Köyhyyden torjuntaa ja vaurastumista

Elävän elämän tilanteet vaihtelevat. Vuosien ja vuosikymmenien matkassa asetelmat voivat myös muuttua sekä parempaan että myöskin huonompaan suuntaan. Köyhyyden vähentämiseen ei ole yhtä ainoata reseptiä. Tiukoilla olen ollut itsekin vuosikymmenien varrella. Nyt nykyisin eläkeläisenä asiani ovat hallinnassa, vaikka varsinainen rikastuminen onkin meikätaaplailijan kiertänyt. Eläkkeeni on varsin vaatimaton, mutta velkaakaan ei ole.

Jo nuorella iällä olisi opeteltava tekemään järkeviä valintoja. Enhän niitä minäkään oikein osannut aikanaan tehdä. Väärät valinnat kostautuvat ajan oloon. Oma ajatteluni ei ollut riittävän realistisella tasolla silloin nuorena aikuisena, jolloin olisi pitänyt osata valita viisaasti. Asenteitten kalupakkiini kuului myös taloudellisen ajatteluni naivius enkä itse pitänyt rahaa riittävän tärkeänä seikkana. Rahan arvolla ja merkityksellä ei ollut riittävää painoarvoa minun tajunnallisessa kalupakissani silloin vähän yli kaksikymppisenä.

Köyhyyden ennaltaehkäisemissä on siis merkityksensä ihmisen omalla toiminnalla ja sen takana olevalla asennoitumisella, ajattelulla. Järkevän taloudellisen ajattelun omaksuminen nuorena olisi erinomainen taito, mutta emmehän me kaikki sitä taitoa saavuta riittävän ajoissa. Eikä meidän pidä siinä yhteydessä sortua ylilyövään viisasteluunkaan. Jos ihminen joutuu elämään köyhyydessä, häntä ei auta tippaakaan syyttely, jonka mukaan asia on "omaa syytään ja olisi pitänyt paremmin katsoa eteensä".

Kirjailija ja talousmies Paavo Havikko muisteli, miten hänen oma isänsä oli köyhänä joutunut elämään toisten armoilla ja sen vuoksi hän oli päätänyt jo nuorena välttää isänsä kohtalon. Me kaikki emme pysty samaan kuin Paavo Haavikko. Sen sijaan me voimme yrittää kehitellä mahdollisuuksia ja menetelmiä, miten köyhyydestä pääsisimme nousemaan parempaan elämään, elämään edes omillamme. Kun käsittelen köyhän irtaantumista köyhyydestä, niin samalla haluan korostaa sosiaalisen turvaverkkojärjestelmän tärkeyttä. Monien hellimä ja ajama nykyisen sosiaaliturvamme järjestelmän romuttaminen pelkästään syventäisi köyhän väestön ahdinkoa.

Köyhien vaurastuminen on hyvä tavoite. Miten sitä tavoitetta olisi mahdollista edistää, niin se on olennaisen tärkeä keskustelun aihe. Jos esim. tietoisesti yhteiskunnassa ja politiikassa hyväksyttäisiin vähävaraisten vaurastumisen suosiminen, niin se periaatteellinen kanta tarkoittaisi muutoksia mm. verotukseen. Niin ikään myös sosiaalisen turvaverkon kohdalla olisi aikaansaatava lisää joustavuutta, jotta jokainen lisätienesti ei vähentäisi heti suoralta kädeltä sosiaaliturvaa. Köyhyyden vähentämisessä ovat tärkeitä sekä yksityisten ihmsten oman ajattelun kehittäminen omin toimin että yhteiskunnan tekemät parannukset elämisen ehtoihin.