Suomen kielestä puuttuu yksi tärkeä kategoria, negatiiviset partisiippimuodot. Onhan se tylsää, että ymmärtämätön ei ole käsittämättömän synonyymi vain sen takia että morfologista puutetta on pitänyt paikata leksikaalisin keinoin. Tai että tunnettu kirjailija, ehdottomasti tunnettava kirjailija, paljon tuntenut kirjailija, syvästi tunteva kirjailija ja isän tuntema kirjailija tuntevat vain yhden negaation, tuntemattoman kirjailijan.
Tämä puute voitaisiin morfologiankorjausoperaatioin paikata kahdellakin tavalla, joista toinen on hyvin radikaali, toinen nykymenon kannalta sovittelevampi. Esittelen ensin radikaalin kannan, koska se saa sovittelevan ehdotukseni kuulostamaan aika järkevältä (tämä taitaa yleensäkin olla radikalismin käyttökelpoisin ominaisuus).
Radikaali uudistus on negaatioverbin nostaminen täysivaltaiseen asemaan muitten verbien rinnalle. Sen pitäisi saada kaikki ne taivutusmuodot, jotka muillakin teonsanoilla on. Nykyään tuo meille kaikille niin tärkeä ei joutuu tyytymän indikatiivin ja imperatiivin preesensiin. Tässä yhteydessä sivuutan kuitenkin kaikki ne finiittimuodot, jotka eille kaiken kohtuuden mukaan kuuluisivat, ja käsittelen vain aiheen kannalta oleellisia partisiippimuotoja.
Jos otamme taas esimerkiksi tuntea-verbin, jolla on partisiipit tunteva, tunnettava, tuntenut, tunnettu ja tuntema, saamme näille ei-verbiä taivuttamalla negatiiviset muodot eivä tunne, eittävä tunne, einyt tunne, eitty tunne ja eimä tunne. Siis: eitty tunne kirjailija, ehdottomasti eittävä tunne kirjailija, paljoa einyt tunne kirjailija, syvästi eittävä tunne kirjailija, ja isän eimä tunne kirjailija.
Kuulostaako eittävältä käsitä? Pelkäättekö, että tällaiset taivutukset jäisivät eityiksi suosi? Eimällä kiellä olisi poliittisesti aika eivää varo esittää eittävinä vältä tällaisia helposti eiviä sopeudu muotoja. On siis aika vetää taskusta kompromissiratkaisu. Sillä tosin saadaan ratkaistua vain osa ongelmasta, ja negatiivisten partisiippien määrä nousee vain kahteen.
Kompromissi perustuu vanhan kirjasuomen nerokkaan mutta svetisismivainojen aikaan roviolla poltetun passiivivartalon uudelleensyntymään: Tunnettamaton sotilas! Negatiivinen passiivinen partisiippi muodostetaan passiivivartalosta: siis tunnettamaton kirjailija, ehdottomasti tunnettamaton kirjailija, paljon tuntematon kirjailija, syvästi tuntematon kirjailija ja lopuksi - isän tuntematon kirjailija, sillä onhan väärin agenttipartisiippia kohtaan että juuri siitä karitiivijohtimella muodostettu negatiivinen partisiippi on käytössä kaikkien muitten partisiippien negaationa, samalla kun agenttiraukka yksin joutuu pärjäämään ilman negatiivista paria!
Tämä puute voitaisiin morfologiankorjausoperaatioin paikata kahdellakin tavalla, joista toinen on hyvin radikaali, toinen nykymenon kannalta sovittelevampi. Esittelen ensin radikaalin kannan, koska se saa sovittelevan ehdotukseni kuulostamaan aika järkevältä (tämä taitaa yleensäkin olla radikalismin käyttökelpoisin ominaisuus).
Radikaali uudistus on negaatioverbin nostaminen täysivaltaiseen asemaan muitten verbien rinnalle. Sen pitäisi saada kaikki ne taivutusmuodot, jotka muillakin teonsanoilla on. Nykyään tuo meille kaikille niin tärkeä ei joutuu tyytymän indikatiivin ja imperatiivin preesensiin. Tässä yhteydessä sivuutan kuitenkin kaikki ne finiittimuodot, jotka eille kaiken kohtuuden mukaan kuuluisivat, ja käsittelen vain aiheen kannalta oleellisia partisiippimuotoja.
Jos otamme taas esimerkiksi tuntea-verbin, jolla on partisiipit tunteva, tunnettava, tuntenut, tunnettu ja tuntema, saamme näille ei-verbiä taivuttamalla negatiiviset muodot eivä tunne, eittävä tunne, einyt tunne, eitty tunne ja eimä tunne. Siis: eitty tunne kirjailija, ehdottomasti eittävä tunne kirjailija, paljoa einyt tunne kirjailija, syvästi eittävä tunne kirjailija, ja isän eimä tunne kirjailija.
Kuulostaako eittävältä käsitä? Pelkäättekö, että tällaiset taivutukset jäisivät eityiksi suosi? Eimällä kiellä olisi poliittisesti aika eivää varo esittää eittävinä vältä tällaisia helposti eiviä sopeudu muotoja. On siis aika vetää taskusta kompromissiratkaisu. Sillä tosin saadaan ratkaistua vain osa ongelmasta, ja negatiivisten partisiippien määrä nousee vain kahteen.
Kompromissi perustuu vanhan kirjasuomen nerokkaan mutta svetisismivainojen aikaan roviolla poltetun passiivivartalon uudelleensyntymään: Tunnettamaton sotilas! Negatiivinen passiivinen partisiippi muodostetaan passiivivartalosta: siis tunnettamaton kirjailija, ehdottomasti tunnettamaton kirjailija, paljon tuntematon kirjailija, syvästi tuntematon kirjailija ja lopuksi - isän tuntematon kirjailija, sillä onhan väärin agenttipartisiippia kohtaan että juuri siitä karitiivijohtimella muodostettu negatiivinen partisiippi on käytössä kaikkien muitten partisiippien negaationa, samalla kun agenttiraukka yksin joutuu pärjäämään ilman negatiivista paria!
Vastaukset 1
Vanhimmat
:->