Sisäisen levottomuuden pystyy Herramme Jeesus täysin rauhoittamaan ja sydämen ylikierrokset hiljentämään. Joskus Kristuksen työn tekijä menee sellaiseen tilaan, että hän hapuilee työtehtäviä itselleen, mutta ei löydä niitä. Kirjoitan nyt aktiivisista evankelista- ja muista aktiivisesta Herran työntekijäväestä, kirjoitan ylikierroksista ja levottomasta hapuilusta.
Jumalalle ensimmäinen, ihanin ja rakkain asia on se, että me olemme rakkaussuhteessa Jumalamme kanssa. Että me niin kuin Maria viihdymme Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen vain ihan hiljaa Jumalan ”hengitystä”. Viivymme Kristuksen läheisyydessä ikään kuin hengittäen hänen kanssaan samaa ilmaa. Läheisyys, rakkaus, yhteys Jumalan kanssa on se ensiarvoisen tärkein muoto millä me voimme jokapäiväisessä elämässämme pitää Jumalakontaktia yllä ja se onkin ihanin ja ensimmäisin armolahja jonka Herra meille antaa. Siinä se on ihan lähelläsi – ojenna sydämesi hänen rakkauteensa. ”Ylentäkäämme sydämemme Jumalan puoleen ja ottakaa siunaus” sanoo luterilainen pappi. Minulle tuo lause on ollut hyvin avartava ja ruokkiva.
Kun menemme eteenpäin Jumalamme palvelemisessa, alamme saada lisää armolahjoja, joilla Isä on meitä siunannut kasvatuksensa myötä. Joskus käy niin kuin pappi Jakobille, että koko se ihana Jumalan ensimmäinen armolahja – hänen oma läheisyytensä, jää kaiken armolahjaomaisuuden pimentoon. Ikään kuin meille joskus kävisi niin, että meille jäisi kaiken muun työnteon jalkoihin ainutlaatuinen Jumalayhteytemme. Se harras yhteydenpito Herran kanssa ei maksa mitään, ei vaivaa lainkaan, mutta miten saattaakaan olla, että puuhakkuutemme joskus ikään kuin torppaa se tärkeimmän asian.
Silloin käy juuri niin, että kun homma on suoritettu, jää jäljelle pelkkä tyhjyyden tunne. Sen ei muuten pitäisi olla niin. Kun Jumalan työ on loppuun suoritettu järjestyksen mukaan, meille pitäisi jäädä iloinen, kiitollinen yhteyden tietoisuus jäljelle. Kaspas jälleen täytyy sanoa, että hyväpappi kirjoittaa ittestään. Kun työ on suoritettu rakas armoitettu työtoverini silloin me olemme siitä ”keikasta” vapaat. Silloin voimme ja viisasta olisikin palata jälleen Mariaksi Jeesuksen jalkojen juureen. Kuinka pitkäksi aikaa? Just niin pitkäksi aikaa kun ylhäältä annetaan. Meissä on persoonallisuuseroja suurestikin, mutta omassa voimassaan mihinkään työhön hyökkääminen ei ole nerokasta. Vilkkaalle Herra opettaa hiljentymistä, minkäänmoinen ähky, ei työähky eikä ylensyömisen ähky ole hyvä asia. Mikä sitten on hyvä? Lepo, se on hyvä asia. Meidän tulee tehdä työmmekin levosta käsin ja yksinomaan Herran voimaenergiaa käyttäen. Kun hallitsemme itsemme näitten ähkyjen suhteen, niin silloin pääsemme juuri siihen, johon Herra haluaakin meitä johtaa eli tehdään työtä Herran tahtiin ja levätään Herran tahtiin ja tehdään kaikki muukin Herran tahtiin, nimittäin Jeesus on meidän Pomo ja paljon muutakin.
Anna Herran hoitaa sinun työkalenterisi, jätä se Herralle kokonaan. Hän osaa täyttää sen sinun voimavarojesi mukaan. – Siunausta päivääsi -
Jumalalle ensimmäinen, ihanin ja rakkain asia on se, että me olemme rakkaussuhteessa Jumalamme kanssa. Että me niin kuin Maria viihdymme Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen vain ihan hiljaa Jumalan ”hengitystä”. Viivymme Kristuksen läheisyydessä ikään kuin hengittäen hänen kanssaan samaa ilmaa. Läheisyys, rakkaus, yhteys Jumalan kanssa on se ensiarvoisen tärkein muoto millä me voimme jokapäiväisessä elämässämme pitää Jumalakontaktia yllä ja se onkin ihanin ja ensimmäisin armolahja jonka Herra meille antaa. Siinä se on ihan lähelläsi – ojenna sydämesi hänen rakkauteensa. ”Ylentäkäämme sydämemme Jumalan puoleen ja ottakaa siunaus” sanoo luterilainen pappi. Minulle tuo lause on ollut hyvin avartava ja ruokkiva.
Kun menemme eteenpäin Jumalamme palvelemisessa, alamme saada lisää armolahjoja, joilla Isä on meitä siunannut kasvatuksensa myötä. Joskus käy niin kuin pappi Jakobille, että koko se ihana Jumalan ensimmäinen armolahja – hänen oma läheisyytensä, jää kaiken armolahjaomaisuuden pimentoon. Ikään kuin meille joskus kävisi niin, että meille jäisi kaiken muun työnteon jalkoihin ainutlaatuinen Jumalayhteytemme. Se harras yhteydenpito Herran kanssa ei maksa mitään, ei vaivaa lainkaan, mutta miten saattaakaan olla, että puuhakkuutemme joskus ikään kuin torppaa se tärkeimmän asian.
Silloin käy juuri niin, että kun homma on suoritettu, jää jäljelle pelkkä tyhjyyden tunne. Sen ei muuten pitäisi olla niin. Kun Jumalan työ on loppuun suoritettu järjestyksen mukaan, meille pitäisi jäädä iloinen, kiitollinen yhteyden tietoisuus jäljelle. Kaspas jälleen täytyy sanoa, että hyväpappi kirjoittaa ittestään. Kun työ on suoritettu rakas armoitettu työtoverini silloin me olemme siitä ”keikasta” vapaat. Silloin voimme ja viisasta olisikin palata jälleen Mariaksi Jeesuksen jalkojen juureen. Kuinka pitkäksi aikaa? Just niin pitkäksi aikaa kun ylhäältä annetaan. Meissä on persoonallisuuseroja suurestikin, mutta omassa voimassaan mihinkään työhön hyökkääminen ei ole nerokasta. Vilkkaalle Herra opettaa hiljentymistä, minkäänmoinen ähky, ei työähky eikä ylensyömisen ähky ole hyvä asia. Mikä sitten on hyvä? Lepo, se on hyvä asia. Meidän tulee tehdä työmmekin levosta käsin ja yksinomaan Herran voimaenergiaa käyttäen. Kun hallitsemme itsemme näitten ähkyjen suhteen, niin silloin pääsemme juuri siihen, johon Herra haluaakin meitä johtaa eli tehdään työtä Herran tahtiin ja levätään Herran tahtiin ja tehdään kaikki muukin Herran tahtiin, nimittäin Jeesus on meidän Pomo ja paljon muutakin.
Anna Herran hoitaa sinun työkalenterisi, jätä se Herralle kokonaan. Hän osaa täyttää sen sinun voimavarojesi mukaan. – Siunausta päivääsi -
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.