Avomerellä

Puosu kirjoitti:

Siitä lahtien kun mää lährin avioliiton satamasta on tuntunu poijjaat siltä, että matkanteko on ollu enempi luovimista vastatuuleen. Muutenki on tuntunu siltä, että mä oon joutunu seilaamaan enempi niinku aallonpohjassa. On meinaan melkosia pärskeitä tullu välillä keulan yli kasvoille. Sitten tuossa yhtenä iltana, kun sattu vihroin olemaa vähä tyynempää, mää otin ja kiipesin sekstantin kans märssykoriin ja aloin kattelee sen sekstantin läpi taivaalle. Aattelin, että josko vähä niinku suuntia ottas selville. Mut ku mää olin tovin siinä kattellu, niin mää tajusin kuulkaa, että enhän mää hyvänen aika tunne näitä tähtiä ollenkaa. Tulin sitten alas sieltä vähä niinku allapäin ja tuntu, että muutenki alko niin maan perusteellisesti tympäsemään koko homma. No, painuin siitä sitten kajuuttaan ja lährin purjehtimaan höyhensaarille. Ja sitten kun mää aamulla tulin sieltä takasi ja aloin keittelee kahveeta, niin mulle alko kirkastumaan, että mähän oikeestaan tarttisin kompassiin niinku kokonaan uuden suunnan. Mut sitä mää oon vaan tässä vähä nyt sitte aprikoinu, että pitäskö mun lähtee paapuuriin vaiko styyrpuuriin, jotta sais vihroin vähän myötätuulta purjeisiin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä