Mitä enemmän tätä palstaa luen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä että ennakoimisen ja pitkäjännitteisen suunnittelun puute elämässä johtaa varmimmin köyhyyteen.
Kötyhä ei viihdy koulussa, koska juuri sillä hetkellä leikkiminen, laulaminen ja samanhenkisten kavereitten kanssa hengailu on kivempaa. Ei tajuta, miten merkittävästi tämä valinta vaikuttaa tulevaan elämään. Töihin ei "kannata"(=viitsitä) mennä, sillä ilmankin pärjää jotenkuten. Syödään, juodaan ja poltetaan sitä mikä omassa suussa maistuu hyvälle, välittämättä pitkäaikaisista terveysvaikutuksista. Eletään hetkessä ja otetaan kulutusluottoa, eikä ajatella sen takaisin maksamisen tuskaa. Harrastetaan seksiä, mutta ei ehkäisyä ja sitten kohta kitistäänkin yksihuoltajan tai elättäjänä.
Lyhytaikaisesta kivasta aiheutuu liian usein ikävä arki. Köyhä ei kuitenkaan tätä tunnusta edes sitten kun omien lyhytnäköisten valintojen laskut lankeavat maksuun, vaan syyttelee kovasta "kohtalostaan" kaikkia muita. Köyhän katkeruuden kohteina ovat varsinkin ne, jotka aikoinaan tekivät valintansa vähän pitempää elinkaarta silmälläpitäen.
Kötyhä ei viihdy koulussa, koska juuri sillä hetkellä leikkiminen, laulaminen ja samanhenkisten kavereitten kanssa hengailu on kivempaa. Ei tajuta, miten merkittävästi tämä valinta vaikuttaa tulevaan elämään. Töihin ei "kannata"(=viitsitä) mennä, sillä ilmankin pärjää jotenkuten. Syödään, juodaan ja poltetaan sitä mikä omassa suussa maistuu hyvälle, välittämättä pitkäaikaisista terveysvaikutuksista. Eletään hetkessä ja otetaan kulutusluottoa, eikä ajatella sen takaisin maksamisen tuskaa. Harrastetaan seksiä, mutta ei ehkäisyä ja sitten kohta kitistäänkin yksihuoltajan tai elättäjänä.
Lyhytaikaisesta kivasta aiheutuu liian usein ikävä arki. Köyhä ei kuitenkaan tätä tunnusta edes sitten kun omien lyhytnäköisten valintojen laskut lankeavat maksuun, vaan syyttelee kovasta "kohtalostaan" kaikkia muita. Köyhän katkeruuden kohteina ovat varsinkin ne, jotka aikoinaan tekivät valintansa vähän pitempää elinkaarta silmälläpitäen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja sama porukka ei pysty asumaan perheenä vaan jokaisella pitää olla sinkkuasunto, mieluimmin vähintään kaksio. Me tietenkin maksamme.
Kyllä harmittaa katsoa, kun itse on puskenut töitä kymmeniä vuosia, maksanut hirveästi veroja ja kasvattanut ensimmäisen ja ainoan vaimon kanssa neljä lasta.
..päädyttiin hankkimaan yksiö, vaikka onkin opiskelijasolua kalliimpi. Oppiipahan rahan käyttöä eikä tuokaan juo eikä polta, toivon ettei käy minulle, kuten porukan paineessa. Itselläni on yksi karsea solukokemus, jouduin lähtemään päivässä pois kämppisten epäluotettavuuden vuoksi. Huoneestani hävisi tavaraa. Jos pojalla olisi tuttuja samalle paikkakunnalle menossa, tilanne olisi toinen, mutta kun ei ole. Nykyään ei voi enää luottaa tuntemattomiin, eikä voinut tosin silloin 80-luvullakaan, mutta tilanne on nyt paljon pahempi. Kun poika haluaa nimenomaan opiskelurauhaa, ei bilettää, on tämä ratkaisu paras.
Sinä et maksa jokaisen vähävaraisen elämää, meilä maksetaan kaikki puolison palkasta ja mitä minä saan marjoilla ja pulloilla kerättyä. Pojalla itsellään on onneksi omaa työssä tienattua rahaa, jota haluaa sijoittaa kunnon asuntoon ja nuorempikin poika sai kohtuupalkkaisen luotettavan kesätyön. Kaikki nuorethan eivät tahdo saada kesätöistään edes palkkaa. Opiskelevan Pojan tilanne on siitä hyvä, että hän sai kirjoja ison kasan ilmaiseksi lähisukulaiselta ja huonekalujakin sekä astioita löytyy omista ja mummonsa kuolinpesän varastoista riittävästi.
Olen aina pitänyt koulusta ja vaikka olin pienen kokoni ja ujouteni vuoksi koulukiusattu. Pärjäsin myös aina koulussa hyvin. Minulla on kolme ammattia, yhden näistä olen opiskellut 100 % kokopäivätyön ohessa. Työhön meno ei ole koskaan ollut viitsimisestä kiinni, kahdesti olen kieltäytynyt, toisella kerralla pääsin kouluun ja toisella kerralla olin juuri saanut toisen työn. Mitä juomiseen tulee, kolme kertaa opiskeluaikana porukan paineessa otin sen verran, että tuli krapula. Viimeisin krapulani näistä oli vuonna 1988 ja ne edelliset vuonna 1987. Ainoat luotot on ollut opintolaina nuorena, silloin oli osa-aikatyötä aika vähän tarjolla.
Silti tilanteeni on oma syyni. Ikinä ei pitäisi ryhtyä kimppaan pohjois-Suomalaisen kanssa, nämä metsäläiset eivät lähde kotiseudulta mihinkään. Jos olisin vain jättänyt puolisoni ja lähtenyt omille teilleni, pärjäsin takuulla paremmin. Myös se on oma syyni, etten murrosiässä ja nuorena aikuisena kapinoinut vanhempiani vastaan, vaan kiltisti autoin näitä yrityksissä, oman tulevaisuuteni kustannuksella. Omaa typeryyttäni, minulla olisi ollut täysi oikeus omaan elämään. Eikä ikinä pitäisi tänne vanhoilliseen pohjoiseen suostua asumaan, pitkin hampain tosin olen suostunut ja vihaan tätä paikkakuntaa yhä yhtä paljon kuin 20 vuotta sitten kun tänne tulin. Urani kehitys loppui siihen ja jouduin hanttihomma ja pätkätyökierteeseen.
Mutta älä sano juopoksi, se on loukkaavaa. Epäilen, että itselläsi menee kaljaan enemmän. Tupakan poltin kerran 20-vuotiaana, se oli ensimmäinen ja viimeinen, yhden yli menneen opiskelijaillan yhteydessä. Itse en sitä ostanut, vaan tarjottiin.
Sinulla on vaikeuksia ymmärtää, että vaikka poikkeustapauksiakin löytyy, niin yleiset lainalaisuudet ja empiiriset kokemukset joita täällä netissä köyhyyden olemuksesta jaetaan ovat kaksi eri asiaa?
Kunniallisten käyhien olisi sanouduttava irti siitä sakista joka pilaa kollektiivisesti kaikkien maineen. Ja sillä sakilla ei tässä tarkoiteta niitä jotka arvostelevat niitä jotka elämäntapavalinnoillaan systemaattisesti vaikeuttavat sekä omaansa, että usein vielä lastensakin elämää.
Elämässä pärjää taloudellisesti hyvin kärsivällisesti menetellen. Ei ekaksi autoksi hienoa/kallista. Ei ensimmäiseksi kämpäksi sitä 200Keur asuntoa.
Aloittaa alhaalta ja vaatimattomasti, ajan kuluessa omaisuus karttuu. Kunhan tekee aktiivisesti töitä sen eteen.
Ympäröivä yhteiskunta ja kaverit painostavat kyllä siihen, että pitäisi olla heti kaikkea hienoa, auto viimeisenpäälle, kallista tavaraa ympärillä.
Sitten tehdään lähempi tutustuminen: kaveri ostanut heti 4h/k kämpän kokonaan velalla. Auto on ostettu 20% käsirahalla. Säästöjä/sijoituksia ei ole. Tulevan kymmenen vuoden aikana säästöjä/sijoituksia ei voi olla.
Minulla kohta maksettu asunto - tod.näk. tulevan 10v aikana onnistuu keräämään huomattavasti kovemman omaisuuden kun en ahnehtinut kaikkea heti!
Eipä ole mitään kallista meillä. Säästöt katoavat tililtä vähitellen, kun tuloja ei ole ollenkaan. Itselleni en osta mitään, en meikkaa, en vaatteita tai mitään turhaa, mutta koulukirjat ja lasten kamppeet maksavat. Huonekaluja uusitaan vasta kun entiset menevät rikki. Vaikea maksaa mitään, jos tulot ovat satunnaisten töiden varassa, nyt tuntuu ne satunnaisetkin olevan kiven takana. Viisi hylsyä kahden päivän aikana, aika paljon. Suurin osa ei vastaa mitään. Minussa täytyy olla jotain vikaa vastataan, tiedän, jos joku kertoisi niin poistaisin sen vian jos pystyisin! Isommaksi en kasva ja pätkätyöhistoriaani en voi valehdella, näilläkin oma osuuteensa. Minuun suhtauduttiin viimeksi harjoittelupaikassa kuin jälkeen jääneeseen lapseen, vaikka olen yli nelikymppinen ja mielestäni ihan normaali.
Tosin he eivät koskaan valittaneet köyhyyttään tai olotilaansa.
Suunnittelemattomuutta olen hämmästellyt muutamallakin palstalla.
Esimerkiksi jano ei tule yllättäen.
Mainostin tuossa aikaisemmin panimotoimintaani.
Yksi uuteolutpanos käymässä.
Toinen pulloissa kirkastumassa ja jälkikäymässä hapokkaaksi.
Kolmas nautittavana.
Aina oli vaahtoavaa, kirkasta, vahvaa ( n.7% ) olutta saatavilla.
Sama juttu pontikan kanssa.
Kerralla reilusti.
Muutama näkemäni kavereiden yritys oli surkea.
Yrittivät tehdä lähinnä kiljua ja keskenkäyneen sotkun juominen ei kannusta jatkamaan.
Pieni lähitulevaisuudenkaan pohtiminen, ilman sen kummempia tavoitteita ei olisi vaikeaa, mutta näyttää kuitenkin sitä olevan.
Yleensä mainitsemasi ihmistyypit haluavat kaiken itselleen vastikkeetta. Onneksi suurin osa on luonteeltaan pelkureita, muuten he ryöstäisivät lähimmäisensä säälittä. Heillä ei ole ymmärrystä vastuun ottamisesta omasta elämästä, eivätkä tunne empatiaa.
Lisäksi ihmettelen miksi köyhät tanssivat ja laulavat ympäri maailmaa. Esim. Afrikassa rummut pärisee ja tanssia riittää, kun lapset makaa nälissään ja Suomessa iskelmä soi ja keskari virtaa, kun lapset makaa kotona. Ei ole huolta kuin tästä hetkestä.
Mitä olen omaa tuttavapiiriäni vuosia seurannut (n. 30-vuotiaita), sen usein on kyllä pystynyt näkemään kenellä ei koskaan tule olemaan paljoa rahaa, ja kuka taas ei tule koskaan sen kummemmin rahahuolista kärsimään. Poikkeuksia tietysti on, ja välillä arvio on mennyt pieleen esimerkiksi sairauden syntymisen takia. Sen kuitenkin näkee pääpiirteittäin aika nopeasti, eikä asia ole ollut mitenkään yksilön tulotasosta riippuvainen. Toiset vain käyttävät kaiken ylimääräisen mitä niille annetaan, ja sitten seuraavassa kuussa joudutaan ostelemaan vaikkapa hajonnutta kodinkonetta osamaksulla tai luotolla. Hetkessä eläminen on kieltämättä yksi niistä ominaisuuksista, joka sanelee paljon.
Toisaalta kuitenkin paljon on kiinni onnesta, ja henkilökohtaisista ominaisuuksista joihin ei voi itse vaikuttaa. Itse en ole esimerkiksi oikein koskaan saanut töitä työhaastattelun kautta, johtuen todennäköisesti siitä, että menen aina niin pahasti lukkoon tuon kaltaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Töitä on kuitenkin yleensä saanut muilla konsteilla, ja vaikka lama työt taannoin vei, löysin nyt onneksi työn missä saa tehdä töitä melkein niin paljon kuin haluaa.
Tähän mennessä työt ovat olleet hieman pätkäluonteisia, ja ainoa vakipaikkakin lähti konkurssin takia alta pois. Nyt tilanne näyttää aika hyvältä asian suhteen, mutta epävarmuuksia silti riittää.
Toisaalta ei minulla silti rahasta tiukkaa tee, vaikka pätkähommia olenkin pääasiassa tehnyt. Mutta yksi merkittävä asia köyhyydestä pääsemiseksi on minusta silti se pitkäaikaisen työpaikan löytyminen. Mutta tänä päivänä se ei olekaan välttämättä kovin helppo löydettävä.
poikani pääsi juuri armeijasta ajoin samantien tämän erauslapseni pois kotoa elämä on helppoa kun sen oikein ymmärtää
mutta ei sitä tulevaisuudessakaan pidä elää, tai käy pian niin, että jäi se ainoakin elämä elämättä.
Toki pitää olla jonkinlainen tulevaisuuden suunnitelma, mutta kyllä elämästä pitää nauttia, eikä miettiä koko ajan seuraavaa siirtoa.
Tietysti kuka sitten on köyhä ja kuka ei? Sekin on niin henkilöstä kiinni, että miten sen määrittelee...
hyvä!
Kuinka moni on oikeasti ollut köyhä? Kun kuukausitulot ovat 800 euroa ja puolet menee vuokraan, on pakko elää kädestä suuhun. Jos ette ole kokeneet, pitäkää turpanne kiinni.
samoja summia, tai alle...
Olen pitkälle koulutettu akateeminen. Sain juuri paperit taskuuni. Marssin ensimmäiseen työpaikkahaastatteluun ja ilmoitan, että meikäläinen ei sitten änähdä alle 3000 euron sohvaltaan mihinkään. Miksiköhän ne palkkas sen vielä valmistumattoman nuijan mun sijasta?? Vihdoinkin ne älys viidennessä paikassa, kuinka kerrassaan älykäs olen ja palkkas mut kunnon hommiin kunnon palkalla. Ostin heti 250.000 euron rivitalokaksion järven rannalta, siis enhän mä vanhempieni luksuskämpästä voi muuttaa johonkin kuppaseen yksiöön, siis mikä elintasomuutos se olisikaan. Kyllähän näillä palkoilla makselee. Pakkohan sinne kämppään on upouudet huonekalut ostaa, niin ja vähän rempatakin asuntoa,eihän sitä nyt muiden jälkeensä jättämiä, kaks vuotta sitten tekemiä wc- ja keittiökalustevalintoja pysty katselemaan, uudet ne pitää olla ja mun makuun. Ai niin, ostin myös uuden Audin, ei se maksanut kuin 40.0000 euroo, siis sellaisen pienemmän version, eihän tällainen yksineläjä tarvii sen isompaa. ----
Vuos on jo menny samassa työpaikassa eikä ne vieläkään oo antanut palkankorotusta enkä saanut muuten sitä seniori managerinkaan paikkaa vielä, miksiköhän? Onhan mulla sentään koulutusta ja näkemystä asioista. Hitto, kun tota akateemista porukkaa valmistuu kokoajan niinku liukuhihnalta, tähänkin firmaan tuntuvat ottavan parhaat päältä jo ennen valmistumista ja jotkut on menny jo mun ohikin, onko niillä muka antaa jotakin enemmän kuin mulla tälle firmalle? Kysyn vaan.
----Viisi vuotta on mennyt, mikä tätä yhteiskuntaa oikein vaivaa, kun ei akateemisesti koulutettua huomata, viimeks sain palkankorotuksen huikeat kaksi vuotta sitten pari sataa euroa ja siitäkin menee puolet veroa.
-----Kuusi vuotta on mennyt....sain mä uuden tittelin, sen seniori managerin, mutta palkkaan se ei kyllä vaikuttanut mitenkään, hommia ja vastuuta kyllä tuli uusia ja työpäivät venyy 10 tuntisiksi.
----Seitsemän vuotta on mennyt....mä olin ensin stressaantunut, sitten burn out iski, sitten lääkäri jo totesi mut masentuneeksi ja nyt viimeisin dg on Vaikeasti masentunut. Mä käyn terapioissa, ehkä mulla on ollut liian suuret vaatimukset elämältä, liian kovat tavoitteet liian nopeasti tai siis jotain, en mä tiedä, kuiteski tuntuu, ettei oikein mikään tunnu miltään, ei oikein mikään tuo tyydytystä elämään. Ai ne velat? Vaikeetahan se on, ....sairaseläkkeellehän sitä tästä joutaa, jos ei toi masennus hellitä, velkasaneerauksen kävin läpi, mut maksettavaa on, onneksi mun vanhemmat on luvannu auttaa mua.