nyt, just nyt, alkaa olla viimeset hetket hävittää pesäpallonkokosiksi tai silleen kasvaneet ampiaispesät paikoista joissa niiden liikenne osuu yksiin ihmisten olo-, työ-, kulku- tai muiden oleellisten paikkojen kanssa. Vielä voidaan vain ihastella niiden ahkeruutta, mutta lämpimän jatkuessa pesät kehittyvät todella nopeasti. Kuukauden päästä pikkupallosesta on tullut jalkapallon kokoinen kaupunki, jossa on paljon vähätöisiä pesänvahteja. Riippuu sitten ampiaislajista kuinka ärhäköitä tai välinpitämättömiä ne ovat lähellä liikkuvien ihmisten suhteen. Monasti syntyy todella hankalia tilanteita.
Ottakaa yhteyttä lähimpiin mehiläishoitajiin, esim., jotka tietävät kuinka toimia.
Ottakaa yhteyttä lähimpiin mehiläishoitajiin, esim., jotka tietävät kuinka toimia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
täältä eilen yöllä poimittiin jo pienempi pesä ja se jalkapallon kokonen pesä jäi vielä välikattoon ja aika mahdoton ottaa pois. talon ulkopuoli täynnä amppareita ja yhtähelvettiähän tämä on jos pihalle haluaa mennä. n. 3-5 pesää ovat saaneet taloon ja talon ulkopuolelle tehtyä. KIITOKSIA paskiaiset
suoraan hävittämään on paras käyttää raidia ja ampua sillä pesälle tulevia. Raidin haju sotkee amppareiden pasmat eivätkä ne hyökkää, mutta jos epäröit käytä jotain suojaharsoa, pitkähihaista paitaa ja tiskauskäsineitä. Raidia voi kulua jonkin verran ennenkuin koko armaada on pois pelistä. Mehiläishoitaja varusteineen olisi hyvä apu.
Koska ampparit ovat alusta asti oppineet ihmisten kulkemisen lähellään ne eivät hyökkää elleivät ärsyynny huitomisesta, pesän kolistelusta tms.
Jos porukassa on kovin pistoille allergisia täytyy ampparit jotenkin tuhota. Ehkä homma on jo tehty kun tämä tulee.
alkukesästä meinasivat tulla riesaksi, ymmärsivät kuitenkin muuttaa muualle :)
maan rakoon, jos vielä tulevat.
niihin niiden reikiin lorauttelee sopivan coctailin, ymmärtävät kyllä silloin muuttaa muualle pörräämään ja pölyttämään mun reviiriltä. Väkivalta ei ole yleensä oikea ratkaisu ongeliin.
arvelemaan niitä maa-ampiaisiksi, jotka väsäilee jokainen emo jälkeläisilleen maahan pieniin reikiin kasvupaikkoja. Sinne ne lataavat toukan syötäväksi lamautettuja hyönteisiä tai toukkia. Aikuiset ampiaiset syövät mettä ja muita kasvimehuja, ja voivat siinä hommassa pölyttääkin hieman. Ovat hyötyelukoita kun hävittävät mm. tuhohyönteisten toukkia.
Käsittääkseni erakkomehiläiset, joista jotkut pesivät myös samalla tavalla, mutta rustaavat toukille hunaja/siitepölytaikinan, ovat paljon harvinaisempia kuin ampiaiset.
Kummatkin voivat kait olla sopimattomassa paikassa harmillisia, pistävät päälle astuttaessa.
reikiä oli porailemassa komppanian verran karvaturreja, alue oli n. 20m x 5 m. Kuvassa yhdeltä turrilta näkyy persus reijästä ja toinen turri hengailee siinä etsimässä paikkaa omalle reijälle.
http://www.aijaa.com/v.php?i=6481671.jpg
Maassa pesiviä amppareita olen kyllä nähnytkin, sekä yhteiskunta- että ilmeisesti erakkosellaisia, ja kerran kuullut suullisen selostuksen erään erakkomehiläissortin keväisestä joukkoesiintymisestä, mutten missään ole törmännyt tämmöiseen asuinalueeseen. Erakkomehiläisiä voi joskus nähdä ruuankeruussakin, jos osaa erottaa niitä tarhamehiläisistä, mutta eivät ne mitään kovin yleisiä ole. Mites näiden ensimmäinen lento keväällä? Onko näitä pesinyt tässä aiemminkin?
Ruumiinmuodoltaan nämä muistuttavat kimalaisia, mutta en voi väittää mitään. Kuvasta ei voi lajia määrittää, ainakaan minä en pysty. Siipien lepoasento kyllä näyttää poikkeavan ampiaisten käyttämästä.
Ikävä jos pesivät paikassa missä niitä ei voi sietää.
eikä ole tietoa aikaisemmista lennoista, ne tuskin olisivat olleet mitään myyntiargumentteja tälle paikalle. Yhdyskunta yritti pesiytyä ihan tuonne lasten hiekkalaatikon/keinujen/kiipeiytelineen ja uima-altaan nurkille, eli aivan väärään osoitteeseen.
Evoluutiota kehiin !
Useimpien erakkomehiläislajien emot - niillähän on vain emot ja kuhnurit, ei työläisiä kuten hunajamehiläisellä - pesiskelevät reilusti hajallaan vaihtelevien matkojen päässä toisistaan siellä, missä on riittävästi satokasveja ja sopivia pesimispaikkoja. Vain joillakin lajeilla joukko emoja hakeutuu kasvattamaan jälkeläisensä tällaisille suppeille alueille. Kyse on yhdestä varhaisesta askelesta matkalla kohti hunajamehiläisen kaltaista ympärivuotista yhteiskuntaa. Tästä on kuitenkin sellaiseen aikaa, jääkausia tulee ja menee ennen sitä, eikä ole mitenkään sanottua että just tämä laji sellaiseen koskaan yltäisi.