja.
yksikään linkki ei toimi ?????????????
suomenruotsalaisilla on nyt kauhea hätä kirjoittaa suomalaisten ja Suomen historiaa uusiksi. Siihen on palkattu Helsingin yliopiston suomenruotsalainen professori Henrik Meinander, jonka uusin kirja "Suomi vuonna 1944" on erittäin kuvaava, sillä kaikki suomenruotsalaisille ikävät asiat on jätetty pois - ja kuitenkin ne olivat aivan keskeisiä asioita tuolloin. Toinen uusruotsalaista Suomen historiaa rakentelee ahvenanmaalainen Janne Hollmen Upsalassa.
Jännä asenne on, että minkäänlaista Suomea ei ollut ennen vuotta 1809 - eikä kuulemma suomalaisiakaan (kaikki olivat näet Ruotsin kansalaisia!).
Erityisen kipeänä suomenruotsalaiset ovat kokeneet sen, että heidän tempauksensa viime sodissa tulivat heidän mielestään tarpeettoman terävästi esiin mm. jatkosodan moniosaisessa historiateoksessa. Niinpä Ole Norrback puolustusministerinä ollessaan kirjoitutti koko sarjan uusiksi. Lisäksi suomenruotsalaiset asettivat oikein työryhmän kirkastamaan ruotsinkielisten pahasti ryvettynyttä sotilaskunniaa - ja tietenkin Ruotsi tuli mukaan hankkeeseen. Tuloksena oli mm. kaksi elokuvaa - ruotsinkielinen "Etulinjan edessä" ja 10-prosenttisesti ruotsinkielinen "Tali-Ihantala 1944", mutta eivät ne menestyneet kaksisesti, sillä suomalaisten kollektiivista muistia on vaikea muuttaa propagandalla.
Siis suomenruotsalaiset kirjoittavat kaiken aikaa Suomen historiaa paremmin omaan näkemykseensä sopivaksi, mutta suomenkielisen Suomen historiasta ei saisi edes puhua, kun se on jotenkin niiiiiin nationalistista hörhöilyä?
En pidä nyt ivallisesta tavastani - totta kai ruotsinkieliset saavat kirjoittaa historiaa omasta näkökulmastaan. Historiahan ei ole mitään absoluuttista, siinä soi aina myös tutkijoiden oma kokemus ja tulkitsevan ajan henki. Jotenkin vain turhaudun tähän keskusteluun, jossa ne, jotka ovat alunpitäen päättäneet, etteivät suomenkieliset tarvitse historiaa, sillä oikealla asenteella heille pitäisi kelvata Suomen ruotsinkielisten historia.
En pidä siitä, että ruotsinkielisten erilaisuutta esim. sota-aikana korostetaan ja nauretaan Munsalan soutajille. Oman sukuni sotajutut kuulleena, sota merkitsee minulle vain hirvittäviä yksilöiden ja perheiden tragedioita, joista käsittämättömällä julmuudella kasvoi vapaan Suomen ihme ja jotain yhtä käsittämättömän hienoa kuin sota oli ollut julma. Jos länsirannikon siteet Ruotsiin mahdollistivat poikien lähettämisen sotaa pakoon, en varmasti lähde tätä tuomitsemaan. Elämä on.
En liioin kaipaa sankareiden Suomea, kaipaan muistoja ihmisistä, esivanhemmistani, jotka elivät ja vaikuttivat ja rakensivat maata...
Kaivelin nettiä ja edellisten perusteilla löysin jotain asiaan liittyvää, mutta en tiedä tarkoittiko kirjoittaja esim. seuraavaa:
http://turjalainen.blogspot.com/search?updated-min=2007-01-01T00:00:00 02:00&updated-max=2008-01-01T00:00:00 02:00&max-results=13
http://www.israeluutiset.fi/Juudan_Israel.pdf
Harmi, että en ole aikoinaan kopsannut huolella linkkejä. t.a.p. löysi oikean ja sieltä s. 2-3, on tietoa. (voihan sen lukea kokonaan!)
Turjalainen oli ko. blogista. OK. Jos haluatte tutustua "kadonneisiin heimoihin", niin löytyy pitkälti tutkittua asiaa. Tulevaisuus näyttää, mikä niistä toteutuu. Ollaan uteliaalla tuulella. Voisi koittaa otsikoll Israelin kadonneet heimot.
löytyy suoraan, kun kirjoitaa; Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika.
Ehkä tietty osa unohdettiin. Porthanin historiakäsityksestä tuli sitten normi seuraaville sukupolville.
Lainaus="En pidä siitä, että ruotsinkielisten erilaisuutta esim. sota-aikana korostetaan ja nauretaan Munsalan soutajille." "Jos länsirannikon siteet Ruotsiin mahdollistivat poikien lähettämisen sotaa pakoon, en varmasti lähde tätä tuomitsemaan. Elämä on. "
Vastaus=Ei niille naureta, varmasti kirotaan enmpi. ps.missä olit kun velvollisuuttasi isänmaatasi kohtaan tarvittiin, pohjalta. Nimittäin tässä maassa riiittää sodassa perheenjäsenensä menettäneitä.
Kuninkaiden aikaan pettureilta vietiin maat ja omaisuus. Annettiin niille jotka oli siitä petturuudesta kärsineet. Jos et puolustanut omia (heimosi)maitasi, et ole niitä ansainutkaan. Ja on väärin yrittää muuttaa oikeaa historiaa, erään kansanosan takia.
Tätä se elämä oli ,ennen aikaan
"Ei niille naureta, varmasti kirotaan enmpi. ps.missä olit kun velvollisuuttasi isänmaatasi kohtaan tarvittiin, pohjalta"
Tässä se vaikea kohta onkin - voi nimittäin olla, että joidenkin isänmaa on Skandinavia eikä Suomi - sanon tämän vailla halua loukata, härnätä tai arvostella. Suomessa on aitoja skandinaaveja, joilla on läheiset suhteet vanhaan emämaahan.
Historiaa voidaan kirjoittaa avoimesti, mutta vailla tätä kysymystä "missä olivat he, kun velvollisuutta isänmaata kohtaan tarvittiin". Historiaa kirjoitetaan toteamalla "ja sodan aikana tapahtui näin".
Totuus on, että monesta muustakin suvusta olisi lähdetty, jos olisi ollut paikka minne mennä. Suomalaisilla oli vain Suomensa eikä muuta. Sukumme muistojen hämärissä on edelleen avoinna se hauta, jonne haudattiin viimeinen uhri, viimeinen poika, jonka nimi kirjattiin kylän sankarihautojen muistomerkkiin. Sen haudan ääreltä kukaan ei heitä kiviä rintamakarkureita kohden. Ehkä ymmärrät, ehkä et.
Skandinaaveillako on oikeus ottaa nk."rusinat pullasta" Ottakaa oma skandinaavia passi itsellenne, muuttakaa skandinaviaan myös. Ois ainakin paljon reilumpaa tää homma, meitä muita kohtaan. Mihinkä kylään kyseinen sankari eli viimeinen uhri on haudattu. Tuliko sankariksi pelkästään soutelemalla.? Mitään kylää ei olisi jos kaikki ois tehny nk.soutelun. Minäkin haluan nähdä sen maan ja kansan joka kiittää rintamakarkureita.
Niiten tuomitsematta jättäminen johtui erään valtion painostuksesta. Mutta se ei merkitse sitä että asiaa pitäis unohtaa tai vähätellä, koska sillä loukataan joka ainoaa velvollisuudestaan huolehtinutta. Mikä sinun oikea kotimaa on onko tää joku "neukkuskandia" vai joku muu uusi juttu, josta en tiedä. Ainakin historian valossa vois päätellä niin.
Lainaus="voi nimittäin olla, että joidenkin isänmaa on Skandinavia eikä Suomi "
Nyt ymmärrän "pyhän maan" Se on kuitenkin suomalaisten maata alunperin.Miekalla otettu.
Lainaus="Totuus on, että monesta muustakin suvusta olisi lähdetty, jos olisi ollut paikka minne mennä"
Tästäkö johtuu että karjalaisia ei haluttu laskea "pyhälle maalle" Vaan haluttiin pitää ne ikäänkuin puskurina , että kerkeette soudella lahden yli. Minä luulen että norjalaisillakaan ei olisi ollut mitään suomalaisia sotapakolaisia vastaan, onko siitä vaiettu tarkoituksellisesti , teidän toimesta vois melkein uskoa sen.
"Minua kiinnostaa lisäksi se, kuinka monen yli viisimiljoonaisen kansan lapset joutuvat opiskelemaan oman alueensa historiaa, jota tähdittää vain yksi heidän kanssaan samaa äidinkieltä puhunut henkilö?"
Osaisiko kukaan vastata tähän!
Esimerkiksi Virolla, Latvialla ja Liettualla on omat nimeltä tunnetut sankarinsa ja kuninkaansa jo vuoden 1000 tietämiltä. Heillä on selkeästi oma varhaishistoriansa, vaikka väliin on kenties tullut pitempiä vaiheita, jolloin maan historian ovat muodostaneet muita kieliä puhuvat.
Ainakin pieniä sankareita ja kuninkaita on varmasti ollut täälläkin, ja siitä on viitteitä arkeologisissa löydöissä. Moni on varmaan näiden jälkiä varsinkin menneinä aikoina etsinut, mutta kun paperi- tuohi- tai kivikirjoituksia nimineen ei löydy...
Niin. Mitä enemmän tästä nyt kirjoitan, sitä enemmän minua kiehtoo suomalaisten historiattomuus verrattuna muihin kansoihin.
Montakos nimekästä Simo Häyhän kaltaista tarkka-ampujaa balteilla on? Entäs lentäjä-ässiä kuten Juutilainen ja Luukkanen?
"Historiattomuus" johtui suhteellisen syrjäisestä sijainnista.
Ja sitten balttien historia loppuukin vuoteen 1200 jolloin heistä tuli venäläisten, ruotsalaisteen ja saksalaisten orjia aina vuoteen 1917 asti.
Unohdin puolalaiset. Hehän puolalaistivat koko Liettuan. ai aia ai kun on uljas historia balteilla. hahahaah
Kuinka syvällisesti lienet, nimimerkki 14, tutustunut Suomen varhaisempaan historiaan? Tutkimuksia ja teoksia löytyy pilvin pimein. Sieltä sitä suomalaisuuttakin paljastuu.
Äläkä ota ongelmaa liian vakavasti. Uusin aika on tärkein; Suomen historia on jo pitkälti toistasataa vuotta ollut leimallisesti suomalaisten historiaa, kuten kuuluukin.
Ajattele niinkin, että ruotsalaisuuskin Suomessa on ollut vuodesta 1809 nimenomaan suomalaista ruotsalaisuutta.
Itse en näe tässä näennäisessä historiattomuudessamme suurtakaan ongelmaa. Meissä suomalaisissa ei ole ollut mitään vikaa, syy on pienuutemme ja ennen kaikkea syrjäisen asemamme. Kaikki kansat eivät voikaan olla kehityksen ja tapahtumien keskipisteessä.
"Kuinka syvällisesti lienet, nimimerkki 14, tutustunut Suomen varhaisempaan historiaan? Tutkimuksia ja teoksia löytyy pilvin pimein. Sieltä sitä suomalaisuuttakin paljastuu."
En epäile, etteikö suomalaisuus kirkastu, kunhan sukeltaa arkeologian, dna-tutkimuksen ja kielitieteen saloihin. Olen tuttavuuksien kautta saanut vilahduksen tästä maailmasta.
Oleellista on minusta ns. jokamiehen/naisen tietämys ja se, mitä lapsemme oppivat koulussa. Siitä muodostuu arjen näkemys suomalaisuudesta ja sen historiasta - ja historiamme on silloin ruotsinkielisten historiaa.
"Äläkä ota ongelmaa liian vakavasti. Uusin aika on tärkein"
Puhuessani ja keskustellessani netissä niitten kanssa, jotka sanovat "ei ole ongelma" tulen entistä vakuuttuneemmaksi, että kyseessä on ongelma, joka on niin iso, ettei sitä ole varaa edes huomata.
"Kaikki kansat eivät voikaan olla kehityksen ja tapahtumien keskipisteessä."
Edelleenkin haen tänä päivänä kansoja, joiden kirjoitettu ja kansan kieltä puhuvien nimillä varustettu historia alkaisi niin myöhään kuin suomalaisilla ja olisi niin täysin muunkielisten roolittamaa.
Monissa maissa pidetään kunnia-asiana, että lapset saavat opiskella oman kansan historiaa - meillä se on jotenkin "väärää asennetta", joka pitäisi koulia pois kansasta.
Nytpä olen huomaavinani sinussa salaliittoteorian oireita.
Tarkoitan vain varoitella, ettet vaivaisi epäkohdalla liikaa päätäsi.
Mutta kun ainakaan Suomessa suomensuomalaisten historiaa on vaikea erottaa koko maan ja maankolkan historiasta. Se ei ole luontevaa ja onko se edes tarpeellista, kun meillä kieliryhmien suhteet ovat pysyneet yleisesti ottaen verraten sopuisina.
"suomensuomalaisten historiaa on vaikea erottaa koko maan ja maankolkan historiasta"
Sitä onkin eletty ruotsinkielisen historian taustalla, sitä ei tarvitse erottaa. Asiantila täytyy kuitenkin tunnustaa, nostaa esiin ja lähteä rakentamaan tietoisesti suomenkielistä historiaa. Näinhän erilaisten taustaryhmien (esim. naiset) historiaa on lähdetty rakentamaan.
"meillä kieliryhmien suhteet ovat pysyneet yleisesti ottaen verraten sopuisina"
Tässä ei todellakaan tavoitella vihanpitoa kieliryhmien välille - ihan samoin kuin naishistoria ei ole suunnattu miehiä vastaan vaan jotta ymmärrettäisiin jotain oleellista.
Minun täytyy kysyä: Eikö mielestäsi ole mielenkiintoista huomata, ettei ole ollenkaan helppoa edes löytää kansaa, jonka historia olisi niin kadonnut ja korvattu entisestä emämaasta muuttaneen yläluokan historialla kuin suomalaisilla?
Jos niin mielestäsi on, niin etkö ihmettele supisuomalaisten historiantutkijoiden ja -kirjoittajien menettelyä tässä suhteessa. Vai siinäkö se varsinainen ongelma on? Ovatko mainitut edustajamme tosiasiassa ruotsittajia?
En ajattele sellaisilla sanoilla kuin "ruotsittaja" - olemme kaikki aikamme lapsia.
Olen nähnyt, miten tietyllä tieteenalalla vallitsee tietyt periaatteet, joita vakavasti otettava tutkija ei saa kyseenalaistaa. Oletan, että kaikkinainen "suomenkielisen Suomen" historiasta puhuminen on vakavan louokan rikos tiedeyhteisön omaksumaa näkemystä kohtaan, jossa kansallisuuteen liittyvät asiat pyritään häivyttämään. Rikos on niin suuri, ettei se edes hiivi kenenkään mieleen. Aluksi vain pieni äänekäs maallikkoryhmä ja häiriköiksi tieteen kentällä koettu ryhmä nostaa aihetta esiin, sitten pikkuhiljaa aletaan ajatella asiaa monelta kulmalta.
Vanhat näkemykset, arvot jne. eivät ole mitenkään "vääriä". Ne tuottavat tietynlaisen kuvan ja kuvaavat samalla omaa aikaansa. Sitähän elämä on.
Ei naishistoriakaan syntynyt valtavirroista vaan joukosta kerettiläisiä ja hankalaksi koettuja epähistorioitsijoita. ;)
Samoin intiaanien historia, alkuperäiskansojen historia yleensä, vammaisten historia, lasten historia, angloamerikkalaisten historia jne.
siis ei-angloamerikkalaisten ...
"Minun täytyy kysyä: Eikö mielestäsi ole mielenkiintoista huomata, ettei ole ollenkaan helppoa edes löytää kansaa, jonka historia olisi niin kadonnut ja korvattu entisestä emämaasta muuttaneen yläluokan historialla kuin suomalaisilla?"
Minkään maan yleisesti opetettu historia ei ole rahvaan historia vaan aivan kaikkialla se kirjoitettu historia on valtaapitävien, kuninkaiden, sotapäälliköiden ja merkkihenkilöiden historia.
Ne valtaapitävät täällä Suomen puolella ja jopa korkeissa asemissa Ruotsin hovissa olivat syntyperältään usein aivan suomalaisia. Ei Suomen ruotsinkielinen historia tarkoita sitä että se oli mitenkään erityisesti ollut suomenruotsalaisten historia vaan yhtä lailla meidän kaikkien historia. Ei ruotsinkielinen rahvas ollut yhtään sen paremmassa asemassa kuin suomenkielinenkään.
Ruotsin hovin kieli oli pitkään ranska ja kouluissa opetettiin Agricolan aikaan ja sen jälkeenkin latinan kielellä, tämä sinun on vain hyväksyttävä ei historia muuksi muutu. Ei mitään ole jäänyt kirjoittamatta, suomen kieli ei vain ollut kieli jota oltaisiin käytetty valtakunnan asioita hoidettaessa.
Kieli liittyi yhteiskuntaluokkaan ei kansallisuuteen ja yhtä lailla ranskan kieli valtion johdon kieli, ei suinkaan ruotsi.
"Minkään maan yleisesti opetettu historia ei ole rahvaan historia"
Tämän tiedämme ja rahvaan historian kirjoittaminen on yksi osa tämän ajan historiantutkimusta. Mutta tämä ei ole nyt pointtina vaan se, että suomen kielisten osuus yleisessä "Suomen historiassa" on olematon, sen sijaan historian esiin nostamat hahmot ovat järjestään ruotsinkielisiä. Tällä on vaikutuksensa sekä suomenkielisiin että ruotsinkielisiin. Ruotsinkieliset kokevat historian omakseen ja esittävät vaatimuksia omasta roolistaan tämän päivän Suomessa tähän historiakokemukseensa vedoten. Suomenkieliset eivät virallisesti saa ajatella koko kielikysymystä historiassa (sitähän ei virallisesti saisi olla, erilaisten nationalististen ristiriitojen pelossa), mutta käytännössä he vieraantuvat historiasta ja heille jää käteen vain alitajuinen realismi: suomalaiset olivat alistettu kansa.
"Ruotsin hovin kieli oli pitkään ranska"
Aateliset elivät omaa ylikansallista elämäänsä, mutta Ruotsin historia on silti ruotsinkielisten historiaa ensimmäisistä nimistä alkaen. Et voi verrata näitä keskenään.
Kun kysyin muita kansoja kuin suomalaiset, jolla ei historiaa ole, tuli vastaukseksi hyviä ehdotuksia. Itsekin yllätyin, että niiltä kaikilta löytyi kuitenkin elävä ja nimin varustettu historia jo tuhannen vuoden takaa.
Ovatko "suomenkieliset suomalaiset" todella ainoa näin suureksi kasvanut Eurooppalainen kansa, jolla ei ole omaa historiaa ja jonka kieltä puhuvat olivat lähes pelkkää rahvasta läpi koko historian?
Kansallisuuksien historia on nousemassa fasistien aiheuttaman katastrofin jälkeen uudelleen ajankohtaiseksi. Eivät nykykansallisuudet kielineen katoa vielä pitkiin aikoihin. Ja kansallisuudet tarvitsevat historiansa, nimenomaan vahvistaakseen hyvää ja rakentavaa kansallistunnetta, jota uudet elementit eivät ahdista.
Nousemassa on sellainen väistämätön kokemuksellinen historia kuin "Juuret". Komea orjiin liittyvä romaani antoi tälle etsinnälle nimen.
Ihmiselle on tarpeen tuntea juurensa, esivanhempansa, kansansa ja ne virrat, jotka ovat yhdistyneet kunkin ainutkertaisessa perimässä.
Kyse ei ole "valtion historiasta", jota ruotsinkielisten tähdittämä historia suomenkielisille on.
"Edelleenkin haen tänä päivänä kansoja, joiden kirjoitettu ja kansan kieltä puhuvien nimillä varustettu historia alkaisi niin myöhään kuin suomalaisilla ja olisi niin täysin muunkielisten roolittamaa. "
No miten saamelaiset, karjalaiset, ostjakit, votjakit ja lukemattomat muut? Maorit, aboriginaalit, pääsiäissaarelaiset, kataarit, tataarit, inuiitit jne?
Totta puhut:
"Ei Suomen ruotsinkielinen historia tarkoita sitä että se oli mitenkään erityisesti ollut suomenruotsalaisten historia vaan yhtä lailla meidän kaikkien historia. Ei ruotsinkielinen rahvas ollut yhtään sen paremmassa asemassa kuin suomenkielinenkään.
Ruotsin hovin kieli oli pitkään ranska ja kouluissa opetettiin Agricolan aikaan ja sen jälkeenkin latinan kielellä, tämä sinun on vain hyväksyttävä ei historia muuksi muutu. Ei mitään ole jäänyt kirjoittamatta, suomen kieli ei vain ollut kieli jota oltaisiin käytetty valtakunnan asioita hoidettaessa.
Kieli liittyi yhteiskuntaluokkaan ei kansallisuuteen ja yhtä lailla ranskan kieli valtion johdon kieli, ei suinkaan ruotsi."
Kun tähän vielä lisätään, että tsaarin hovissa yläluokka puhui ranskaa ja Pietarin virkamiehistä ja liike-elämän edustajista suuri osa oli saksankielisiä, niin voidaan todeta, ettei kieli ollut yhdistävä tekijä, vaan tärkeämpiä olivat uskonto, lojaalisuus hallitsijalle kuuluminen tiettyyn säätyyn, yhteiskuntaluokkaan jne. Kansallisuusaate heräsi vasta Ranskan vallankumouksen myötä ja kielen merkitys alkoi korostua. Ehkäpä historioitsijat ovat jo tutkineet, mikä merkitys Suomen kielioloihin oli sillä, että maassamme säilyi säätyvaltiopäivät pitempään kuin muualla Länsi-Euroopassa. Demokratian tulo v. 1906 pakotti ottamaan kantaa myös väestön kielelliseen jakautumiseen, ja tällöin vasta syntyi käsite 'suomenruotsalaisuus' joskin Freudenthal oli käyttänyt sanaa kirjoituksissaan jo 1800-luvulla.
Oletkos luupää miettinyt miksi nationalistinen historiankirjoitus voi täällä olla "väärää asennetta". Olisiko sillä jotain tekemistä toisen maailmansodan kanssa sekä sen kanssa miten paljon heimoaktivismi vanhinkoa aiheutti.
Ja kyllähän se historia on aina pyritty esittämään Suomen kansan kamppailuna kahden sortajan Ruotsin ja Venäjän kahleista vapauteen.
Vai että oli se tomppelin mielestä kaikk yläluokkalaiset taustaltaan ruotsalaisia. Taitaa kuule esimerkiksi Horn suvun juuret olla tuolla Varsinais-Suomesta.
Suomen kansan yhtenäisyyttä ei pystynyt Otto Ville Kuusinen hajoittamaan etkä pysty sinäkään.
Aivan - viisimiljoonainen suomenkielisten kansa on pienten alkuperäiskansojen ja lähes kadonneiden kansojen joukossa - luonnollista?
Tietysti selitys kansallisuuden häivyttämiselle on rotuoppien aiheuttamien tragedioiden (sodassa ja kolonialismissa) määrällä mutta myös "maailman proletaarit yhtykää" ja "olkaamme eurooppalaisia" -asennekamppanjoiden tavoitteilla.
Nyt kansallisuuden merkitystä pohditaan jälleen, ihan tuoreista näkökulmista.
Osa suvuista oli selkeästi ruotsinkielistynyt ennen astumistaan historian lehdille.
Tosin oli myös sukuja, jotka pysyivät pitkään suomenkielisinä - mutta näitä tietoja joutuu kaivamaan. Virallisessa historiassa, jota kansalle tarjotaan, ei yhdenkään henkilön kieltä mainita. Useimmista näkee muutenkin, että kieli oli ruotsi.
"suomen kieli ei vain ollut kieli jota oltaisiin käytetty valtakunnan asioita hoidettaessa"
Niinpä - mutta suomenkielisellä kansalla on oma historiansa, se ei vain ole "valtion historiaa" siinä mielessä kuin olemme asian tähän asti hahmottaneet.
"Kansallisuusaate heräsi vasta Ranskan vallankumouksen myötä ja kielen merkitys alkoi korostua."
Tästä näyttäisi olevan nyt useammanlaisia tulkintoja.
Kyse ei kuitenkaan ole kansallisuustunteesta historiassa vaan todellisesta kansan historiasta, kuten esimerkiksi saamelaisten historiasta. Emme väittäisi, että saamelaisia on ollut olemassa vasta vähän aikaa ja heidän historiansa on sama kuin valtion historia. Miksi tekisimme niin suomenkielisille?
"Niinpä - mutta suomenkielisellä kansalla on oma historiansa, se ei vain ole "valtion historiaa" siinä mielessä kuin olemme asian tähän asti hahmottaneet. "
Totta kai suomenkielisillä kansalla on oma historiansa, aivan kuten ruotsinkieliselläkin kansalla enkä nyt tarkoita ruotsinkielistä yläluokkaa. Ei millään kansalla kuitenkaan ole omaa kirjoitettua historiaa joissa kansan miehillä ja naisilla olisi pääosa. Yläluokkaan kuuluneet suomalaiset puhuivat ruotsia, ranskaa ja saksaa ja todennäköisesti monet myös latinaa eikä ole mitään syytä epäillä etteikö monet heistä olisi osanneet myös suomea. Harva Matti tai Maija tai edes Hjördis ja Gunnar ovat päässeet maailmanhistorian lehdille missään päin maailmaa, kansantarustotkin yleensä kertovat vain jumalista, kuninkaista ja suurmiehistä.
Tuskin sinä itse tänäkään päivänä kuulut maamme poliittiseen tai taloudelliseen "yläluokkaan" mutta kaipa sentään tunnustat että määrätyt henkilöt muodostavat sen pienen klikin joka tätä maata pääasiallisesti johtaa ja asioista päättää. Demokratisoitumisen myötä se hallitseva luokka on laajentunut ja sen jäsenet puhuvat nykyään useimmiten suomea mutta yhtä kaikki edelleen on olemassa "yläluokka" joka ei pahemmin kansaan sekoitu.
Kieliolosuhteet olivat ennen vanhaan toiset mutta Suomen ja meidän suomalaisten historia on meidän kaikkien yhteinen riippumatta siitä mitä kieltä puhuttiin, ei enempää eikä vähempää.
näkee vielä tänäkin pä'ivänä. Oppikirjojen "ruotsalaisuus", Ylen ohjelmissa edelleen esiintyy ruotsalaisvoittoinen lauma milloin mitäkin "asiantuntijaa" ja "laulajaa". Miksi esim. Heikki Ylikankaalta ei ole tullut haastattelua ja missä ovat suomalöaiset taiteilijat ym? Törkeätä suomalaisuuden häivyrrämistä Ylelta ym. taholta.
Laitoin linkin mm. http://www.Israeluutiset.fi/Juudan Israel.pdf (s.2/3 ) On muitakin.
puuttuu _, joten tässä uudestaan http://www.israeluutiset.fi/Juudan_Israel.pdf
Oleellista on nyt suomenkiselisen kansan historia - ei se, että heidän pitäisi omaksua ruotsinkielinen osa kansaa omiksi esivanhemmikseen ja identifioitua näin kirjoitettuun valtion historiaan.
Suomenkielisellä kansalla on oma historiansa, se ei vain ole "valtion historiaa" siinä mielessä kuin olemme asian tähän asti hahmottaneet. Kyse ei ole kansallisuustunteesta historiassa vaan todellisesta kansan historiasta, kuten esimerkiksi saamelaisten historiasta. Emme väittäisi, että saamelaisia on ollut olemassa vasta vähän aikaa ja heidän historiansa on sama kuin valtion historia. Miksi tekisimme niin suomenkielisille?
Tavoitteena on historia, jossa yksilö voi kuulla omien esivanhempiensa äänen. - Tunnustetaan edes, että sellaisen historian puuttuminen on yksilön kannalta puute, suru, menetys.
Hahmottelepas tähän suomensuomalaisten tai yleensä maailman suomenkielisten historian runko. Onko sinulla verkossa jo valmista materiaalia?
Onkohan se opetettua vai onko ajamasi näkökulma luonnoton, kun se tuntuu minusta niin hankalalta. Voi hyvinkin olla edellistä. Mutta ei kansallisuus ole nykyään muodissakaan.
"Tavoitteena on historia, jossa yksilö voi kuulla omien esivanhempiensa äänen. - Tunnustetaan edes, että sellaisen historian puuttuminen on yksilön kannalta puute, suru, menetys." Eikö tämä ole romantisismia, eikä sekään ole muodissa, paitsi ehkä sukututkimuksessa.
Esivanhempansa löytää parhaiten sukukirjoista ja paikallishistorioista.
Sinulla on oikeus ajatuksiisi, mutta minulla on oikeus sanoa, että ne tuntuvat minusta vierailta. Ehkä niistä heijastuva "puute, suru, menetys" kiusaa minua.
Minua kiinnostaisi tietää, liittyykö suomenkielisten historian vieraus muidenkin historian laitamilla eläneiden ryhmien historian vierauteen vai onko suomenkielisyys jotenkin erilainen asia, jotain mikä ei yhdistä ryhmää niin pitkälle, että voitaisiin puhua ryhmän historiasta. Olisiko puhe saamelaisten historiasta myös vierasta? Entä puhe naisten historiasta?
Suomen Akatemian Re-power hanke
http://www.re-power.fi/Default.asp
Sitä helpompi erottaa ryhmä nimenomaan Suomen historiasta, mitä pienempi se on. Suomenkielisiä on aina ollut suunnilleen 9/10, naisia 1/2 ja saamelaisia vain 1/1000 (nykyisin, ei aikaisemminkaan kovin suurta osaa). Muitakin vaikuttavia tekijöitä varmaan voinee löytää.
siis saamelaishistoria ok, naishistoria ei?
entä ruotsinkielisten historia?
No, kaavastani voisi päätellä, että ruotsinkielisten eli suomenruotsalaisten historia onnistuu ainakin 1900-luvun osalta, kun he ovat olleet todellisena vähemmistönä. Eiköhän ole jo kirjoitettukin?
Varmasti on ainakin yritetty kirjoittaa sekä saamelaisten, naisten että ruotsinkielisten historiaa Suomessa ja muissakin ympäristöissä.
En tiedä, miksi pidät ryhmän kokoa keskeisenä - siitähän päästään vaihtamalla taustaryhmää. Esimerkiksi kirjoitetaan suomenkielisten historia osana Itämerenmaiden yhteistä historiaa.
Näkisin, että suomenkielisten historian pohtimisen esteenä on nimenomaan se, että edellisen kerran sitä kirjoitettiin suursuomea havitellen.
Samaan aikaan edelleenkin pohjoismaiden historiaa voidaan kirjoittaa ilman vähemmistöjään. Suomenkielisiä ei tarvitse mainita, kun lähdetään kuvaamaan muinaisten germaaniheimojen kehitystä oletettujen viikinkisankareiden kautta nykyisiksi skandinaaveiksi. Tähän historiaan suhtaudutaan huomattavasti sävyisämmin - no sehän on voittajien historiaa.
Kun lisäksi nyt kielikeskustelun myötä Suomen ruotsinkieliset esittävät epäilyjä, että suomenkieliset eivät tunne riittävästi Ruotsin vallan ajan historiaa ja suomalaiset kokevat turhaan esivanhempiensa olleen valloitetun maan asukkaita - ollaan aika isojen kysymysten äärellä.
Kuinka monet kielellisesti ja etnisesti niin yhtenäisinä pysyneet kansat kuin suomenkieliset suomalaiset ovat historiansa suhteen vastaavassa tilanteessa - jatkuvasti tekemässä parannusta vääristä asenteista, opiskelemassa valtionsa historiaa, jossa päähenkilöt eivät puhu maan enemmistön ja heidän esivanhempiensa kieltä?
Jos tähän lisää vielä sen, että maailmassa on kirjoitettu ja kirjoitetaan tällä hetkellä monien perinteisesti historian ulkopuolelle jääneiden ryhmien historiaa - miksi suomenkieliset olisivat ryhmä, jonka kohdalla sellaiseen ei ole mitään syytä, mitään mahdollisuuksia...
Suomenruotsalaisten historiasta voidaan puhua vasta vuoden 1906 vaalilain uudistuksen jälkeen. Vasta silloin ruotsin kieli nostgettiin tätä kansanosaa yhdistäväksi tekijäksi, ja sana 'suomenruotsalainen' otettiin yleiseen käyttöön v. 1912, kuten prof. Meinander kirjoittaa.
"Kun lisäksi nyt kielikeskustelun myötä Suomen ruotsinkieliset esittävät epäilyjä, että suomenkieliset eivät tunne riittävästi Ruotsin vallan ajan historiaa ja suomalaiset kokevat turhaan esivanhempiensa olleen valloitetun maan asukkaita - ollaan aika isojen kysymysten äärellä."
Menneisyyden suomalaisten näkeminen valloitetun maan asukkaina taitaa olla aika vaikeasti perusteltava näkemys ja itseasiassa aika anakronistinen. Suomea ja Ruotsia, sellaisina kuin ne nyt ovat, kun ei ollut olemassa. Ruotsin valtakunta ei siis jakautunut Ruotsiin ja Suomeen, vaan valtakunnan keskusalueisiin ja syrjäseutuihin. Maakunnat olivat erämaiden toisistaan erottamia, meri sen sijaan oli yhdistävä tekijä.
Menneisyyden Ruotsin ydinalueita olivat Sveanmaa ja Suomen lounaisosa, joita meri yhdisti sekä Götanmaa. Suomen ja Ruotsin syrjäalueet taas olivat jokien ja meren kautta läheisemmässä suhteessa valtakunnan ydinalueisiin kuin toisiinsa.
Vuoden 1809 jälkeisiä Ruotsia ja Suomea on projisoitu historiaan ikäänkuin ne olisivat olleet olemassa jo aiemmin, mitä ne eivät olleet. Ajatus Ruotsista Suomen valloittajana on irrelevantti ja anakronistinen.
Tosiasia on, että suurin osa suomalaislapsista tulkitsee lukemansa Suomen historian ihan itse niin, että suomalaiset olivat alistettu kansa. Siksi, että he ovat suomenkielisiä, heidän vanhempansa ovat suomenkielisiä, he näkevät olevansa kyvykästä joukkoa ja kaiken lisäksi maan enemmistö - mutta historiassa suomenkielisillä on tuskin mitään roolia - yksi mestattu kapinoitsija mainitaan.
Joskus asiat voivat olla yhtä aikaa totta. Ruotsinkieliset eivät koe olleensa valloittajia, mutta silti suomalaisista tuli alistettu kansa, jonka kansansielussa ruotsalaisuus samaistuu alistamiseen. Siinä historiaa kerrakseen.
Tämä nyt vain pitäisi kohdata.
En ajattele menneisyyden ruotsinkielisiä sen paremmin valloittajina kuin hyväntekijöinä. Yhtä ihania ja kamalia ihmisiä kuin yleensäkin ja sivistyksen määrän kasvaessa kenties aikalaisiaan selkeästi humaanimpia.
Silti suomenkieliset ansaitsevat oman historiansa. Mikäli Suomen alue olisi jäänyt tynkänä osaksi Ruotsia, nyt olisi varmasti jo kirjoitettu suomenkielisten historia - se on olemassa nytkin ja erityisesti nyt.
Eivät ne ole sanahelinää, vaan tarkoittavat sitä, että kysymyksenasettelu ei kerta kaikkiaan istu aikaan ennen vuotta 1809.
Suomalaiset eivät olleet sen kummemmin alistettu kansa kuin ruotsalaisetkaan - ja olivat sitä ihan yhtä paljon kuin ruotsalaiset. Suurin osa menneisyyden ihmisistä eli elämänsä ylempien alistamana. Ruotsin valtakunnan alueella useimmiten kuitenkin suhteellisen vapaana verrattuna muihin Euroopan ja muun maailmankin alueisiin.
Oletko muuten selvittänyt, onko Virossa kirjoitettu vironkielisten historiaa?
"Suurin osa menneisyyden ihmisistä eli elämänsä ylempien alistamana."
Se ei ole estänyt kirjoittamasta esim. intiaanien historiaa tai muitten alkuperäiskansojen historiaa. Miksi olisi?
"Oletko muuten selvittänyt, onko Virossa kirjoitettu vironkielisten historiaa?"
Oikeastaan tarvitsisin vironkielisen historian oppikirjan ja jonkun tulkkaamaan sitä - mietin muita vaihtoehtoja.
Eipä niin. Suomalaiset eivät kuitenkaan ole olleet mikään alistettu alkuperäiskansa. Toistan edelleen, että kaipaamaasi mikrohistoriaa löydät paljon historiallisesta kirjallisuudesta ja erityisesti paikallis- ja maakuntahistorioista.
Historiantutkimuksen aloja ovat esimerkiksi sosiaalihistoria, kulttuurihistoria, aatehistoria, oppihistoria, taloushistoria, sivilisaatiohistoria, oikeushistoria, kirkkohistoria, poliittinen historia ja sotahistoria. Väljästi sosiaali- ja kulttuurihistorian alle sijoittuvat myös sellaiset melko uudet historiantutkimuksen alueet kuin mikrohistoria, naishistoria, perhehistoria ja sukupuolihistoria. Sen sijaan kirjallisuushistoria ja taidehistoria sekä useat yhteiskuntatieteelliset alat ovat historiantutkimuksen kannalta lähitieteitä (Wikipedia).
Paikallishistoria ja sukututkius on ok - mutta lisäksi tarvitaan muuta, jotain sellaista, mikä lähtee sen tunnustamisesta, että ruotsinkielisten tähdittämä Suomen historia ei ole se oikea historia tuhansia vuosia suomea (tai sen varhaisia muotoja) puhuneelle kansalle.
Mitä minun pitäisi tuosta valita? Luettelostasi puuttui Suomenkin esihistoriallista aikaa valaiseva arkeologia. Esineet eivät kerro, mitä kieltä niiden käyttäjät puhuivat. Kulttuurihistoriassa suomalainen kansanrunous voidaan ajoittaa aihepiirinsä perusteella rautakauteen, osittain mahdollisesti varhaisemmaksikin.
Painiskelet itseasiassa samoissa ajatuksissa kuin jotkut 1800-luvun ja itsenäisyyden alkuajan kansallisuusaatteen elähdyttämät tutkijat, joiden mielestä kansakunta tarvitsi välttämättä historian ja historian tehtävä oli ennenmuuta muovata kansakuntaa. Niinpä päädyttiin fantasioimaan menneisyyttä, tuloksena esimerkiksi Jalmari Jaakkolan Suomen keskiajan historian esitykset, joissa lähteiden puutteet paikataan melko sumeilemattomasti.
Voisit lukea myös Aarno Karimon Kumpujen yöstä. Uskoisin sen vastaavan toiveisiisi.
"kansakunta tarvitsi välttämättä historian ja historian tehtävä oli ennenmuuta muovata kansakuntaa. Niinpä päädyttiin fantasioimaan menneisyyttä"
Sellaisessa fantasiassa ei ole mitään pahaa, jos sitä sanotaan fantasiaksi. Itse asiassa aika moni asia historiaksi arjessa luokiteltua asiaa on jonkinlaista fantasiaa sekin.
Ihminen tarvitsee omien esivanhempiensa historian. Tietysti sitä voi samaistua koko ihmiskuntaan ja katsoa, että kaikki historia on minun historiaani, mutta silloinkin on hyvä pystyä erottamaan se linja, josta on itse syntynyt.
"Voisit lukea myös Aarno Karimon Kumpujen yöstä. Uskoisin sen vastaavan toiveisiisi."
Itse asiassa Arto Paasilinnan 10 000 vuotta oli jo aika hyvä :)
olet siis jo saanut mitä halusit?
"Sellaisessa fantasiassa ei ole mitään pahaa, jos sitä sanotaan fantasiaksi. Itse asiassa aika moni asia historiaksi arjessa luokiteltua asiaa on jonkinlaista fantasiaa sekin. "
Nykyisissä koulukirjoissa se varmaan sanotaankin. Tarkoituksena kun ei ole luoda mielikuvitushahmoja, vaan valaista menneisyyden ihmisten arkea.
"Ihminen tarvitsee omien esivanhempiensa historian."
Mitä esivanhempiesi historiasta nyt oikein sitten puuttuu? Toisekseen, mihin asti tiedät esivanhempasi?
Ei, mutta viitteitä siitä, mitä voisi olla.
Tässä keskustelussa olen ymmärtänyt selkeämmin suomenkielisten erityisyyden verrattuna muihin kansoihin, jotka ovat eläneet pitkään osana muita valtioita.
Selkiytyi myös se, miten vieras ajatus suomenkielisten historiasta monelle on.
Mutta kiitos ajatuksista ja kommenteista.
Perheessä on tutkittu ne dna-linjat, jotka ovat toistaiseksi mahdollisia tutkia. Isälinjat ne tyypilliset, pitkään maassa säilyneet, yhteinen esi-isä paikannettu vuoden nolla tienoille.
Sukututkimuksin ulottuu pisimmät haarat vain 1700-luvulle. Osa katkeaa jo isovanhempien vanhempiin.
Dna ei kerro mitä kieltä esi-isät puhui...
Millainen se erityisyys oikein on?
Dna ei mutta kielitiede tulee apuun - germaanihaara lienee suomenkielistynyt ensimmäisinä vuosisatoina ajanlaskun alussa, Laatokan haara on puhunut varhaista suomea.
Minusta olisi pelkästään mielelnkiintoista löytää suomenruotsalainen tai saamelainen tai slaavilainen sukuhaara, kyse ei ole minkään etnisen tai kielellisen puhtauden tavoittelusta, valtavirta nyt kuitenkin on suomenkielinen, ollut jo niin pitkään että sille tulisi olla oma historiansa.
Tavalliset ihmiset pystyvät nyt selvittämään asioita, jotka olivat aiemmin mahdollisia vain tutkijoille eikä heillekään. Hienoa aikaa elämme.
Suomenkielisten historiaan pystyt tutustumaan mainiosti jo nyt olemassa olevista historian yleisesityksistä. Ihan kiva paketti esihistoriasta nykyaikaan on vaikka Suomen historian pikkujättiläinen.
ja suomenruotsalaiset vahtivat, että kaikki menee "oikein"!: "Hankkeen ohjausryhmä�n kuuluvat FT Johanna Aminoff-Winberg (Ritarihuone), dos. Rita Asplund (Etla), dos. Susanna Fellman (talous- ja sosiaalihistoria, HY), prof. Pekka Ilmakunnas (Helsingin kauppakorkeakoulu), dos. Kristiina Kalleinen (poliittinen historia, HY) ja prof. Markku Kuisma (Suomen ja Pohjoismaiden historia, HY)."
Professori Heikki Ylikangas veti sotasurma-projektia, mutta kun maa alkoi polttaa suomenruotsalaisten jalkojen alla 1918 tapahtumien osalta, niin projektin johtoon vaihdettiin suomenruotsalainen dosentti. Näin se vain aina Suomessa menee, mutta onneksi internet antaa edes hiukan mahdollisuuksia kertoa, missä milloinkin mennään.
Suomessa historiankirjoitus on yhtäkkiä rajusti muuttunut ja suomenruotsalaiset panevat pystyyn historiaprojektin toisensa jälkeen miljoonien eurojen säätiörahoituksella. On Åke Lindmanin ruotsinkielisten sostaelokuvat, on Henrik Meinanderin "Suomi vuosnna 1944", on Janne Hollmenin "Suomea ei ollut ennen vuotta 1809", jne. Miljoona miljoonan jälkeen riikinruotsalaista ja suomenruotsalaista säätiörahaa löytyy näihin hankkeisiin.
Suomenkielisten historia onnistuu tosiaan parhaiten, kun sitä ei rajata Suomen alueelle. Pohjois-Ruotsin ja Itä-Karjalan suomalaiset, ehkä jopa siirtolaiset.
Kaikkia näitä on jo tutkittu ja niistä kirjoitettu, verkkoonkin. Kaikesta voi halutessaan koota mieleisensä historiakokonaisuuden.
Mutta asiaan kuuluu siis muutakin, asenteita.
Lähinnä kielen historiasta ja sekin on jotain, mikä edelleen muuttuu kaiken aikaa - joitakin nettilähteitä on eri tutkijoilta.
Kaipaisin kyllä hiukan yhtenäisempää ja virallisempaa otetta - siis tapaa kirjoittaa suomenkieiisten historiasta suomenkielisille avoimesti.
Ymmärrän toki, että suursuomihankkeet, suomettuminen, taistolaisuus ja eurooppalobbaus ovat joksikin aikaa tehneet suomenkielisten historian epämuodikkaaksi, mutta sen soisi nousevan samalla luontevuudella kuin millä esimerkiksi skandinaavit käsittelevät omaa historiaansa. Asenteestahan tässä on kysymys.
"Kaipaisin kyllä hiukan yhtenäisempää ja virallisempaa otetta - siis tapaa kirjoittaa suomenkieiisten historiasta suomenkielisille avoimesti. "
Yhtenäisempää ja virallisempaa? Siis jonkinlaista virallista, valtiollista historiankirjoitusta? Ei kiitos, erittäin huono ajatus. Ei länsimaiseen demokratiaan sovi viralliset historiankuvaukset. Historia on tiede, joka tuottaa tietoa ja kehittyy vapaan tutkimuksen kautta. Viralliset historiat kuuluvat totalitaarisiin yhteiskuntiin.
"-- luontevuudella kuin millä esimerkiksi skandinaavit käsittelevät omaa historiaansa"
Voisit valaista käsityksiäsi vaikka esimerkeillä. Mikähän sinua oikein kiusaa suomalaisessa historiankirjoituksessa? Mikä on epäluontevaa esimerkiksi Suomen historian pikkujättiläisessä?
Ymmärrän kyllä, että hienosyisiä vaikutelmia on vaikea pukea sanoiksi.
Virallisella tarkoitin vain oppimateriaalitasoista - siis helposti saatavilla olevaa, yleisesti käytettyä historiakuvausta. Esimerkkinä koulukirjat tai nettimateriaalit.
Skandinaavit tosiaan käsittelevät historiaansa luontevasti - ei tarvitse pyydellä anteeksi sitä, että Nordenissa ollaan samma stam ja viikinkien aikana kaikki puhuivat samma språk - vaikkei sellainen edes pidä paikkaansa. Skandinaavien tarina on niin vahva, että Thorit ja Odinit, viikingit ja saagat ovat nouseet osaksi maailmanperintöä, kaikkien maailman lasten fiktiivisiä piirroselokuvia, fantasiamediaa ja myös virallisia historiankirjoja. Skandinaavien historiaa ei tarvitse enää ajatella "nationalistisena", skandinaavisuudesta on tullut myyttinen kokonaisuus, jonka historia peittää kaikkien Länsimeremme kansojen historian.
Minua "kiusaa" se, että joillekin on todella vastenmielistä myöntää, että suomenkielisen historian puuttuminen on "puute, suru, menetys", vaikka esimerkiksi historiadokumenteissa monen alkuperäiskansan kohdalla surraan vastaavaa puutetta, dokumenttien ja perimätiedon menetystä jne.
Enkä ole ainoa. Tässä kappale tuoretta Hesarin keskustelua (kumpikaan teksti ei ole omani):
- Olemme joutuneet kärsimään henkistä väkivaltaa, kun meille on väitetty , että kaikki kehitys Suomessa on tapahtunut ruotsinkielisten ansiosta
- Hauskin esimerkki tästä oli vuoden Yleisradiossa 2006 vietetty "Pakollinen heinäkuu", joka käsitteli ruotsin kielen asemaa Suomessa. Johdantona ohjelmasarjaan oli esimerkiksi toteamus: "... Onko maailmassa toista maata, jonka kaikki merkkihenkilöt ovat kuuluneet vähemmistöön?"
Tästä puhutaan vielä ;)
"Onko maailmassa toista maata, jonka kaikki merkkihenkilöt ovat kuuluneet vähemmistöön?"
En yhtään epäile, etteikö löytyisi läheltäkin. Eivätkös Baltian maat ole selviä rinnakkaistapauksia.
Toisaalta voidaanko ruotsinkielisestä päällysrakenteesta ennen 1800-luvun loppupuolta puhuakaan vähemmistönä? Se oli heterogeeninen ryhmä, jota yhdisti ruotsin kieli. Mutta monet ovat osanneet suomea ja käyttäneetkin sitä, jopa keskenään.
Skandinaavien tarina on kansainvälisesti niin vahva sen vuoksi, että heidän vaikutuksensa ulottui aikoinaan kauas ulkomaailmaan, jopa hyvin kouraantuntuvilla tavoilla. Viikingit olivat merkittäviä ja helposti romantisoitavia. Suomalaiset eivät kerta kaikkiaan olleet silloin yhtä eteviä. Myöhemmät hakkapeliitat ovat vähän samantapainen ilmiö, joka vieläkin muistetaan Saksassa.
Henkinen väkivalta on todellisuutta. Siihen auttaa tosiaan vain suomenkielisen väestönosan saavutusten esittäminen. Voihan etsiä historiasta merkittäviä henkilöitä ja ilmiöitä, joita vanhasta tottumuksesta ei ole pidetty kertomisen arvoisina. Mutta miten niitä saa julkisuuteen?
"Voihan etsiä historiasta merkittäviä henkilöitä ja ilmiöitä, joita vanhasta tottumuksesta ei ole pidetty kertomisen arvoisina. Mutta miten niitä saa julkisuuteen? "
Tämä keskustelu jatkuu niin monilla foorumeilla, että se alkaa itse kirjoittaa historiaa - ja sitä seuraavat lukiolaiset päätyvät kymmenessä vuodessa tekemään graduja ja väitöskirjoja historian laitoksille...
"Skandinaavien tarina on kansainvälisesti niin vahva sen vuoksi, että heidän vaikutuksensa ulottui aikoinaan kauas ulkomaailmaan, jopa hyvin kouraantuntuvilla tavoilla. Viikingit olivat merkittäviä ja helposti romantisoitavia. Suomalaiset eivät kerta kaikkiaan olleet silloin yhtä eteviä."
Niin, skandinaavit tunnetaan --- minua sieppaa ainoastaan se, että suomenkieliselle voidaan ehdottaa, että tämän tulisi yrittää käydä skandinaavista, koska skandinaaveihin liittyy maailmalla niin paljo good williä.
Viikingit ovat tosiaan helposti romantisoitavissa - mutta itkin lukiessani kirjaa, joka kertoi viikinkien tosiasiallisesta julmuudesta. Ei tullut mielenkään ajatella, että viikingit olisivat olleet eteviä ja voi kun heidän joukossaan olisi ollut suomalaisia. En tosin myöskään pidä skandinaaveja mitenkään vastuullisina noiden viikinkien teoista. Elämä on.
Minkälainen lienee ollut suomalaisten elämäntapa ennen ja jälkeen viikinkien? Kuinka paljon läntinen ja itäinen piiri erosivat toisistaan? Keitä pidettiin orjina, millainen oli yksilön asema, millainen kansan uskomusmaailma...
No mitäs suomalaisia historian muuttajia sieltä sitten löytyy ennen vuotta 1800? Aika harvassa ovat ne miehet(pääsääntöisesti) jotka vaikuttivat tämän maan asioihin ja osasivat puhua vain suomea. Kyllä se koulutettu väestönosuus oli aina ruotsia osaavaa koska se oli lähestulkoon virkakieli. Ja vielä hyvin usein sellaisista suvuista joissa oli ruotsalaista taustaa.
Samoin jos suvussa olis ruotsinkielinen sukunimi, se mielellään pidettiin koska tämä sukunimien suomentaminen alkoi myöhemmin. Kyllä ennen 1800-lukua "Wirtaset" ja muut olivat pääsääntöisesti joko talonpoikia, käsityöläisiä tai korkeintaan kauppiaita.
Pitääkö historiaa vääristää sen takia että halutaan pitää kiinni jostain nurkkapatrioottisista asioista?
Suomen historia yksinkertaisesti on vahvasti Ruotsi-värittynyt, monin tavoin. Sen poiskitkeminen olisi tekopyhyyttä.
"Aika harvassa ovat ne miehet(pääsääntöisesti) jotka vaikuttivat tämän maan asioihin ja osasivat puhua vain suomea."
Harvassa olivat nekin, jotka äidinkielensä Suomen lisäksi osasivat jonkin verran tai hyvinkin Ruotsia. Näyttää jotenkin siltä, että suomenkielisestä rahvaasta noustiin ensin puolikielisiksi kauppiaiksi (toinen polvi) ja näistä opintielle lähes ruotsinkielisiksi (kolmas polvi) ja tästä eteenpäin (neljäs polvi) oltiin jo avioliittojen kautta täysin ruotsinkielisiä. Tämän ketjun selvittäminen ja kuvaaminen on yksi tapa kertoa suomenkielisen Suomen historiaa.
Yllättäen pelkästään Suomea puhuva nainen on 1700-luvun Turussa toiseksi suurin veronmaksaja saatuaan kuninkaalta erivapauden sukupuolestaan jatkaa isänsä kauppatoimea. Mikäli halutaan kuvata historiaa yksilöiden kautta, joudutaan nostamaan esiin ns. vähemmän ansioituneita naisia ja suomenkielisiä, jotta heidän kauttaa piirtyy kuva ajasta, yksilösuoritusten sijaan. Millä perustein tällaisia nostoja tehdään, on sitten toinen asia.
Valtiohistoria ja kansan historia ovatkin eri asioita - kumpi niistä on tärkeämpi yhteisölle ja yksilölle? Miksi erilaiset ryhmät ovat kirjoittaneet omaa historiaansa, vaikka valtiollisella tasolla heillä - kuten vaikkapa intiaaneilla - ei ole ollut muuta kuin uhrin ja "toisen" rooli.
siis edellinen oli kommenttia ajatukselle: "Pitääkö historiaa vääristää sen takia että halutaan pitää kiinni jostain nurkkapatrioottisista asioista? Suomen historia yksinkertaisesti on vahvasti Ruotsi-värittynyt, monin tavoin. Sen poiskitkeminen olisi tekopyhyyttä."
Lainaus="Suomen historia yksinkertaisesti on vahvasti Ruotsi-värittynyt, monin tavoin. Sen poiskitkeminen olisi tekopyhyyttä."
Tuo ajanjakso on niin pieni suomalaisten historiassa, että sen saama huomio on liian näkyvää.
Se ei ole tekopyhyyttä , jos ihan fiksusti ottaa tuon yllämainitun huomioon. Meillä on pakosta ollu omankieliset johtajat koko ajan kun me olemme eläneet, se muu on tosiasioiden kieltämistä, minua ihmetyttää ettei niitä asioita löydy niin helposti kuin "kiitollisuutemme" ruotsinkielisille. Tuokin on myös puppua, koska on otettava yleinen maailmankehitys huomioon sinä aikakautena. Jossain vaiheessa suomenkielinen älymystö ois kehittyny meillekkin ilman muuta riippumatta ruotsalaisista tai venäläisistä, ainut este olisi ollut koko kansan hajoittaminen eri alueille.
"Tuo ajanjakso on niin pieni suomalaisten historiassa, että sen saama huomio on liian näkyvää. "
Tosiaalta näinkin, tuhansien vuosien rinnalla muutama sata vuotta.
että harvassa olivat nekin, jotka suomen kielen lisäksi osasivat jonkin verran tai hyvin ruotsin kieltä, tulee mieleen historiankirjoituksemme isän Henrik Gabriel Porthanin tieto Klaus Flemingistä.
Porthan kirjoitti 1793 näin, ruotsiksi kylläkin (Suomen kansalliskirjallisuus 5, 191-192): "Niinkin kuuluisa ja mahtava Suomen kenraalikuvernööri kuin Juhana III:n ja Sigismund kuninkaan aikainen valtakunnan neuvos ja marski, paroni Klaus Fleming puhui niin huonosti ruotsia, että hänen virkaveljensä neuvostossa vaivoin ymmärsivät häntä."
Portan jatkaa: "Vielä tämän vuosisadan alussa [siis 1700-luvun alussa] Suomen papisto, useimmat maaseudun säätyhenkilöt sekä suurin osa kaupunkien kauppiaita ja porvaristoa käytti keskustellessaan toistensa kanssa etupäässä suomea." Muutos vallinneeseen tilaan tapahtui 32:n kuvailun tapaan.
Koska silloisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa koulutusta ei saanut suomeksi, siitä oli omat ikävät seurauksensa. Suomi koettiin kuitenkin selvästi erilliseksi osaksi Ruotsia. Erillisyys jatkui sitten Venäjän vallan alla nimeä myöten.
On kohtalon ivaa, että juuri suomenkielinen Klaus Fleming (tosin flaamilainen ilmeisesti juuriltaan) oli se, jota vastaan nuijasodassa noustiin - suomenkieliset siis sotivat oikeastaan keskenään ;) Näin luovutaan uhrimentaliteetista ja otetaan tavallaan omaksi historiaksi niin sorto, kapina kuin alistuminenkin.
tuolla aiemmin, mikä suomalaisissa oli vikana, kun puuttuvat historiankirjoituksesta.
Suomalaisten vikana oli, että he hävisivät taistelun ruotsalaisia valloittajia vastaan 1200-luvulla. Ja katosivat 700 vuodeksi historian kirjoista. Historiaa kirjoittavat aina voittajat, ja itselleen sopivaksi.
Suomalaiset menettivät otteen maastaan ja kohtalostaan. Se on suomalaisille opiksi, että sodat valloittajia vastaan pitää aina voittaa, mukaanlukien tämä kielitaistelu.
Suomalaisten häpeä on, että täältä ei noussut suurmiehiä, jotka olisivat pystyneet organisoimaan menestyksekkään vastarinnan ruotsalaistamista vastaaan ja nostamaan maan kansakunnaksi. Yksittäisiä yritykiä oli mm. 1600-luvulla, muitta ne kaatuivat keskinäiseen eripuraan ja sotimiseen.
Suomalaisten pahin vihollinen tuntuu lopulta olleen ja on edelleen toinen suomalainen. Kavaltajat ja maanpetturit ovat myyneet kansansa ratkaisevilla hetkilllä, siitä todisteena nykyäänkin nämä Sasit, Lippposet, Hemmingit, Erkot, Kataiset etc.
Monesti sanotaan, ettei Suomea ollut ennen vuotta 1809.
Nyt olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka paljon kirjallisissa lähteissä käytettiin nimityksiä Finland ja Suomi (molempia tarkoittamaan laajempaa aluetta kuin Varsinais-Suomea) vaikkapa vain maantieteellisenä käsitteenä.
Keskiajan Itämaa/Österland vaihtui myöhemmin Suomi/Finland-nimitykseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itämaa
Suomen suuriruhtinuus kuului kuninkaan titteleihin, mutta ilmeisesti oli tyhjä käsite.
http://finnish-wikipedia.wiki-site.com/s/u/o/Suomen_suuriruhtinaskunta.html
Suomalaiset varmasti nähtiin ainakin Tukholmasta katsoen kielen perusteella omana kansanryhmänään.
Tämä ei ole suora vastaus kysymykseen, mutta jotain...
http://www.lib.utexas.edu/maps/historical/colbeck/europe_912.jpg
huomaa, että on tunnetusti suomalaisuutta ollut ennen kuin Ruotsin laajensi valtakuntaansa. Ja miksi ei suomalainen tuntenut omaa historiaansa enää tultaessa 1800-luvulle, selviää maininnasta, että Porthan hävitti_hävitytti- suomalaisia koskevan historian. Annan linkin uudestaan. http://www.israeluutiset.fi/Juudan_Israel.pdf
Ei tuossa tekstissä puhuta mitään Porthanin hävittäneen vaan ainoastaan siirtyneen pois varhaisemmasta käsityksestä, jossa kaikki merkityksellinen pyrittiin liittämään Raamatun maailmaan ja löytämään kansalle jokin kytkentä Raamatun kansoihin:
Seuraavana esimerkki millä tavoin kansaa eksytetään kuuluisien henkilöiden taholta.
”Henrik Gabriel Porthan ( 1739- 1804), historian ja kansanrunouden tutkija, Suomen historian isä. Hänen mielestään ruotsalaisten saapuessa Suomeen suomalaiset olivat yhteiskunnallisesti vielä
varsin kehittymättömiä. Porthan valittiin Ruotsin kirjallisuus-, historia- ja antikviteetti- akatemian
jäseneksi”. Porthan hylkäsi Suomessa asuvien ihmisten todellisen menneisyyden ja oli
ruotsalaisuuden ja maailmallisuuden kannattaja. Hän hylkäsi mm. äitinsä sedän Daniel
Jusleniuksen ja monien muiden historian tutkijoiden tiedot siitä, että suomalaiset olisivat israelilaisten
sukua.
Luulenpa, että kartassa pitäisi lukea "suomalaisugrilaisia heimoja" eikä "suomalaisia heimoja" eli finnish tribes. Suomalaisten ja suomalaisugrilaisten välillä eivät ulkomaiset tutkijat välttämättä näe eroa. Mutta tosiasiassa juuri suomalaisugrilaisuus on se kiinnostava komponentti - hetki ennen suomalaisuutta.
No, ruotsia tuskin kyseisillä alueilla puhuttiin.
"selviää maininnasta, että Porthan hävitti_hävitytti- suomalaisia koskevan historian."
Mutta eihän linkissäsi ollut tuollaista mainintaa. Se kyllä mainittiin, että Porthan hylkäsi näkemyksen suomalaisista israelilaisten sukukansana.
Ruotsalainen tietosanakirja Nordisk Familjebok v. 1881 Suomesta:
Under sin förening med Sverige utgjorde F. en del af den svenskastaten. Redan i 14:de årh., sedan det svenska väldet vunnit stadga, tillerkändes de finska landskapen samma politiska rättigheter som de svenska. Titeln storfurstendöme, som sedan 1581 blifvit använd om F., afsåg icke att angifva en särskild politisk
ställning inom Sveriges rike; den var blott det gemensamma namnet för de finska landskapen, hvilka i geografiskt och etnografiskt hänseende icke sammanföllo med det egentliga Sverige, men likväl
med detsamma bildade ett politiskt helt.
http://runeberg.org/nfad/0651.html
Muistathan, että Ruotsin kuningas oli vuoteen 1973 saakka myös 'vendien kuningas' :D
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vendit
Eli Kalle-Kustaa ei enää huolinut tai saanut moista. Lienee viitannut Ruotsin saksalaisalueisiin.
Ei se tainnut niihin viitata. Kustaa Vaasakin oli vendien kuningas eikä hallinnut pienintäkään plänttiä Saksasta.
Nordisk familjebok ratkaisee tämänkin pikku pulman:
Namnet Vendes konung, som af Gustaf Vasa omkr. 1540 upptogs i den svenska konungatiteln till
följd af rivaliteten med Danmark, beror af en oriktig identifiering af ven-der med vandaler. Stödjande sig på Jordanes' berättelse att goterna utvandrat från Skandinavien och besegrat vandalerna i deras gamla bostäder vid Östersjön, ansåg han sig hafva lika god rätt till titeln »vendernas konung» som
de danske konungarna och lade derför till »rex Svecorum et Gothorum» ordet »Vandalorum», som på
svenska återgafs med »Vendes».
Niin ne perinteet elävät aikana, vaikka olisi havaittu köykäisiksi.
Tulee mieleen toinen maa,jossa tälläinen oli mahdollista ja se maa oli,ei enää on Etelä-Afrikka.
Suomalaiselle opetetaan vuoden 1918 taopahtumaa niin saonnutuna Suomicostina. Kostaan ei svekko paska ppäääse enää sillä tavalla niin salakavalasti iskemään. EI IKINÄ ENÄÄ KOSKAAN!!!
2018 tulee satavuotta kuluneeksi mutta silti svekkojen kädet ovat likaiset. Erityisesti aatelismiesten.