Olen huomannut että täällä on runsaasti moralisoijia ja syyttäjiä. Mielellään ollaan ylhäältä alaspäin neuvomassa syyttävään sävyyn että siitäs saatte kun olette itse töpeksineet asianne! Onhan se joskus tietty näinkin.
Itse olen keski-ikää lähentelevä naishenkilö. Olen tehnyt monen alan töitä ja jotakin koulujakin käynyt, en tosin kovin korkealle. Pari kertaa elämäni aikana olen ehkä muutaman viikon ajan saanut jotakin pientä korvausta kun olen ollut hetkellisesti työtön hakiessani itse aktiivisesti työpaikkaa edellisen päätyttyä tai kun olen itse lähtenyt jostakin pois oma-aloitteisesti - ei huvin vuoksi vaan koska on ollut joku todellinen syy.
Olen joskus opiskellut ammatin jossa en pystynyt pitkään työskentelemään. Ahdistuin stressaavasta työstä ja murehdin kotonakin työasioita ja raskas työ tuntui entistä raskaammalle. Kokeilin muutamassa saman alan työpaikassa, mutta sitten oli pakko myöntää että ei se ole minun alaani kun työ tuntui kärsimykseltä. Olisinpa tuon jo heti ennen opiskelemaan lähtöä tajunnut tai vaikka jättänyt koulun kesken.
Olen teynyt sen jälkeen kaikenlaisia töitä mitä olen sattunut saaman, mm. myyntityötä jossa ei joka paikassa ole ollut pelkkää menestystä eikä siinä paikassa silloin ole tulevaisuuttakaan jatkaa työssä - varsinkin jos palkka maksetaan provisiona eikä myyntiä tule. Kukaan meistä ei nuorru vaan päinvastoin mutta moniin työpaikkoihin ei vanha kääkkä näy enää kelpaavan. Olen aktiivisesti hakenut töitä vähän sieltä sun täältä mutta niin näyttävät monet muutkin tekevän, joten aina ei voi onnistaa.
Vuosien mittaan olen jotenkin sinnitellyt vaikka en ole ollut ottamassa yhteiskunnan mahdollistamia korvauksia, en ole niitä nytkään hakenut. Pelottaa että jos menen työvoimatoimistoon niin siellä ollaan pakottamassa minua sen alan töihin joihin minusta ei ole. Syystä että sillä alalla töitä kyllä riittäisi. Ammattitaitoni on vanhentunutta ja koen olevani alalle sopimaton - ehkä minua ei huolittaisikaan enää niihin hommiin kun en ole vuosiin ollut alalla? Mutta ei kai työvoimatoimiston virkailijat tällaista "tunteilua" usko? Joku hyvin vanha muisto on siltä ajalta kun joskus vielä kävin työvoimatoimistossa - virkailija tulosti minulle työpaikkojen tietoja - jostakin hyvin kaukaa ja kolmivuorotyötä, vaikka lähempänäkin olisi ollut. Kaiken kaikkiaan kankeaa toimintaa, jota olen pyrkinyt sittemmin välttämään koska en kaipaa moralisointia ja syytöksillä ahdistelua. Korjatkaa jos olen väärässä työvoimatoimiston suhteen.
En ole psyykkisesti sairas ihminen - ainakin kävin joskus vuosien varrella keskustelemassa erään psykologin kanssa näistä työongelmistani - hän päätteli että olen vain hyvin herkkä ihminen - en sairas. Oli keskustelua että alkaisin käydä jossakin terapiassa, ja psykologi neuvoi miettimään erilaisia terapiamuotoja jos vaikka Kela korvaisi terapian. Mutta sitten psykologi myöhemmin alkoi olla sitä mieltä etten ole Kelan korvauksiin oikeutettu ja koska olin suht köyhä jo silloin niin oli pakko unohtaa nuo terapiakäynnit. En tiedä olisiko niistä ollut hyötyä ongelmiini mutta tuskin mitään haittaakaan.
Niin että tässä oli taas lisäaiheita niille jotka haluavat osoittaa sormella ja syytellä. Tällainen raakki täällä kirjoittelee. Yritän pysyä leivänsyrjässä kiinni, mutta rahat on aikalailla loppu eikä tällä hetkellä ole mitään tuloja, ellei nyt sitten ensi viikolla onnista ja jostakin päin työpaikka aukea. Toivossa on hyvä elää, sano lapamato.
Itse olen keski-ikää lähentelevä naishenkilö. Olen tehnyt monen alan töitä ja jotakin koulujakin käynyt, en tosin kovin korkealle. Pari kertaa elämäni aikana olen ehkä muutaman viikon ajan saanut jotakin pientä korvausta kun olen ollut hetkellisesti työtön hakiessani itse aktiivisesti työpaikkaa edellisen päätyttyä tai kun olen itse lähtenyt jostakin pois oma-aloitteisesti - ei huvin vuoksi vaan koska on ollut joku todellinen syy.
Olen joskus opiskellut ammatin jossa en pystynyt pitkään työskentelemään. Ahdistuin stressaavasta työstä ja murehdin kotonakin työasioita ja raskas työ tuntui entistä raskaammalle. Kokeilin muutamassa saman alan työpaikassa, mutta sitten oli pakko myöntää että ei se ole minun alaani kun työ tuntui kärsimykseltä. Olisinpa tuon jo heti ennen opiskelemaan lähtöä tajunnut tai vaikka jättänyt koulun kesken.
Olen teynyt sen jälkeen kaikenlaisia töitä mitä olen sattunut saaman, mm. myyntityötä jossa ei joka paikassa ole ollut pelkkää menestystä eikä siinä paikassa silloin ole tulevaisuuttakaan jatkaa työssä - varsinkin jos palkka maksetaan provisiona eikä myyntiä tule. Kukaan meistä ei nuorru vaan päinvastoin mutta moniin työpaikkoihin ei vanha kääkkä näy enää kelpaavan. Olen aktiivisesti hakenut töitä vähän sieltä sun täältä mutta niin näyttävät monet muutkin tekevän, joten aina ei voi onnistaa.
Vuosien mittaan olen jotenkin sinnitellyt vaikka en ole ollut ottamassa yhteiskunnan mahdollistamia korvauksia, en ole niitä nytkään hakenut. Pelottaa että jos menen työvoimatoimistoon niin siellä ollaan pakottamassa minua sen alan töihin joihin minusta ei ole. Syystä että sillä alalla töitä kyllä riittäisi. Ammattitaitoni on vanhentunutta ja koen olevani alalle sopimaton - ehkä minua ei huolittaisikaan enää niihin hommiin kun en ole vuosiin ollut alalla? Mutta ei kai työvoimatoimiston virkailijat tällaista "tunteilua" usko? Joku hyvin vanha muisto on siltä ajalta kun joskus vielä kävin työvoimatoimistossa - virkailija tulosti minulle työpaikkojen tietoja - jostakin hyvin kaukaa ja kolmivuorotyötä, vaikka lähempänäkin olisi ollut. Kaiken kaikkiaan kankeaa toimintaa, jota olen pyrkinyt sittemmin välttämään koska en kaipaa moralisointia ja syytöksillä ahdistelua. Korjatkaa jos olen väärässä työvoimatoimiston suhteen.
En ole psyykkisesti sairas ihminen - ainakin kävin joskus vuosien varrella keskustelemassa erään psykologin kanssa näistä työongelmistani - hän päätteli että olen vain hyvin herkkä ihminen - en sairas. Oli keskustelua että alkaisin käydä jossakin terapiassa, ja psykologi neuvoi miettimään erilaisia terapiamuotoja jos vaikka Kela korvaisi terapian. Mutta sitten psykologi myöhemmin alkoi olla sitä mieltä etten ole Kelan korvauksiin oikeutettu ja koska olin suht köyhä jo silloin niin oli pakko unohtaa nuo terapiakäynnit. En tiedä olisiko niistä ollut hyötyä ongelmiini mutta tuskin mitään haittaakaan.
Niin että tässä oli taas lisäaiheita niille jotka haluavat osoittaa sormella ja syytellä. Tällainen raakki täällä kirjoittelee. Yritän pysyä leivänsyrjässä kiinni, mutta rahat on aikalailla loppu eikä tällä hetkellä ole mitään tuloja, ellei nyt sitten ensi viikolla onnista ja jostakin päin työpaikka aukea. Toivossa on hyvä elää, sano lapamato.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet keski-ikää lähentyvä eli työuraa on jäljellä noin 40 vuotta. Olisi korkea aika hankkia ammattitaidot tämän päivän vaatimusten mukaisiksi ja aloittaa työnteko.
Kyllä noita nälvijöitä riittää vaikka kuinka avoimesti kirjoittaisi niin tulee töykeitä vastauksia.Nämä nälvijät ovat katkeroituneet elämään eikä he yhtään sen paremmassa asemssa ole päin vastoin ovat kusessa itse ja kuvittelevat omssa mielessään olevansa jotain.Kannattaisi harkita käyttään risperdal psykoosi lääkitystä.
Kerroppa muuten sinä elämästäsi joka kirjoitit avaus kirjoituksen jälkeen.Olet joku persläpi itse.
Minä kerron tuon ihmisen elämästä. Hän kirjoittelee ja kopioi samoja viestejä eri palstoille yötä päivää, ei tee mitään muuta. Hän saattaa keksiä jonkun jutun ja kopioida sitä useita vuosia eri palstoille. Hänen mielipalstojaan ovat poitkut ja työttömyys-, työttömyysturva- ja köyhyyspalstat. Viestit ovat aina samankaltaisia, hän moralisoi muita ja haukkuu, 24/7. On selvää, ettei hän töissä ainakaan käy. Joku aspergerhenkilö ehkä, kun pakkomielteitä näkyy olevan aika rajoitetusti.
Jos todella et elele tuilla, iso plussa siitä. Minun puolestani saat tehdä tasan mitä haluat, kunhan et sitten sen perusteella elel niillä tuilla.
Oma inhoni on niitä kohtaan, jotka valittavat, etteivät "sovellu/kykene" niihin töihin ja sitten elävät muiden rahoilla.
Aika harva on suorastaan nauttii työstään ja se on todella surkea tekosyy jättää olemassa oleva työpaikka, jos sen jälkeen jää muiden elätiksi. Jos työpaikan jättää noiden syiden takia, on se moraalisesti täysin ok ja jopa hieno, rohkea suoritus JOS ei tosiaan sen jälkeen heittäydy tukielätiksi!!!
Vai ahdistuit sinä työstä. Ei työ ole mikään huvittelupaikka, mistä näitä tulee..